Poliittinen tilannekatsaus
Helsinki 27.8.2021

Hyvät puoluekokousedustajat, hyvät kuulijat,

Edessämme on tärkeä puoluekokous. Nyt valittavalla puheenjohtajistolla ja puoluekokouslinjauksilla pedataan puolueen kannalta kahdet keskeiset vaalit. Tammikuun aluevaaleissa valitaan sote-uudistuksen toimeenpanijat hyvinvointialueilleen, ja jo häämöttävissä eduskuntavaaleissa on kyse koko Suomen suunnasta.

Punavihreä tahti ei voi jatkua, jos emme halua menettää yhteiskuntamme arvopohjaa, lasten ja nuorten kasvurauhaa, vastuullista ja kannustavaa talouspolitiikkaa ja itsemääräämisoikeutta suhteessa Brysseliin.

Kuten avaussanoissa totesin, niin korona -pandemia on meillä ja muualla ravistellut yhteiskuntia juuri niissä asioissa, joita politiikalla pyritään turvaamaa: terveydenhoitoa, taloutta, turvallisuutta ja tulevaisuudenuskoa.

Muutosten ja epävarmuuden keskellä suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaankin nyt ennen kaikkea rohkeutta nähdä nykyhetkeä kauemmaksi, investoida lapsiin ja nuoriin, koulutukseen ja tutkimukseen, uudistaa rakenteita niin palveluissa kuin työelämässä ja uskoa omiin vahvuuksiin – puhtaaseen luontoon, ruokaan ja kasvaviin metsiin.

Valitettavasti vasemmistohallituksen politiikka on tälle visiolle lähes käänteistä, jota hyvin kuvaa syksyn budjettiriihen alkutahdit. Orastavasta nousukaudesta huolimatta velkaa otetaan edelleen ja julkista taloutta vahvistavat työllisyystoimenpiteet antavat vieläkin odotuttaa. Rikotun menokehyksen ja miljardien velkaantumistahdin keskellä ollaan kuitenkin leikkaamassa tieteestä ja tutkimuksesta, joka on keskeinen kasvun mahdollistaja. Samoin säästökohteiksi on valikoitunut sisäisen turvallisuuden tärkein tekijä eli poliisi. Maailman kipuillessa ruokaturvan kanssa osa hallituspuolueista istuttaa jälleen suomalaisen maanviljelijän ilmastosyyllisten penkille ja haluaisi antaa omat hiilinielumme eli metsät EU-kontrolliin. Ei hyvältä näytä.

Suomalaisen yhteiskunnan pitkäaikaiset rakenteelliset ongelmat ja kestävyysvajehaaste odottavat edelleen ratkaisijaansa. Kiireellisyydestä puhutaan kyllä ilmaston kohdalla, mutta entä hyvinvointipalvelujen tulevaisuus?  Huoli taloudesta on ennen kaikkea huolen kantamista yhteiskunnan heikommista. Ilman kestävää taloutta meillä ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kestävälle pohjalle rakennettua taloutta ja korkeita työllisyys- ja investointiasteita. Valitettavasti juuri näissä keskeisissä mittareissa Suomi on jäänyt jälkeen verrokkimaistamme.

Nyt tarvitaan tuottavuuden ja työllisyyden edellytysten kohentamista. Yritysten kasvun yhtenä esteenä on pula osaavasta työvoimasta. Muuntokoulutukseen ja täällä jo olevien kansainvälisten opiskelijoiden väylään työllistyä on saatava parannuksia. Yrityksiä on kuultava nykyistä enemmän toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja korkeakouluopintojen alueellista tarjontaa suunniteltaessa. Työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa ja paikallista sopimista. Sosiaali- ja työttömyysturvaa pitää kehittää niin, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.

Kristillisdemokraatit on esittänyt tällä kaudella kielilisää työmarkkinatukeen. Työtöntä maahanmuuttajaa kannustetaan pohjoismaiseen tapaan hankkimaan parempi kielitaito, jotta pääsee työelämään ja eroon tukiriippuvuudesta. KD:n ehdottama ratkaisu kannustaa kaikkia työmarkkinatuen piirissä olevia osoittamaan suomen tai ruotsin taitonsa ja saamaan kielilisän, mutta ennen muuta töitä.

Veroja ei voi enää kiristää, vaan tarvitaan kohdennettuja veronkevennyksiä tukemaan työllisyyttä ja kotitalouksien ostovoimaa. Työllisyysaste on saatava 80 prosentin uralle vuosikymmenen loppuun mennessä. KD:n viime syksynä julkaisema kymmenen kohdan työllisyyspaketti on siihen oiva apu.

