Sari Essayah arvotentissä: Osallisuuden kokemuksella on valtavan suuri merkitys

Presidenttiehdokas Sari Essayah haluaa tehdä töitä sen eteen, että luottamuksen henki vahvistuisi suomalaisessa yhteiskunnassa. Silloin pitää kertoa, että kaikki kansalaiset ovat yhtä arvokkaita ja jokaisen ihmisarvo on luovuttamaton.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, ministeri,  entinen kilpakävelijä ja maailmanmestari Sari Essayah vieraili presidenttiehdokkaista vuorollaan Radio Dein arvotentissä keskiviikkona 18.10.

Kristillisdemokraatit päättivät asettaa vaaleihin oman presidenttiehdokkaan toisin kuin RKP, joka ilmoitti, ettei halua oman ehdokkaan nimeämisellä edesauttaa liberaalin kentän jakautumista. ”Tekivätkö Kristillisdemokraatit taktisen virheen nimeämällä oman ehdokkaan”, Radio Dein Kai Kortelainen kysyy? Nythän konservatiivisten äänestäjien äänet voivat jakautua useamman ehdokkaan kesken.

Sari Essayah pohtii ehdokasjoukkoa katsoessaan, ettei siinä kovin montaa konservatiivia ole.

– Itse ajattelen, että nimenomaan Kristillisdemokraateille on tärkeää, että me pystymme näissä vaaleissa nostamaan esille kristillisdemokraattisia arvoja, jotka pohjautuvat kristilliseen ihmiskuvaan. Siten mahdollisimman moni suomalainen, joka jakaa nämä arvot, mille suomalainen yhteiskunta on rakennettu, voisi löytää sen oman ehdokkaansa, Essayah perustelee.

Ehdokkaita on jo paljon. Miksi Sari Essayah olisi heistä paras presidentiksi?

– Itselläni on kokemusta politiikassa toimimisesta jo vuosikymmeniä ja monenlaisilla erilaisilla positioilla olen ollut. Tällä hetkellä palvelen maan hallituksessa ministerinä. Euroopan parlamentissa viisi vuotta meppinä antoivat kyllä valtavan paljon myös paitsi kontakteja eurooppalaisiin poliitikkoihin, niin myös sitten kansainvälistä osaamista. Tällä hetkellä ministerinä joka kuukausi tuolla neuvostossa kuljen. Siinä mielessä voi sanoa, että minulla on politiikasta monipuolinen tausta, osaaminen ja kokemus.

Voi siis sanoa, että olen ollut tällaisissa isoissa käänteissä mukana.

Essayah korostaa tuntevansa poliittiset prosessit. Hän oli eduskunnassa puolueen puheenjohtajana esimerkiksi silloin, kun Suomi vietiin läpi koronakriisin ja saatettiin Nato-jäsenyyteen.

– Voi siis sanoa, että olen ollut tällaisissa isoissa käänteissä mukana. Tietysti sitten totta kai ovat taustakoulutus ja tämän tyyppiset asiat. Mutta ennen kaikkea sanoisin, että myös se, että mahdollisimman monelle suomalaiselle pystyisin tarjoamaan sen arvopohjaisen henkilön, joka ajaa niitä asioita, joita ihmiset pitävät tärkeänä.

Arvojohtajaksi ei julistauduta

Presidentin työn yhteydessä puhutaan paljon arvojohtajuudesta. Onko presidentti kansakunnan arvojohtaja, kysyttiin Radio Dein arvotentissä.

– Arvojohtajaksi ei tulla sillä, että julistaudutaan arvojohtajaksi. Kyllä se on ennen kaikkea sitä, että osallistutaan keskusteluun, jota yhteiskunnassa käydään, ja sitä kautta resonoidaan arvoja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ajattelen näin, että meillä kristillisdemokraateilla lähtökohtaisesti unelmana on hyvinvoiva lähimmäisyhteiskunta Suomi, ja sitä visiota haluan olla viestimässä.

Kenen tähänastisista tasavallan presidenteistä Essayah katsoo olleen historian paras ja miksi?

