Sote -uudistusta on kohdeltu pitkälti sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnollisena uudistuksena, mutta samalla kyseessä on nykyisen vahvasti itsehallinnollisen ja järjestämisvastuullisen kunnan joutsenlaulu. Uudistuksen myötä monien kuntien budjeteista ja henkilöstöistä yli puolet siirtyy uusille itsehallinnollisille sote -alueille, joiden päättäjät valitaan suorilla vaaleilla. Näiden alueiden lukumäärä ja rahoitus tulisi ratkaista vielä kuluvan kuun aikana hallitusvetoisessa parlamentaarisessa seurantaryhmässä. Sen sijaan ideologiseen keskusteluun tulevaisuuden kunnasta on vasta herätty.

Kuten politiikassa niin usein, alueiden lukumäärästä väännettäessä ei enää kyse olekaan potilaan tai asiakkaan parhaasta, vaan alueellisesta vallanjaosta. Mitä enemmän itsehallintoalueita, sitä varmemmin valta keskittyy muutamalle suurimmalle puolueelle. Demokratiaa vääristävät korkeat piilevät äänikynnykset, joita eduskuntavaalien vaalipiiriuudistuksilla on pyritty madaltamaan, palaavat kuvioihin.

Soten rahoitus tulee merkitsemään myös suurta verouudistusta. Nyt lienee jo selvää, että itsehallintoalueiden rahoitusta ei voi hoitaa epätasaisen kustannusvastuun takia kunnista, vaan vaihtoehtoina ovat lähinnä verojen ohjaaminen valtion kautta tai uusi itsehallintoalueen sote -vero nykyisen yle -veron tapaan.  Terveys- ja sosiaalipalveluyritysten ja kolmannen sektorin tulisi myös löytää paikkansa palveluiden tuottajien joukossa.

Sote –uudistuksen vanavedessä itsehallintoalueille siirtyy maakuntaliittojen, elyjen, palo- ja pelastustoimen tehtävien ohella kenties toisen asteen koulutusta ja työllisyyspalveluja. Monilta osin tämä valtion, itsehallintoalueen ja kuntien välinen työnjako on vielä selvittämättä puhumattakaan esimerkiksi kiinteistöjen ja muun omaisuusmassan huollosta ja hallinnoinnista.

Mitä tulevaisuuden kuntiin sitten jää päätettäväksi? Näillä näkymin varhaiskasvatus, perusopetus, kaavoitus, perusinfra, kulttuuripalvelut, elinkeinopolitiikka ja kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Sote – kustannuksista ”puhdistetun” keskimääräisen kunnan veroprosentiksi on laskeskeltu olevan n. 11 %, jolla edellä lueteltu olisi valtionosuuksien lisäksi hoidettava. Kustannuksilla kunnissa on taipumus kasvaa ja veronmaksajan kukkarolla saatetaan olla sekä itsehallintoalueilta että kunnista.

KD:n visiona on lähipalvelukunta, jossa päätöksentekoon voi vaikuttaa. Julkisen sektorin rinnalla paikalliset yritykset ja yhdistykset luovat vireän kunnan, joka ei ole vain palveluautomaatti, vaan asukkaidensa hyvinvoinnin yhteisö. Olisi syytä kysyä kansalaisilta: millaisen kunnan sinä näkisit tulevaisuudessa?