Suomen energiapaletti on onneksi pidetty monipuolisena, emmekä ole seuranneet niitä ideologisia ja yksisilmäisiä polkuja, joille meitä osa puolueista on Suomessakin halunnut tyrkkiä, KD:n puheenjohtaja Sari Essayah sivaltaa.

Sari Essayah arvioi, että hallituksella on suuria vaikeuksia muodostaa yhteneviä kantoja ilmasto- ja energiastrategiassaan.

– Energian direktiivi, Fit for 55, maankäytön hiiliasetus, kestävän rahoituksen taksonomia ja viimeisenä ennallistamisasetus ovat säännöksiä, joihin Marinin hallituksella tuntuu olevan suuri vaikeus muodostaa ylipäätään yhteneväisiä kantoja, ja joiden kansallisesta yhteisvaikutusten arvioinnista ei tunnu hallituksen millään ministeriöllä olevan vastuuta, hän arvostelee.

Eduskunta pui hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaa täysistunnossaan tänään.

Myös KD oli mukana vuonna 2018 eduskuntapuolueiden yhteisten linjausten etsimessä ilmastopolitiikan vahvistamiseksi. Tavoite oli hiilinegatiivisuus 2040-luvulla. Myös keskeiset teollisuudenalat ovat sitoutuneet hiilineutraaliustavoitteeseen ja julkaisseet siihen omat tiekarttansa.

Hallitus päätti ohjelmassaan kuitenkin kiristää tavoitetasoa entisestään, ja samanaikaisesti EU:n komissio on tuonut kiihtyvällä tahdilla ilmasto- ja energiasektoriin liittyvää sääntelyä ja byrokratiaa.

Tuleva talvi määrittää pitkälti energiapolitiikan suuntaa Euroopassa

Essayah muistutti, että tuleva talvi määrittää pitkälti energiapolitiikan suuntaa Euroopassa.

– Energiansäästö ja viisaampi energian käyttö ovat erittäin hyvä asia, mutta kohtuuttomat sähkölaskut yhdistettynä sähkön saatavuusongelmiin ovat jotain, mihin meillä ei olla totuttu. Jos päästövähennystavoitteet ja visiot uudesta energiajärjestelmästä eivät ole kiinni reaalitodellisuudessa, yhtälön tuloksena on krooninen energiapula ja talouden hyytymisen kautta hyvinvointiyhteiskuntien rapautuminen, hän sanoo.

Essayah’n mukaan energiantuotannon kysymykset ovat ilmastopolitiikan ykkösasia, jonka rinnalla muu on miltei näpertelyä. Hän muistuttaa, että energiaintensiivisten teollisuudenalojen siirtymää pois fossiilienergiasta ei voida toteuttaa ilman merkittävää energiantuotannon lisärakentamista.

Muutoin energian hinta tulee olemaan pilvissä pysyvästi, ja se vie köyhimmät kotitaloudet ahdinkoon.

Suomen energiapaletti on Essayah’n mukaan onneksi pidetty monipuolisena, eikä siinä ole seurattu niitä ”ideologisia ja yksisilmäisiä polkuja, joille osa puolueista on Suomessakin halunnut tyrkkiä.”

– On melkoisen ”impivaaralaista” ajatella, että Suomi pystyisi yksin ratkaisemaan globaalin ilmastonmuutoksen. Fossiilienergian osuus maailman energiantuotannosta on 80 prosenttia. Yhä tänään energiainvestoinnit ovat pääsääntöisesti investointeja fossiilienergiaan. EU:nkin tasolla tuuli- ja aurinkoenergian osuus energiantuotannosta on yhä marginaalinen.

Kehittyvät ja väestöltään kasvavat maat nostavat elintasoaan, eikä fossiiliriippuvuus muutu hetkessä, kun siirtymä vie Suomessakin vuosikymmenen tai kaksi. Suomi pystyy Essayah’n mielestä vaikuttamaan maailmaan eniten ”kädenjäljellään” eli osaavana kansakuntana panostamaan innovaatioihin, tuotekehitykseen ja teknologiaa, joilla tarjota viennin kautta ratkaisuja muillekin.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä monimuotoista energiajärjestelmää, jossa huomioidaan ilmastopäästöjen lisäksi omavaraisuus, huoltovarmuus ja kustannustehokkuus.

– Ilman ruoantuotantoa ei ole elämää, eikä yhteiskuntaa, jos ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä ajetaan suomalainen ja eurooppalainen maatalous alas, Essayah toteaa.

Hän peräänkuuluttaa yhteiskunnallista visiota, jossa talous, sosiaalinen kehitys sekä ympäristönsuojelu kehittyvät paremmassa sopusoinnussa kuin nykyisin.

– Syvällisen arvokeskustelun lisäksi tarvitaan analyysi teknologisen kehityksen myötä avautuvista uusista mahdollisuuksista rakentaa kestävämpää yhteiskuntaa. Ylisukupolvinen vastuu velvoittaa meitä toimimaan kestävän yhteiskunnan hyväksi.

Alkuperäinen  KD lehden artikkeli luettavissa täältä.