– Aina jokainen presidentti toimii omassa ajassaan ja omassa kontekstissaan, ja on hyvin helppo jälkikäteen sanoa, että tuossa tilanteessa olisi pitänyt toimia niin tai näin tai että näin ei olisi pitänyt menetellä. Siksi kannattaa olla aika armollinenkin, kun lähdetään arvioimaan. Mutta jos nyt katsotaan lähihistoriaa, niin kyllä Sauli Niinistö, istuva tasavallan presidentti, on suoriutunut erittäin hyvin tässä turbulenssissa ajassa, jossa on tapahtunut hyvin nopeita käänteitä geopolitiikassa, Essayah vastaa.

– Arvostan myös hänen tapaansa, millä hän on pitänyt yhteyttä muun muassa eduskuntaan, sen valiokuntiin ja tietyllä tavalla hakenut sen tasapainon, missä tasavallan presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Vuonna 2014 olisi pitänyt toimia enemmän

Essayah sanoo, että on vaikea arvioida, mitä olisi tehnyt toisin kuin Niinistö.

– Tietenkin voidaan miettiä sitä, olisiko esimerkiksi Putinin mielenliikkeisiin pystynyt kukaan paljon aikaisemmin reagoimaan tai siihen, että loppujen lopuksi ehkä kaikkikin suomalaisessa yhteiskunnassa olimme liian sinisilmäisiä.

– Kun Putin piti puheensa, jossa hän todellakin lähti määrittelemään naapurimaidensa liikkumavaraa ulkopolitiikassa, niin kyllä se oli varmasti sitten kaikille käännekohta. Kuten presidentti totesi, että naamarit on tipahtaneet.

Essayah pohtii, että jo vuoden 2014 Krimin hyökkäyksen aikaan olisi pitänyt kaikkien olla tiukempia ja ymmärtää, että kyse ei ole yksittäisestä asiasta vaan, että kyseessä oli selkeä Venäjän politiikan strategia.

– Sillä se pyrkii oman lähipiirinsä ja naapurimaat sitomaan oman politiikkansa alle. Tämä olisi ehkä ollut sellainen, mihin olisi pitänyt siinä vaiheessa pystyä puuttumaan.

Arvoina oikeudentunto, rehellisyys ja luottamus

Mitkä ovat kolme keskeisintä ja luovuttamatonta arvoa, jotka ohjaavat Sari Essayahin päätöksentekoa politiikassa?

– No kyllä ne ovat oikeudentunto, rehellisyys ja myöskin sitten luottamus, hän sanoo.

Politiikka on neuvottelemisen ja kompromissinteon taidetta. Kai Kortelainen pyysi arvotentissä ehdokasta kertomaan tilanteista, joissa hän on joutunut tekemään kompromissin omien arvojensa suhteen jonkin poliittisen päätöksen vuoksi.

– En nyt kyllä voi sanoa, että olisi omien luovuttamattomien arvojen kohdalla tarvinnut tinkiä niistä, että olisin joutunut tekemään jonkun sellaisen kompromissin, minkä kanssa en omien arvojeni kanssa voisi elää. En kyllä pysty nimeämään.

– Monestihan kompromissit ovat kuitenkin sellaisia, että niissä etsitään se pienin yhteinen poliittinen nimittäjä, jonka kautta voidaan sitten rakentaa joku tietty suunta poliittiselle linjaukselle. Ehkä kuitenkin aika harvoin tulisi sellaisia tilanteita esiin, että pitäisi todellakin tinkiä luovuttamattomista arvoista.

Politiikalla pyrimme pitämään kaikki mukana

Sari Essayah toteaa, että yhteiskunnallinen keskustelu on polarisoitunut ja eniten julkisuudessa ovat erilaiset äärilaidat. Vallalla on desibeli-demokratia. Kuka huutaa koviten, saa eniten palstatilaa, ja erilaiset algoritmit jopa ruokkivat sitä.

– Näen, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut ennen kaikkea luottamuksen ilmapiiri ja luottamus toinen toisiimme. Siksi olen myös huolissani tästä keskusteluilmapiirin muuttumisesta.

Millaisiin konkreettisiin toimiin ehdokas Essayah itse olisi valmis, jotta luottamuksen henki pysyisi yllä tai vahvistuisi suomalaisessa yhteiskunnassa?

