Ajankohtaista

RSS

Riskinottoa sotella

Kirjoitettu kirjoittajana

Sote-uudistuksen ennestäänkin kivikkoiselle valmistelupolulle tipahti viime viikolla varsinainen järkäle. EU-tuomioistuin nimittäin kumosi komission aiemman tulkinnan, jonka mukaan Slovakian terveydenhoitojärjestelmään ei sisältyisi taloudellista toimintaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tarkoittamalla tavalla. Mitä tekemistä Slovakia-päätöksellä on sitten Suomen soten kanssa?

Hallituksen jo kertaalleen muuttaman valinnanvapauslain yleisperusteluissa Slovakiaa käsitellään vastaavana mallina, jossa terveydenhuollon markkinan avaaminen mahdollistaisi verovaroin toimivan julkisen tuottajan samoilla markkinoilla. Tästä asetelmasta voi syntyä kilpailuneutraliteettiongelma, sillä verovaroin rahoitettu julkinen toimija, esimerkiksi maakunnan liikelaitos, on eri asemassa vaikkapa korko- tai konkurssiriskien suhteen yksityisten yritysten rinnalla.

Sipilän hallitus ottaa suuren riskin, kun se ei ole lähtökohtaisesti selvittänyt valitsemansa mallin yhteensopivuutta EU:n kilpailuoikeudellisten valtiontukisääntöjen kanssa. Jo valinnanvapausmallin asiantuntijalausunnoissa mm. Korkein hallinto-oikeus esitti tätä. Pahimmillaan muutaman vuoden kuluttua Suomen valtio maksaa yksityisille firmoille vahingonkorvauksia, ja julkisen puolen pakkoyhtiöittäminen on edessä.

Sosiaali- ja terveyspolitiikka politiikkasektoreina sinällään kuuluvat edelleen kansalliseen päätäntävaltaan perussopimusten pohjalta. Jos Suomi haluaisi jatkaa mallilla, missä tuottamisvastuu olisi perusterveydenhuollossa edelleen julkisella sektorilla, niin mikään mahti, edes EU, ei voi sitä estää. Sen sijaan hallitus on nyt avaamassa valitsemallaan valinnanvapausmallilla yhteisen markkinan, jolloin kaikki kilpailuneutraliteetti ym. kilpailun vapauttamiseen liittyvät säännökset astuvat kuvaan. Kun kansallista rajaamista on kerran purettu, sen jälkeen ei ole mahdollisuutta millään tavalla suosia julkista tuottajaa enemmän kuin yksityistä, tuli rahoitus mistä tahansa.

Hallituksen taholta valmistelussa on vedottu siihen, että EU-komission kannan saaminen Suomen valinnanvapausmallista ei olisi mahdollista ilman merkittävää viivytystä sote-uudistukselle. Sote-uudistuksen aikaansaaminen on toki välttämätöntä, mutta ihmetellä täytyy, miksi hallitus ei ole selvittänyt ajamansa valinnanvapausmallin kilpailuneutraliteetti-kysymyksiä. Vai näinkö tämän pitikin mennä?

Essayah arvostelee varhaiskasvatuksen suuria ryhmäkokoja: hätähuuto lasten puolesta on kuultava nyt!

Kirjoitettu kirjoittajana

– Koulutuksen tasa-arvo lähtee laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatukseen ja koulutukseen tehdyt säästöt nakertavat tulevaisuuden sukupolven hyvinvoinnin perustaa. Tätä kristillisdemokraatit eivät voi hyväksyä, sanoi puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah Kristillisdemokraattien ryhmäpuheessa. Eduskunta keskusteli tänään opposition yhteisestä välikysymyksestä, jonka aiheena oli koulutuksen tasa-arvo.

Essayah nosti puheessaan esille julkisuuteen tuodut karut esimerkit päiväkotien arjesta ja ylisuurista lapsiryhmistä. Hän ihmetteli hallituksen ristiriitaista toimintaa varhaiskasvatuksen suhteen.

