Ideologia pois koronan vastaisesta taistelusta

Kokoomus ja Kristillisdemokraatit jättivät tänään yhteisen vastalauseen hallituksen esitykseen arvonlisäverotuksen väliaikaisesta muuttamisesta.

Hallitus esittää arvonlisäverolakia muutettavaksi väliaikaisesti siten, että covid-19-tartunnan estämisessä, testaamisessa ja hoitamisessa käytettävien tavaroiden kotimaiset myynnit ja muista jäsenvaltioista tapahtuvat yhteisöhankinnat voidaan vapauttaa arvonlisäverosta. Muutos ei koske yksityisiä tuottajia paitsi kokonaisulkoistusten osalta.

– Hallitus esittää verotuskäytännölle ennalta tuntematonta rajanvetoa julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden välillä. Koronaepidemian torjuminen edellyttäisi kuitenkin kaikkien käytettävissä olevien resurssien tehokasta käyttöönottoa. Esimerkiksi merkittävä osa testauksista tehdään yksityisen toimesta ja hoitajat tarvitsevat suojavarusteita riippumatta työnantajasta, Elina Lepomäki (kok.) toteaa.

Hallituksen esityksen rajanveto perustuu tulkintaan, jonka mukaan Euroopan Komission päätös rajoittaa mahdollisuutta ulottaa verottomuus yksityiseen terveyspalveluiden tuottajaan. Vastaavaa tulkintaa ei kuitenkaan ole tehty kaikissa muissa jäsenmaissa. Moni EU:n jäsenvaltio on säätänyt 0 % verokannan tai alennetun verokannan kotimaisesti suojavarusteille ja muille koronan vastaisen toiminnan tarvikkeille.

– Ainakin Hollanti, Italia, Itävalta, Viro ja Irlanti ovat sallineet 0% verokannan joko maskeille tai suojavälineille. Nämä maat eivät tee jaottelua yksityisen ja julkisen palveluntarjoajan välillä. Suomi näyttää tulkitsevan Komission päätöstä ideologinen viitta harteillaan, Lepomäki sanoo.

Väliaikaisen verolainsäädännön tekeminen perustuen täysin uuteen rajanvetoon johtaa vääjäämättä lukuisiin rajanvetotilanteisiin ja jälkiverotusriskiin yritysten näkökulmasta. Se tarkoittaa myös Verohallinnon näkökulmasta raskasta hallintoa verovalvonnassa.

– Hallituksen esitys aiheuttaa päänvaivaa useassa kunnassa osaulkoistusten ja yhteisyritysten osalta. Esimerkiksi merkittävä osa kehitysvammaisten asumispalveluista ja vanhushoivasta tuotetaan tavalla, jossa rajanveto yksityiseen ja julkiseen hankintavastuuseen mm. suojavarusteiden ja tarvikkeiden osalta on hankalaa tai mahdotonta, Sari Essayah (kd.) toteaa.