Eduskunta on saanut omaa kannanmuodostustaan varten Euroopan komission esityksen ennallistamisasetuksesta. Esitys on yksi omituisimmista, mitä Brysselin säädösapparaatti on ulos suoltanut. Väkisinkin tulee mieleen, että jonkinlainen rousseaulaisen romanttisen maalaisidyllin kaipuu on iskenyt lasitornitalojen byrokraatteihin. Ja kuten silloinkin valistuksen ajan ihannoima järki on jälleen heitetty romukoppaan.

Esityksen tarkoituksena on antaa EU:lle valtaa aloittaa ekosysteemien ennallistaminen mitattavien ja seurattavien sitovien tavoitteiden ja velvoitteiden pohjalta. Ennallistamisvaateet tähtäävät sinällään tärkeään luonnon monimuotoisuuden edistämiseen, mutta asiantuntijoiden mukaan edes ilmastovaikutukset eivät ole yksiselitteisiä

Komission syyniin tulevat kansallisen suunnitelman kautta suot, metsät, maatalousmaa, tunturit, rannat, meret, sisävedet ja myös kaupunkiympäristöt. Ehdotus voi johtaa siihen, että noin neljännes Suomen pinta-alasta tulisi palauttaa luonnontilaan.

Suomelle esitys on siten erityisen raskas. Komission arvioiden mukaan ehdotus aiheuttaisi meille noin 930 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Tämä olisi 12,6 % kaikista jäsenmaille aiheutuvista kustannuksista, ja maksaisimme ennallistamisesta bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kaikkein eniten.

Tämä on käsittämätöntä lisätaakkaa maalle, jossa yli on yli puolet Euroopan tiukasti suojelluista metsistä eli niissä ei saa tehdä mitään metsätaloustoimia. Lisäksi Suomessa on jo pitkään tehty ennallistamistyötä kuten METSO- ja NOUSU-suojelutyötä ja käynnistetty Helmi-elinympäristöohjelmaa.

Esityksellä olisi erityisen haitallisia suoria vaikutuksia sekä maa- että metsätalouteen. Vieläpä aikana, jolloin turvepeltoja tarvitaan ruokaturvan varmistamiseen ja fossiilisista luopumista tulisi vauhdittaa bioenergialla. Noin neljäsosa metsätalouden puusta tulee suopohjaisilta alueilta ja lisäsuojelun veisi vähintään 1600–1700 työpaikkaa.

Lisäksi turvepohjaisen maa- ja metsätalouden ennallistaminen tarkoittaisi erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen muuttumista jonkin sortin reservaateiksi, näiden elinkeinojen harjoittaminen olisi käytännössä rajattua.

Komission arvioi Suomelle syntyvä laskennallista hyötyä ekosysteemipalvelujen kasvun myötä lähes 10 miljardia euroa Komissio, eikä mikään muukaan taho, ole pystynyt avaamaan, mihin nämä laskelmat perustuvat ja muutkin vaikutusarviot ovat puutteellisia. On aika vaikea nähdä esimerkiksi luontomatkailun miljardien kasvua alueella, jossa on jo laajat luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot sekä toimivat joka miehen oikeudet.

Tähän tolkuttomaan esitykseen Marinin hallituksen kanta oli jälleen niin ympäripyöreä, ettei siitä saa selvää, ollaanko puolesta vai vastaan vai pikemmin päinvastoin. Ruotsi jo hyvissä ajoissa ilmaisi, että esitys rikkoo läheisyysperiaatetta, ja vastustaa sitä.

On käsittämätöntä, että Suomi ei pysty tässä tilanteessa ottamaan mallia länsinaapurista ja ottamaan samaa jämäkkää kantaa. Ruotsissa kyllä ymmärretään, että sen maa- ja metsätalouden parhaat asiantuntijat löytyvät sieltä. Marinin hallitus näköjään katsoo, että ”Brysselin rousseaulaiset” osaavat nämäkin hommat paremmin.