Taloustutkimus julkaisi viime viikolla Elinkeinoelämän keskusliiton tilaamaan Talouden korjauskeinot -kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin muun muassa kansalaisten huolestuneisuutta julkisen talouden tilasta. Tulokset paljastavat, että kansa on päättäjiään enemmän harmistunut nykymenoon. Vähintään melko huolissaan julkisen talouden tilasta on valtaosa eli 74 prosenttia suomalaisista, ja lähes 60 prosenttia on valmis leikkaamaan menoja talouden tasapainottamiseksi.

Marinin hallituksen uusi talousdoktriini siitä, ettei valtion velalla ole niin väliä, ei näytä suomalaisiin uponneen; ja hyvä niin. Miljardivelkaantumisen lasku alkaa toden teolla näkyä nyt, kun korkokehitys on kääntynyt nousuun. Valtion velanhoitokulut ovat jo tänä vuonna reilut 600 miljoonaa euroa, ja ensi vuoden arvio tuplaa ne 1,2 miljardiin euroon. Rahasummalla saisi paljon aikaan esimerkiksi maatalouden ahdingon helpottamiseksi, mutta se nyt ei ole hallituksen prioriteetteihin kuulunut muutenkaan.

Korona-aika velkaannutti valtiota ja viime ajat on investoitu kansalliseen turvallisuuteen. Näille menoille löytyy ymmärrystä oppositiota myöden, mutta tuskastuminen liittyy julkisen hallinnon ja pysyvien menojen paisumiseen ja kyvyttömyyteen priorisoida menoja. Tuntuu siltä, että hallitus ei edes etsi keinoja kehityksen kääntämiseksi.

Kokonaan oma lukunsa on hallituskaudella tehdyt päätökset, joiden hintalappu alkaa vasta nyt paljastua. Oppivelvollisuusiän nostaminen on kaatanut kuntataloudelle lisälaskua, vaikka niin ei pitänyt käydä. Kokoluokassaan vielä suurempi kupru on tulossa sekä talouden että henkilöstön suhteen alirahoitetusta sote-uudistuksesta.

Vuoden vaihde häämöttää ja iso osa hyvinvointialueista anoo hallitukselta hoitajamitoituksen lykkäystä tai uutta tulkintaa, sillä tekijöitä ei yksinkertaisesti ole. Yksiköitä joudutaan henkilöstövajeen takia sulkemaan, ja sehän pahentaa ongelmaa entisestään. Osa hyvinvointialueista perii miljoonavelat sairaanhoitopiireiltään, eikä ministeriön laskentamallit tunne armoa, joten ensi töinään päästään leikkaamaan palveluja ja nostamaan asiakasmaksuja.

Monen pienituloisen suomalaisen huoli kohdistuu julkisen talouden lisäksi omaan kukkaroon. Miten selvitä kasvavista perushyödykkeiden kuten ruuan, liikkumisen ja asumisen kustannuksista? Kokoomuksen lääke tuntuu olevan miljardiveroale kaikille, ja isoimman hyödynhän siitä korjaavat suurituloiset, joille inflaatio tuntuu vain vähän.

Kristillisdemokraattien mielestä tarvitaan tasapainotettuja täsmätoimia.  Valtio on saanut esimerkiksi polttoaineiden ja sähkön hintojen nousun myötä lisää verotuloja välillisistä veroista. Järkevää olisi kompensoida näitä kansalaisille pieni- ja keskituloisten veronalennuksin ja sosiaaliturvan parannuksin.

Sähkön alv:n alentaminen vaikuttaa ennen kaikkea vanhoihin sähkösopimuksiin ilman vaaraa valumisesta yhtiöiden katteisiin. Tämän lisäksi sähkövero tulisi laskea ja alueellista porrastamista Ruotsin mallin mukaan tulisi harkita. Tämä helpottaisi haja-asutusalueilla korkeampia siirtohintoja maksavia talouksia ja yrityksiä. Tolkun keinoja taloudenpitoon siis on, eri asia, löytyykö tahtoa niitä toteuttaa.