Koko maailmaa järkyttäneiden Ranskassa tapahtuneiden terroritekojen jälkeen Suomessakin käynnistyi keskustelu sanan- ja uskonnonvapauden törmäyskurssista. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö vaati jo twiitissään, että ”rikoslaissa oleva jumalanpilkka-pykälä on kumottava…uskontojakin saa arvostella”.
Jokaisella on vapaus uskoa mitä haluaa, mutta vapaus ei tietenkään ole rajaton mitä tulee uskon aiheuttamaan käyttäytymiseen ja tekoihin, sillä ne koskettavat aina myös toisia ihmisiä. Rajan yksilön vapauksille ja oikeuksille asettaa muiden ihmisten samat oikeudet. Toisinaan nämä tasapuoliset oikeudet törmäävät ja siksi niistä on yhteisesti sovittava mm. uskonrauha-pykälän kaltaisella lainsäädännöllä.
Suomen rikoslaissa oleva uskonrauha-pykälä ei estä uskontojen kriittistä arviointia, sillä se on nähty eri tavoin uskovien ihmisten suojeluna, ei niinkään uskontojen suojeluna. Jumala ei siis tarvitse suojeluamme, mutta me ihmiset tarvitsemme sitä toinen toisiltamme. Kaikkia katsomuksia on saatava arvioida, ja viisas osaa tehdä sen tavalla, jossa toisen uskonnollisia tunteita ei tarkoituksellisesti loukata.
Jos tahtoo estää muiden uskonnot tai ateistiset katsomukset, silloin jää se tuntuma, että oma katsomus ei kestä vapaassa kilvassa. Näin on ikävä kyllä monissa maailman epädemokraattisissa ja teokraattisissa maissa, joissa jumalanpilkka-lakeja käytetään uskonnollisten vähemmistöjen vainoamiseen. Kristittyinä uskon, että kristinusko Jeesuksen opetuksia ja Jeesusta seuraten kestää vapaan kilvoittelun. Uskonnon- ja sananvapautta tulee perusihmisoikeuksina puolustaa aina ja kaikkialla; vain ihmisoikeuksien kunnioitus yhdistettynä toisten ihmisten kunnioittamiseen takaa yhteiskuntarauhan.
Kuuntele tästä aiheesta myös radiolähetys KD-Kompassi, joka tuli 24.1. RadioDeistä
Olipa suuri asia saatu hyvin kiteytettyä. Kiitos Sari