Tasapainoilua luonnonvarojen kanssa

Söin perjantaina herkullista porkkanakeittoa, hyvin maustettua kasvispihviä ja monipuolista salaattia sekä banaanikakkua jälkiruuaksi. Lounaassani ei ollut mitään muuta erityistä, mutta sen kaikki ruokalajit oli valmistettu hävikkiruuasta siihen erikoistuneessa ravintolassa.

Hävikkiviikko pyrki muistuttamaan meitä suomalaisia kuluttajia siitä, että haaskaamme syömäkelpoista ruokaa keskimäärin 24 kiloa vuodessa. Ostamme liikaa, jätämme lautaselle, unohdamme jääkaappiin. Kotitalouksien osuus hävikkiruuasta on merkittävä, sillä julkiset keittiöt ja kauppa kierrättävät jo nyt tehokkaammin. Monissa kunnissa ylijäämäruokaa myydään tai lahjoitetaan eteenpäin. Kaupat ovat puolestaan löytäneet seurakunnat ja hyväntekeväisyysjärjestöt, jotka tekevät ruokatyötä tai jakavat hävikkiruokaa leipäjonoissa.

Silti ruokahävikin mittasuhteet ovat käsittämättömän suuret. Rahassa mitattuna heitämme Suomessa pois 500 miljoonaa euroa vuodessa; ilmastovaikutuksiltaan tämä vastaa 100 000 auton vuosipäästöjä. Maailman laajuisesti tilanne on vielä pysäyttävämpi: neljäsosalla globaalista ruokahävikistä kaikki aliravitut ihmiset saisivat mahansa täyteen. Joten maailman pelastamiseksi jokaisesta ei tarvitse tulla vegaania; hyväksi aluksi riittää, kun syö kohtuudella ja lautasensa tyhjäksi.

Kuiva ja kuuma kesä on muutoinkin pistänyt pohtimaan elintarvikeketjua. Jotain on pielessä, kun ruokahävikki kasvaa ja kuitenkin samanaikaisesti alkutuotanto horjuu. Muuttuneet ilmasto-olot ovat jo vaikuttaneet dramaattisesti satonäkymiin ympäri maailman; ja joissakin maissa hätäteurastetaan karjaa rehupulan takia.
Suomessa on varauduttava siihen, että roolimme ruuantuottajana kasvaa. Puhdas ruoka ja toimiva elintarvikeketju kun eivät ole maailmalla itsestään selvyyksiä. Kohta ne eivät ole sitä meilläkään, kun maatalouden kannattavuus yhä heikkenee ja tiloja lopetetaan ennätysvauhtia. Tilanne maatiloilla on äärimmäisen stressaava, sillä myös viime vuoden sato oli heikko runsaiden sateiden vuoksi. Kyseessä on monien ainoa tulonlähde, ja tilannetta pahentavat mittavat velkataakat etenkin nuoremman polven maatalousyrittäjillä.

Suomessa on säilytettävä pellot viljeltyinä, satsattava maatalouden kannattavuuteen ja ekoloogisuuteen ja panostettava alan tutkimukseen sekä tuotekehitykseen. Tilojen jatkuvuus on varmistettava ja tuottajan on saatava työstään ansaitsemansa palkka. Myös elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa pitää velvoittaa osallistumaan esimerkiksi rahaston kautta satovahinkovakuutusten maksamiseen ja kantamaan siten osansa sääriskistä.
Ylipäätään luonnonvarojen resurssiviisaassa käytössä tarvitaan pitkäjänteistä suunnittelua sekä tutkimusta ja koulutusta. Näissä me suomalaiset olemme yleensä olleet varsin hyviä. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa biopohjaisten muovien kehityshankkeet.

Muovia korvaavien materiaalien tutkimussektorilla VTT on alan kansainvälisiä pioneereja, ja se palkittiin maailman talousfoorumissa Davosissa tammikuussa biomuovien kehitysprojektistaan. Useat suomalaisyritykset ovat mukana mm. biohajoavien ekologisten päivittäistuotteiden ja pakkausten valmistuksessa

Kertakäyttömuovien kulutusta halutaan maailmalla rajoittaa ja laajentaa muovituotteiden valmistajien ja maahantuojien vastuuta muovijätteestä. Samalla vauhditetaan siirtymistä kiertotalouteen. Sitran asiantuntijat uskovat, että muovia korvaavien biopohjaisten tuotteiden kysyntä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti, kun muovista halutaan eroon. Suomella voi olla tämänkin ympäristöhaasteen ratkaisussa merkittävä rooli.

