Blogi

RSS

Inhimillisempää otetta – ansiosidonnaisen leikkaus työllistämiseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Kesän kääntymisen syksyksi huomaa viimeistään silloin kun koulut alkavat ja sadonkorjuu koittaa. Politiikan puolella yhtä varma merkki on budjettiriihi. Valtiovarainministeriön budjettiesitys tulevalle vuodelle ei suuria yllätyksiä sisällä, vaan jatkaa totutulla linjalla. Taloutta yritetään kyllä kammeta paremmalle uralle, mutta heikko työllisyyskehitys pienentää verokertymää ja heikompiosaisiin kohdistuvat etuusleikkaukset syövät ostovoimaa. Työttömyysmenot ovat jo yli 5 mrd. euroa eli osapuilleen saman verran kuin ensi vuonna otamme lisävelkaa. Kestämätön yhtälö.

Yhä useampi suomalainen on saatava mukaan yhteisen kakun kasvattamiseen ja työllisyysaste reippaaseen nousuun. Kiky -sopimuksesta huolimatta työmarkkinaosapuolet ovat juuttuneet poteroihinsa eivätkä ole pystyneet työmarkkinoiden suurempaan uudistamiseen; paikallisesta sopimisestakin uhkaa tulla torso.

KD on esittänyt koko ajan kannustavan perusturvan mallia, jossa työ ja sosiaaliturva yhteen sovitetaan kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Näin työmarkkinoille hakeutumista eivät estä paperisota tai kannustinloukut, vaan työn vastaanottaminen kannattaa aina. Satunnaisesta tai osa-aikaisestakin työstä tulee kannattavaa.

Samoin työttömyysturvan kohdalla esimerkiksi viimeisen 100 päivän käyttäminen palkkatukeen tai starttirahaksi olisi kustannusneutraali ratkaisu eikä jätä ihmistä tyhjänpäälle kuten pelkkä yksioikoinen ansiosidonnaisen leikkaaminen.

Hallitushan kaavailee nyt ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämistä porrastamalla sitä. Tämä on jo herättänyt vastustusta palkansaajajärjestöissä. Sen sijaan 100 viimeisen ansiosidonnaisen päivän käyttäminen palkkatukeen helpottaisi työttömän työllistämistä. Työttömyyden pitkittyessä on suuri riski, että raha kuluisi joka tapauksessa etuuteen. Lisäksi ajallinen rajaus viimeiseen 100 päivään ei aiheuttaisi EK:n pelkäämää kilpailun vääristymää.

Mahdollisuudessa työllistää on suuria alueellisia eroja. Ansiosidonnaisen lyhentäminen porrastamalla ei toimi työllistymisen kannusteena vaikeilla työttömyysalueilla. Jos ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha seuraisi leikkauksen sijasta työtöntä, hän voisi käyttää omaa työttömyysturvaansa palkkatukeen tai vaihtoehtoisesti starttirahana oman yrityksen käynnistämiseen.

Myös maatalouden pelastamiseksi tarvitaan pikaisia toimia. Akuutin kriisin lopettaminen kaipaa kriisitukia ja tarvittaessa valtion takaamia hätälainoja. Pidemmällä tähtäimellä Euroopassa on uskallettava uudelleen pohtia koko maatalouspolitiikan pohjaa, mm. maitokiintiöiden purkamisen seurauksista moni varoitti jo etukäteen.

Budjettiriihi on aina puollollaan hyviä ja kannatettavia kohteita, mutta sielläkin jyvät pitäisi pystyä erottamaan akanoista.

Citius, altius, fortius

Kirjoitettu kirjoittajana

Olympialiikkeen tunnuslause – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – innoittaa lähes 11 000 urheilijaa Riossa yhä parempiin saavutuksiin. Paikalla on lisäksi kymmeniä tuhansia kisaturisteja ja median edustajia. Tuhansia tunteja tv-kuvaa – avajaisspektaakkeli mukaan lukien – välittyy useammalle miljardille katsojalle ympäri maailmaa. Sanalla sanoen kesäolympialaiset ovat maailman suurin yksittäinen tapahtuma.

Asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Kisaisännyys toki takaa huikean julkisuuden useamman viikon ajalle, samoin matkailutuloja ja uusia investointeja; parhaimmillaan maabrändin kirkastumisen kerralla. Toisaalta nykymittakaavassaan kisaisännyyden vastuunottaminen on mahdollista enää harvoille kaupungeille ja maille. Kisajärjestelyissä moni asia voi mennä pieleen ja laskelmat pahasti pakkaselle. Lisäksi kisojen aika voi olla melko painajaismaista isäntäkaupungin asukkaille valtavine liikenneruuhkineen. Haasteet saattavat jatkua vielä kisojen jälkeenkin, kun mahtipontisille ja kalliille rakennelmille on ollut vaikea löytää jatkokäyttöä. Pahimmillaan pömpöösejä rakennelmia on revitty maan tasalle, joten puhupa siinä sitten kestävästä kehityksestä. KOK:ssa näihin haasteisiin on onneksi herätty, ja käänne on tapahtumassa, vaikka iso laiva sen hitaasti tekeekin.

Rion kisoja ovat varjostaneet paitsi urheilun omat doping- ja korruptiokohut, niin myös Brasilian sisäiset ongelmat. Brasilia on keskellä maansa historian pahinta taloudellista ja poliittista kriisiä, ja maan koko  poliittinen järjestelmä on korruption kourissa natisemassa liitoksissaan. Tätä tuskin osattiin uumoilla kun kisat aikoinaan Riolle myönnettiin. Myöskään KOK:n pj. Bach ei ole mitenkään peitellyt asioita, vaan on todennut, että kisoja järjestävässä maassa kansa on jakautunut niin sosiaalisesti, poliittisesti kuin taloudellisesti. Kisat ovat toisaalta mahdollistaneet näiden asioiden nousemisen julkisuuteen ja ihmisoikeusjärjestöjen raportteihin mm. poliisiväkivallasta suhtaudutaan aivan toisella vakavuudella kuin aiemmin.

Kisoista on kuitenkin ollut kaupungille ja sen asukkaille myös hyötyä. Julkisen liikenteen verkosto ja koko alueen mobiiliverkko uudistettiin nopeammassa aikataulussa kuin muutoin olisi tehty. Viimeisin raportti näytti, että Rion alue – poiketen talousdepressiossa tarpovasta muusta maasta – on hyötynyt kisoista 13 %:n kasvulla ja moni työtön on kisojen ansiosta saanut ainakin joksikin aikaa töitä. Näin talouskasvu on raportin perusteella hyödyttänyt eniten juuri köyhintä kansanosaa.

Olympiakisat tuskin muuttavat välittömästi minkään maan toimintatapoja ja järjestelmiä, mutta ainakin lisääntynyt julkisuus pakottaa tiettyyn kasvojenpesuun, ja jopa jotkut muutoksista saattavat kisojen ansiosta saada lähtölaukauksensa. Nelson Mandela tiivisti sen aikoinaan hyvin: ”Urheilulla on voima muuttaa maailmaa”. Tätä voimaa on vain osattava käyttää oikein.

Kaikista näistä paineista huolimatta kisainnostus on kaupungissa aistittavissa. Mukana on mm. 45 000 vapaaehtoista, joilta eivät hymy ja ystävällisyys lopu. Kun näkee, että niin moni pistää itsensä likoon kisojen tähden, niin todella toivoo kaiken sujuvan. H-hetki on käsillä, joten toivotaan onnistuneita kisoja niin urheilijoille kuin järjestäjillekin!

Vauvavaje vaivaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Tilastokeskuksen viesti on varsin pysäyttävä. Syntyvyys on laskenut Suomessa jo viisi vuotta peräkkäin: lapsia halutaan entistä vähemmän ja lastenhankintaa lykätään. Suomi kuului vielä vuosituhannen vaihteessa korkean syntyvyyden maihin Euroopassa, mutta ei enää. Tilastokeskuksen Matti Saari kertoi tilanteen muistuttavan paljolti 70-luvun alkua, jolloin silloinkin syntyvyys oli laskenut monta vuotta. Kuitenkin tuolloin päättäjät reagoivat tilanteeseen ja perhepoliittisia tukia lisättiin.  Saari ihmettelee, ettei tällaista keskustelua päätättäjien keskuudessa toistaiseksi käydä.

