Esitetyt keinot ovat haja-asutusalueiden ja maaseudun näkökulmasta kylmää kyytiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pyöräilyn ja jalankulun tuplaaminen työmatkaliikenteessä onnistuu varmaan kasvukeskuksissa, joissa lähimmälle julkisen liikenteen liitäntäpysäkille voi pari kilometriä reippaillakin. Samoin raportin esittämiin bussi- ja junamatkojen kaksinkertaistamisiin pystyvät ne, joilla ko. liikennevälineet ovat saavutettavissa.

Jokainen ymmärtää, että raportin tekijöiden mielestä Suomen liikenteen ilmastotalkoiden maksajina pitäisi näköjään olla maaseudun asuja, joka jo nyt ajaa muita vanhemmalla autokannalla ja jolla ei ole mahdollisuutta valita.

Kymmenen vuoden sisällä tapahtuvaksi ajateltu siirtymä sähköautoihin kuluttaa energiaa, raaka-aineita ja muun muassa akkujen valmistukseen tarvittavia harvinaisempia metalleja. Romutettavien autojen osalta syntyy myös hiilijalanjälkeä. Ellei raportissa ole sitten lähdetty siitä naivista ajatuksesta, että käytetyt autot päätyvät jonnekin Afrikkaan, jolloin päästöjä siirrellään vain paikasta toiseen.

Suomi on harvaanasuttu ja laaja maa, jossa henkilöliikenteen lisäksi tavarat ja palvelutkin on saatava paikasta toiseen. Liikenteen päästötalkoissa on ymmärrettävä, etteivät muualta kopioidut keinovalikoimat välttämättä meillä toimi.

Julkista liikennettä on mielestäni aina suosittava, kun se on mahdollista. Eduskuntaviikolla matka taittuu Helsingissäkin helposti ratikalla paikasta toiseen, mutta Rääkkylään ja Rautavaaralle sillä ei pääse. Ministeriön virkamiehille suosittelen kirjaimellisesti jalkautumista maakuntien Suomeen!