Elintarvikeketjun epätasapaino ja alkutuottajan heikko neuvotteluasema on ollut maatalousuutisoinnin kestoaiheita. Tilanne ei voivottelemalla parane, vaan siihen tarvitaan monipuolinen paketti niin sääntelyä, tutkimusta kuin uusia toimintatapoja.

Hallitusohjelman mukaisesti eduskunnassa on jo käsittelyssä elintarvikemarkkina- ja kilpailulain muutokset, joilla parannetaan elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia ja tiukennetaan toimittamisen peruuttamisen ehtoja ja tiettyjen maksujen kieltoa.  Lisäksi esityksellä tehostetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja elintarvikemarkkinavaltuutetun yhteistyötä.

Lakiuudistuksen kakkososassa puolestaan mennään syvemmälle muutoksissa ensi vuoden aikana valmistuvien selvitysten pohjalta. Yksi niistä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston analyysi hinnan jakautumista elintarvikeketjussa ja tutkimus ns. privat label-tuotteiden markkinavaikutuksista.

Hankintalain osalta työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan muutoksia, joilla elintarviketurvallisuus ja huoltovarmuus voitaisiin ottaa paremmin huomioon julkisissa elintarvikehankinnoissa mm. koulu- ja sotekeittiöihin. Paikallisten kunta- ja aluepäättäjien kontolla on sitten varmistaa, että hankintastrategioissa näitä asioita painotetaan ja kriteereissä huomioidaan paikallisuus vaikkapa elinkaarikustannuksia painottamalla.

Tutkimuspuolella on menossa monta hanketta, joilla lisätään tietoa ruokaketjun toimivuudesta ja arvonmuodostuksesta. Luonnonvarakeskuksen selvitys tukkukaupan roolista, taloudellisesta merkityksestä elintarvikeketjussa ja mm. tavarantoimittajien sopimusrakenteista ja valikoimiin pääsyyn vaikuttavista tekijöistä valmistuu ensi tammikuussa. Myös kustannusindeksien kehittäminen pitkiin sopimuksiin ja markkinamarginaalien kehittämissuunnitelma ovat työn alla.

Tuottajien omissa käsissä olisi keino, joka on monessa maassa parantanut viljelijän asemaa. Syystä tai toisesta tuottajaorganisaatiot eivät meillä meinaa saada tuulta siipiensä alle, vaikka joukkovoima neuvottelupöydässä varmasti parantaisi vipuvartta paremman hinnan saamiseksi teollisuuden tai kaupan kanssa väännettäessä. Tuottajaorganisaation puitteissa on kilpailulain estämättä mahdollista tehdä monenlaista yhteistyötä mm. keskittämällä tarjontaa, neuvottelemalla jäsenten puolesta hinnoista ja muista toimitusehdoista ja siten vahvistaa jäsentensä asemaa markkinoilla.

EU:stakin on pientä apua tulossa. Viime kevään laajat viljelijämielenosoitukset vaikuttivat siihen, että komissiossakin herättiin tuottajan aseman kohentamiseen. Niinpä se valmistelee ehdotuksia maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyasetuksen ja hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä annetun direktiivin muutoksista.

Tuleva maatalouskomissaari Hansen on maatilan kasvatti, joten häneltä on myös lupa odottaa maalaisjärkisiä ja tuottajaa tukevia poliittisia avauksia ja tulevassa CAP:ssa niitä on viimeistään linjattava.

Suomi on tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan ruokaturvalla mitattuna maailman ykkönen. Jotta suomalainen laadukas ruuantuotanto voidaan jatkossakin turvata, tarvitsemme nuoria ja uusia yrittäjiä alalle. Maatalousyrittäjien keski-ikä on 54 vuotta, ja nuoria eli alle 40-vuotiaita on vain 15 prosenttia.

Maatalouden tulevaisuudennäkymiä ja houkuttelevuutta työurana ovat varmasti heikentäneet alan yleinen kannattavuuskehitys sekä viime vuosien vaikea kustannuskriisi.

Kehitys on samansuuntaista laajemminkin Euroopassa. Alle 40-vuotiaita viljelijöitä on EU-maissa 12 prosenttia eli Suomen tilanne on kuitenkin keskivertoa hiukan parempi. Maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksissa pohdimme säännöllisesti maatalouspolitiikan tulevaisuutta ja nuorten tuottajien saamista alalle.