– Opetusministeri on voimakkaasti profiloitunut sen puolestapuhujana, että pienistä lapsista yhä useampi siirtyisi kotihoidosta kunnallisen varhaiskasvatuksen piiriin. Samanaikaisesti tämä hallitus on heikentänyt varhaiskasvatuksen laatua kasvattamalla jo ennestään suuria varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja, hän sanoi.

– Mitkä ovat suurissa ja hallitsemattomissa lapsiryhmissä vietettyjen vuosien vaikutukset lasten myöhempään koulumenestykseen ja ihmissuhteisiin? Kuinka moni erityistä tukea tarvitseva lapsi jää kokonaan jalkoihin suuressa lapsijoukossa? Tämä hätähuuto lasten puolesta on kuultava nyt! Essayah vetosi.

Kristillisdemokraatit ovat alusta asti vastustaneet varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokojen suurentamista ja esittäneet vaihtoehtobudjeteissaan lisärahaa ryhmäkokojen pienentämiseen.

***

Välikysymys koulutuksen tasa-arvosta

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoro 28.2.2018

Sari Essayah

Arvoisa puhemies,

Suomalaiset ovat menneinä vuosikymmeninä saaneet nauttia kansainvälisesti mitattuna korkealaatuisesta ammatillisesta koulutuksesta ja korkeakoulutuksesta. Suomalaiseen osaamiseen on voinut luottaa, mutta miten on tulevaisuudessa? Hallituksen tekemien koulutusleikkausten myötä yhä suurempi osa koulutuksesta toteutetaan omaehtoisena verkko-opiskeluna. Tämä ei voi olla vaikuttamatta osaamiseen etenkin vahvoja käytännöntaitoja vaativilla aloilla.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy kaikkiin huoliin, joita välikysymyksessä on esitetty, mutta erityisesti nostamme esille lähi- ja pienryhmäopetuksen vähentymisen niin ammatilliseen kuin korkeakoulutukseen tehtyjen leikkausten myötä. Ei ole ihme, että moni opiskelija menettää motivaationsa ja putoaa koulutuskelkasta kesken matkan. Tässä on kyse sukupolvien välisestä tasa-arvosta. Nuorilla ikäluokilla on oikeus laadukkaaseen koulutukseen.

Koulutus luo pohjan Suomen menestymiselle. Kun koulutuksen laadusta tingitään, tingitään osaamisesta. Laadukkaan koulutuksen saaneet, osaavat työntekijät, ovat korvaamattoman tärkeitä elinkeinoelämälle ja maamme kilpailukyvylle.  Ammatillisen koulutuksen säästöt ovat johtamassa myös alueelliseen epätasa-arvoistumiseen. Maaseudun elinvoiman kannalta on tuhoisaa, että koulutuspaikkoja vähennetään ja opetuspisteitä suljetaan pienemmiltä paikkakunnilta.

Arvoisa puhemies,

Koulutuksen tasa-arvo lähtee laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Opetusministeri on voimakkaasti profiloitunut sen puolestapuhujana, että pienistä lapsista yhä useampi siirtyisi kotihoidosta kunnallisen varhaiskasvatuksen piiriin. Samanaikaisesti tämä hallitus on heikentänyt varhaiskasvatuksen laatua kasvattamalla jo ennestään suuria varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kertoneet julkisuudessa päiväkotiarjen karusta todellisuudesta. Mielestäni on kasvatusalan ammattilaiselta voimakkaasti sanottu, että ei itse toisi lastaan hoitoon päiväkotiin, jossa työskentelee. Näin totesi lastentarhanopettaja pääkaupunkiseudulta. Tämä hätähuuto lasten puolesta on kuultava nyt!

