Viikonlopun Kristillisdemokraattien puoluekokouksen kahta puolta tapahtui järkyttäviä, ihmisten turvallisuuden tunnetta horjuttaneita iskuja meillä ja maailmalla. Barcelonan iskun toteutustapa toisti samaa kaavaa kuin muuallakin Euroopan terrori-iskuissa. Väkijoukkoon ajettaessa satunnaisten uhrien lukumäärä on mahdollisimman suuri, ja pelko ja kauhu sen mukainen. Auto on tarvittaessa kuolemaa kylvävä ase, jota ei voida kieltää ja käyttöä on hankala rajoittaakaan.
Osanoton ilmaisu terrorismin uhrien omaisille oli hädin tuskin lausuttu, kun Turun veriteko tapahtui. Olimme juuri puhuneet siitä, että tarvitsemme kansainväistä yhteistyötä, mutta myös oman lainsäädännön pikaisia muutoksia vakavien turvallisuusuhkien torjuntaan.
Poliisin toiminta Turussa oli todella ripeää, ja myös kansalaisten siviilirohkeus auttoi tekijän pidätyksessä. Poliisihallitus ja puolustusvoimat ovat yhdessä lähteneet kehittämään reservipoliisijärjestelmää, jossa sotilaspoliisikoulutetut voisivat toimia poliisin apuna mm. liikenteen ohjauksessa, alueen eristämisessä tai yleisötilaisuuksien turvaamisessa. Kriisin yhteydessä tarvetta on myös tiedotus- ja it-osaajille.
Lainsäädäntöhankkeista kiireellisintä olisi saada viime hallituskaudella KD:n johdolla aloitettu työ Puolustusvoimien ja Suojelupoliisin tiedusteluvaltuuksia koskevan lainsäädännön muuttamisesta eteenpäin. Se tulisi saattaa jo tällä hallituskaudella päätökseen perustuslain nopeutetussa menettelyssä.
Lakiluonnos ehdottaa Supolle ja Puolustusvoimille lupaa Suomen rajat ylittävän tietoliikenteen yksilöityyn seurantaan. Viranomaisille tulisi lupa siepata, tallentaa, lukea ja kuunnella kohdennetusti ja luvanvaraisesti maastamme ulkomaille suuntautuvaa nettiliikennettä. Luvan myöntäisi pääsääntöisesti Helsingin käräjä¬oikeus. Jälkeenpäin tiedustelun kohteena olleelle olisi pääsääntöisesti raportoitava tiedustelusta. Massatiedusteluun lakiuudistus ei anna mahdollisuutta.
Uudistus on saanut osakseen kritiikkiä, joka ei osu oikeaan. On väitetty, ettei laajemmilla valtuuksilla pystytä estämään iskuja, koska siinä ei ole onnistuttu kaikissa laajempienkaan valtuuksien maissa. Kritiikkiä kohdistuu myös siihen, että etenkin valtakunnan rajat ylittävä verkkotiedustelu uhkaisi kansalaisten yksityisyyden suojaa, ja tyrehdyttäisi aktiivisten ihmisten mahdollisuuden kansalaiskeskusteluun.
Laajemmilla tiedusteluvaltuuksilla on tosiasiassa estetty useita terrori-iskuja esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Mediahuomiota nämä epäonnistuneet suunnitelmat eivät toki saa samassa mittakaavassa kuin onnistuneet. Suomen viranomaisten toimivaltuudet tällaisten suunnitelmien tutkimiseen ovat myös puutteelliset. Maamme viranomaiset ovat riippuvaisia muiden maiden avusta tiedusteluissaan muiden maiden alueelle. Suomen verkkotiedustelun puutteet tulivat myös hyvin esille, kun paljastui, että vieraan valtion toimijat saivat verkkovakoilun avulla haltuunsa Suomen ulkoministeriön tietoja.
Terroristi-iskujen tavoitteena on luoda vastakkainasettelua eri yhteiskunnallisten ja uskonnollisten ryhmien välille. Vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestelmämme halutaan murtaa luomalla pelkoa. Pelkoa vastaan taisteleminen onkin merkittävä osa taistelussamme terrorismia vastaan, mutta myös konkreettisia keinoja, kuten laajempia tiedusteluvaltuuksia tarvitaan.
Supo varoitti hiljattain Suomeen syntyneestä ”islamistisesta alamaailmasta”, joka lisää terrori-iskujen vaaraa. On siksikin syytä pohtia, haluammeko antaa mahdollisuuksia ”alamaailmalle” ja pitää kiinni omasta yksityisyydensuojastamme, vai olisiko kuitenkin viisaampaa antaa Supolle ja Puolustusvoimille parhaat keinot taistelussa terrorismia ja muita turvallisuusuhkia vastaan. Loppujen lopuksi on vaarallisinta olla varautumatta uhkiin, olla ”onnellisen tietämätön” ja maksaa kovaa hintaa viranomaisten tiedonpuutteesta.
Hyvä Sari ja KD!
Sotilaspoliisi olisi hyvä reservi torjuttaessa terroristi-iskuja.
Kannatan Martti