Työn tuottavuuden kasvusta merkittävä osa syntyy uusista ideoista. Parlamentaarisen TKI-työryhmän toimeksiannon ja hallitusohjelman mukaan hallituksen on linjattava jo tässä budjettiriihessä verotuksellisesta instrumentista, jolla saadaan yksityisen sektorin kaavailtu 2/3-osuus TKI-investoinneista liikenteeseen. Toistan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa jo esille nostamani TKI-investointivarauksen. Sillä yritys voisi valmistautua tuleviin satsauksiin ja valtio saisi lykätyt verot onnistuneista investoinneista kasvavina verotuottoina.

 

Hyvät kuulijat,

Työllisyyden ja talouden kasvuedellytysten luomisen lisäksi terveydenhoidon kertyneeseen hoivavelkaan, hyvinvointieroihin ja hoitojonoihin, erityisesti mielenterveyspuolella on puututtava. Etenkin kun eduskunnasta varsin keskeneräisenä lähtenyt sote-esitys pitäisi saada samanaikaisesti toimintavalmiuteen. Koti- ja omaishoito kaipaavat resursseja, jotta jokaisen kotona asuvan ikäihmisen ja vammaisen arki on sujuvaa ja turvallista.

KD:n huolena on ollut lasten ja nuorten arki; oppimiseroja koulussa olisi paikattava ja harrastuksiin päästävä mukaan. Opiskelevat nuoret ovat jääneet varsin yksin korona-ajan haasteiden kanssa; monen henkinen jaksaminen on lopussa. Tarvitaan matalan kynnyksen palveluja ja terapiatakuu, jottei kukaan jäisi ilman apua.

Sote-uudistus on kaukana täydellisestä, ja sitä on lähdettävä aluevaaleissa parantamaan sisältä päin oman alueen ratkaisuilla. Terveydenedistäminen ja ennaltaehkäisy uhkaa unohtua ja pirstaloitua, ja ilman sitä, mitkään sote-rahat eivät tule riittämään. Huoli on myös sote-alan työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista muutosprosessin keskellä; mikäli he päätyvät vaihtamaan alaa, vesitetään loputkin uudistuksen tavoitteet. KD:n mielestä uudistus on vietävä läpi kansalaisten lähipalvelut ja henkilöstön hyvinvointi edellä.

Joillakin puolueilla tuntuu olevan aluevaalien ja soten suhteen kovin toisenlaisia tavoitteita. Useampi KD-piiritoimija on viestinyt, miten Keskusta kampanjoi maakunnissa tulevien aluevaltuustojen mittavan valtuustoryhmärahoituksen puolesta. Nämä rahat otettaisiin maakuntaorganisaatioille osoitettavasta rahasta ja niillä valtuustoryhmät ostelisivat mm. toimitiloja, laitteita ja asiantuntijapalveluita. Tätä piilopuoluetukivedätystä on kehdattu eräälläkin alueella nimittää ”demokratiarahaksi”. Kaavailuissa on ollut tuhansien eurojen tuet per valtuutettu, ja sanomattakin on selvää, että suurimmissa puolueissa puhutaan sadoista tuhansista. Uudellamaalla neljään osaan jako tuo monelle hallituspuolueelle sopivasti oman läänityksen: SDP:lle Vantaa/Kerava, RKP:lle Itä-Uusimaa ja Keskustalle Keski-Uusimaa, länsipuoli taitaa sitten kallistua oppositioon ja kokoomukselle. Eikö koko sote-valmistelu ole jo tarpeeksi ahtaalla taloudellisesti? Eikö uudistuksen keskiössä pitäisi olla palveluiden parantaminen ja hoitoon pääsy eikä sulle-mulle-vallan ja rahanjako? KD halua sotealueille hyvän hallinnon ja läpinäkyvyyttä ja vastustaa rahan tuhlaamista uuden poliittisen tason rakentamiseen.

Haluankin kannustaa mahdollisimman monia kd-kuntapäättäjiä ehdolle: kun oman kunnan keskeinen toiminto, sosiaali- ja terveystoimi, siirtyy aluetasolle päätettäväksi, on kunnallisille päättäjille luontevaa pyrkiä siihen vaikuttamaan.

