Suomalaisten kotitalouksien suurimmat kuluerät liittyvät tavalla tai toisella asumiseen. Asumismenojen kokonaisuutta on joskus vaikea hahmottaa, sillä kotitalouksien kukkaroon vaikuttavia päätöksiä tekevät niin valtio, kunnat kuin yksityiset yrityksetkin. On kiinteistöveroa, energiaverotusta, vesi-, jätevesi- ja jätemaksuja, lainakuluja ja sähkön siirtomaksuja…yhteistä on, että kaikkia näitä on toistuvasti korotettu.  Yksittäiset päätökset tehdään hajallaan eri tahoilla, ja harva katsoo kokonaisuutta.

Asumismenojen jatkuvalla kasvulla on nimittäin yksittäisen ihmisen harmitusta kauaskantoisempi merkitys. Viime vuonna kotitalouden tuloista keskimäärin 26,8 prosenttia meni asumiseen. Vuonna 2018 asumismenojen osuus tuloista nousee jo ennusteen mukaan 28 prosenttiin. Tämä on eurooppalaisittain varsin korkea taso, ja syö kotitalouksien kulutuskysyntää, ja siten jarruttaa kansantalouden rattaiden pyörimistä. Esimerkiksi valtion budjetin tämän vuoden palkkaveron alennus valuu asumismenojen ansiotasoa suurempaan kasvuun.

Omakotitalossa asuvien lapsiperheiden ja eläkeläisten asumismenot kasvavat keskimäärin yli 2,5 % prosenttia vuodessa. Kotitalouksista heikoimmassa asemassa ovat omissa vanhoissa pientaloissa asuvat yksinelävät naiseläkeläiset, joilla asumismenot saattavat lähennellä jo puolta käytettävissä olevista tuloista. Tulokehityksen on ennakoitu olevan vaisua tulevina vuosina, joten asumismenojen suhteellinen kehitys kiihtyy entisestään.

Asumismenoissa on toki suuria alueellisia eroja. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla muuta maata selvästi korkeammalla. Tämä puolestaan on aiheuttanut sosiaaliturvaan asumistukimenojen Molokin kidan. Jo 15 prosenttia kotitalouksista nostaa asumistukea yhteensä yli 1,7 mrd:n euron verran. Asumistuen rakenne on siten vääristynyt, että tukieurot käytännössä valuvat suoraan vuokranantajalle, eikä itse tuettava siitä hyödy. Tuki on läpikulkuerä, ja osaltaan nostaa kasvukeskusten asumiskuluja. Ministeriön asettaman kannustinloukkuja pohtivan työryhmän luulisi nostavan asumistuen remontin uudistustensa kärkeen.

Haja-asutusalueella puolestaan kärsitään kiinteistöverotuksen verotusarvoista, joilla ei ole juuri enää yhtymäkohtaa kiinteistön jälleenmyyntiarvoon. Tällä on merkitystä, sillä SOTE-ratkaisun jälkeen kiinteistöveron merkitys kunnille kasvaa entisestään, ja korotuspaineet ovat kovat, kun jopa puolet kunnallisveron kertymästä ohjataan maakunnille. Kiinteistöverotus on nähtävä osana verovelvollisen kokonaisverorasitusta. Eritysesti pienituloisten ikäihmisten kohtuuttomille kiinteistöveroille tulee kehittää maksukyvyn huomioiva leikkuri, jos halutaan edistää ikääntyvien kotona-asumista.

Asumismenojen kasvun hillitseminen on koko kansantalouden kannalta merkittävää. Ei voi olla niin, niin jokainen taho tilkitsee menojaan asumisen kulujen kasvattamisen kautta; kokonaisuus on otettava tarkasteluun!