Vajaa rahoitus uhkaa hoitoalan lisäksi myös koko sote-uudistusta. Sote-uudistuksen pitäisi lisätä palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta tavoite on uhattuna ilman riittävää rahoitusta.

Talouden kestävyysvajeen lisäksi meitä uhkaa vakava hoitoalan resurssivaje. Hoitoalan hätähuudot ovat kaikuneet Marinin hallituksen kuuroille korville. Ainoa vastaus on ollut yleensä entistä tiukempi lainsäädäntö ja kriteeristö mutta ei resursseja niiden toteuttamiseen. Alan kuormitus ei tule yllätyksenä, sillä kriisi ja resurssipula ovat muhineet jo vuosia, ja koronapandemia pahensi sitä entisestään. Jo viime syksynä uutisoitiin Tehyn kyselystä, jonka vastaajista lähes 90 prosenttia oli harkinnut alan vaihtoa.

Kristillisdemokraatit ainoana oppositiopuolueena on pitänyt esillä alan rahoituksen riittävyyttä koko vaalikauden ajan. Viimeksi viime syksynä esitimme vaihtoehtobudjetissamme puolen miljardin euron panostusta hoitajien palkkaamiseen ja hoitojonojen purkamiseen, mutta hallitus ei tätä viestiä kuunnellut.

Nyt hallitus on pitänyt takataskussaan potilasturvallisuuslakia, joka iskisi kipeästi jo entuudestaan kovia kokeneelle hoitoalalle. Potilasturvallisuus on tietenkin varmistettava kaikissa olosuhteissa, ja sitä varten meillä on suojelutyön velvoite, jota on tiukasti noudatettava. Työmarkkinaosapuolten soisi löytävän sovitteluratkaisun. Tilanne on tulehtunut, eikä luottamuspääomaa osapuolten välillä ole yhtään liikaa. Sopua on siis rakennettava kaikin mahdollisin keinoin, ja niin toivoisi hallituksenkin toimivan.

Vajaa rahoitus uhkaa hoitoalan lisäksi myös koko sote-uudistusta. Sote-uudistuksen pitäisi lisätä palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta tavoite on uhattuna ilman riittävää rahoitusta. Kiire ja kasvavat kustannukset sopivat huonosti yhteen tavoitteen kanssa. Palkkaharmonisaatio, tietojärjestelmäkustannukset, lisääntyvät hallintokulut sekä monet uudet tarvittavat investoinnit nostavat sote-menojen kustannuksia vuosiksi eteenpäin. Sote-uudistuksen rahoitusmalli on jättänyt useat keskeiset kustannustekijät huomioimatta, ja väestökertoimen suuri painoarvo jopa rankaisee väestöään menettäviä hyvinvointialueita.

On hallituksen vastuulla osoittaa hyvinvointialueille riittävä rahoitus sekä normaaliin toimintaan että koronan aiheuttamien hoito­jonojen purkamiseen. Hoitojonojen purkamista voi entisestään hidastaa hallituksen päätös leikata Kela-korvauksia tässä tilanteessa. Hoitovelka ja työtaakan alle väsyneet hoitajat tulevat meille pitkän päälle kalliiksi.

Paljon on laskettu sen varaan, että hyvinvointi­alueen strategiassa linjataan tärkeimmistä asioista, mutta todellisuudessa monet isot päätökset tehdään jo tänä keväänä ennen kuin strategiat ovat valmiita. Kun uudistusta toteutetaan kiireellä, kunnollisia kustannuslaskelmia ei ehditä tehdä eikä vertailla eri toteutusvaihtoehtoja. Nyt esimerkiksi tukitoimintoja siirretään kiireesti julkisomisteisiin in house -yhtiöihin, samalla jätetään yksityinen ja kolmas sektori ulos. Tämä toimintatapa ei ole välttämättä tuomassa säästöjä, sen sijaan se syö alueiden elinvoimaa.

Aluevaltuustojen päätösmahdollisuudet ovat rajallisia myös sen vuoksi, että sairaanhoitopiirit ovat tehneet viime vuosina isoja investointeja, jotka nyt velkoineen siirtyvät hyvinvointialueille. Menee vielä pitkään, ennen kuin hyvinvointialueilla voidaan aidosti tehdä strategisia valintoja.

Kolumni on julkaistu alkuperäisesti Maaseudun Tulevaisuudessa.