Kristillisdemokraatit ovat alusta asti vastustaneet varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokojen suurentamista. Olemme sitkeästi, jokaisessa vaihtoehtobudjetissa tällä kaudella esittäneet lisärahaa ryhmäkokojen pienentämiseen. Vahva kantamme on, että liian suuret lapsiryhmät vievät osaavan ja ammattitaitoisen henkilökunnan mahdollisuudet kohdata ja huomioida lapsi tavalla, jota jokainen lapsi tarvitsee kehityksensä ja oppimisensa tueksi. Esimerkiksi Ruotsissa varhaiskasvatusryhmät ovat kaikissa ikäryhmissä kymmenen lasta pienemmät kuin Suomessa. Mitkä ovat suurissa ja hallitsemattomissa lapsiryhmissä vietettyjen vuosien vaikutukset lasten myöhempään koulumenestykseen ja ihmissuhteisiin? Kasvatammeko näin aikuisen huomiota vaille jääneiden käytöshäiriöisten sukupolvea? Kuinka moni erityistä tukea tarvitseva lapsi jää kokonaan jalkoihin suuressa lapsijoukossa?

Varhaiskasvatukseen ja koulutukseen tehdyt säästöt nakertavat tulevaisuuden sukupolven hyvinvoinnin perustaa. Tätä kristillisdemokraatit eivät voi hyväksyä.

Kristillisdemokraatit kehottavat hallitusta myös ripeästi korjaamaan säätiöiden ja rekisteröityjen yhdistysten ylläpitämien peruskoulujen, kuten kristillisten koulujen perusteettomasti leikatun kotikuntakorvauksen. Jokaisella lapsella on oikeus saada yhdenvertaiset ja riittävät resurssit perusopetukseensa riippumatta siitä, missä koulussa perusopetusta saa.

Arvoisa puhemies,

Samalla kun kehotamme nykyistä hallitusta korjaamaan koulutuspoliittista linjaansa vaalikauden viimeisillä valtiopäivillä, kristillisdemokraatit odottavat, että nykyisten oppositiopuolueiden linja pitää myös vaalien jälkeen tulevassa hallituksessa, keitä meistä siellä sitten istuukin.

Arvoisa puhemies,

Näillä perusteilla Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy edustaja Aallon esittämään epäluottamuslauseeseen.

Essayah: On kohtuutonta ulosmitata omaishoidon tukea

Kirjoitettu kirjoittajana

Kansanedustaja Sari Essayah peräänkuuluttaa selkeitä pelisääntöjä ulosottotoimintaan. Ulosottotoiminnassa tulee huomioida oikeus ja kohtuus. Samalla tulee selkeyttää ulosoton ohjeistusta niin, että kaikki erilaiset tulot huomioidaan samalla tavalla koko maassa. Erityisesti pienen omaishoidon tuen huomioiminen ulosotossa on Essayahin mielestä kohtuutonta.

– Omaishoidon tuki ei ole varsinainen palkka tai palkkio, vaan sosiaaliperusteinen tuki, jolla mahdollistetaan sairaan omaisen kotihoito.

Ulosottovirastolla on oikeus ulosmitata ulosottoon joutuneelta velalliselta kolmasosa palkasta, eläkkeestä, työttömyyskorvauksesta ja äitiyspäivärahasta. Tässä yhteydessä myös lomarahat, luontoisedut, provisiot ja erilaiset palkkiot lasketaan palkkatuloksi. Sen sijaan sosiaaliavustukset ja -tuet, kuten asumistuki ja lapsilisät eivät ole ulosmittauskelpoisia. Omaishoidon tuen osalta on ollut erilaisia käytäntöjä eri puolilla maata.

Essayah jätti aiheesta tänään kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Aihe nousi esille myös torstain kyselytunnilla.

Essayah: Myös maakuntatasolla muistettava lapsivaikutusten arviointi

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah pitää oikeina ja oikeutettuina lapsiasiainvaltuutetun huomioita lapsipolitiikan sirpaleisuudesta ja lapsivaikutusten arvioinnin heikkoudesta  tai jopa puuttumisesta kokonaan lapsia ja perheitä koskevien lakiesitysten yhteydestä.

