Eduskunta on saanut omaa kannanmuodostustaan varten Euroopan komission esityksen ennallistamisasetuksesta eri luontotyypeille. Esitys on yksi omituisimmista, mitä Brysselin säädösapparaatti on ulos suoltanut.

Ehdotus voi johtaa siihen, että noin neljännes Suomen pinta-alasta tulisi palauttaa luonnontilaan ja se aiheuttaisi vähintään 930 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Tämä olisi 12,6 prosenttia kaikista jäsenmaille aiheutuvista kustannuksista, ja maksaisimme ennallistamisesta bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kaikkein eniten.

Tämä on käsittämätöntä lisätaakkaa maalle, jossa yli on yli puolet Euroopan tiukasti suojelluista metsistä. Meillä on jo pitkään tehty ennallistamistyötä kuten METSO- ja NOUSU- sekä Helmi-elinympäristöohjelmat.

Esityksellä olisi erityisen haitallisia suoria vaikutuksia sekä maa- että metsätalouteen. Vieläpä aikana, jolloin turvepeltoja tarvitaan ruokaturvan varmistamiseen ja fossiilisista luopumista tulisi vauhdittaa bioenergialla. Noin neljäsosa metsätalouden puusta tulee suopohjaisilta alueilta ja lisäsuojelun veisi vähintään 1600–1700 työpaikkaa.

Lisäksi turvepohjaisen maa- ja metsätalouden ennallistaminen tarkoittaisi erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen muuttumista jonkin sortin reservaateiksi, näiden elinkeinojen harjoittaminen olisi käytännössä hyvin rajattua.

Komissio, eikä mikään muukaan taho, ole pystynyt avaamaan, mihin esityksen laskennalliset 10 miljardin hyödyt perustuvat ja muutkin vaikutusarviot ovat puutteellisia. On aika vaikea nähdä esimerkiksi luontomatkailun miljardien kasvua alueella, jossa on jo laajat luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot sekä toimivat joka miehen oikeudet.

Tähän tolkuttomaan esitykseen Marinin hallituksen kanta oli jälleen niin ympäripyöreä, ettei siitä saa selvää, ollaanko puolesta vai vastaan vai pikemmin päinvastoin. Ruotsi jo hyvissä ajoissa ilmaisi, että esitys rikkoo läheisyysperiaatetta, ja vastustaa sitä.

On käsittämätöntä, että Suomi ei pysty tässä tilanteessa ottamaan mallia länsinaapurista ja ottamaan samaa jämäkkää kantaa. Ruotsissa kyllä ymmärretään, että sen maa- ja metsätalouden parhaat asiantuntijat löytyvät sieltä. Marinin hallitus näköjään katsoo, että Brysselissä nämäkin hommat osataan paremmin.

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomissa 21.10.2022