Oscareita kahminutta avaruuselokuvaa ”Gravity” on kehuttu realistisesta painottomuuden kuvauksesta ja monista tieteellisesti tarkoista yksityiskohdista. Kritiikkiä on tullut lähinnä odottamattomien tapahtumien suuresta määrästä, joihin – juonipaljastuksia tekemättä voi kertoa – avaruusromulla on osuutensa. Mutta totta se on: avaruus on täynnä rojua!

Maata kiertävällä radalla on tällä hetkellä yhdestä miljoonasta sataan miljoonaan esinettä, jotka aiheutuvat ihmisen toiminnasta. Noin 20 000 näistä on kooltaan suurempia kuin 5‑10 cm. Määrään sisältyy hajonneiden rakettien ja satelliittien kappaleita, vanhoja ehjiä ja rikkoutuneita satelliitteja ja noin 1 200 vielä toimivaa satelliittia.

Avaruusromusta on paljon haittaa, sillä pienet osat saattavat todella törmätä toimiviin satelliitteihin suurella nopeudella ja aiheuttaa koko satelliitin tuhoutumisen. Sääennusteet, telekommunikaatio ja satelliittipaikannus ovat kaikki uhattuna. Avaruusromu myös vähentää joidenkin kiertoratojen käyttökelpoisuutta. Ongelmaa pahentaa, että joka vuosi lähetetään uusia satelliitteja maata kiertävälle radalle, mikä tuottaa lisää romua satelliitin törmättyä johonkin tai hajottua kappaleiksi.

Paljon pienempi riski ovat satunnaiset satelliittien maahansyöksyt, jotka voidaan avaruussään vaihteluista huolimatta melko tarkasti laskea. Tässä apuna on suomalainen Ilmatieteenlaitoksen avaruussäämalli, joka on Euroopan kärkeä, kun avaruussään vaikutuksia satelliittien kiertoratoihin tai maahansyöksyihin halutaan selvittää.

Avaruusromun vähentäminen vaatisi parempaa kansainvälistä yhteistyötä ja esimerkiksi kaupallisten toimijoiden sitoutumista romun alas tuontiin. Epästabiililta radalta kyllä tullaan alas ”luonnollisesti” energian loputtua, mutta pitäisikö stabiileille radoille asettaa peräti ”kunnossapitomaksu”. Entäs vakoilusatelliitit, joiden sijainnista ei liikoja huudella?

Teollisuuskomissaari Tajani kertoi vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni EU:n olevan mukana useissa kiertoratojen puhdistamiseen tähtäävissä tutkimushankkeissa sekä edistävän kansainvälisten käytännesääntöjen hyväksymistä ulkoavaruuden toimintaan.  Komissio esitti vuosi sitten avaruusromun valvontaa ja seurantaa koskevan ehdotuksen, joka täydentää USA:n törmäyksenestopalveluja.

Esitin kysymyksessäni, että kaikissa jäsenvaltioiden tai EU:n alueella sijaitsevien yritysten lähettämissä raketeissa ja satelliiteissa olisi oltava laitteet, jotka palauttavat ne turvallisesti takaisin maan pinnalle sen jälkeen, kun satelliittia tai avaruusalusta ei enää käytetä. Näin estettäisiin uuden avaruusromun syntyminen. Tässä innovaatiohuippua edustavaa suomalaiskeksintöä sähköpurjetta voisi käyttää satelliittien plasmajarruna.

Tajani kommentoi varovaisesti, että voidakseen ehdottaa tällaisia ratkaisuja komissio tarkastelee tutkimustuloksia, tulevia yhteisiä kansainvälisiä sääntöjä ja esitysten mahdollisia vaikutuksia Euroopan avaruusteollisuuteen. Tutkimusohjelmat jättävät paljon vapautta hakijoille ehdotusten tekemiseen ja valituksi tuleville hakijoille tulosten hyödyntämiseen.

Onnistuessaan suomalaiskeksintö voisi siis olla avaruuden romualan edelläkävijä!