 

Hyvä puoluekokousväki,

Ilmasto- ja ympäristö ovat esimerkkejä ongelmista, jotka vaativat ylisukupolvista ajattelua ja rajat ylittävää yhteistyötä. Meidät on kutsuttu kantamaan vastuuta viljelyn ja varjelun periaatteiden mukaisesti ja ajattelemaan tulevaisuuteen – lastenlastemme sukupolviin. Kristillisdemokraattisessa ajattelussa keskeisiä hyveitä ovat myös tyytyväisyys ja kohtuullisuus; ja pelkkä materiaalisen kulutuksen varaan rakentuva ajatus hyvästä elämästä on sille vieras.

Elinkeinoelämä ympäri maailmaa on jo huomannut, että fossiilivapaa energiantuotanto ja muut ilmaston kannalta paremmat ratkaisut ovat myös tuottoisaa liiketoimintaa. Suomi ei ole tässä tuotannon muutoksessa pelkästään häviäjä vaan myös hyötyjä, sillä monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat ilmastoystävällisemmän teknologian edelläkävijöitä. Puhumattakaan metsäosaamisesta, jossa meillä on paljon annettavaa myös kehitysyhteistyön kautta kolmansiin maihin.

Suomen tärkein rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, samoin kuin muiden ympäristöongelmien ratkaisussa, on ennen kaikkea kehittää ja tarjota teknologisia innovaatioita ja yhteiskunnallisia toimintamalleja maailmalle.

EU-pöydissä Suomen on tehtävä osansa ympäristö- ja ilmastotoimissa, mutta myös jämäkästi puolustettava kansallista metsäpolitiikkaamme ja oman teollisuutemme toimintaedellytyksiä – teollisuuden, joka on yksi maailman puhtaimmista. On uskallettava käyttää sitä paljon säästeltyä poliittista pääomaa kansallisten etujen ajamisessa ja viedä muillekin Suomen hyvää mallia, jossa korostetaan metsien monikäytön, biotalouden ja kestävän metsänhoidon merkitystä. Suomalaisten on aina EU-politiikassa toimiessaan ymmärrettävä, että unioni-idealismin sijaan se on kansallisten etujen temmellyskenttä, jossa useimmat kompromissit löytyvät pienimmän yhteisen nimittäjän kautta.

Sen sijaan vaikeat päätökset, oli ne sitten talouden tai päästöjen saralla, houkuttaa laistaa toisten piikkiin. Näin kävi myös keväällä hyväksytyn EU-elpymispaketin kanssa, joka asetti suomalaisten oikeudentajun kovalle koitokselle. Taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat asiansa heikommin hoitaneiden maiden laskun. Kylkiäisinä ujutettiin EU:n omia sääntöjä kiertäen yhteisvelka ja EU-verotusoikeus. Kun markkinakuri ei enää luo painetta rakenteellisiin uudistuksiin, riski jäsenmaiden leväperäiseen taloudenpitoon kasvaa entisestää.

Suurin häviäjä tässä järjestelyssä on EU itse. Kun itsenäisten jäsenvaltioiden eurooppalaista yhteistyötä yhteisten pelisääntöjen kunnioittamisen pohjalta vaaliva, vastuullisen taloudenpidon ja no-bail out-periaatteen pohjalta toimiva linja hylätään, katoaa järjestelmän legitimiteetti kansalaisille.

 

EU joutuu etsimään itseään myös Afganistanin tilanteen keskellä; toki koko kansainvälinen yhteisö olisi voinut varautua paremmin eri skenaarioihin, kun kuitenkin joukkojen vetäytyminen oli tiedossa pidempään. Taustalla on käyty keskusteluja koko kansainvälisen järjestelmän ja kriisinhallinnan tulevaisuudesta. Terrorismin vastaisesta sodasta siirtyminen kansakunnan rakentamiseen ei sujunut. Demokratia on vaikea vientituote, jos maasta puuttuu kansalaisyhteiskunta ja sen rakenteet.

Nyt akuutissa tilanteessa on kyettävä tarjoamaan humanitaarista apua ja suojelemaan siviilejä, jotka ovat auttaneet länsiliittoutumaa. Suomalaisina voimme kyllä olla ylpeitä ja kiitollisia virkamiesten ja puolustusvoimiemme erikoistehtävää suorittaneiden sotilaiden suoriutumisesta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmämme tuottaa kylmäpäisiä ja lämminsydämisiä ammattisotilaita.