Kommentteja kirjoituksesta (1)

  1. Lisäisin vielä: Kauppaketjuja tulisi velvoittaa lopettamaan systemaattiset turhat ruokahävikit. Vaikka valmisruokien osalta monessa marketissa on viimeisen päivän tuotteiden alennukset käytössä, ei niitä näy hedelmien ja vihannesten kohdalla ikänä. Jos satut paikalle, kun hedelmätarjonta on juuri raakattu, näet laatikkokaupalla hieman kolhiintuneita tai jostain kohdin ruskeapilkkuisia esim banaaneja, ovat juuri tulleet syömäkypsiksi ja ne pienet kolhut saa veitsellä pois. Se joka haluaa syödä kypsää hedelmää saisi ostaa. Alennushinnalla jäisi kauppiaallekin vielä kate. Olen pyytänyt ostaa, mutta kun niitä EI SAA MYYDÄ, eikä myöskään antaa!

    Myynnin on kauppaketjun ylin porras päättänyt kieltää ja yksittäisen kauppiaan on noudatettava sitä päätöstä. Onko ylimmän portaan ruokahävikinlisäämispäätöksen takana jokin vika lainsäädännössämme?

    Onko pelkästään kauppaketjujen vika, että hedelmien viljelemiseksi kaupalle kilpailukykyiseen hintaan jatketaan sademetsien ”maapallon keuhkojen” tuhoamista (ja sen ainutkertaisten eläinlajien monella laijilla lopullista) tuhoamista , maan ryöstöviljelyä, teollisten kemikaalien ja ”kasvinsuojeluaineiden” = myrkkyjen käyttöä ja siten maapallon eroosiota, ympäristötuhoa, – sillä ne plantaasien jäljiltä maa on usein varsin erosoitunutta, ja viljelykelvotonta.
    Meikäkuluttajalle tulee paitsi tunnonvaiva, ostaako ulkomaanhedelmiä ikänä ollenkaan, ja harmitus, kun kaikki myytävänä olevat hedelmät ovat vielä enemmän tai vähemmän raakoja, kypsiä ei löydy, niitä jotka maistuisivat.

    Eikö POLITIIKALLA / säännöksillä voisi vaikuttaa tällaisen SYSTEMAATTISEN RAVINNONHAASKAUKSEN ja maapallon luonnonvarojen /luonnon riistämiseen? Kun nykyiset elintarvikemääräykset tulivat. moni pikkukauppa meni nurin (meikänkin lähikauppa) koska alettiin vaatia eri tuoteryhmille erillisiä kylmätiloja, eri kylmähuoneita, muuten ei saanut toimia. Minkään järjen mukaan ei pitäisi olla eroa onko siellä pakastekaapissa vain ja ainoastaan esim maitotuotteita ja vieressä olisi jotain muuta pakastettua tuotetta, nehän ovat sitä paitsi kaikki pakkauksissa. Niin saatiin nurin yrittäjiä, samoin esim tilateurastamoja – nyt elämiä kuljetetaan sietämättömän pitkät matkat, eläimet kärsivät, luonto kärsii (ajomatkojen päästöt) ja maaseutu kärsii – työttömyys iskee.. Jos nämä ylimitoitetut elintarvikehygieniasäännöt tosissaan olisivat tarpeen, jos me ihmiset niin heikoissa kantimissa, että se tällaista vaatii, ei tätä ihmiskuntaa olisi enää olemassa, eikä meitä täällä murhetimassa. Ylihygieenisuus toi paitsi allergiat myös superbakteerit, ja tämä ravinnon tuhla tuhoaa pallon. Lainsäätäjälle työmaata tämä kaikki, saattaa elämän, luonnon ja ihmisen kannalta järkevämpään malliin säädöksiämme.

    Vielä poliitikoille: Viljavarastoja, varmuusvarastoja tulee olla varautuaksemme muutaman vuoden katastrofiin, ei vain muutaman kuukauden kuin nyt, – taitaa olla pari kuukautta. Nykyisessä globaalin ilmastonlämpenemis- äärevöitymisilmiöitten tuomassa infernossa emme voi tuudittautua tuonnin varaan. Ne suuret kansainväliset tahot jotka määrittelevät raaka-aineen ja ravinnon hinnan , eivät ehkä enenevien katovuosien ja laajenevien tuhojen maailmassa myy sitä sillä hintaa, että maallamme on varaa ostaa, tai ainakin iso osa kansasta jää pureskelemaan pelkkiä näppejään

Kommentoi kirjoitusta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.