Koronakriisin varjolla Euroopan unioni on ottamassa merkittävän integraatioaskeleen ilman laajaa periaatteellista keskustelua EU:n suunnasta. Päinvastoin Marinin hallitus on selvästi halunnut väistellä kansalaiskeskustelun käymistä asiasta.
Viimeinen näytös oli valtioneuvoston kansliasta käyty neuvonpito EU virkamiehen kanssa omien varojen sopimuksen ratifioinnista. Keskusteluun liittyvä muistio ja se ketkä keskustelua kävivät ja ketkä siitä olivat tietoisia, on päätetty julistaa salaiseksi.
Sen sijaan keskustelusta on valtioneuvoston nykytavan mukaan sopivasti vuodettu median kautta julkisuuteen varoitus paketin kaatamisesta ja siten haluttu vaikuttaa eduskunnan kannanmuodotukseen. Ehkä tällä ”noottikriisi 2.0:lla” on jo jotain vaikutusta ollut; sen verran erikoisia kevätjuhlaliikkeitä on eräiden puolueiden kannanmuodostuksessa nähty viikon sisään.
EU:n omien varojen päätös ja siihen sisältyvä elpymisväline on sitomassa suomalaiset veronmaksajat vuosikymmeniksi yhteisvastuulliseen velkaan ja korkeampiin jäsenmaksuihin. Lisäksi päätöksessä avataan ovi EU-tason verotukseen, joka ei myöskään olisi tullut kysymykseen kriisiajan ulkopuolella.
Suomen hallitus on perustellut EU:n elpymisvälineen hyväksymistä sen elvyttävällä vaikutuksella vientimarkkinoillemme ja poikkeuksellisuudella sekä kertaluonteisuudella. Pääosin Etelä- ja Itä-Eurooppaan suuntautuvalla paketilla ei ole merkittäviä suoria vaikutuksia vientiimme. Lisäksi keskeiset EU-johtajat ja instituutioiden edustajat ovat jo tulkinneet päätöksen uusien velkamekanismien mahdollistajaksi. Tämä riippumatta siitä kuinka jämyjä ponsia Suomen valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjataan.
Kun velkahana on kerran avattu, sitä on vaikea – ellei mahdoton- sulkea. Velan kasvun myötä kasvaa paine lisätä uusia omien varojen lähteitä eli EU-tason veroja yhteisen velan takaisin maksamiseksi. Muoviverolla aloitetaan, mutta putkessa on jo digiveroa, hiilitullia, päästökauppatuloja lento- ja meriliikenteeseen, pääomiin kohdistuvaa rahoitustransaktioveroa sekä yritysten veropohjan yhtenäistämiseen kohdentuvaa veroa. EU-verot uhkaavat vähentää eduskunnan budjettivaltaa ja päätösvaltaa, eikä meillä ole tälle toimivallan siirrolle kansanäänestyksessä annettua mandaattia.
Oli melko absurdia seurata hallituksen huolia Suomen kuljetuskustannuksille päästökaupan nopeutetusta laajentumisesta meriliikenteeseen, kun samalla viedään eteenpäin omien varojen esitystä, jossa sitä juuri tarvitaan uuden veron pohjaksi
Elpymisväline asettaa suomalaisten oikeudentajun kovalle koitokselle. EU-elvytyksen maksajat, mukaan lukien Suomi, ovat korkeamman veroasteen maita, kun taas siitä hyötyvät maat ovat useiden tilastojen valossa varsin lieviä verottajia. Taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat jälleen kerran asiansa heikommin hoitaneiden maiden laskun. Kymmenien miljardien avustusten kohdemaat saavat näiden rahojen kautta väljyyttä kansalliseen budjettiin siinä määrin, että suunnitteilla on alle 25-vuotaiden verovapautta, kansalaispalkkaa, alennettua eläkeikää ja lyhennettyä työpäivää.
Elpymispaketti on romuttamassa unionin oikeusperustaa ja viemässä sitä moraalikatoon. Jäsenvaltioita kannustetaan leväperäiseen taloudenpitoon eikä markkinakuri luo enää painetta rakenteellisiin uudistuksiin.
Suurin häviäjä tässä järjestelyssä on EU itse. Kun itsenäisten jäsenvaltioiden eurooppalaista yhteistyötä yhteisten pelisääntöjen kunnioittamisen pohjalta vaaliva, vastuullisen taloudenpidon ja no- bail out-periaatteen pohjalta toimiva linja hylätään, katoaa järjestelmän legitimiteetti kansalaisille.
Tuosta viimeisestä kappaleesta ei voi kuin olla todella samaa mieltä. Mutta, siitä jää johtopäätös pois: ulos tuollaisesta unionista, jonkalaiseen emme ole emmekä olisi kuuna päivänä liittyneetkään! Eroamisella on sitä paitsi kiire, jos se halutaan tehdä edes jotenkin rauhanomaisesti. Suomalaisilla on (liiankin) pitkä pinna, mutta ei se loputtomiin veny. Jos tässä on pakko tarttua aseisiin edes jonkun tolkun saamiseksi Suomen asioiden hoitoon, niin jälki tulee olemaan rumaa.
Koko tuo juttu on populistista ääntenkalastelua eli uskonnollisella mausteella silattua persuilua. Suomi on laillisilla päätöksillä osa Eurooppaa ja sillä siisti. Sen kanssa seisotaan tai kaadutaan.