Nainen heitti kolikon toivomuslähteeseen ja toivoi: ei ruoanlaittoa, ei siivoamista, ei lasten kiukuttelua, ei vastuuta mistään… meni hetki ja nainen muuttui; mieheksi!

Vitsi taitaa olla vanhentunut monessa mielessä. Suomalaisen tasa-arvokeskustelun ytimessä ei hetkeen ole ollut villakoirien jahtaaminen ja muu kotitöiden jakaminen, vaan enemminkin koulutukseen, työ-markkinoihin ja palkkakehitykseen liittyvät vinoumat. Samoin tasa-arvo-käsite ei ole enää pelkästään naisille tärkeä vaan yhtälailla miehille. Tämän osoitti taannoin käyty räväkkä some- ja julkinen keskustelu miehistä oman elämänsä marginaalissa.

Moni nuori suomalaisnainen pitää itsestäänselvyytenä, että hänellä tulee elämässään olla samat vapaudet ja velvollisuudet kuin miehillä. Silti koulutusalojen valinnoissa Suomessa ammattien, alojen ja työjaon osalta sukupuolten mukainen eriytyminen eli segregaatio on yleisempää kuin muualla Euroopassa. Tytöt valitsevat edelleen ”naisten töitä” ja niinpä työelämän ammatit ovat meillä jakautuneet neljänneksi voimakkaimmin Euroopassa.

Tämä puolestaan heijastuu alojen palkkakehityksen kautta eläkeköyhyyteen saakka. Naisilla on keskimäärin noin 700 euroa pienempi eläke kuin miehillä. Toki perhevapaatkin vaikuttavat eläkekertymään. Suurin osa pienimmän takuueläkkeen saajista on naisia, joille ei entisessä järjestelmässä mm. maatalon emäntinä tai kotona lapsia hoitaneina puolisoina kertynyt työeläketurvaa laisinkaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö lanseerasikin yhteishakuja varten nuorille suunnatun ”Valitse ala päällä, älä alapäällä” – kampanjan. Myös matematiikan ja luonnontieteiden opiskeluun tyttöjä pitää edelleen kannustaa poikia enemmän, vaikka osaamistasossa ei ole eroja. Viesti kumminkin on selvä: tasa-arvoisemmat työmarkkinat ovat myös omista valinnoistamme kiinni.

Sote- ja itsehallinto-härdellin keskellä ei ehkä muisteta sitäkään, että suomalaissa kunnissa tuotetaan ”tasa-arvopalveluja”. Kuntien hyvinvointipalvelut ovat kumminkin niitä, jotka helpottavat työn ja perheen yhteensovittamisessa sekä tukevat niin naisten kuin miesten osallistumista taloudelliseen ja poliittiseen päätöksentekoon.  Näistä palveluista tärkeimpiä ovat mm. laadukkaat lastenhoitopalvelut, yhtäläiset koulutusmahdollisuudet ja vanhusten ja muiden sosiaaliset tukipalvelut. Näistä ei olisi vara tinkiä, tulipa uudesta hallinto- ja rahoitusmallista sitten millainen himmeli tahansa.

Tänä vuonna kansainvälisen naistenpäivän teemana on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä. Jälleen yksi niistä ylevistä tavoitteista, jonka kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat yhdessä hyväksyneet, mutta jonka edistämiseen osassa maista ei ole pienintäkään kiinnostusta. Tasa-arvo ei edisty kulttuurista ja uskonnosta kumpuavien valtarakenteiden takia monissakaan maissa, jos se jää vain naisten asiaksi. Tasa-arvo on nähtävä ihmisoikeuskysymyksenä, joka edellyttää kaikkien osallistumista. Siksi naistenpäivä on myös miesten päivä!