Pohjois-Savon maaseutunuorten valiokunta tarjosi keväällä jokaiselle alueen kansanedustajalle mahdollisuuden omaan kummitilaan. Tartuin tilaisuuteen tutustua nuoren maaseutuyrittäjän arkeen ja vaihtaa näkemyksiä puolin ja toisin. Maaninkalaisella kummitilallani rakennetaan parhaillaan1,4 miljoonan robottinavettaa, laajennetaan tilakokoa ja pirtissä pyörii kolme alle kouluikäistä. Kerralla kyllä selvisi, ettei huushollissa tarvitse peukaloita pyöritellä ja pohtia, mitä vapaa-ajallaan tekisi.
Suomalaiset tuottajat ja elintarviketuotanto ovat olleet kohtuuttoman tilanteen edessä kustannuspaineiden ja EU-pakotteiden heijastuessa markkinatilanteeseen. Tuore tilasto kertoo, että tuottajahinta on laskenut maidolla 19 %, sianlihalla 8 %, naudanlihalla 2 % ja rehuohralla 4 % vuoden takaiseen. Syksyn sadosta ei povata hyvää ja monien tilojen maksuvalmius on kovilla.
Kummitilani nuoren tuottajapariskunnan päättäväisyys ja tulevaisuuden usko kaiken keskellä tekivät vaikutuksen. Kunpa me lainsäätäjät ja julkinen taho emme sitä innostusta toimillamme kuten ylenmääräisellä byrokratialla sammuttaisi. Kuulostaako ympäristö- ja rakennuslupien kuukausien ruljanssi ja 45 000 euron kustannukset kohtuullisilta? Eivät minustakaan.
Samanaikaisesti suomalaisten tuottajien tulevaisuuspainin kanssa kunnat ja monet muut julkisia hankintoja tekevät tahot ovat päätyneet ostamaan heikkolaatuisia ulkomaisia elintarvikkeita paikalliset maataloustuottajat sivuuttaen. Syynä on usein puutteellisesti valmistellut kilpailutukset, joissa laatukriteerit ovat unohtuneet ja jäljelle on jäänyt halvin hinta. Sitten ihmetellään koulu- ja laitoskeittiöissä puolalaisia kumiperunoita ja thaimaalaista broileria. Syksyllä eduskuntaan saapuvan hankintalain uudistuksen yhteydessä tähän on saatava muutos.
Mallia voidaan hakea vaikkapa Ruotsista, jossa sikäläisten tuottajien kritiikki kuntien ulkomaisia tuotteita suosivalle linjalle johti lain muutokseen. Pelkkä kotimaisuus ei sinällään ole sallittu kriteeri julkisissa hankinnoissa, joten uusi lakiehdotus antaa viranomaisille vahvan suosituksen hankkia vain tuotteita, jotka on tuotettu Ruotsin eläinsuojelulakia noudattaen. Ruotsin maataloustuottajien järjestö LRF ja ruotsalaisen lihan puolesta puhuva Svensk kött -järjestö ovat kilvan kiitelleet uudistusta.
Pohjoismaisilta tuottajilta vaaditaan tiukkaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin turvaavaa eläinsuojelulainsäädännön noudattamista. Julkisissa hankinnoissa tälle ei kuitenkaan ole annettu minkäänlaista painoarvoa, mikä on tosi kummallista. Yhteisillä verovaroilla tehtävillä hankinnoilla kannattaa mieluummin tukea paikallista kuin ulkolaista tuotantoa. Hankintalain uudistus on yksi eniten kansalaisten arkeen vaikuttavista hankkeista ja viimeksi siitä säädettiin direktiiviä kireämpi. Jätetään nyt mallioppilasleikit ja hyödynnetään joustot mm. kokonaisedullisuudesta, sosiaalisista ja elinkaarikustannuskriteereistä täysimääräisesti.
Voimia ja siunausta! Näin minäki nuorena UT ymmärsin! Erityisesti perhe, kotitila tärkeät. Ruoka se kanta, armeija marssi vatsal ym.
Kaikil halukkail perheil tulis taata lähiruoka, kotihoito alle kouluikäsil lapsil.
Kokoomus: koti, uskonto, isänmaa on saanut haastajan. Kiitos Sari!
Yllä olevaa kommentoin vain, että kyllä kotimaista tuotantoa on tuettava kaikin keinoin. Hyvä tuotanto, hyvä kansantalous. Mutta tukea tarvitsee mutkin asiat: mm. Syyrian sodan lopettaminen.