– Talousarvion yhteydessä lapsivaikutusten arviointi olisi mielestäni kaikkein keskeisintä, jotta lasten puolesta puhuminen ei jää juhlapuheiden asteelle. Toivon, että hallitus ottaa vinkistä vaarin ja toteuttaa arvioinnin jo kevään kehyspäätöksen yhteydessä. Lisäksi toivon, että myös kunnissa ja mahdollisesti tulevissa maakunnissa tehtäisiin lapsivaikutusten arvioinnit ainakin talousarvion käsittelyn yhteydessä. Hyvin suuri osa lapsiperheiden tarvitsemista palveluista tuotetaan ja niistä päätetään kunnissa ja hallituksen suunnitelman mukaan tulevaisuuden maakunnissa, totesi Essayah.

Essayah käytti Kristillisdemokraattien puheenvuoron lapsiasiainvaltuutetun kertomuksen esittelyssä Säätytalolla keskiviikkona. Hän asettui myös tukemaan lapsiasiainvaltuutetun vetoomuksen toivetta luoda lapsipolitiikalle yhteiset tavoitteet ja konkreettiset mittarit sekä laatia kansallinen lapsipolitiikan strategia YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen pohjalta.

– Kuten vetoomuksessa todetaan: ”Tietoon, politiikan läpinäkyvyyteen ja jatkuvuuteen perustuvan päätöksenteon kannalta eduskunnan määrittämät mittarit ovat välttämättömät.” Eduskunnassa ei ole vielä tällä kaudella käyty laajempaa keskustelua lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisestä ja lapsiköyhyyden ehkäisystä. Lapsen puolesta –ryhmän keskustelualoite lapsiköyhyydestä jäi  vaille vastakaikua. Toivottavasti tämä tilanne korjataan pian, Essayah totesi.

Essayah: Oppositio mukaan valmistelemaan perhevapaauudistusta

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah ehdottaa hallitukselle perhevapaauudistuksen parlamentaarista valmistelua.
– Perhevapaauudistus on yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä rakenteellisia uudistuksia, joka vaikuttaa perheiden arkeen, työmarkkinoihin ja eläkekertymään. Sen vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen, yli vaalikausien. Näin tärkeän uudistuksen valmistelua ei tulisi jättää hallituspuolueiden keskinäisen kinastelun kohteeksi.

– Esitin parlamentaarista valmistelua jo keskeisten ministereiden järjestämässä ensimmäisessä tapaamisessa, jossa kartoitettiin eri puolueiden omia malleja. Hyvässä hengessä sujuneen tapaamisen jälkeen oppositiota ei kuitenkaan tunnuttu enää tarvittavan. Nyt uudistus on kuitenkin juuttunut hallituksen keskinäiseen riitelyyn.

– Perhevapaauudistuksessa on lähdettävä lasten hyvinvoinnin ja perheiden jaksamisen näkökulmasta; etenkin kun elämme ennätyksellisen alhaisten syntyvyyslukujen aikaa. Kristillisdemokraatit eivät kannata malleja, jotka lisäävät yhteiskunnan sääntelyä perheiden elämässä. Kiintiöratkaisujen sijasta nykyisiä vanhempainvapaita voidaan kehittää suuntaan, joilla tehdään lapsiperheiden arkea sujuvaksi ja lisätään perheiden valinnanvapautta. Esimerkiksi ansiosidonnaisia vanhempainvapaita pitää voida käyttää nykyistä joustavammin. Ansiosidonnaisten etuuksien jälkeen tarvitaan hoitorahamalli, joka mahdollistaa räätälöidyt hoitoratkaisut lapsille, joiden vanhemmat tekevät töitä mm. epätyypillisissä työsuhteissa.

Unohtaako kasvupalvelut osatyökykyiset?

Kirjoitettu kirjoittajana

Sote-keskustelu on lähes haudannut alleen maakunnille kaavaillun toisen merkittävän tehtävän, Suomen työllisyydenhoidon järjestämisen. Osana maakuntauudistusta työllisyys- ja yrityspalvelut nimittäin siirtyvät valtiolta maakuntien järjestämisvastuulle.

