Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ilmoitti eilen määräävänsä esitutkinnan aloitettavaksi Päivi Räsäsen pamfletista ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”, jonka Suomen Luther-säätiö julkaisi vuonna 2004. Päivin kirjoitus on Raamattuun ja sen tulkintaan liittyvä, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeva kannanotto. Aiemmin poliisi oli jo päättänyt, ettei esitutkintaa aloiteta, koska kirjoitus ei täyttänyt kiihottamisrikoksen kriteereitä. Nyt valtakunnansyyttäjä yhteydenoton perusteella kuitenkin linjasi, että asiassa on syytä epäillä kiihottamista kansanryhmää vastaan ja esitutkinta aloitetaan.
Valtakunnansyyttäjän kanta on monella tavalla erikoinen, ja hyvin perustavanlaatuinen menneiden, nykyisten ja tulevien oikeuskäytänteiden näkökulmasta.
Ensimmäiseksi ristiriitaisuuteen epäillyn rikoksen ja tapauksen aikajänteen välillä kiinnitti huomiota Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskusta johtava professori Markku Jokisipilä. ”Tutkinnan kohteena on vuonna 2004 julkaistu kirjoitus ja epäilynä kansanryhmää vastaan kiihottaminen. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen [nykymuodossaan] kuitenkin lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011. Tätä ennen voimassa ollut asetus puhui ’kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta’, mistä nyt ei taida voida katsoa olevan kyse. Taannehtivan lainsäädännön kielto on keskeinen osa laillisuusperiaatetta”, Jokisipilä kirjoittaa Facebook-päivityksessään.
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen perustelu tälle ristiriitaisuudelle vie vielä oudommille vesille. Hänen mukaansa ”Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä.”
Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki se materiaali, mitä netissä, kirjastoissa, kirjakaupoissa, antikvariaateissa, kirpputoreilla ym. löytyy ja joka ei sovellu tähän aikaan on tuhottava. Muutoin syyllistytään rikokseen!
Konservatiivi-blogissa Asmo Maanselkä osuvasti vertaakin valtakunnansyyttäjän linjausta kolmannen valtakunnan kirjarovioihin ja epäilee, että aika monta hyllymetriä poltettavaa löytyy. Itse mietin, että mitenköhän olisi edes mahdollista poistaa internetistä sinne kerran joutunut materiaali.
Monet ihmiset ovat ottaneet viime päivien tapahtumista johtuen tyrmistyneenä yhteyttä. Joukossa on niitäkin, jotka ovat erimieltä Päivin kirjoituksen sisällön kanssa, mutta ovat äärimmäisen huolestuneita valtakunnansyyttäjän edesottamuksista sananvapauden kannalta. Valtakunnansyyttäjän uusi määrittely epäillyn rikoksen tekoaikaan – eli että se ulottuu niin ”pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä” – johtaisi massiiviseen jälkisensuuriin. Puhumattakaan uskonnon-, mielipiteen- ja vakaumuksenvapauden kaventumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Suomi on EU-puheenjohtajamaana korostanut oikeusvaltioperiaatetta, ja perusoikeuksien kunnioitusta yhteiskunnan toimivuuden kulmakivenä. Onko nyt käymässä niin, että ”hirsi on omassa silmässä” eli laillisuusperiaatetta venytetään ja sanan-, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta kavennetaan? Saamieni viestien perusteella tätä tapausta seurataan ympäri maailmaa. Nyt sitten luodaan Suomi-kuvaa, nähtäväksi jää, millaista.
Ja – tapaus palautetaan sinne missä se alunperin oli todettu lailliseksi – poliisille,jonka selvitys oli pitkä ja perusteellinen. Eikö se riitä?
Presidentille, joka nimitti Toiviaisen virkaansa jo apulaissyyttäjänä 2017, EI VOI jäädä muuta ratkaisua, yleisen oikeuslaitoksen uskottavuuden kannalta, kuin siirtää syrjään mahdollisimman vähin äänin tämä toimessaan uskottavuutensa mennyt Valtakunnan ylin syyttäjäviranomainen aivan kuten tehtiin edeltäjälleenkin. Paras myös tarkastella tarkemmin seuraajan esteettömyyttä ja sitoutumattomuutta sekä selviä antipatioita joita Toiviainen jo ilmaissut osaltaan. Tällainen luottamuksen puute myös Poliisin arviokykyyn ja lainkirjaimen tuntemattomuus ei anna aihetta jatkaa näin vastuullisella paikalla.
On maalaisjärjelle aivan käsittämätöntä, että valtakunnansyyttäjä, jonka uskoisi sentään olevan fiksu ihminen, ottaa esille 15 vuotta vanhan kirjoituksen. Ja perustelee sitä sillä, että kirjoitus ON VIELÄ VOIMASSA, KUN SE ON LUETTAVISSA JOSSAKIN!? Kuinka monella julkisuuden henkilöllä on jotain sellaista, joka ei tässä ajassa herättäisi kansanryhmää vastaan kiihotuksen tunteita? Eikö valtakunnan syyttäjän silmiin ole 15 vuoden ajalta jäänyt muuta pahaa kuin Päivi Räsäsen kirjoitus? Tämä tuntuu uskomattomalta. Ollaanko tässä ”kostamassa” Räsäselle hänen rohkeaa uskonnäkemystään vastaan? Onko tässä jopa ajojahdin tuntua? Ikävää, että tässä joudun sanomaan melko raskasta tekstiä henkilössä, jonka pitäisi olla kansalaisten luottamuksen arvoinen.
