EU-komission esitys uudesta 750 miljardin euron elpymisrahastosta on jälleen uusi askel kohti syvenevää integraatiota ja tulonsiirtounionia. EU ottaisi elpymisrahastoa varten ensimmäistä kertaa historiassaan merkittävän suuruisen lainan, jonka EU-maat maksaisivat takaisin jäsenmaksujen muodossa seuraavalla v. 2028 alkavalla rahoituskaudella.

Lainan takaisinmaksusta osa hankittaisiin nostamalla EU:n omia varoja 2 %:iin suhteessa bkt:hen sekä kasvattamalla unionin budjettia. Yhtenä elementtinä omiin varoihin on väläytetty veronkanto-oikeutta unionille. Uuden rahaston nimi ”Next Generation EU” on siinä mielessä osuva, että sen maksajiksi joutuvat todellakin seuraavat sukupolvet.

Toki on ollut tiedossa, että federalistit eivät koskaan jätä hyvää kriisiä käyttämättä edistääkseen liittovaltiokehitystä EU:ssa, mutta näin vauhdikasta fiskaaliunionin rakentamista harva ennakoi. Elpymisrahasto on tarkoitus kytkeä monivuotiseen EU-budjettiin, jolloin sitä päästään paisuttamaan aivan toisiin mittaluokkiin, laajentamaan sen käyttökohteita ja mahdollistamaan velanotto ja verotus.

Elvytyspaketissa on ennennäkemätöntä se, että suurin osa tuesta ei olisi lainamuotoista – vaan jaettaisiin avustuksina. Poissa olisi siis niskaan hengittävä Troikka vaatimassa julkistalouden sopeuttamista, palkkakuria ja tehokkaampaa veronkantoa kuten EVM:n eurokriisilainoissa. Jatkossa on siis tarjolla yhä enemmän löysää rahaa, joka on altista väärinkäytöksille.

Leijonanosa tuesta, yhteensä yli 300 miljardia euroa, on menossa Italialle ja Espanjalle, muut isot saajat olisivat Ranska ja Kreikka. Ennusteiden mukaan Italian julkisen velan bkt:n suhde on nousemassa 155 prosenttiin ja Ranskan ja Espanjan noin 115 prosenttiin, ja Kreikkahan on näissä tukipakettikuvioissa vanha tuttu. Lisäksi ranskalaiset pankit ovat rahoittaneet runsaasti Italiaa. Jokainen voi päätellä tahollaan, hoidetaanko tässä koronaviruskriisiä vai jotain ihan muuta.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomi on puhunut EU-pöydissä lainaperusteisuuden puolesta, mutta elpymisrahaston yhteisvastuullisuutta vastustavassa Itävallan, Hollannin, Tanskan ja Ruotsin kannanotossa Suomi ei ollut mukana. Sen sijaan Marinin hallituksen kanta on ollut EU:n keskeisimpiä periaatteita ja sopimuksia rikkovalle esitykselle ”avoin”. Ruotsissa puoluekenttä vaatii esitykseen muutoksia. ”EU:n ei pidä verottaa Ruotsin kansaa!” kajahtaa naapurista EU- myönteisempienkin suusta.

Suomen saama osuus avustuksista olisi 0,7 prosenttia ja koko elpymisrahastosta 0,5 prosenttia. Sen sijaan esitys toisi Suomelle yli 10 miljardin euron vastuut muiden koronatoimista lankeavien vastuiden päälle. Elvytysrahasto nostaisi Suomen jäsenmaksuosuutta entisestään, ja avaisi unionille omien varojen kautta veropiikin puuttua jäsenmaiden budjettisuvereeniteettiin. Perustuslain vaatima vastuiden tarkkarajaisuuskaan ei toteudu hamaan tulevaisuuteen siirtyvillä maksuosuuksilla ja – tavoilla.

Vaikka ei olisi kiinnostunut tarkastelemaan asiaa perussopimusten ja perustuslain näkökulmasta, voi pohtia auttavatko ilman ehtoja heitellyt miljardit Euroopan taloutta nousuun. Kasvua ja innovaatioita on ennenkin toivottu, mutta saatu Etelä-Eurooppaan hukkainvestointeina tyhjiä satamia, lentokenttiä ja tien pätkiä. Sitä paitsi, jos lisävelkaantuminen on tie nousuun, niin talousihmeethän olisivat jo tapahtuneet mm. Argentiinan ja Libanonin kaltaisissa maissa.

Esitys elpymisrahastosta viitoittaa tietä hyvin erilaiselle unionille, johon olemme aikoinaan liittyneet. Nyt jos koskaan on aika käydä perusteellinen keskustelu EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta ja antaa kansalaisille mahdollisuus kertoa mielipiteensä eikä kiireellä runnoa päätöksiä eteenpäin.