Näin äitienpäivänä on hyvä pohtia sitä, miten äitiyttä ja lasten parasta voidaan kehittää. Äiti- ja lapsiystävällinen yhteiskunta kun on enemmän kuin vain nipin-napin lakisääteisten palveluiden tarjoamista. Jokainen äiti ja perhe tarvitsevat ympärilleen tukiverkoston. Pienen esikoisen kanssa sairaalasta kotiutuvat vanhemmat voivat kokea melkoista vastuuntaakkaa, ja kaivata rohkaisua osaamiselleen pienokaisen huolenpidosta. Aiempien vuosikymmenten tapaisia useamman sukupolven muodostamia perheitä ei enää juuri ole, ja harvempi on itse päässyt suurperheessä opettelemaan pienempien sisarusten hoivaamista. Isovanhemmat saattavat asua kaukana, joten nykyajan tukiverkostoon voi kuulua niin ystäviä kuin naapureitakin.

Moni on kaivannut lapsiperheiden kotipalvelua hetkellisesti uupuneiden vanhempien avuksi arkeen. Kotipalvelu voi olla tarpeen vauvan syntyessä, vanhemman tai lapsen sairastuessa, vanhempien erotilanteessa tai lapsen vamman vuoksi. Lastenhoito- tai ruoanlaittoapu voi kantaa vaikeimman yli, ja ulkopuolisen tuki auttaa elämänhallinnassa. Säästösyistä kotipalvelun ehdoksi asetettiin monissa kunnissa lastensuojelun asiakkaaksi kirjautuminen. On selvää, että tämä tuhosi ennaltaehkäisevää perhetyötä leimaantumisen pelossa. Viime hallituskaudella kristillisdemokraatit oli linjaamassa tämän vaatimuksen poistamista. Lapsierheiden kotipalveluun palvelusetelijärjestelmä sopisi hyvin, ja sen laajentaminen onnistuu tulevaisuudessakin riippumatta, onko järjestäjätaho kunta vaiko maakunta.

Sen sijaan asiakasseteleitä ei mielestäni tule laajentaa neuvoloihin. Neuvolajärjestelmämme on edelleen maailman huippua, ja tärkeä tuki äideille odotusaikana samoin kuin perheille lapsen varttuessa. Olen huolestuneena seurannut sote-lakien käsittelyä, jossa maakunnat voisivat avata neuvolat yksityisille toimijoille. On vaarana, että pitkäaikaisseuranta kärsii, hoitoketjut pirstaloituvat ja herkät kysymykset vaikkapa päihteiden käytöstä tai lapsen oireilusta jäävät kysymättä, jotta asiakas ei vaihtaisi neuvolaa. Voisin kuvitella Arvo Ylpön jyrähtävän meille nykypäättäjille: näpit irti neuvoloista!

Tämän päivän perheet ovat monimuotoisia. Yhä suurempi osa suomalaisista elää muutoin kuin perinteisen aviopuolisoista ja heidän yhteisistä biologisista lapsistaan muodostuvan ydinperheen jäseninä. Näitä ydinperheitä on enää vain 28% suomalaisista perheistä. Vuosittain noin 30 000 lasta joutuu kokemaan vanhempiensa avioeron. Eniten eroja joutuvat kokemaan alle kouluikäiset lapset. Peräti neljännes suomalaisista lapsista asuu erossa toisesta vanhemmastaan. Tämä on lapsen tasapainoiselle kasvulle riskitekijä etenkin silloin, kun vanhempien välit jäävät pysyvästi riitaisiksi ja toisen tai kummankin vanhemman sitoutuminen lapseen heikkenee.

Erojen ehkäisemiseksi ja erityisesti lasten edun huomioimiseksi perheasiain sovittelupalveluiden resursseja tulisi kasvattaa. Arvioiden mukaan jopa puolet eroista olisi ehkäistävissä. Perheneuvonnan, lastensuojelun, päihdehuollon ja mielenterveyspalvelujen toimintaresursseja ja yhteistyötä tehostamalla voidaan vaikuttaa siihen, että mahdollinen avioero tulee aikuistasolla käsitellyksi niin, etteivät vaikutukset heijastu lapsen tapaamisiin. Tutkimusten mukaan lapset selviytyvät erosta parhaiten, kun he pystyvät ylläpitämään kiinteitä suhteita molempiin vanhempiinsa eron jälkeen. Ikävä kyllä, jokaisen tuttavapiirissä on tapauksia, joissa muutoin täyspäisistä vanhemmista avioeron keskellä kuoriutuu pikkusieluisia kostajia ja ex-puolison kiusantekijöitä. Usein lapsen vieraannuttaminen laajenee vielä isovanhempiin, ja muihin sukulaisiin.

Valtaosa suomalaisista lapsiperheistä voi kuitenkin onneksi hyvin. Panostaminen äitien ja isien hyvinvointiin on ikääntyvässä Suomessa välttämätön osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa. Tämän päivän työikäiset ovat tulevaisuuden ”suuret ikäluokat”, ellei maahamme synny enemmän lapsia. Äidit, ”nuo toivossa väkevät”; olette vieläpä kansantalouden ja eläkejärjestelmien kestävyyden kannattelijat – hyvää äitienpäivää!