Myös meillä ministeriössä teetettiin kysely maatalous- ja ruoka-alan opiskelijoille. Saimme sen tulokset hiljattain ja sen mukaan nuorten näkemykset Suomessa heijastavat sekä toiveikkuutta että huolta alan tulevaisuudesta. Kyselytutkimuksen mukaan lähes puolet opiskelijoista näkee alan tulevaisuuden positiivisena, mutta yli neljännes suhtautuu siihen negatiivisesti. Tämä jakautuminen korostaa tarvetta tukea nuoria ja kehittää alaa vastaamaan heidän odotuksiaan.

Nuoria motivoi kyselyn mukaan alalla erityisesti kiinnostus luontoon ja ympäristöön, kotimaisen ruuantuotannon merkityksellisyys ja huoltovarmuus sekä halu työskennellä eläinten parissa. Lisäksi perheyrityksen jatkaminen ja kestävien ratkaisujen kehittäminen ovat merkittäviä motivaatiotekijöitä. Tämä osoittaa, että nuoret ovat sitoutuneita alan perusarvoihin ja haluavat edistää kestävää kehitystä.

Me hallituksessa ja maataloushallinnossa teemme kaikkemme, jotta maatalouden tilanne saadaan kokonaisuutena käännettyä nousuun, mutta tarvitaan lisäksi erityisesti nuoriin kohdistettuja toimenpiteitä.

Komissio juuri hyväksyi Suomen CAP-suunnitelman muutoksissa hallitusohjelman mukaisen nuoren viljelijän aloitustuen yrittäjätulorajan keventämisen ja nuoren viljelijän tulotuen ammattitaitovaatimuksen muutoksen, joka helpottaa erityisesti harjoitettaessa maataloutta useamman henkilön ryhmänä. Lisäksi jo aiemmin on nostettu tasausvarausta, joka auttaa etenkin aloittelevia yrittäjiä. Viime vuonna kriisituki suunnattiin kokonaisuudessaan nuorten viljelijöiden tulotukeen.

Moni nuori puntaroi myös ammatissa jaksamistaan. Maatalousyrittäjä on kiinni yrityksessään koko ajan, joten hengähdystaukoja tarvitaan. Hallitusohjelmaamme kirjattu lupaus Välitä viljelijästä -projektin vakinaistamisesta on edennyt, ja siitä tulee pysyvä toimintamalli. Hallitus on sitoutunut pitämään myös lomituspalvelut vähintään nykyisellään.

Kannattavan liiketoiminnan lisäksi nuoret kaipaavat positiivista viestintää maataloudesta.  Parhaimmillaan maatalous on yrittäjän vapautta toteuttaa omaa intohimoaan. Ongelmia ei pidä lakaista maton alle, mutta kaiken arjen kiireen keskellä saa myös pysähtyä nauttimaan maatalouden parhaista puolista, ja tuoda sitäkin esille.

Hallitus on uudistamassa Kela-korvauksia suuntaamalla niitä erityisesti terveydenhuoltopalveluita paljon käyttäviin ikäihmisiin ja niihin erikoislääkäripalveluihin, joita pääsääntöisesti haetaan jo nyt yksityiseltä puolelta kuten silmätautien, gynekologien, hammashoidon ja fysioterapian osalta.

Erityisesti kiitosta on saanut vuoden päästä syyskuussa käynnistyvä yli 65-vuotiaille suunnattava pilotti, jossa yksityiselle yleislääkärille pääsee terveyskeskusmaksun hinnalla. Kela maksaa kokeilussa mukana oleville lääkäriasemille hintakaton ja terveyskeskusmaksun 28 euron välisen erotuksen.

Kohdennus yli 65-vuotiaisiin on monella tapaa perusteltu: palvelut kohdentuvat ikäryhmään, jolla on usein monia perussairauksia ja vaikeuksia päästä julkisella puolella hoitoon. Yli 65-vuotiaat eivät myöskään pääsääntöisesti ole enää työterveyshuollon piirissä, eivätkä he saa terveyskuluvakuutusta.

Uudistuksen olennainen osa on, että yli 65-vuotiaiden lääkärikäynneille määritellään hintakatto eikä niistä voi periä toimistomaksuja. Näin varmistetaan, että asiakas hyötyy korotetusta korvauksesta eikä se valu hintojen ja toimistomaksujen nostoon. Poliittinen tahto on, että hintakattoa sovellettaisiin jatkossa myös muihin Kela-korvauksiin.

