Sote-uudistuksen ennestäänkin kivikkoiselle valmistelupolulle tipahti viime viikolla varsinainen järkäle. EU-tuomioistuin nimittäin kumosi komission aiemman tulkinnan, jonka mukaan Slovakian terveydenhoitojärjestelmään ei sisältyisi taloudellista toimintaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tarkoittamalla tavalla. Mitä tekemistä Slovakia-päätöksellä on sitten Suomen soten kanssa?

Hallituksen jo kertaalleen muuttaman valinnanvapauslain yleisperusteluissa Slovakiaa käsitellään vastaavana mallina, jossa terveydenhuollon markkinan avaaminen mahdollistaisi verovaroin toimivan julkisen tuottajan samoilla markkinoilla. Tästä asetelmasta voi syntyä kilpailuneutraliteettiongelma, sillä verovaroin rahoitettu julkinen toimija, esimerkiksi maakunnan liikelaitos, on eri asemassa vaikkapa korko- tai konkurssiriskien suhteen yksityisten yritysten rinnalla.

Sipilän hallitus ottaa suuren riskin, kun se ei ole lähtökohtaisesti selvittänyt valitsemansa mallin yhteensopivuutta EU:n kilpailuoikeudellisten valtiontukisääntöjen kanssa. Jo valinnanvapausmallin asiantuntijalausunnoissa mm. Korkein hallinto-oikeus esitti tätä. Pahimmillaan muutaman vuoden kuluttua Suomen valtio maksaa yksityisille firmoille vahingonkorvauksia, ja julkisen puolen pakkoyhtiöittäminen on edessä.

Sosiaali- ja terveyspolitiikka politiikkasektoreina sinällään kuuluvat edelleen kansalliseen päätäntävaltaan perussopimusten pohjalta. Jos Suomi haluaisi jatkaa mallilla, missä tuottamisvastuu olisi perusterveydenhuollossa edelleen julkisella sektorilla, niin mikään mahti, edes EU, ei voi sitä estää. Sen sijaan hallitus on nyt avaamassa valitsemallaan valinnanvapausmallilla yhteisen markkinan, jolloin kaikki kilpailuneutraliteetti ym. kilpailun vapauttamiseen liittyvät säännökset astuvat kuvaan. Kun kansallista rajaamista on kerran purettu, sen jälkeen ei ole mahdollisuutta millään tavalla suosia julkista tuottajaa enemmän kuin yksityistä, tuli rahoitus mistä tahansa.

Hallituksen taholta valmistelussa on vedottu siihen, että EU-komission kannan saaminen Suomen valinnanvapausmallista ei olisi mahdollista ilman merkittävää viivytystä sote-uudistukselle. Sote-uudistuksen aikaansaaminen on toki välttämätöntä, mutta ihmetellä täytyy, miksi hallitus ei ole selvittänyt ajamansa valinnanvapausmallin kilpailuneutraliteetti-kysymyksiä. Vai näinkö tämän pitikin mennä?