Valtiovarainministeri Matti Vanhasen esittelemä ehdotus ensi vuoden talousarvioksi jatkaa hallituksen huoletonta rahakäyttöä. Tuiki tarpeelliset työllisyyspanostukset puuttuvat, mutta sen sijaan rahoja kylvetään sinne tänne omiin ideologisiin lempihankkeisiin.

Yleensä valtiovarainministeriön budjettipohja on tiukka, ja sitten budjettiriihessä ministeriöt tappelevat siihen lisämiljoonansa. Nyt kuitenkin valtiovarainministeri Vanhanen totesi heti alkuun, että kaikki täysin eri olosuhteissa laaditun hallitusohjelman menot toteutetaan sovitusti eikä niistä olla karsimassa.

Lisäksi koko budjetin tulopuolen veropohjaoletus perustuu siihen, että koronaepidemia talttuu ja veronmaksuun lykkäystä hakeneet yritykset suoriutuvat maksuistaan hallituksen vaatimien korkojen kera.

Työllisyystoimien puuttumisen lisäksi edes työttömien määrän kasvuun ei olla varauduttu. Syksyn suhteen ollaan vielä aivan alussa, ja lomautusten lopullinen kohtalo ratkeaa tulevien viikkojen aikana.

Sen sijaan kaikki hallituksen hellimät ”tulevaisuusinvestoinnit”, joista suurin osa on normaalia julkisen sektorin menonlisäystä, ollaan toteuttamassa. Kun niihin ei voida käyttää aiotusti valtion omaisuuden myyntiä, aiotaan EU:n elpymis- ja palautumisvälineen rahat ohjata muunmuassa alle 25-vuotiaiden ilmaisen ehkäisyn kokeiluun.

Kun Suomi käyttää rahojaan näin budjetin paikkailuun, on vaikea kritisoida Espanjaa perustulokokeilusta tai Italiaa arvonlisäveron alennuksesta. Nettomaksajamaana maksamme sitten nämä eri maiden budjettien kokeilut monin verroin takaisin.

Julkisen puolen menonlisäykset kasvattavat velkaantumista, samalla asumisen ja liikkumisen kulut kasvavat ja palkansaajien ostovoimaa nakertavat sosiaaliturvamaksut nousevat. Budjetin vasemmistolainen painotus näkyy juuri siinä, että yksityiskulutusta lisäävän veroelvytyksen sijaan palkansaajien verotus on kiristymässä. Veroelvytystä tarvottaisiin kipeästi kotimaassa, mutta sen sijaan hallitus tekee sen EU-elpymisrahaston kautta välillisesti Italiassa.

Budjettiesitys pitää sisällään myös malliesimerkin lobbauksen tehosta. Vihreiden vaatimuksesta esitetään työsuhdepolkupyörille 750 euron vuotuista verotukea.

Tämä uusi aukko veropohjaan tehdään keskellä talouskriisiä, kun menosäännön jo pitäisi suitsia ylimääräistä kulutusta. Kyseessä on myös aluepoliittinen tuki, koska vähemmän on Tampere-linjan pohjoispuolella mahdollisuuksia talvifillarointiin ja maaseudun pitkiin työmatkoihin pyörällä hupenisi toinen työpäivä.

Pyöräteollisuus on jo ilmoittanut, että laadukkaan sähköpyörän pari vuotiseen leasing-sopimukseen ehdotettu tuki on aivan mitätön, tuplat pitäisi saada. Tällä esityksellä verovaroin hankitaan Etelä-Suomeen hulppeat sähköpyörät kaikille jo muutenkin pyöräileville ja pyörien hinnat nousevat sitten jokaiselle.

Kiitostakin hallitukselle voi antaa jo tässä vaiheessa sähköveron laskusta, jotta yritykset pääsisivät edes sen suhteen samalle viivalle kuin kilpailijamaissa, samoin laiva- ja rahtiliikenteen väylämaksujen puolittamisella vauhditetaan vientiä. Inha tosiasia kuitenkin on, että teollisuuden tilauskannat riippuvat koko maailmantalouden kehityksestä, ei vain omista toimista.

Kuten Vanhanen totesi, Suomella ei ole varaa samanlaisiin menetyksiin kuin keväällä, vaan koronan torjunta on talouspolitiikan ydintä. Siksi koronatoimissa ideologiset syyt eivät saisi enää estää yksityissektorin kapasiteetin käyttöönottoa, johon kevään lisäbudjetissa tehtiin jopa varaus.

Testauskapasiteetin pullonkaulojen purkaminen, kasvomaskien kustantaminen vähävaraisille ja liikennevalomallin mukainen karanteeni ulkomailta palaaville ovat pieni hinta siitä, että yhteiskunnan laajempi sulku tällä kertaa vältettäisiin.