Alkoholilain kokonaisuudistus päätyi eduskuntaan moninaisten hallituksen sisäisten vääntöjen jälkeen. Pohjaesityksen mukaan nelosolutta, vahvoja lonkeroita ja limuviinoja ollaan tuomassa vähittäiskauppoihin. Samalla jatketaan Alkojen ja ravintoloiden myyntiaikaa ja vapautetaan ulkomainen nettikauppa. Tiukka asiantuntijoiden ja osan oppositiosta vastustus vaikutti kuitenkin siihen, että edes prosenteista on tulossa äänestys ”omantunnonkysymyksenä”.
THL:n tutkijoiden ennusteen mukaan pelkkä nelosoluen tuonti kauppoihin lisäisi 1500 sairaalakäyntiä ja 165 alkoholikuolemaa vuodessa. Lääkäriliiton mukaan maassa harjoitettu alkoholipolitiikka on yksi eniten sosiaali- ja terveyskuluihin vaikuttava asia. Saatavuuden helpottamien lisää väistämättä terveyshaittoja ja alkoholikuolemien kasvua ja sitä kautta valtion nettomenot kasvavat merkittävästi. Poliisin ja lastensuojelun kustannukset nousisivat myös huomattavasti. Hyvinvointiyhteiskunnan kantokyky ja suomalaisten terveys pitäisi olla tärkeämpää kuin alkoholibisneksen voitot.
On selvää, että ihmisten elämän tapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Harva poliitikko ottaa edes kantaa alkoholikysymyksiin, koska ei halua ”tiukkapipo”-leimaa. Kuohuviinilasia iloisesti kilisyttävällä edustajalla onkin harvoin kosketuspintaa alkoholistiperheen traagiseen arkeen tai huostaanottojen maailmaan. Alkoholikulutuksen kasvusta kaikkein kalliimman laskun maksavat tuhannet lapset ja nuoret, jotka joutuvat kärsimään lisääntyvästä vanhempien alkoholinkäytöstä, turvattomuudesta ja perheväkivallasta.
Kuten kaikessa politiikassa myös alkoholipolitiikassa olisi muistettava heikoimmassa asemassa olevat. Kenelle alkoholi ei ole ongelma, saa ruoka- ja seurustelujuomansa varmasti haettua myös Alkosta, mutta on vastuullista yrittää suojella riski- ja ongelmakäyttäjiä sekä lapsia ja nuoria alkoholin haitoilta. Vastuullista alkoholipolitiikkaa onkin syytä tehdä ennen kaikkea heidän vuokseen.
Tuota minä kannatan: vastuullisuutta. Jokaisen itsensä vastuuta alkoholinkäytöstään. Varmaan on niin, että pienehköllä vähemmistöllä homma ei pysy hanskassa, mutta suuri enemmistö kansalaisista ei kaipaa tai halua jotain alentuvaa paremmintietävää poliitikkoa pomottamaan sen suhteen mistä ja minkälaista alkoholijuomaa sopii hallintoalamaisen hankkia. Olisi syytä Sari Essayahinkin pohtia sitä, mistä se ylenmääräisenä pitämänsä viinan kanssa läträäminen oikeasti johtuu, ja koettaa tehdä NIILLE SYILLE jotain (anteeksi huutaminen). Tarkoitan esimerkiksi työttömyyttä, syrjäytymistä, masentuneisuutta ja muita mielenterveysongelmia.
Teknisen vian vuoksi julkistan Olavi Koskelalta tulleen kommentin alla:
Tuota minä kannatan: vastuullisuutta. Jokaisen itsensä vastuuta alkoholinkäytöstään. Varmaan on niin, että pienehköllä vähemmistöllä homma ei pysy hanskassa, mutta suuri enemmistö kansalaisista ei kaipaa tai halua jotain alentuvaa paremmintietävää poliitikkoa pomottamaan sen suhteen mistä ja minkälaista alkoholijuomaa sopii hallintoalamaisen hankkia. Olisi syytä Sari Essayahinkin pohtia sitä, mistä se ylenmääräisenä pitämänsä viinan kanssa läträäminen oikeasti johtuu, ja koettaa tehdä NIILLE SYILLE jotain (anteeksi huutaminen). Tarkoitan esimerkiksi työttömyyttä, syrjäytymistä, masentuneisuutta ja muita mielenterveysongelmia.
Olavi Koskela