Kasvupalveluiden allianssimalliksi kutsutussa kokonaisuudessa sekavaa on muukin kuin nimi. Käytännössä se jättää auki maakuntien ja kuntien roolin kasvu- ja työllisyyspalveluiden järjestäjänä ja toteuttajana. Tarkoitus on myöhemmin sopia myös kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin roolit kokonaisuudessa. Hallitus uskoo, että yhteistyö ja toimijoiden roolit hoituvat itsestään yhteistyöllä, mutta sitä sopii epäillä. Itse pelkään, että mm. sosiaalipalveluja tarvitsevat heikommassa työmarkkina-asemassa olevat jäävät helposti jalkoihin. Tärkeiden kasvupalveluiden järjestämistä ja niihin liittyviä viranomaispäätöksiä, kun ei voi jättää myöhemmin sovittavaksi tai yksinomaan maakuntien ja kuntien yhteistyön varaan.

Erityisesti kolmannen sektorin rooli työllistämispalveluiden tarjoajana kaipaa selkeytystä. Yhdistys- tai säätiöpohjalta toimivat työttömien yhdistykset, työpajat ym. tekevät arvokasta työtä osa-työkykyisten ja pitkäaikaistyöttömien osallistamiseksi. Allianssimallissa jää epäselväksi, onko mukana oltava markkinaehtoisesti tai aiheuttaako yhteiskunnalta saatu tuki kilpailuneutraliteettiongelmia. Hallitus tuntuu sivuuttavan kasvupalvelu-mallissa koko tarpeen ns. välityömarkkinoiden kehittämiseksi, vaikka samaan aikaa myönnetään työttömissä työnhakijoissa olevan suuren joukon ihmisiä, joille tavallinen työmarkkina ei aukea.

Välityömarkkinoista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä vammaisten, pitkäaikaissairaiden tai osatyökykyisten ihmisten tarpeisiin räätälöityjä toimenpiteitä ja yritysmuotoja, joilla autetaan ihmisiä takaisin työelämään. Monesti tämä toiminta on ainut mahdollisuus myös pitkäaikaistyöttömien ja muiden heikommassa työmarkkina-asemassa olevien osallistumiseen työmarkkinoille. ”Väliaikaisuudesta” puhuminen on siinä mielessä harhaanjohtavaa, että monelle heikentyneestä työkyvystä huolimatta on usein hyvät mahdollisuudet työntekoon pysyvästi räätälöityjen tehtävien, työtehtävien mukauttamisen ja työaikajärjestelyjen kautta. Välityömarkkinat ovat parhaimmillaan voimavara alueellisen elinkeinotoiminnan ja työllisyyspolitiikan kehittämisessä.

Kun katsotaan Eurooppaa, niin mm. sosiaaliset yritykset ja yhteiskunnallinen yrittäjyys ovat juuri sitä, mikä antaa työntekomahdollisuuksia työttömille vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Useassa EU-maassa on myös olemassa tai valmisteilla erityinen oikeudellinen muoto yhteiskunnalliselle yritykselle. Suomessakin olisi kiireesti myönnettävä, että korkeampi työllisyysaste edellyttää kaikille, myös osatyökykyisille, mahdollisuutta olla mukana työmarkkinoilla. Yhteiskuntakin säästää, kun pienien eläkkeiden tai pelkkien tukien varassa sinnittelevä vammainen tai osatyökykyinen pääsee työhön ja sen sosiaalisiin verkostoihin mukaan; siispä sitä kuuluisaa win-win-tavoitetta kohden.

 

Sari Essayah, kansanedustaja, pj. KD

[email protected]

Essayah: Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus tukee positiivista uskonnonvapautta

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah on tyytyväinen Opetushallituksen perjantaina julkaisemiin varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta tarkentaviin ohjeisiin.

– Kunnissa on tehty aiemman ohjeistuksen perusteella vääriä tulkintoja, ja lopetettu jopa kokonaan yhteistyö päiväkotien ja seurakuntien kanssa. Nyt tarkennetuissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa seurakunta mainitaan esimerkkinä alueellisesta ja paikallisesta yhteistyötahosta. Myöskään uskonnollisia tilaisuuksia ei ohjeessa suositella eikä kielletä, vaan järjestämisestä päättävät kunnat ja muut varhaiskasvatuksen järjestäjät itse. Tarkennetut ohjeet antavat hyvän selkänojan positiivista uskonnonvapautta tukevalle katsomuskasvatukselle, summaa Essayah.

