Mihin jäi koulutuksen kunnianpalautus?

Vuosia hyvillä pisa-tuloksilla paistatellut suomalainen koululaitos oirehtii vakavasti. Oppimistulokset heikkenevät ja oppimiserot eri ryhmien välillä kasvavat, opettajat uupuvat ja karkaavat alalta. Varhaiskasvatuksen tilanteesta hallitus pitää jo hätäkokouksia.

 

Erityisen kiusallisia kentältä kantautuvat uutiset ovat vasemmistopuolueille ja vihreille, jotka vannoivat tekevänsä hallitusvastuussa koulutuksen kunnianpalautuksen Sipilän hallituksen leikkausten jäljiltä. Vaan missäs ollaan?

 

Varhaiskasvatuksessa leikkausten peruminen ja henkilöstömitoituksen palauttaminen oli hyvä alku, mutta sitten hanskat tippuivat. Sen sijaan, että olisi ratkaistu henkilöstön koulutusvaatimuksiin ja saatavuuteen liittyviä ongelmia, hallitus alkoi puuhastella ideologisia yksityisten päiväkotien rekistereitä, jotka eivät tuo mitään muuta lisää kuin byrokratiaa nykyjärjestelmään.

 

Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen on toki ennen vaaleja lapsiperheille taloudellinen kädenojennus, mutta noudattaa samaa kaavaa kuin hoitajamitoituksen nostaminen. Ensin tehdään laki, ja vasta sitten mietitään, onko päiväkodeissa tarpeeksi henkilökuntaa tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta lisääntyvälle osallistujajoukolle.

 

Perusopetuksessa jatkuvien hankehumppakierrosten sijaan koulutuksen perusrahoitus on laitettava kuntoon pitkäjänteisesti yli hallituskausien. Riittävä perusrahoitus mahdollistaa erilaisille oppilaille hyvän oppimispolun ja tarvittavan tuen. Emme kävisi esimerkiksi repivää inkluusio -keskustelua, jos meillä olisi riittävän pienet ryhmät ja oppilaiden tarpeita vastaava tuki, eikä vain säästökeinona kaikkien erilaisten oppijoiden sullominen samaan opetusryhmään.

 

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole ratkaissut toisen asteen koulutuksen ongelmia. Toki tästä varoitettiin jo lakia säädettäessä. Pelkkä pakko ei oppimista edistä, vaan yksilöllisesti räätälöityä tukea tarvitaan erityistarpeisille lapsille jo mahdollisimman varhain.

 

On varmistettava, että jokainen nuori pysyy mukana. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoille on taattava ammattitaidon oppimisen kannalta riittävä määrä lähiopetusta. Samoin lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus ja laatu on turvattava.

 

Yksi yhteinen viesti kuuluu eri koulutusasteilta. Antakaa vähäksi aikaa työrauha jatkuvilta uudistuksilta ja reformeilta sekä alituisesti lisääntyviltä tarpeettomilta velvoitteilta ja palauttakaa opettajan työn autonomia. Se ei ole liikaa pyydetty.

Ei vielä kommentteja

Ei vielä kommentteja, voit jättää viestin alla olevalla lomakkeella.

Kommentoi kirjoitusta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.