Jatkossa on kuitenkin väistämättä pohdittava, onko EU:n nopean toiminnan joukot nykymuotoisena laisinkaan käyttökelpoinen, ja miten EU jakaa vastuuta vastaavissa vaativissa kriisitilanteissa. Päämiestason Eurooppa-neuvosto olisi saatava koolle, jotta vuoden 2015 pakolaiskriisin tapahtumat eivät toistuisi uudelleen. Monet ovat myös olleet huolissaan siitä, että mahdollisia turvapaikan hakijoita tullaan käyttämään hybridivaikuttamisessa pelinappuloina. Voisiko Suomi olla aloitteellinen pakolaissopimuksen päivittämisessä tältä osin?

KD:n linja maailman kriiseissä on ollut korostaa apua kehitysyhteistyön kautta lähtömaihin ja pakolaisleireille sekä kiintiöpakolaisjärjestelmää, jonka kautta kohdennamme avun jo pakolaisstatuksen omaaville, kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Näihin heikommassa asemassa oleviin kuuluvat myös muslimimaiden vähemmistökristityt, jotka ovat lähes kaikissa näissä maissa vainon kohteena. Myös kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tilanne huolestuttaa eikä tule lähettää kuolemanvaaraan lähtömaassaan tai Suomessa turvapaikkaprosessin aikana uskontoaan vaihtaneita ihmisiä.

 

Hyvä puoluekokousväki,

Eduskuntaryhmämme vieraili tiistaina Suomen kristillisdemokraattisimmassa kunnassa Larsmossa eli Luodossa. No millaiselta siellä näytti? Jos viime aikojen lehtikirjoituksia KD:stä olisi uskominen, niin kylän raitilla olisi pitänyt astella vastaan kovasydämisiä homofoobikkoja ja keskenään riiteleviä kuppikuntia synkkyyden ja ahdasmielisyyden ilmapiirin vallitessa ympärillä. Sellaista en nähnyt. Sen sijaan kohtasin sydämellisiä ihmisiä ja tulevaisuudenuskoa täynnä olevan kunnan, jossa yrittäjyys tuo työpaikkoja ja vaurautta (yli 80 %:n työllisyys ja vain 3 %:n työttömyys), ja syntyvyys luo elinvoimaa. Totta, alueella vaikuttaa useita vahvoja herätysliikkeitä ja seurakuntia, ja vieläpä kahdella kielellä.  Arvopohja varmasti yhdistää, mutta on aivan yhtä selvää, ettei tuota tulosta saavuteta kuntavaaleissa puhumalla torilla sukupuolineutraalista avioliittolaista, vaan tuomalla ihmisten arkeen liittyviä käytännön poliittisia esityksiä. Luoto on monessa meidän referenssimme ja toivon mukaan saa äänestäjän kysymään, olisiko KD syytä päästää valtaan muuallakin?

Luodon menestys kuvaa hyvin sitä tapaa, jolla KD:n tulee toimia. Arvopohjamme yhdistää meitä, eikä siitä tarvitse tinkiä piiruakaan. Puolustamme myös jokaisen sanan- ja uskonnonvapautta, ja oikeutta käydä teologista ja opillista keskustelua. Vaikka sekä Päivi Räsänen että minä olemme alleviivanneet, etteivät Päivin käräjille johtaneet lausunnot ole puoluepoliittisia kannanottoja, ne julkisuuden kautta niin mielletään. Lukemattomia kertoja olen vaalitenteissä todennut, että Päivi Räsänen on evankelisluterilaisen kirkon jäsen ja kirkkokuntansa päättäjiä ja hän on käynyt siitä roolista käsin tätä keskustelua, mihin hänellä on täysi oikeus. Meillä on myös oikeuskanslerin linjaus siitä, että myös ministerillä ja kansanedustajalla on uskonnonvapaus. Myös suuri hiljainen enemmistö suomalaisia pitää Päivin joutumista kannanotoistaan käräjille käsittämättömänä. Politiikassa asiat ovat kuitenkin niin, miltä ne näyttävät ja kiistämällä tämä tai laittamalla pään pensaaseen, mitään ei ole voitettavissa.

Puolueessa ei ole erimielisyyttä esimerkiksi periaateohjelmassa olevasta kohdasta, jossa puhutaan perheestä: ” ”Perheen perustaminen on pariskunnan henkilökohtainen päätös, jota yhteiskunnan tulee tukea. Pidämme naisen ja miehen tasavertaiselle kumppanuudelle perustuvaa avioliittoa parhaana kasvuperustana lapsille. Isovanhempien merkitys lapsiperheiden tukena on tärkeä.”

