Mika Poutala on sprinttimatkoille erikoistunut pikaluistelija, joka on edustanut Suomea arvokisoissa jo useiden vuosien ajan. Vancouverin olympialaisissa 2010 hän luisteli 500 metrillä viidenneksi. Hän on useamman kerran sijoittunut MM-kilpailuissa pistesijoille ja muutamana vuonna maailmancupin loppupisteissä toiseksi. Vapaa-ajalla hän esittää hengellistä rap-musiikkia taiteilijanimellä Plastic.
Mitä harrastit lapsena ja koska pikaluistelusta tuli päälajisi?
– Mun eka harrastus on pikaluistelu. Sen alotin 7-vuotiaana. Yläasteella harrastin myös fudista pari vuotta. Pikaluistelu on oikeastaan aina ollu mun päälaji.
Mikä on paras halli, missä olet luistellut?
– On olemassa tosi hienoja halleja, esim. Nagano ja sitten on tosi nopeita halleja, esim. Salt Lake City. Mä ehkä tykkään enemmän nopeista, eli ehkä Salt Lake City.
Koska Suomeen tulee pikaluisteluhalli?
– Sen ku tietäis 🙂 Toivottavasti pian. Mutta ei nyt varmaan pariin vuoteen ainakaan.
Miksi Hollannista tulee niin paljon hyviä luistelijoita?
– Hollannissa on lähes 80 ammattiluistelijaa. Suomessa esim. kaksi. Siinä varmaan osa totuudesta.
Onko viisinkertainen olympiavoittaja Eric Haiden kaikkien aikojen paras pikaluistelija?
– Kyllä se varmaan on. Ei tänä päivänä kukaan enää pysty tommoseen. Laji on mennyt niin paljon eteenpäin.
Saatte ihan kohta toisen lapsen perheeseenne. Miten siirrät liikuntainnostuksesi lapsiinne?
– Yhdessä perheenä koetetaan urheilla ja sitten kun lapset vähän kasvaa, niin viedään mukaan seuratoimintaan.
Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Liikunta on mun työ 🙂 Mulle liikunta on sitä, että mä sen kautta nään, miten mä kehityn. Varmaan urheilu-uran jälkeen siitä tulee enemmän rauhottumista ja kavereiden kanssa näkemistä. Kyllä siitä saa tosi paljon energiaakin.
Rukoiletko ennen kisaa ja jos rukoilet, niin mitä?
– Rukoilen edellisenä iltana. Rukoilen, että kukaan ei loukkaantuis ja että mä saisin luistella niin hyvin, kun mä osaan.
Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Ei kannata alottaa liian kovaa. Rennosti liikkeelle. Ite ku joskus innostuu tekemään esim. yläkroppapunttia, niin kyllä paikat on viikon kipeenä, kun heti tekee maksiminostoja.
Oikeilla linjoilla. Itse opin skrinnaamaan vasta 8 vuotiaana. Kouluaikana sitten 8 vuotta tiivistä kilpailua. Sitten 8 vuotta lusmuilua ja come back. Kesti 8 vuotta saavuttaa junioritaso, mutta alkoi 41 vuotta kestänyt yhtämittainen kilpailukausi.
2008 lopetin kilpailemisen ja aloin vain nautiskella luistelusta. Tavoite joka viikko 5 kertaa treeneihin. Viimeksi tänään 18.3. jäällä. On tullut liikunnasta elämäntapa ”sine qua non”. Suosittelen kaikille, tietenkin myös Mikalle. Se aamu kiittelee, kun heräät hyväkuntoisena ja hyvillä mielin!
I wish this article was in in English so I could read it…