Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tekemässä lukiovertailussa kerrottiin arvonlisältään parhaimpien lukioiden olevan pienehköillä paikkakunnilla sijaitsevia pieniä tai keskisuuria opinahjoja kuten esimerkiksi oman maakuntamme Leppävirta. Tuskin on muste näistä uutisista kuivanut kun toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkkoa ollaan ”tiivistämässä ja tehostamassa”. Vaikka ministeri Kiuru vakuutteli torstain tiedotustilaisuudessa, ettei toimipisteitä olla sulkemassa järjestämisvastuuta keskitettäessä, monissa kunnissa pelätään säästötavoitteiden vievän lukion mennessään. Rakenneuudistuksella on tarkoitus raapia kasaan 200 milj. säästöt ammatillisen koulutuksen puolelta ja 60 milj. lukiokoulutuksesta.
Moni lukiouudistuksen tavoitteista on toki kannatettavia, kuten keskeyttämisten vähentämien. Lukion aloittaneista 90 % on tarkoitus saada suorittamaan opintonsa loppuun. Tähän vaikutetaan rahoituksen sitomisella osin opiskeluvuosien määrään ja jatko-opintoihin pääsyyn. Rahoitusuudistuksessakin on kärsijöitä, kuten erikois- ja aikuislukiot. Työelämän rinnalla lukio-opintoja suorittavalla ei välttämättä edes ole jatko-opintosuunnitelmia, ja erikoislukioihin hakeudutaan jotta vaikkapa urheiluharrastus voidaan nivoa opintoihin väljemmällä aikataululla.
Erikoista on, että kaikkien lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten järjestämisluvat loppuvat ja menevät siis uuteen hakuun järjestäjäverkkoa harvennettaessa. Tämä saattaa koko toisen asteen koulutuksen järjestäjäkentän melkoiseen myllerrykseen kahden seuraavan vuoden ajaksi. Todennäköisesti lukioiden järjestäjävastuu siirtyy yksittäisiltä kunnilta koulutuskuntayhtymille. On aiheellista valvoa, ettei samalla lukiokoulutus keskity maakuntien keskuskaupunkeihin. Käytännössä pienet lukiot ovat harvempaan asutulla alueella, joissa on pitkät maantieteelliset etäisyydet suuriin yksiköihin.
Säästöjä joudutaan varmasti hakemaan, mutta kouluverkon karsimisen sijaan nykytekniikkaa olisi paremmin hyödynnettävä. Suomessa on mielestäni edelleen liian vähän käytetty hyväksi oppimateriaalien digitalisoimista ja e- sekä etäoppimista. On oppiaineita, joissa opetusta voidaan seurata verkon kautta suuremmille ryhmille.
Kysymys on paitsi maantieteellisestä niin myös taloudellisesta ja koulutuksellisesta tasa-arvosta. Jos lukiot tulevaisuudessa keskittyvät vain suurille paikkakunnille, moni pienituloinen perhe miettii kahdesti, onko varaa laittaa lapsi asumaan vuokralle kauas kotoa kun lukiokoulutus ei johda varsinaiseen ammattiin. Pienenä kansakuntana meillä ei ole vara hukata tasa-arvoisen koulutuksen luomaa pääomaa yhteiskunnalle. Koululaitos on ollut itsenäisen Suomen menestystarina, joten eläköön se edelleen laadukkaana mahdollisuutena kaikille asuinpaikasta riippumatta!