Itse en koe tässä kannanotossa mitään kovasydämistä tai syrjivää, vaikka en ole itsekään kasvanut ihanteena kuvatussa ydinperheessä. Lukuisat ohjelmamme ottavat kantaa sen puolesta, miten kaikkia erilaisia perheitä tulee tukea heidän kasvatusvastuussaan, ja sitä tukevat palvelut kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille ja miten jokainen lapsi ja nuori on yhtä arvokas ja tärkeä riippumatta millaisesta perheestä tulee.

Puolueessa ei myöskään pitäisi olla erimielisyyttä seuraavasta KD:n periaateohjelman linjauksesta: ”Poliittisena puolueena emme ota kantaa kristillisten seurakuntien emmekä muidenkaan uskontokuntien opillisiin katsomuksiin. Arvostamme kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen osallistumista yhteiskuntaeettiseen keskusteluun sekä niiden ja poliittisten toimijoiden keskinäistä vuoropuhelua.”

Siis ”emme ota kantaa poliittisena puolueena” – itselleni on ollut aina selvää, että synti -kysymykset eivät kuulu puheenjohtajan toimenkuvaan. Lisäksi minulla olisi vain vähäistä teologista kapasiteettia niistä keskustella, enempi armon varassa mennään😊.

Puolueessakin tulemme erittäin monista erilaisista hengellisistä taustoista, kirkkokunnista, herätysliikkeistä ja seurakunnista – meillä on hyvinkin erilaisia näkemyksiä kirkkokuntien opillisista asioista, mutta nämä eivät ole koskaan nousseet meitä puolueen sisällä jakamaan, koska ne eivät kuulu puoluetoimintaan ja jaamme tarpeeksi yhteisen käsityksen poliittisesta aatteesta, kristillisdemokratiasta.

Kannustamme jäsenistöämme keskustelemaan poliitikkoina kristillisdemokraattisista arvoista, jotka yhdistävät koko kansainvälistä kristillisdemokraattista liikettä: ihmisarvo, vapaus ja vastuu, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, rehellisyys, lähimmäisyys ja lähipäätösperiaate. Näiden arvojen lähtökohtana on kristillinen ihmiskuva, aivan kuten eurooppalainen sateenvarjopuolueemme EPP linjaa.

Luoto, joka on kyselyn mukaan myös Suomen onnellisin, kelpaa esimerkiksi myös puolueen sisällä. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten asetettu tavoite yli 50 prosentin kannatuksesta ja yksinkertaisesta enemmistöstä saavutettiin kevään kuntavaaleissa. Se antaa toivoa meille kaikille, koska kuntavaaleissa kannatus muutoin suli puoli prosenttiyksikköä viime kerran voitokkaista kuntavaaleista ja palasimme vuoden 2012 tasolle. Kuitenkin kattavan ehdokasasettelun ja onnistuneiden vaaliliittojen ansiosta pidimme lähes entisen määrän valtuustopaikkoja. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikkia teitä puolueväessä hyvästä vaalityöstä ja ahkeroinnista ehdokashankinnassa.

Ilahduttavaa on myös moniin meille uusiin kuntiin saadut valtuutetut. Lisäksi valituista KD-valtuutetuista peräti 44 prosenttia on uusia, mikä kertoo useiden valtuustoryhmiemme odotetustakin uusiutumisesta. Tämä on myös puolueelle monella tapaa mahdollisuus; uudet ihmiset tuovat aina uusia ajatuksia ja toimintatapoja.

Me kristillisdemokraatit korostamme mielellämme sitä tosiasiaa, että toimiva demokratia edellyttää perusvapauksien, kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapauden, olemassaoloa. Sen pitää toteutua myös omassa keskuudessamme; ihmisillä saa olla erilaisia näkemyksiä ja niistä on hyvä keskustella rakentavasti ja toisiamme kunnioittaen. Yhteiskunnassamme on yleistynyt ns. cancel -kulttuurin tapa tulkita suvaitsevaisuutta siten, että olet suvaitsevainen niin kauan kuin ajattelet kuten me ajattelemme.

Me pystymme parempaan, aitoon suvaitsevaisuuteen, jossa omasta mielipiteestä ei tarvitse luopua, mutta on myös ymmärrettävä, etteivät kaikki jaa minun totuuksiani ja maailmankuvaani. Jokainen kristillisdemokraatti luo kuvaa puolueestamme; se on samalla iso mahdollisuus ja myös vastuu. On aina syytä asettaa itselleen kysymys, kun kristillisdemokratiaa edustavana poliitikkona avaan suuni, kirjoitan tai sometan: toimiiko se puolueen parhaaksi?

Hyvä puoluekokousväki: jatketaan työtä puolueen parhaaksi: yhdessä!