Tokion kisojen aikana kansainvälistä olympialiikettä on Suomen medioissa mätkitty kuin kuuluisaa vierasta sikaa. Kritiikillä on paikkansa, mutta silläköhän maailma paranisi, että olympialaiset lopetettaisiin? Monella kriitikolla tuntuu olevan varsin kapea käsitys olympialiikkeestä vain isojen kisojen järjestäjänä.

Kansainvälinen olympialiike on yli satavuotias rauhanliike. Sen päämääränä on aina ollut lähentää ihmisiä ja kansoja, ja parantaa maailmaa urheilun avulla. Joku voi kyynisesti hymähdellä idealismille. KOK:ssa on 206 kansallisen olympiakomitean kautta edustettuna kuitenkin enemmän maita, kuin missään kansainvälisessä järjestössä, YK mukaan lukien. KOK:n istunnot taitavat olla ainoita, jonne eri konfliktien osapuolet saadaan vielä samaan saliin. Urheilu yhdistää. Tätä maailma tarvitsee enemmän, ei vähemmän.

Valitettavasti 206 maan joukko ei jaa samoja käsityksiä ihmisoikeuksista tai demokratiasta. KOK ei ota jäsenmaiden poliittisiin tilanteisiin kantaa tai lähettele julkilausumia. Liennytystä ja ihmisoikeuksia edistetään hiljaisella diplomatialla. KOK tekee tänä päivänä paljon yhteistyötä muun muassa YK:n eri jäsenjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi Rion kisoista lähtien pakolaistaustaisilla urheilijoilla on ollut oma joukkueensa ja heidän valmentautumistaan on tuettu nimikkorahaston kautta.

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on monissa maissa edennyt urheilun antamien roolimallien kautta. Kansainvälisille lajiliitoille ja kansallisille olympiakomiteoille annetut 25 suositusta ovat vauhdittaneet tasa-arvon edistymistä. Suositusten toteutuminen huomioidaan KOK:n myöntämässä rahoituksessa. Naisten osuus on noussut nopeasti muun muassa hallinnossa, kilpailuissa, palkitsemisessa ja urheilun uutisoinnissa. Suomen olympiakomitea on yksi keskeinen toimija naisia ja nuoria urheilujohtajuuteen kannustavassa New leaders -hankkeessa.

Olympialiike koostuu KOK:n lisäksi kansallisista olympiakomiteoista, kansainvälisistä lajiliitoista, yhteistyökumppaneista ja tietysti urheilijoista. He ovat urheilijakomission kautta edustettuna KOK:n hallituksessa ja valiokunnissa. Suomen Emma Terhon kautta urheilijoiden ääni kuuluu esimerkiksi markkinoinnissa, oikeusasioissa, kisojen ohjelmassa ja antidoping työtä tekevässä WADA:ssa.

Suurimman muutoksen kohteena ovat itse olympiakisat. Enää hakijakaupungit eivät tuhlaa miljoonia hakuprosessiin. Alustavat neuvottelut käydään halukkuutensa ilmaisseiden välillä. Pisimmälle pääsee kandidaatti, jolla on eniten valmista infrastruktuuria. Kestävä kehitys ja kisojen jättämä perintö ovat keskiössä. Samoin ihmisoikeudet ja sosiaalinen jalanjälki huomioidaan. Kisat eivät enää kasva, mutta lajivalikoima elää enemmän. Tällä tavalla kisat myönnetään Pariisista 2024 lähtien.

Olympiarenkaat on yksi maailman tunnetuimmista brändeistä. KOK kerää kaikki tulonsa markkinointi- ja TV-sopimuksista. Miljardien tuotot palautetaan 90 prosenttisesti kansallisten olympiakomiteoiden ja kansainvälisten lajiliittojen toimintaan ja muun muassa suorina tukina kolmansien maiden urheilijoiden ja valmentajien tukiohjelmiin.

KOK on järjestöpohjaisen ja vapaaehtoistyöhön nojaavan urheilun suurin rahoittaja maailmassa. Päivittäinen tuki on 3,4 miljoonaa dollaria. Kansalaisjärjestöpohjaiseen toimintaan ohjautuvalle rahalle olisi muitakin ottajia: eri ammattilaissarjojen yksityiset osakkeenomistajat ja superseuroja omistavat oligarkit. Ovatkohan kaikki olympialaisten joutsenlaulua toivovat ymmärtäneet tätä?

Olympialiike on isossa muutoksessa ja suomalainen urheilu on keskiössä sitä toteuttamassa.

”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin ja yhdessä” voi näin olla tulevienkin urheilijasukupolvien unelma.