Pilotti toteutetaan kautta Suomen kaikkien niiden palveluntuottajien kesken, jotka tekevät Kelan kanssa sopimuksen. Jatkovalmistelussa on syytä selvittää, voitaisiinko mallia laajentaa myös erikoislääkärikäyntien ja laboratoriotutkimusten korvaamiseen.

Opposition vakiarvostelu mallin hyötyjen valumisesta hyvätuloisille ja ennestään yksityislääkäripalveluja käyttäville ei saa tukea Kela tilastoista. Nimenomaan yli 65-vuotiaiden kohdalla jo alkuvuodesta toteutettu Kela-korvauksen korotus nopeutti ja lisäsi hoitoon hakeutumista kaikissa tuloluokissa. Muiden ikäryhmien kohdalla vaikutus ei ollut yhtä tehokas, joten oli järkevää arvioida ja kohdentaa uusi malli siitä eniten hyötyville.

Seuraava askel terveyspalveluiden parantamisessa on omalääkärimallin kokeilu. Tutkimukset osoittavat, että juuri hoidon jatkuvuudella on merkitystä sen vaikuttavuuteen ja samalla palveluiden tuottavuuden, tehokkuuden ja kustannussäästöjen parantumiseen.

Metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen on ollut meille suomalaisille aina tärkeää. Siksi meillä metsien käyttöä ohjeistetaan niin lainsäädännöllä, viranomaisohjeilla kuin kouluttamalla operatiivista työtä tekeviä suunnittelijoita ja urakoitsijoita.

Ohjeiden noudattamista valvotaan ympäristöseurannoissa ja sisäisissä ja ulkoisissa auditoinneissa.

Työkalut raakun tai muun uhanalaisen lajin suojelemiseen ovat olemassa luonnonsuojelulaissa, mutta kuten Hukkajoen tapaus osoittaa, piittaamattomuutta ja huolimattomuutta ei aina pystytä estämään.

On hyvä, että tapaus käynnisti keskustelun siitä, miten paremmalla tiedonsaannilla ennaltaehkäisyä ja valvontaa voidaan parantaa.

Suojavyöhykkeistä ja niiden riittävyydestä käyty julkinen keskustelu sen sijaan lähti laukalle. Yksittäisissä tapauksissa tietyn lajin suojelu voi vaatia suosituksia leveämpien suojavyöhykkeiden jättämistä kyseisen lajin esiintymän ympärille.

Silloin kyseessä ei ole kuitenkaan enää vapaaehtoinen toimi, vaan suojelusta tulee tällöin maksaa käypä korvaus maanomistajalle ja asia käsitellä asianmukaisella tavalla, kuten mikä tahansa muukin suojeluasia.

Suojakaistoja ehdittiin jo vaatia jopa metsälakiin, mikä olisi tarkoittanut suojelua ilman korvausta.

Suomussalmen raakkutapahtuma on epäilemättä saanut puuta ostavat yritykset erityisen varovaisiksi luontoasioiden huomioimisessa.

Usein varovaisuus on perusteltua. Se ei kuitenkaan saisi ohjata toimintaa ilman selvyyttä siitä, onko oikeasti varottavaa.

Siksi pörssikursseistaan huolestuneiden metsäyhtiöiden nopeaa ulostuloa rajata puukaupoissa 50 metriä puronvartta hakkuiden ulkopuolelle voi pitää hätiköitynä.

Ministeriöt ovat järjestämässä metsänomistajien ja hallinnon edustajien välillä keskusteluja, joiden tavoitteena on etsiä käytännön keinoja metsien monimuotoisuuskysymysten asianmukaiseksi huomioimiseksi.

Samalla pidetään huolta, että varovaisuus ei johda ylilyönteihin ja kohtuuttomuuksiin. Raakku-case on nostanut esille monien kokemaa epätietoisuutta suhteessa lakien, suositusten ja korvausten rajanvetoihin.

Suomen Metsäkeskus ylläpitää ja päivittää metsävaratietoa ja toimii metsälain 10 §:n mukaisten luontokohteiden suojelusta vastaavana viranomaisena.

Jokaisella on oikeus pyytää metsäkeskukselta lisätietoa metsäkiinteistöään koskevista merkinnöistä, eli esimerkiksi suojeluun ja monimuotoisuuteen liittyviä tietoja.

Metsäkeskuksen järjestelmästä löytyy tieto kohteista ja niiden käsittelystä sekä niiden suojelusta maksettavasta korvauksesta eli ympäristötuesta.