Ottamatta pitemmälti kantaa Essayah`n tähän kirjoitukseen on pakko sanoa että uusi pj on alusta alkaen hyvin onnistunut. Ulostulot niin eduskunnassa kuin muuallakin ovat olleet ensiluokkaisen mallikkaita. Nyt kaikki E:ta tukemaan. Julkisesti ja ei julkisesti. Toivotaan, ettei E tarvitse kulkea ent. pj. Räsäsen tietä. Hän teki työnsä ensiarvoisen mallikkaasti. Mutta missä puolueen tuki. Kuka puolusti R:tä, kun lehdistö maalasi kaiken huonon ja kirkosta eroamisen juuri hänen syykseen? Nyt toinen kello soimaan! PJ:a on tuettava. Katsokaa muita puolueita. Mm. kokoomuksessa on aina tuettu, ei sanota poikkisanaa julkisuudessa mm. Kataisen ja Stubbin kohdalla. Räsänen on hyvä poliitikko ja suoraselkäinen, ahkera etc..
E:lle voimia ja iloa ja kansan tukea.
Miten tulitkin mieleeni hingussani saada edes yksi lukija! Naputtelin oheisen kommentiksi J.Kemppisen blogiin 20.9. Hän kirjoitti Jaakko Ikolasta. Oli pitänyt vasta pystytetyn muistomerkin äärellä puheen.
Järnefeldtien talenttiperheen isä Aleksander toimi maaherrana Vaasassa. Hän pani siellä pakkosuomen lääninhallitukseen. Lehti syntyi tälle kylvölle kuten suomenkielinen lyseokin 1909. Sieltä Vaasan Jaakkoo kirjoitti ylioppilaaksi. Olisiko arvatenkin jykevä koulutalo tallella? Niistä ja sitten alivuokralaisasumisista yliopistokaupungin katoavien säätyläisleskien tykönä, nousi suomenkielinen sivistyneistö niiksi harvoiksi kukoistuksensa vuosikymmeniksi.
Lehtikin lakastui. Sen -tai pikemminkin keskustakiinteistöt, valtasi Kai Mäkelä. Raha oli väärää. Se oli SKOP:in omista vekselilakikurin rikkovista talletustodistuksista ja korkosäännöstelyn rikkovista ahneusyllykkeistä tehtyä maksuvälinettä. Rahanpesun jälkeen eli Suomen Pankin setelien nippuna ja postisiirtona se kelpasi maamiesten ja vaimojensa lapsosille muuttoavuksi pääkaupunkiseudulle. Jne.
Jatkaakseni tätä ei-historiaa kerron John Wikströmistä tehdyn näytelmän Antti Tuurin toimesta Vaasan teatteriin, teksitetään ruotsiksi. MoottoriWikström näki Amerikassa auton ja rakensi sellaisen. Palasi Suomeen ja alkoi tehtailla polttomootoreita, tunnetuin kai veneiden keskilaitamoottori. Tätä jatkui vuosikymmeniä, ja ihan vaan lokiikalta arvaisin Vaasan Wärtsilän nousseen tälle pohjalle. Esitys sai ensi-iltansa ihan äsken ja pääsen katsomoon tulevana viikonvaihteena.
Minusta körttiläisyys antoi itsetunnon, mitä pohjalaisuudeksi kutsutaan. Paavo Ruotsalainen taitaa olla merkittävin suurmiehistämme. Viitsimättä tällä kertaan syvemmin rypeä itsehäpäisyssä, lainaan vain pari sanaa juuri käsillä olevasta kirjaston poistokirjasta A People and A Nation kuinka Herätys 1740 laskeutui Amerikkaan. Heränneet heittivät niskoiltaan perinteisen ylöspäin katsomisen eli parempiensa hännystelyn (deference). Saarnaajat tiesivät ymmärtävänsä Jumalan Sanan oikeasti ja perinteiset papit saarnasivat valetta.
Nämä Kirkastuneet kyseenalaistivat myös sosiaalisen perinnehierarkian ja väänsivät politiikan eli tulevaisuuden tekemisen / esiinpakottamisen ihmistarmon arvoiseksi. Viimeisin vikatikki tällä tuskien tiellä valoon on pohjois-Afrikka, näillä näkymin.Jukka Sjöstedt