– Että me ensinnäkin politiikan kautta kerromme, että kaikki kansalaiset ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä ja jokaisen ihmisarvo on luovuttamaton. Politiikalla pyrimme pitämään kaikki mukana, satsaamme lasten ja nuorten tulevaisuuteen, pidämme huolta ikäihmisistä, pystymme tasoittamaan monien vammaisten elämäntilannetta. Kaikki tämän tyyppiset asiat, joissa huomioidaan erilaiset ihmisryhmät, ikäryhmät, alueellisuus ja myös vähemmistöt. Kaikella sillä voidaan rakentaa yhteiskunta, jossa jokainen kokee kuuluvansa siihen, Essayah luettelee.

Sellainen yhtenäisyyden hakeminen, jossa vaiennetaan erilaiset mielipiteet ja näkemykset, ei rakenna luottamusta.

Kun tämä onnistuu, silloin jokainen myös kokee, että haluaa rakentaa yhteiskuntaa. Essayah ottaa esimerkiksi nuorisojengit ja niihin liittyvät ongelmat.

– Kyllähän silloin täytyy olla sillä nuorella sellainen kokemus, että yhteiskunta ei ole minua varten tai että haluan nousta sitä vastaan tai että tämä ei tarjoa minulle mitään. Sen tähden osallisuuden kokemuksella on valtavan suuri merkitys.

Rakentavasti eri mieltä

Sari Essayah on kiittänyt Kristillisdemokraattien puoluekokouksen jälkeen väen samanmielisyyttä. Mutta hän sanoo, että hänen puolueessaan sallitaan myös moniäänistä keskustelua. Siitä olivat äskettäin esimerkkinä puoluekokous, jossa oli nelisenkymmentä erilaista aloitetta, joista ”reippaasti äänestää rätkäytettiin”. Siitä huolimatta ilmapiiri oli hänen mukaansa koko ajan toisia kunnioittava, sietävä ja ymmärtävä. Asioista voitiin ajatella eri vinkkelistä.

– Sellainen yhtenäisyyden hakeminen, jossa vaiennetaan erilaiset mielipiteet ja näkemykset, ei rakenna luottamusta. Pikemminkin se, että jokainen voi kokea, että tässä porukassa saa ajatella ihan omilla aivoillaan ja saa tuoda esille näkemyksiään ja sitten, niin kuin demokratiassa yleensä, äänestetään ja katsotaan, mikä on enemmistön kanta ja sen mukaan sitten eletään.

Miten Essayah olisi itse poliitikkona ja presidenttiehdokkaana esikuva tällaisen erilaisuuden ja erimielisyyden kunnioittamisessa?

– Juurikin siten, että yhteiskunnallisessa keskustelussa annetaan ääntä erilaisille tahoille ja lähdetään siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa on mahdollista olla asioista rakentavasti eri mieltä. Ja luodaan sellainen ilmapiiri, jossa todellakin ihmiset kokevat, että me olemme osa tätä yhteiskuntaa, me halutaan olla omalla panoksella tätä rakentamassa, ja täällä saa ajatella asioista eri tavoin ja olla eri mieltä, hän sanoo.

Essayah on huomannut koronan aikana ja Suomen Nato-prosessin vaiheissa, että pienen kansakunnan vahvuus on tarvittavan yksimielisyyden löytyminen, kun kyseessä ovat isot fundamentaaliset asiat ja esimerkiksi kansallinen turvallisuus.

– Oli hämmentävää ja hienoa olla mukana sellaisessa prosessissa, jossa lähtökohtaisesti hyvinkin erilaiset eduskuntapuolueet yksissä tuumin katsovat, mikä on kansakunnan kannalta tällä hetkellä turvallisuuspoliittisesti tärkeintä ja millä tavalla tämä asia ja prosessi voidaan viedä maaliin.

– Sitten kun eduskunnassa äänestettiin, niin minusta siinä Nato-äänestyksessä oli erittäin tärkeää, että siellä oli myös ne kahdeksan ei-ääntä. Se kertoo siitä, että me olemme oikea demokratia, että me olemme demokratia, jossa ihmiset ajattelevat näistäkin asioista eri tavoilla. Mutta kukaan ei tullut sanomaan, että prosessi olisi jotenkin väärin viety.

Alkuperäinen kirjoitus on luettavissa Seurakuntalainen.fi