Vanhuspalvelulaista ollaan poistamassa kunnilta velvoite huolehtia vanhusten hyvinvoinnin erityisasiantuntemuksesta ja vastuuhenkilöstä. Erityisasiantuntemuksella on tarkoitettu mm. geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, hoito- ja sosiaalityön sekä kuntoutuksen ikääntyvää väestöä koskevaa asiantuntemusta. Näennäistä vajaan 15 miljoonan euron säästöä vaatimuksen poistolla ei saavuteta, vaan uhkana on pikemminkin kustannusten kasvu hoito- ja palvelusuunnitelmissa. Esimerkiksi vanhusten lääkehoidossa erityisasiantuntemuksen puuttuminen voi johtaa lisääntyvään ylilääkintään, sekavuuteen, kaatumisiin ja murtumiin sekä näiden mukana tuomiin lisäkustannuksiin.

Erityisasiantuntemuksen vaatimus ei ole tarkoittanut lisävirkoja kuntiin, vaan olemassa olevan henkilöstön kohdalla on huolehdittu siitä, että vaadittu eritysosaaminen löytyy. Tarvittaessa sitä on voitu jopa jakaa kuntien kesken. Sama on tilanne vastuutyöntekijöiden poistamisessa; kyse ei ole ollut uusista työtehtävistä, vaan siitä että kaikkein heikkokuntoisimmilla vanhuksilla on vastuutyöntekijä huolehtimassa heille kuuluvista palveluista. Omahoitajajärjestelmän romuttamisesta on kaavailtu 12, 5 miljoonan euron säästöjä, jotka nekin jäänevät saamatta.

Leikkaukset vanhustenhoitoon ovat huonosti harkittuja kun ikäihmisten määrä ja palveluntarve kasvavat. Viime kaudella säädetyn vanhuspalvelulain heikennysten lisäksi hallitus on laskemassa ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituksen alarajaa nykyisestä 0,5:stä 0,4:ään. Valvira on varoittanut, että oikeus hyvään hoitoon ei enää toteudu, jos nykyistä vähimmäismitoitusta alennetaan. Meidän tulee pikemminkin panostaa entistä enemmän siihen, että kaikilla vanhuksilla on mahdollisuus hyvään hoivaan ja terveenä ikääntymiseen.