Suomea on viime vuodet johdettu ajatuksella, että vaikeat päätökset voi jättää myöhemmäksi ja velkaa voi ottaa loputtomiin. Voimakkaan velkaantumisen voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos Suomi olisi saatu tällä rahalla huippukuntoon, mutta valitettavasti koulutustasomme heikkenee, sote-sektori on vakavasti aliresursoitu, ja liikenneinfran korjausvelka kasvaa. Ideologisia hankkeita on ajettu perusasioiden kustannuksella. Vakavinta on kuitenkin julkisen talouden kestävyysvajeen kroonistuminen, mikä kaventaa seuraavien hallitusten liikkumatilan olemattomiin.

Nykyreseptillä ei kyetä turvaamaan suomalaisten hyvinvointia ja pitämään heikoimman puolta. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen järjenkäytön ja vastuullisuuden tielle. On palattava perusasioiden ja -arvojen äärelle. On kyse yrittäjyydestä ja työstä, hyvinvointipalveluista ja kasvusta, yhteisöllisyydestä ja toisistamme huolen pitämisestä.

Kristillisdemokraatit on sitoutunut julkisen talouden kuntoon laittamiseen. Vakaa ja kestävä julkinen talous on kansalaisten etu ja hyvinvointipalveluiden mahdollistaja. Seuraavan hallituksen on siis ryhdyttävä mittaviin toimenpiteisiin ja talouden tasapainottaminen vaatii kaikkia kolmea keinoa: menojen pienentämistä, tulojen kasvattamista ja työllisyyden- ja talouskasvun kiihdyttämistä rakenteellisin uudistuksin. Taloutta on ensi vaalikaudella sopeutettava vuosittain 0,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja velkasuhteen taittamiseksi ja rakenteellisen alijäämän umpeen kuromiseksi on tehtävä realistinen suunnitelma kahdelle seuraavalle hallituskaudelle. Avain on kuitenkin kasvussa – ja kasvun perusta puolestaan on työ ja toimeliaisuus. Työllisyysaste on saatava 80 prosenttiin ja investointiympäristö pidettävä vakaana. Työurien pidentäminen edellyttää panostuksia myös työhyvinvointiin.

Samaan aikaan kun joudumme varautumaan menokuriin, on välttämätöntä parantaa syrjäytymistä ehkäiseviä ja ihmisarvon kannalta tärkeitä palveluja. Olemme viime aikoina kauhistelleet nuorten, jopa lasten väkivallan tekoja ja jengiytymistä. Turvattomuutta aiheuttavaa pahuutta ei voida kuitenkaan hillitä ainoastaan lakeja tiukentamalla tai poliisien määrää lisäämällä. Lähimmäisen koskemattomuuden ja omaisuuden kunnioittaminen opitaan jo lapsena. Turvallisuus kasvaa perheissä. Perheet tarvitsevat tukea, ja vanhemmilla on oltava muitakin vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi päiväkotiin, jossa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Koulut ovat perheiden merkittävin kasvatuskumppani, ja sielläkin on perusasiat laitettava kuntoon. Ei voi olla niin, että hankkeet ja byrokratia työllistävät opettajia, jolloin ei ole enää aikaa oppilaiden kohtaamiseen.

On aika ottaa käyttöön järjen ääni, kun ideologiset tuulet tuovat mukanaan vaikkapa sellaista viestiä, ettei velalla ole väliä, tai että päästöt vähenevät, kun siirrämme työpaikat, teollisuuden ja ruoantuotannon ulkomaille, tai että lainsäädännöllä voidaan ohittaa biologia. On suunnanmuutoksen aika!