Jaana Thorström on turkulainen Endurance-seuraa edustava ultrajuoksija. Hän juoksi viime vuonna Hollannissa Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaan naisten tuloksen 24 tunnin kilpailussa eli 204,752 kilometriä ja sijoittui EM-kilpailussa 28:nneksi.
Ensimmäisen 24h kisan hän juoksi Helsingissä tammikuussa 2010. Siitä saakka hän on ollut yksi parhaista suomalaisista naisultrajuoksijoista.
Jaana, miten aloitit urheilemaan?
– En harrastanut mitään urheilua lapsena enkä nuorena. Koululiikunnassa pidin pesäpalosta ja lentopallosta. Olin 42-vuotias tehdessäni ensimmäisen lenkin vuonna 2005. Silloin päätin, että juoksen Paavo Nurmen puolikaan kesällä 2006 kesällä ja näin teinkin (aika 2:19:40). Samalla olin päättänyt, että 2007 juoksen maratonin ja se toteutui Tukholmassa aikaan 5:01:54. Tuloskehitys on ollut täysi yllätys itselleni. Urheilun voi aina aloittaa.
Miten ihminen pystyy juoksemaan vuorokauden putkeen?
– Seurasin vuonna 2009 Hannan valmistautumista ja itse 24 tunnin kisaa netistä. En aiemmin tiennyt tällaisia kisoja olevankaan! Siitä minulle syttyi ajatus, että tuo on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Vuorokauden juoksu on aina rankka, mutta jostain sitä voimaa saa. On oltava hyvässä kunnossa terveenä viivalla ja motivoitunut juoksemaan. Kisan aikana pitää ravitsemuksen onnistua ja on kyettävä sietämään väsymystä ja kipua. Jälkikäteen sitä on aina yhtä ihmeissään, jaksoinko minä tosiaan juosta kisan ja saavuttaa syntyneen tuloksen! Ihmisellä on tiedostamattomia voimavaroja ja yleisön tuki antaa paljon voimaa.
Miten ultrajuoksija yhdistää perhe-elämän ja juoksemisen?
– Työn, perhe-elämän ja juoksemisen yhteensovittaminen vaativat organisointia. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja ne pitää käyttää järkevästi. Kiireisinä päivinä juoksen työmatkat joko suoraan tai kiertäen. Vapaapäivinä tai ennen iltavuoroja teen pitkät lenkit. Ruokaa teen päivittäin, mutta esim. ruuan ollessa uunissa hautumassa voin käydä lenkillä. Lapset ovat jo aikuisia ja huolehtivat itsestään.
Suurin unelmasi ultrajuoksijana?
– Suurimmat unelmani ultrajuoksijana ovat 24 h tuloksen parantaminen ja Spartathlonin läpäiseminen.
Monetko lenkkarit ostat vuodessa?
– Lenkkareita kuluu 5-6 paria vuodessa.
Ehditkö juoksun lisäksi harrastamaan muita lajeja?
– Käyn salilla jumppatunneilla (bodybalance, pilates, jooga) ja spinning-tunneilla. Salilla tulee käytyä 2-4 kertaa viikossa. Lisäksi harrastan kesäisin kirkkovenesoutua ja jonkun verran talvella ergosoutua.
Hienoin paikka missä olet lenkkeillyt?
– Kyllä ne hienoimmat paikat löytyvät ihan läheltä Turusta: Ruissalo ja Aurajoen rannat sekä Katariinanlaakson ulkoilureitit.
Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Liikunta on minulle vapautta ja omaa aikaa. Juostessa pystyy rauhassa käymään läpi asioita tai toisinaan on ajattelematta mitään. Liikunta on tuonut myös uusia sosiaalisia suhteita.
Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Pelkkä juokseminen rikkoo paikat. Näin kävi myös itsellenikin. Lihaskunnon ylläpitäminen ja lepopäivät ovat todella tärkeitä iän karttuessa. Tulosten takia ei kannata juosta, vaan omaksi ilokseen. Tuloksia tulee, jos on tullakseen.
Esimerkkisi on todella rohkaiseva!
Hieno juttu Jaana! Voisin veikata, että yksi kauneimmista juoksuympäristöistä löytyy myös Steenbergenistä, ainakin muistorikkaimmasta päästä taitaa olla. Luulisin myös Akropoliksen varastaneen lähtemättömän paikan sydämessä. Minulla oli ilo ja kunnia olla molemmissa paikoissa kanssasi.
Ihailen suuresti! Aivan mieletön juoksutarina. Tsemppiä ja terveyttä jatkossakin!
Mahtavaa kuulla saavutuksistasi. Itse myös aloittanut iäkkäimpänä. Onnea sinun juoksumatkoille.