Ehkä logiikka on tämä: kun on uskonnonvapaus, on oikeus lukea Raamattua, kaikkia sen kohtia ja pitää niitä totena ja Jumalan sanana, Jumalan ohjeina ihmisille, hyvää tarkoittavina, jotta ihminen ei eksyisi turmiollisiin asioihin vaan eläisi hyvissä ja kestävissä asioissa, rauhassa.
Kun Raamattu osoittaa yksiselitteisesti homoseksuaaliset teot synniksi – asia, jota harva uskaltaa sanoa eikä usein sanotakaan, looginen seuraus on sanoa, että tiedotusvälineiden esittämä näkemys homoudesta luonnollisena on vahingollinen lapsille. Eli pamfletissa olevat lauseet ovat seurausta Raamatun sanasta.
Julistetaanko Raamatun sana kielletyksi? Sitä en usko. Suomi on kristillinen maa.
Tosiasia on, että on kymmeniä tuhansia Raamattua totena pitäviä uskovia, joille järkikin todistaa saman kuin Raamattu, ja he eivät pidä suotavana sitä, että lapsille opetetaan, että miesparit ja naisparit ovat yksi muoto avioliittoa. Ei heidän kantansa ole muuttunut mihinkään ”tasa-arvoisen” avioliittolain myötä.
Ei Päivi Räsänen – joka ei peru kirjoitustaan vuodelta 2014 – ole ainoa.
Yleensä viisaista kannanotoista tunnetunkin olisi hyvä muistaa, ettei syyttäjä mitään päätä. Tuomioistuin päättää. Syyttäjä vie sinne päätettäväksi asiat, joissa rikosta epäillään ja joissa lain tulkinta on epäselvä.
Laista on johdettavissa, että netissä oleva aineisto on ”jatkuvaa” eikä vanhene. Tähän tarvitaan oikeusistuimen tulkinta. Löperö vihapuhetta koskeva lainsäädäntö ei sekään taida oikein toimia, ja potkii aisan yli vähän kaikkia, mutta valtakunnansyyttäjän vika se ei ole. Älkää ampuko viestin tuojaa!
Kyllä sinä Sari itsekin tiedät, ettei tässä asiassa ole uskonnonvapaudesta kysymys, vaan sananvapauden rajoista. Rikoslaki rajoittaa sananvapautta ja se tapahtuu myös uskonnollisen vakaumuksen suojaksi. Uskonnon varjolla ei saa lausua ihan mitä tahansa kuten ei uskonnottomuudenkaan turvin. Lisäksi pyytäisin sinua pohtimaan, mikä on joukkotiedotusväline. Kirjasto ei sitä ole.
Jos olen sitä mieltä, että homous on poikkeavuutta ja luonnonvastaista ja ilmoitan, että se ei sovi minun näkemykseeni siitä, mitä tarkoittaa avioliitto. Sehän on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto, eikä missään tapauksessa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön seksuaalinen yhteiselo. Onko tämä kannanottoni kiihottamista jotakin kansanryhmää vastaan? Jos vielä liitän tähän Raamatun selvän kannan homoliitosta, niin joudunko tutkintaprosessii. Jos joudun, niin onkohan joku hyvin vainoharhainen taho laittanut mielipiteensä liikkeelle, saadakseen oman kiihkomielensä vahingoittamaan minua. Hänen pitäisi ajatella asia toisenkin kerran.
En ymmärrä, millä tavalla Päivi Räsänen on pamfletissaan kiihottanut jotakin tai joitakin kansanryhmiä. Onhan se kumma, jos kyseisestä aiheesta ei saisi tuoda esiin kuka tahansa omia mielipiteitään. Uskonto ja siihen liittyvät keskustelut erilaisine versioineen tuntuvat joidenkin mielestä milloin minkäkin kansanryhmän kiihottamiselta.
Itse ymmärrän sananvapauden sallivan tuoda esille keskusteltavaksi yhteiskunnassa ilmeneviä erilaisia ilmiöitä. Voimme olla erimieltä asioista, mutta kyllä niistä pitää saada ja pystyä keskustelemaan ilman, että sulkee suunsa pelosta joutua valtakunnansyyttäjän hampaisiin. Luotan oikeusvaltioperiaatteessen ja perusoikeuksiini tuoda kiusallisiakin keskusteluaiheita. Toivon, että kyseinen tapaus johtaa lopulta oikeudenmukaiseen päätökseen Päivi Räsäsen parhaaksi.
Nyt on suomessa menossa suuri ajojahti kaikkea tolkun toimintaa vastaan jolla ehkä tietoisesti peitetään suurta huijausta koulumaailmassa!