Kuten vanha kansa tietää heinäkuun 23. päivä alkaa mätäkuu, joka vuoteen 1995 löytyi merkittynä virallisista Helsingin yliopiston almanakoista. Vaan eipä löydy enää. Vielä seuraavana vuonna ihmiset haikailevat kadonneen mätäkuun perään, mutta sitten katajainen kansa tyytyi kohtaloonsa.
Wikipediakin jorisee mätäkuun historiaa Mesopotamiasta, koirakuusta, Egyptistä, Siriuksen tähtikuviosta ja muinaisista roomalaisista lähtien, mutta ei paljasta, kuka meiltä vei mätäkuun. Vaikka mätäkuun katoamiselle ei tunnu löytyvän syyllistä -paitsi ehkä EU, jota on syytä epäillä useimmissa asioissa – niin voisiko mätäkuun palauttamisesta tehdä kansalaisaloitteen, jossa vaadittaisiin asiasta kansanäänestystä.
Sieluni silmin näen kansanliikkeen syntymisen. Olisiko nimenä pro mätäkuu, mätäkuu takaisin -liike, tasa-arvoinen mätäkuu vaiko aito mätäkuu? Entä mätäkuu kaikille? Mätäkuu-mukit ja T-paidat sekä pinssit olisivat kuumaa keräilykamaa. ”Minäkin olen mätäkuu” kuulostaa tietysti T-paidassa himpun verran huonommalta kuin ”Je suis jours de chien”
Aamu -TV:n ja A-studioiden lähetyksiin kutsuttaisiin asian tiimoilta puolesta ja vastaan puhujia. Asiantuntija-rooleissa olisi varpumiestä ja sammakkometeorologia, ja jos linjasta vähän tingittäisiin, niin joku etymologian professori saatettaisiin ääneen päästää.
Kun vaadittavat 50 00 allekirjoitusta olisivat kasassa, niin kansalaisaloite luovutettaisiin eduskuntaan. Eduskunnassa kansanäänestystä esittäneet kansalaisaloitteet on yleensä ohjattu perustuslakivaliokuntaan, mutta Väyrysen euro-eroa vaatineessa kansalaisaloitteessa huomattiin, että on tarpeellista pyytää myös ns. substanssivaliokunnan näkemys. Todennäköisesti puhemiesneuvosto joutuisi kokoontumaan asian tiimoilta parikin kertaa, sillä asiantuntijavaliokunnaksi olisi tunkua.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta perustelisi rooliaan tässä asiassa iät ajat toteennäytetyillä terveydellisillä haittavaikutuksilla, joita mätäkuulla on ollut. Kansa on aina tiennyt, että mätäkuun aikana haavat tulehtuvat ja märkivät eikä sairaaloihin mielellään tulla silloin leikkauksiin.
Maa- ja metsätalousvaliokunta puolustaisi asemaansa asiantuntijaelimenä, koska kansanperinteessäkin tunnetaan paitsi piimää mätäkuussa lypsävät lehmät niin myös siikasten aiheuttamat pistot ja haavat rukiin ja ohran leikkaamisen yhteydessä.
Talousvaliokuntakaan ei luovuttaisi asiantuntijavaliokunnan asemaa helpolla. Eduskunnan työjärjestyksessä matkailuasiat kuuluvat sen rooteliin, vaikka pahat kielet kertovat, että asiantuntemusta ei matkustamisesta Arkadianmäeltä puutu mistään valiokunnasta. Talousvaliokunta tekisi kansainvälisiä vertailuja mm. Skotlannissa Loch Nessin järvessä asustavasta vesipedosta, josta on aina havaintoja parhaimman matkailukauden eli mätäkuun aikana. Ajatelkaa, mitkä mahdollisuudet matkailussa Suomessa on tällä saralla. Kymmenet tuhannet järvemme saavat oman nimikkolieronsa!
Olipa asiantuntijavaliokunta sitten mikä tahansa edellä kuvatuista tai joku muu, olen varsin vakuuttunut, että runsaan asiantuntijakuulemisen pohjalta valiokunnan mietintö puoltaa mätäkuun palauttamista ja kansanäänestyksen järjestämistä. Oikeusministeri varmistaisi, että mätäkuun palauttamisen vaikutukset kielelliseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja Ahvenanmaan asemaan tulee mahdollisessa lainvalmistelussa huomioida. Valtioneuvoston kanslia vielä tarkistaisi, tulisiko asiasta notifioida myös EU:n komissiota.
Kansalaisaloite saa eduskunnan yksituumaisen tuen suuressa salissa. Koko Eurooppa seuraa sitten henkeään pidätellen, miten Suomen kansanäänestyksessä mätäkuusta käy. ”Kyllä”- äänten vyöry nostaa pörssikursseja, kun kaikki edellä kuvatut hyödyt kansakunnalle ovat saavutettavissa ja heijastusvaikutuksia tulee myös aluetalouteen.
Joten ei muuta kuin nimiä keräämään kansalaisaloitteeseen mätäkuun palauttamisen puolesta. Hyvää mätäkuuta kaikille!
Kommentoi kirjoitusta