– Tarkennetuissa ohjeissa perinteiset juhlat varhaiskasvatuksessa linjataan aiemman perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti eli varhaiskasvatuksessa voidaan viettää perinteisiä juhlia, kuten joulujuhla ja kevätjuhla. Varhaiskasvatuksen järjestäjät päättävät juhlista ja niiden sisällöstä. Erityisesti mainitaan, että juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren tai hengellisen laulun laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tällaiset juhlatraditiot ovat samalla tavoin kuin esi- ja perusopetuksessa osa suomalaista kulttuuria.

– Lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Nämä uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista, ja edellyttävät myös mahdollisuutta olla osallistumatta ko. tilaisuuksiin. Huoltajille toimitettavista tiedotteista on käytävä ilmi varhaiskasvatuksen yhteydessä järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset sekä niille vaihtoehtoinen toiminta. Ohjeissa suositellaan, että ilmoituksen voi tehdä kertaluonteisesti esimerkiksi varhaiskasvatukseen ilmoittauduttaessa tai tarvittaessa tapauskohtaisesti.

– Uskonnollisten tilaisuuksien ohjeistus lähtee positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta, jossa ketään ei saa pakottaa uskonnonharjoittamiseen, mutta tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta, toteaa Essayah.

Porkkanaa aktivointiin

Kirjoitettu kirjoittajana

Työllisyyden aktiivimalli on saanut osakseen arvostelua, ja osin ihan syystä. Suurin ongelma on, että työvoimapalveluita ja työmahdollisuuksia, joihin osallistumalla työtön voisi osittaa aktiivisuutensa, on varsin epätasaisesti eri puolilla Suomea.

Sen sijaan en jaa sitä osan viher-vasemmisto-opposition kritiikkiä, jossa työttömyydestä on tehty ikään kuin saavutettu etu, johon vaipuneen rauhaa ei tule häiritä. Aktiivimallin perimmäinen tavoite on estää työttömyyden pitkittymistä tai ainakin auttaa työelämäkytkennän säilymistä työttömyyden jatkuessa. Joutuu kuitenkin epäilemään, onnistuuko se tällä hallituksen mallilla.

Työttömyyden suurimmat syyt ovat kuitenkin työpaikkojen puute, työelämän rakenteelliset ongelmat eli työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ja osa-aikatöiden kannustinloukut. Tarvitaan enemmän yksilökohtaisia työllistymistä edistäviä palveluja, jotta työttömiä saataisiin autettua avoimiin työpaikkoihin. Aktiivimalliin on haettu esimerkkiä muista Pohjoismaista. Näissä malleissa työttömyysetuudet ovat kestoltaan lyhemmät, mutta työllistymispalvelut ovat merkittävästi paremmat. Ruotsin työvoimatoimistoissa työskentelee yli 14 000 virkailijaa tilanteessa, jossa työttömien määrä on sama kuin Suomessa. Täällä TE-toimistojen työntekijöiden määrä on nyt 2200 henkilöä.

Lisäksi meillä myös sitkeästi työnhakijoina pyöritellään päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, joiden elämän haasteista työttömyys on loppujen lopuksi pienimpiä. Heidän kohdallaan sosiaali- ja terveyspuolen päihde- ja mielenterveyspalveluihin pääsy on ensisijaista. Osa-työkykyisten ja vajaakuntoisten kohdalla taas tarvitaan välityömarkkinoita eli esimerkiksi sosiaalisia yrityksiä ja kolmannen sektorin työllistämistuella tapahtuvaa toimintaa.

