Valtiovarainministeriön esitys hallintarekistereistä on kuumentanut keskustelun osakeomistuksen avoimuuden hylkäämisestä ja mahdollisuudesta veronkiertoon. Keskustelussa on unohtunut, että ulkomaisten pankkien hallintarekisterien kautta on tähänkin asti voinut sijoittaa suomalaisiin osakkeisiin ja suomalaiset ovat voineet sijoittaa ulkomaisiin osakkeisiin. Tällöin ostajaksi merkitään se pankki, jossa hallintarekisteri on. Verottaja saa tiedon suomalaisten sijoituksista ulkomailla, jos niitä tuloutetaan Suomeen ja silloin, jos on tietojenvaihtosopimus. Nykyäänkin siis omistusten piilottaminen on ollut mahdollista, jos niin on halunnut toimia.
EU:n arvopaperimarkkina-asetus käsiteltiin viime kaudella Euroopan parlamentissa ja sain sinne neuvotelluksi silloisen hallituksen linjan mukaisen kirjauksen, joka tarjosi mahdollisuuden Suomelle halutessaan jatkaa pelkkien suorien tilien käyttöä, eli EU-asetuksen pakottavuuteen vetoaminen muutoksen perusteluna on vain osin totta. Sen sijaan Suomi on ollut poikkeus siltä osin, että meillä on tähän asti yhden yrityksen monopolina pidetty asiakkaan suoria tilejä arvopaperikeskuksessa. Tältä osin muutos on paikallaan, ja valtiovarainministeriön esitys hallintarekisterien sallimisesta tarkoittaa käytännössä sitä, että pankeissa voidaan pitää jatkossa tilejä asiakkaiden osake- ja muille arvopaperisijoituksille. Tämä on yleinen tapa muissa EU-jäsenmaissa.
Asian ytimessä ei niinkään ole osakesäilytysten muoto – hallintarekisteri vai suora tiliomistus – vaan avoimuus ja tiedon saanti. Suomessa julkinen, käytännössä toimittajien, tiedonsaanti suomalaisten osake-omistuksista on hoitunut Patentti- ja Rekisterihallituksen tietokoneelta, jossa on voinut käydä tekemässä hakuja. Hakuja on ollut muutama sata vuodessa. Jos uuteen järjestelmään siirrytään, pankit ovat kertoneet luovansa tietojärjestelmän, jossa niiden hallintatilien tiedot saa jopa nykyistä helpommin ja reaaliaikaisesti.
Ulkomaisia hallintarekistereitä ei ole tähänkään asti voitu Suomesta säännellä eikä toisaalta estää suomalaisia sijoittamasta ulkomaisten järjestelmien kautta. Suomessa meidän kannattaa olla edistämässä
EU:ssa laajaa yhteistyötä verotarkastuksissa ja mahdollisimman automaattista tietojenvaihtoa. Ulkomaisiin hallintarekistereihin liittyvä tiedonsaantiongelma on helpottamassa, kun vuodesta 2017 automaattinen tietojenvaihto EU:ssa tulee voimaa. Nyt olisi varmaan paikallaan ottaa asiassa aikalisä ja katsoa, kuinka automaattinen tietojenvaihto lähtee käytännössä toteutumaan ja millaisen avoimuuden varmistavan järjestelmän pankit ovat valmiita luomaan. On turha luoda kiireellä tilannetta, jossa herää huoli siitä, että veronkierto ja salailu helpottuvat.
Sari Essayah