Tänään sitten vihdoin viimein saatiin julki hallituksen kanta Kreikan rahoitustukineuvottelujen aloittamiseen. Perussuomalaiset, keskusta ja kokoomus tukivat Suuressa valiokunnassa ns. Kreikka III:n ohjelmaneuvotteluiden aloittamista Euroopan vakausmekanismista eli EVM:stä sekä ns. siltarahoitusta eli ERVM:stä myönnettävää hätälainaa. Edellinen tarkoittaa julkisuudessa olleiden arvioiden mukaan yli 80 mrd:n euron uutta tukipakettia seuraavan kolmen vuoden ajalle ja jälkimmäinen 7 mrd:n euron tukea, jonka vakuutena on EU:n budjetti eli välillisesti myös ei-euromaat ovat sen takana. Esitin kokouksessa lausumaa, jolla Suomen hallitus velvoitetaan vastustamaan rahoitusohjelman neuvotteluiden aloittamista, estämään entisten lainojen leikkaukset ja esitin vaihtoehdon IMF:n lainaohjelman jatkamiseksi.
Pääministeri Tsipras on viimeksi eilen ilmoittanut, ettei hän usko tuen ehtona olevaan talousuudistusohjelmaan, ja se saatiinkin läpi parlamentissa opposition turvin, eli maan ns. poliittinen riski on vielä kasvanut aiemmasta. Jos Kreikkaa tässä tilanteessa edelleen lainoitetaan ja taustalla ovat vahvat spekulaatiot myös lainojen uudelleen järjestelystä sekä velkaleikkauksista, se ruokkii moraalikatoa koko euro- ja EU-alueella. Lisäksi on huomattava, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on esittänyt vahvoja epäilyjä ohjelman uskottavuudesta ja esittänyt joko Kreikan velkojen leikkauksia ja velkaohjelmien venyttämistä entisestään. Suomen hallitus tukee siis neuvottelujen aloittamista ohjelmasta, johon Kreikka ei sitoudu ja IMF ei usko.
IMF:n spekulaatiot ovat nostaneet velkaleikkaukset myös mahdolliselle toimenpidelistalle. Suomen hallituksen linja ”suhtautua varauksellisesti” nykyisten lainaohjelmien uudelleenjärjestelyihin on aivan liian löysä. Suomen tulee vastustaa Kreikan ensimmäisen ja toisen lainaohjelman velkojen nimellisarvon leikkaamista, koska muutoin Suomi vaarantaa omat vakuusjärjestelyt.
Toistin kokouksessa kantani, että Suomen tulisi tukea toimenpiteitä, joilla jo olemassa oleva IMF:n lainaohjelma saadaan vapautetuksi ja akuutti rahoituskriisi hoidetuksi. Kreikalle kuuluvilla 1.8 mrd:n SMP-tuotoilla voitaisiin maksaa pois IMF:n erääntynyt maksurästi 1,6 mrd., joka on ollut esteenä jo myönnetyn 17 mrd:n lainaohjelman maksamiselle. Samoin muut kertyneet SMP/ANFA -tuottojen palautukset n. 7 mrd. euroa olisi käytettävissä akuutin kriisin hoitamiseen, erityisesti lääkejakelun ja elintarvikehuollon varmistamiseen. Näin saataisiin kaivattua lisäaikaa tarkastella, onko Kreikan hallitus uudistuksissaan tälläkään kertaa tosissaan.
Lisäksi on tiedossa komission esitys EU-budjetista rakenne- ja maatalousrahastoista ohjattavista 35 mrd:n euron suunnitelmista. Maanantai-iltana EU-huippukokous julkilausumassaan totesi asian ikään kuin pienenä sivujuonteena, vaikka kysymys on EU:n eri ohjelmien rahastoista tehtävistä lupauksista suoraan Kreikalle. Jälkikäteen on selvinnyt, että kohteena ovat rakenne- ja maatalousohjelmat. Tarkoittaako tämä sitä, että muut maat vastaavasti tinkivät omista ohjelmarahoistaan? Maaseudun kehittämisrahat ovat olleet niitä harvoja EU-ohjelmia, joista Suomi on ns. netonnut eli saanut enemmän kuin laittanut sisään. Komissio esitti poikkeustoimenpiteenä myös ennakkorahoituksen lisäämistä yhdellä miljardilla eurolla edistääkseen välittömästi investointeja ja toteaa, että siitä on sovittava EU:n lainsäätäjien kassa eli Euroopan Parlamentin ja neuvoston kanssa, mutta sitä koskevaa esitystä ei ainakaan vielä ole silmiini tullut. Lisäksi julkilausumassa todetaan, että myös Euroopan investointisuunnitelma tarjoaa Kreikalle rahoitusmahdollisuuksia. Pian sitten uutisointiin, että se tarkoittaa 500 milj. euroa Kreikalle, vaikka Suomi on aiemmin kannattanut linjausta, joissa näitä ns. ESIR -hankkeita arvioidaan laadun perusteella eikä suinkaan tehdä maakohtaisia jyvityksiä eli tässäkin asiassa edellisellä linjauksella pyyhitään pöytää.
Kaiken tämän miljardien pyörityksen keskellä, ihmettelen, miksi vaihtoehtojen joukossa ei ole ollut kunnollisia laskelmia Kreikan mahdollisuudesta myös erota euroalueesta. Poliittinen tahto euron ja EU:n pönkittämisestä on jyrännyt talouden tosiasiat jo aikoja sitten. Federalistit taputtavat käsiään, sillä mitkään solidaarisuuslausekkeet ja kauniit sanat eivät sido niin tiukasti yhteen kuin valtava yhteinen velka.
Kommentoi kirjoitusta