”Kustannuskriisi on omalla kohdalla vienyt henkisen jaksamisen äärirajoille, kun koko toiminta on kädestä suuhun elämistä ja joutuu priorisoimaan, mitä laskuja maksaa. Meilläkin on perhe, joka pitää ruokkia. Herätkää nyt, älkää vasta sitten kun viimeinen maajussi sammuttaa valot!” Tässä muutamia lauseita niistä sadoista palautteista, joita Kristillisdemokraatit saivat muutamassa päivässä, kun kysyimme somessa, miten kustannuskriisi on vaikuttanut tilasi toimintaan.

Valitettavasti kaikki päättäjät eivät ole vieläkään heränneet, ja ennen kaikkea hallitus, jolla on ollut koko vaalikausi aikaa tarttua maatalouden ahdinkoon. Viimeinen farssi nähtiin, kun maatalouden välttämätön kriisipaketti vaarannettiin hallituksen sisäisten riitojen panttivankina. Päätösten lykkääminen jälleen eteenpäin hamaan tulevaisuuteen on vastuutonta. Suomalainen ruoka loppuu lautaselta, jos emme toimi.

Meille Kristillisdemokraateille ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin jättää yhdessä muun opposition kanssa valtiopäivätoimista järein eli välikysymys suomalaisen maatalouden kriisistä ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta tulevaisuudessa.

Maatalouden tuotantokustannukset ovat nousseet ennennäkemättömällä vauhdilla. Puskurivarat tiloilla on nyt syöty. Toki maatalous on kamppaillut kannattavuuskriisin kanssa jo pitkään. Kuitenkin Venäjän hyökkäyssodan myötä polttoaineiden, lannoitteiden, sähkön ja muiden tuotantopanosten hinnat nousivat räjähdysmäisesti. Kaikille muille energiatukija tuntuu riittävän, mutta ei alkutuottajille. On hälyttävää, että joka päivä kolme tilaa laittaa ovensa säppiin samalla kun kauppa ja pankit tahkoavat ennätystuloksia.

Suomi on kyllä sääntöjen luvattu maa, mutta miksi ihmeessä meillä elintarvikeketjussa ei niitä ole? Elintarvikemarkkinoille on tuotava kustannusindeksi, joka takaa tuotantokustannusten siirtymisen tuottajahintoihin koko elintarvikeketjun läpi.

Myös hallituksen EU-vaikuttaminen on ollut aivan liian löysää ja kansallisen edun sivuuttavaa kuten ennallistamisasetuksessa on jo nähty. Enemmän kuin byrokratiaa ja rajoituksia EU:lta tarvitaan maalaisjärkistä linjaa, jossa ruokaturva on keskiössä ja takaa jäsenmaille oman ruoantuotannon ylläpitämisen.

Me suomalaiset kuluttajat kyllä arvostamme maailman puhtainta ruokaa, mutta kohta tuottajilla ei ole varaa enää tuottaa sitä. Viljelijöille on annettava mahdollisuus ja näköala tulevaisuuteen, jotta myös nuoremmat uskaltavat valita viljelyn ammatikseen. Suomalaiseen alkutuotantoon on pystyttävä investoimaan jatkossakin ja suomalaiseen maa- ja metsäomaisuuteen ei saa kajota vaan ihmisillä on oltava jatkossakin oikeus hyödyntää omia maita ja metsiä. Suomalainen maatalous on innovaatioala, joka on uudistunut monta kertaa historian aikana.

KD on jo elokuussa esittänyt 100 keinoa ruokaturvan ja huoltovarmuuden parantamiseksi. Puolustamme suomalaista ruokaa ja sen tuottajaa.  Omavaraisuuden vahvistaminen on myös turvallisuuskysymys.

Suomen rooli globaalin ruokaturvan takaajana voi tulevaisuudessa olla nykyistä paljon suurempi. On reagoitava viimeistään nyt alkutuottajien hätähuutoon ja vaikutettava ponnekkaammin sekä kaupan ja elintarviketeollisuuden, että kotimaan ja EU-politiikan pöydissä – siksi välikysymys!