Aktiivimallin yhteydessä ei ole tarpeeksi puhuttu kannustinloukuista, joiden purkaminen olisi myös aloitettava. Määräaikaisia, osa-aikaisia tai tuntitöitä voi olla tarjolla, mutta työllistyminen ei ole työttömälle taloudellisesti kannattavaa. Henkilö, joka on joutunut ”työttömyysturvan-asumistuen ja toimeentulotuen- Bermudan kolmioon, ei sieltä hevin ulos pääse. Useassa tapauksessa, kun työtön siirtyy tuen varasta työelämään, hänen käteen jäävät tulot sosiaalitukien leikkaantumisen, työmatkojen ja verotuksen takia eivät lisäänny juurikaan, tai voivat jopa pienentyä. Lisäksi byrokratia vie aikansa, ja työtön saattaa joutua viikoiksi tilanteeseen, jossa rahaa ei tule mistään.

Työnteon heikko kannattavuus kannustinloukkutilanteessa ei ole yksilön vika, vaan järjestelmän paha valuvika. Sellaista järjestelmää, jossa et hyödy euroakaan siitä, että teet kovemmin töitä, ei pitäisi nykymaailmassa olla. Tarvitsemme tukijärjestelmän uudistusta, jotta työllistämistoimenpiteet toimisivat. KD:n malli, kannustava perusturva yhdistää perustukimuodot ja huolehtii reaaliaikaisen tulorekisterin kautta vähenemisasteesta, joka jättää jokaisesta ansaitusta eurosta enemmän käteen. Kannustava perusturva on keppilinjan sijaan porkkanamalli aktivointiin.

Kannatamme aktivoivaa työllisyyspolitiikkaa, mutta aktiivimalliin emme usko

Kirjoitettu kirjoittajana

– Kannatamme edelleen aktivoivaa työllisyyspolitiikkaa, mutta emme usko tämän mallin toimivan, Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah sanoo.

Aktiivimallissa työttömyyskorvausta leikataan, jos työtön ei käy riittävää määrää palkkatyössä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin kolmen kuukauden aikana.

–  Mahdollisuus aktivoitua ei tässä mallissa toteudu, kun esimerkiksi työllisyyspalveluja ei ole tällä hetkellä riittävästi tarjolla. Työttömille pitää antaa todelliset mahdollisuudet vastata annettuihin uusiin vaatimuksiin, hän sanoo.

Eduskunta hyväksyi tänään niin sanotun työttömyysturvan aktiivimallin äänin 103-90. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä äänesti lakiesitystä vastaan yhdessä muun opposition kanssa.

Essayah peräänkuuluttaa tukea juutalaisen seurakunnan turvallisuusmenoihin

Kirjoitettu kirjoittajana

Juutalaisvastaisuus ja juutalaisiin kohdistuva syrjintä ja erilaiset välivallanteot ovat viime vuosina lisääntyneet Euroopan tasolla. Samanlaista kehitystä on havaittavissa myös Suomessa. Helsingin juutalaiseen seurakuntaan kohdistetaan jatkuvasti häirintää erilaisin tavoin.

– Seurakunta on ilmoittanut, että sen turvallisuuteen kuluu jo yli puolet seurakunnan keräämistä jäsenmaksuista, ja se sijoittaa vuosittain jo yli 200 000 euroa synagogan, kulttuurikeskuksen, päiväkodin ja peruskoulun muodostaman kokonaisuuden turvallisuuteen, Essayah toteaa.

– Helsingin juutalainen seurakunta ei edelleenkään saa turvallisuuskustannuksiin tukea Suomen valtiolta. Huomioitavaa on, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka ei säännöllisesti tue juutalaisseurakuntiensa turvallisuutta rahallisesti, painottaa Essayah.

Essayah katsoo, että hallituksen tulisi antaa taloudellista tukea Helsingin juutalaisen seurakunnan turvallisuusmenoihin.

– Tilannetta ei voi katsoa läpi sormien. Esimerkiksi Ruotsissa mielenilmaukset ja häiriöt juutalaisia kohtaan ovat lisääntyneet koko ajan. Samaan suuntaan ollaan myös Suomessa menossa, Essayah painottaa.

Essayah jätti tänään kirjallisen kysymyksen, jossa kysyy asianomaiselta ministeriltä, aikooko Suomen hallitus muiden pohjoismaiden tavoin antaa taloudellista tukea konkreettisten turvallisuusuhkien kohteena olevalle Helsingin juutalaiselle seurakunnalle turvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.