Perjantaina julkistettu EU:n muokattu versio 750 miljardin elpymisrahastosta ja monivuotisista rahoituskehyksistä on kaukana Marinin hallituksen neuvottelutavoitteista. Esitys ei tuo Suomen toivomaa pienennystä elpymisrahaston kokoon ja jättää suorien tukien kahdenkolmasosan suhteen lainamuotoisiin avustuksiin nähden ennalleen. Lisäksi perustuslakivaliokunnankin kritisoimat periaatteelliset budjettisuvereniteetin ongelmat säilyvät.

Yhteinen velka, EU-budjetin paisuttaminen ja EU-verot ovat tähän mennessä olleet kauhistus lystin maksaville nettomaksajamaille. Nyt kuitenkin komission suunnitelma niitata EU-budjetti ja elpymisrahasto neuvotteluissa samaan pakettiin mahdollistaa nuivien jäsenmaiden taivuttelun perussopimuksia luovasti rikkovan esityksen taakse.

Kompromissiesityksessä monivuotista rahoituskehystä eli EU-budjettia on viilattu lähemmäksi nettomaksajamaiden noin prosentin BKT-tavoitetta. Leikkaus on kuitenkin lähinnä kosmeettinen, sillä samojen budjettimomenttien kautta on tarkoitus kanavoida yhteisellä velalla rakennettavan elpymisrahaston tukea. Lisäksi satojen miljoonien jäsenmaksualennukset säilyvät mailla, jotka ovat niitä älynneet vaatia.

Jäsenmaksualennusten säilymisen lisäksi niukaksi nelikoksi itsensä asemoineet Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska vaativat lukuisia muutoksia komission esitykseen. Suomi puuttuu tästä joukosta, sillä olemme neuvotteluissa ”avoimen rakentavia” kuten Marinin hallitus linjasi. Suomelle mm. maataloussaanto on elintärkeä, ja ainakaan tämä esitys ei vielä ole kompensoimassa aiempia momenttileikkauksia. Jos hallituksen taktiikka on luottaa neuvotteluiden viimeisten tuntien iltalypsyyn ns. kirjekuorirahoista, on se melkoista riskin ottamista.

Kokonaispaketissa monivuotista rahoituskehystä suuremmat ongelmat ovat edelleen elpymisrahaston puolella. Velanottomahdollisuuden avaaminen johtaa varsin todennäköisesti siihen, että nyt kertaluonteiseksi todettua velanottoa halutaan lisätä. Samalla velan kasvun myötä tulee luontevaksi lisätä EU-tason veroja velkojen maksamiseksi. Muovi-, digi- ja erilaisia ilmastoveroja jo kaavaillaan, ja Euroopan parlamenttiin perustettiin juuri oma verotukseen keskittyvä alivaliokunta. Rakenteita siis pystytetään, vaikka EU:lla ei ole verotusoikeutta, vaan se on ainakin tähän saakka ollut jäsenmaiden käsissä.

Elpymisrahaston jakokriteerit pienellä viilauksellakin painottavat koronakriisin sijaan enemmän finanssipoliittisen elvytyksen tarvetta maissa, jotka eivät siihen kehnon taloutensa takia itse pysty. Valitettavasti markkinakuri jäsenvaltioiden talouden tervehdyttämiseksi heikentyy edelleen, kun Italian ja Espanjan veronalennukset ja perustulomallit rahoitetaan muilla mailla.

Marinin hallituksella tulisi olla rohkeutta vaatia EU-budjetin ja kriisitoimien pitämistä erillään, ja jälkimmäisen rajaamista siihen halukkaille – niin maksajille kuin saajille. Viime kädessä kyse on siitä, haluammeko tehdä itsenäistä budjettipolitiikkaa vai olla komission vasalleja.