Viime syksynä annettiin historiallisen vähän hallituksen esityksiä, eikä kaikkea sisäpoliittista toimettomuutta voi EU-puheenjohtajuuskiireiden piikkiin laittaa. Näiden valtiopäivien aikana hallitukselta on viimeistään tultava oikeita toimia, jos se aikoo saavuttaa ohjelmassaan asetetut tavoitteensa. Työryhmien ja tiekarttojen piirtelyn aika on ohitse. Nyt tarvitaan päätöksiä, joilla rakennetaan 2020-luvun haasteisiin valmista Suomea.

Alku ei vaikuta järin lupaavalta. Esimerkiksi hallituksen julkistama hiilineutraaliustiekartta sisältää toistaiseksi varsin niukasti konkretiaa. Ilmastorahaston suuntaviivat piirretään myöhemmin, sektorikohtaiset päästövähennystavoitteet konkretisoidaan hallituskauden aikana ja perustetaan turvetyöryhmä selvittämään alan tilannetta.

Sentään yksi selkeä ja hyvä päätös saatiin aikaiseksi eli teollisuuden sähköveron lasku EU-minimiin. Mielestäni hallituksen tulisi samassa yhteydessä pohtia sähköveron alueellista porrastamista kuluttaja-asiakkaille Ruotsin mallin mukaisesti. Siinähän harvaan asutuilla seuduilla on alempi sähkövero, joka vaikuttaa suoraan energian loppuhintaan.

Muutoinkin on koko ajan uhkana, että haja-asutusalueiden asukkaat joutuvat hallituksen päästövähennystalkoiden maksumieheksi. Tämän näkyy niin asumisen, liikenteen kuin yrittämisenkin energiaverotuksen kiristämisinä. Hallitus koko lailla sivuutti sen keskeisen haasteen, että energiaintensiivisen teollisuuden ja liikenteen hiilipäästöjen vähentämisestä tulee vaatimaan merkittävää lisäpanostusta energiantuotantoon. Energiasektori on vastuussa noin 80 prosentista päästöistä, joten sen rinnalla kaikki muu on enemmän tai vähemmän näpertelyä.

Entä sitten ratkaisut väestöpolitiikkaan? Perhevapaauudistus ja vanhuspalvelulain hoitajamitoitus ovat molemmat tarpeellisia vauvapulasta kärsivässä ikääntyvässä Suomessa. Mallien rahoitus tuntuu vain olevan epäselvää. Kustannusten kattaminen aiotaan kipata seuraavan hallituksen huoleksi.

Lakien ja rahojen lisäksi tarvitaan toki yhteiskunnallista asennemuutosta lapsikadon pienentämiseksi. Tässä hallituksen ja opposition vastuu on yhtäläinen. Puheet siitä, että lapset ovat esteenä työelämän tasa-arvon toteutumiselle tai että lapsettomuus olisi ilmastoteko, pitää lopettaa.

Tärkeintä olisi kuitenkin saada työllisyystoimet vauhtiin. Sen sijaan pääministeri Marin ilmoitti haastattelutunnillaan, että vaikean työmarkkinatilanteen takia hallitus tekee hankalat päätökset kesän tienoilla eikä kevään kehysbudjettiriihessä kuten odoteltiin. Tämä on vaarallista ajanpeluuta, sillä hallitus on jo lisännyt pysyviä kustannuksia samoin kuin velkaa ennen kuin tuloista on tietoakaan. Ei ihme, että talouspolitiikan arviointineuvosto antoi hyvin selkeäsanaisen varoituksen hallituksen talouspolitiikan suunnasta.

Päätösperusteisesti 30 000 työpaikan luominen on kova tavoite, joten eikö kannattaisi kysyä yrityskentältä, mitä sinne eniten kaivataan. Arviolta jopa 50 000 yritystä kaipaa uutta yrittäjää eläköitymisen tai alanvaihdon takia. On huutava tarve luoda pysyvä valtakunnallinen järjestelmä yrittäjien omistajaohjauspalveluiden toteuttamiselle ja turvata näiden palveluiden rahoitus. Toteutumattomat omistajanvaihdokset sen sijaan haaskaavat hankittua osaamista, työpaikkoja ja varallisuutta, ja pahimmassa tapauksessa omistajanvaihdokset saattavat vaarantaa alueellisen elinvoiman.

Hallituksen ilmastopoliittisessa tiekartassa luki, että maatamme vaivaa toimeenpanokuilu. Nerokas uudissana kertoo kaiken hallituksen nykyisestä tilanteesta. Asetetaan tavoitteita, joita ei voida saavuttaa, ja toimeenpano on päätöksiä – ja rahoja – vaille valmis.