Lähtökohtana on, että mikäli suojelu ei ole vapaaehtoista, suojelusta maksetaan asianmukainen korvaus.

Metsiä tulee voida hyödyntää vastuullisesti myös tulevaisuudessa koko Suomen parhaaksi. Metsänomistajia unohtamatta ja oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus mielessä pitäen.

 

Alkuperäinen kolumni julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa.

Ensi vuoden budjetin rakentamisen yhteydessä sote on noussut keskiöön. Eikä ihme, sillä hyvinvointialueiden rahoituksen osuus valtion koko budjetista on yli neljänneksen. Osuus on niin suuri, että hyvinvointialueiden kulukasvu haastaa koko valtion talouden tasapainoa.

Sote-palvelut ovat elintärkeitä palveluja, joiden toimivuuteen jokainen meistä haluaa voida hädän hetkellä luottaa. Niiden on oltava kunnossa. Saman aikaisesti emme voi sulkea silmiä siltä, että kulujen kasvu on nyt liian voimakasta.

Ensi vuodelle hyvinvointialueiden rahoitusta lisätään yli kaksi miljardia euroa ja kasvupainetta vuoden 2026 loppuun mennessä on vielä yli kolme miljardia euroa lisää. Tätä kulukasvua pyritään nyt taittamaan, muun muassa kehysriihessä tehdyillä päätöksillä.

Se tarkoittaa, että osana säästöjä on kevennettävä hyvinvointialueiden velvoitteita ja pystyttävä vaikuttamaan krooniseen henkilöstöpulaan. Henkilöstön vähimmäismitoitusta ympärivuorokautisessa hoivassa kevennetään, perusterveydenhuollon kiireettömän hoidon hoitotakuuseen tehtyjä kiristyksiä puretaan, sairaalaverkon työnjakoa selkeytetään ja julkisesti tuotettujen palvelujen mm. joidenkin kosmeettisten hoitojen valikoimaa tarkistetaan.

Henkilöstöpulan seurauksena osa palveluista toimii palvelutarvetta heikommin ja osassa palveluita taas kalliin vuokratyövoiman käyttö on kasvanut ja kulut karanneet käsistä. Hyvän työn ohjelman tavoitteena on löytää keinoja sekä lisätyövoiman saamiseen että ammattilaisten työpanoksen kohdentamiseen nykyistä tehokkaammin kyseistä ammattitaitoa vaativiin tehtäviin.

Samanaikaisesti hyvinvointialueilla on toki tehty töitä palveluiden vaikuttavuuden ja tuottavuuden lisäämiseksi mm. hyödyntämällä tietopohjaa aiempaa enemmän palvelujen kehittämisessä sekä keventämällä työtaakkaa teknologian avulla. Kuitenkin osalla alueita on päädytty ennaltaehkäisevien palvelujen karsimiseen ja sen seurauksena korjaavien palvelujen kulujen karkaamiseen käsistä. Tilanne on niiltä osin huolestuttava.

Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli turvata yhdenvertaiset palvelut kaikkialla maassa ja hillitä palvelutarpeen kasvusta johtuvaa kulukasvua toteuttamalla perustason ja erikoistason integraatio. Lainsäädäntövaiheessa oppositiosta jo varoitimme, että sote-uudistus ei täytä sille asetettuja tavoitteita. Pikemminkin uudistus on johtanut kohtuuttomaksi paisuneeseen hallintoon ja yhä kasvaviin kuluihin.

Hallitusneuvotteluissa linjattiin, että hyvinvointialueille annetaan nyt työrauha, eikä merkittäviä muutoksia tehdä. Kuitenkin on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että vähintään rahoituslain kannustamattomuus ja menoautomaattirakenne vaativat korjausliikettä. Hyvän politiikan ominaisuus on kuitenkin kyky korjata päätöksiä uuden tiedon pohjalta.

Kolumni on julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa.

Edessä olevat EU-vaalit ovat erittäin tärkeät nimenomaan keskeisten linjavalintojen näkökulmasta. Se, millainen parlamentti ja komissio valitaan, määrittelee suunnan niin sisämarkkinoiden, turvallisuuden, maatalouden, maahanmuuton kuin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan suhteen sekä säilyykö metsäpolitiikka kansallisissa käsissämme.

 

Monissa asioissa olemme penänneet EU:ssa järjen ääntä. Euroopan unionin on palattava juurilleen! On keskityttävä hoitamaan niitä asioita, jotka ovat aidosti rajat ylittäviä ja joiden hoitaminen yhteisesti hyödyttää jäsenmaita. Eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan mm. puolustusyhteistyössä, sisämarkkinoiden kehittämisessä ja talouskasvun vauhdittamisessa, mutta se ei edellytä massiivista byrokratiaa, epämääräisesti perusteltuja tulonsiirtoja tai komission vallan kasvattamista.

 

Jäsenmaiden tarpeita kuuntelematon kunnianhimo on jo ajamassa mm. yhteistä maatalouspolitiikkaa ahdinkoon. Tällaiset piirteet EU:n kehityksessä ovat pikemmin omiaan repimään unionia rikki. Myös päällekkäistä sääntelyä on tullut EU:sta viime vuosina runsaasti. Kun samat tavoitteet ja teemat toistuvat useissa asetuksissa, seurauksena on monikerroksinen lainsäädäntö, joka tekee kansallisesta tulkinnasta ja soveltamisesta liki mahdotonta.

 

EU:n alkuperäinen idea oli tunnustaa jäsenmaiden olosuhteiden ja talouksien erilaisuus. Nyt komissio ei ainoastaan aseta tavoitetta, vaan säätelee myös keinot. EU-alueen menestys luodaan tunnistamalla jäsenmaiden erityispiirteet.

 

Nämäkin vaalit ovat arvovaalit. Jotta Euroopan unionista voidaan edelleen puhua arvoyhteisönä, on sen myös pidettävä kiinni niistä kestävistä perusarvoista, joiden varassa eurooppalaisuus on rakentunut.

 

KD:n EU-vaaliohjelman ja ehdokkaat ym. löydät puolueen verkkosivuilta.

Maatalouden kustannuskehitys on ollut erityisen haastavaa viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana. Korkokehitys vaikeuttaa merkittävällä tavalla yritystoiminnan kehittämistä ja hillitsee investointeja.

Korkojen nousun taustalla toisaalta on EKP:n yritys hillitä hintakehityksen kautta laukkaavaa inflaatiota, mutta sen kääntöpuolena on rahoituskulujen nopea kasvu.

Maatalouden toimintaympäristöön on samaan aikaan osunut myös edellisellä hallituskaudella valmisteltu Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jonka seurauksena maksuvalmiuteen vaikuttavien tukimaksatusten aikataulu on nyt muuttunut.

Maatalouden tukijärjestelmässä korkokulujen nousua rajataan korkotukilainoilla, jotka ovat riskienhallinnan kannalta erityisen hyödyllisiä juuri tällaisessa tilanteessa. Lisäksi syksyllä 2023 osoitettiin valtiontakauksia maksuvalmiuslainoihin, joilla pyrittiin turvaamaan toiminnan jatkuvuutta.

Tärkeää on myös varmistaa tuotannon pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys ja turvata siten ruuantuotannon jatkuvuus. Meneillään olevalle rahoituskaudelle nuoren viljelijän aloitustuen uutena tukielementtinä mahdollistettiin valtiontakauksen myöntäminen sukupolvenvaihdoksia varten nostettaviin lainoihin.

Valtiontakauksen ja avustuksen lisäksi sukupolvenvaihdoskauppaan voidaan myöntää korkotukilainaa. Lisäksi viime syksynä EU:n mahdollistama yhteensä 11,2 miljoonan suuruinen kriisituki osoitettiin nuorille viljelijöille.

Hallitus on vahvasti sitoutunut maatalouden kehittämiseen. Suomalaisen ruuantuotannon pitkän aikavälin strategiaa valmistellaan parlamentaarisessa yhteistyössä.

Strategian toimenpiteiden päätarkoituksena on alkutuottajan aseman ja koko elintarvikeketjun tasapainon kehittyminen nykyistä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Valvontaviranomaisen nykyistä paremmat tiedonsaantioikeudet edistävät osaltaan elintarvikemarkkinoiden toimivuutta.

Suomalaisen puhtaan ruoan potentiaali on myös hyödynnettävä paremmin uudella, muun muassa vientiä parantavalla, kasvuohjelmalla. Tälle suomalaisen maatalouden laadulle ja vastuullisuudelle on saatava myös arvonlisä, joka näkyy viimeinkin tuottajan kukkarossa.

Alkuperäinen kirjoitus on luettavissa Iisalmen Sanomista.