Olisi populismia syyttää pelkästään nykyhallitusta syntyvyyden heikosta tilasta; vauvavaje on pidemmän aikavälin tulosta. Kuitenkin nyt tarvitsisimme voimakasta panostamista lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Siksi on ollut pettymys, että suuri osa hallituksen säästötoimista iskee erityisesti lapsiperheisiin. Hallitus on päättänyt lakkauttaa kokonaan lapsilisien indeksikorotukset, päivähoitomaksuihin on suunnitteilla rajut korotukset ja iltapäiväkerhojen maksut on tuplattu. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden leikkaaminen kohdistuu niin ikään erityisesti lapsiperheisiin, samoin kuin esimerkiksi ajoneuvoveron korotukset.

Lapsiköyhyys keskittyy yksinhuoltajaperheisiin ja monilapsisiin perheisiin. Lapsiperheiden ostovoima on vähentynyt voimakkaimmin koulutetulla keskiluokalla. Koulutus ei nosta lapsiperheiden vanhempien käteen jääviä tuloja ja työnteon kannustavuus karisee korkeisiin päivähoito- tai iltapäivähoitomaksuihin sekä jyrkkään progressiiviseen verotukseen. Täytyy vain toivoa, että hallitus peruu iltapäivämaksujen korotukset, kuten uusi valtiovarainministeri Orpo on hivenen antanut ymmärtää.

Viimeistään nyt on aika herätä perhe- ja väestöpolitiikan merkitykseen. Syntyvät ikäluokat ovat jo vuosikym­meniä olleet liian pieniä. Väestörakenteen pitkäaikainen vinouma on luonut maahamme niin kutsutun kestävyysvajeen. Vaikka lyhyellä aikavälillä syn­tyvyyden kasvu heikentää taloudellista huoltosuhdetta, se on välttämätön lääke, jolla voidaan hoitaa sekä huoltosuhde että kestävyysvaje kuntoon. Valtiovarainministeriö arvioi vuonna 2010, että hedelmällisyysluvun 0,5 kasvu vähentäisi kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä eli kahdella miljardilla eurolla, mutta väestörakenteemme vinouma pahenee edelleen. Perhepolitiikka ei ole siis pehmopolitiikkaa, vaan kyse on talouspolitiikan kovasta ytimestä.

Huoltosuhteen akuuttiin vinoumaan tehokkain ratkaisu on nuorten ikäluokkien työkyvyn parantaminen, työllisyys- ja koulutusasteen lisääminen, osatyökykyisten työllisyysmahdollisuuksien tukeminen sekä panostaminen eläkeikää lähestyvien työssä jaksamiseen. Korkeat työttömyysluvut kertovat, että työvoimaa on kyllä tarjolla, mikäli onnistumme saattamaan työnvoiman tarpeen ja tarjonnan yhteen. Maamme tarvitsee tulevaisuudessa lisää koulutettua työvoimaa, sillä korkeasti koulutettuja poistuu nyt työmarkkinoilta eläkkeelle saman tahtia kuin uutta väkeä koulutetaan. Kilpailukyvyn ylläpitämiseen nykyinen väestön koulutustaso ei riitä, vaan sitä on määrätietoisesti nostettava. Maahanmuutto ei ole nopea vastaus huoltosuhteen kohentamiseen, ja on paljolti riippuvainen kotoutuksen onnistumisesta ja tehokkuudesta.

Perheitä voidaan rohkaista monilla yhteiskun­nallisilla toimenpiteillä suurempaan lapsilukuun. Työelämän lapsimyönteisyyttä voidaan lisätä keventämällä äitiyden tuomaa taloudellista rasitetta työnantajille. Toivottavasti hallitus pitää kiinni lupauksestaan toteuttaa vanhemmuuden kustannusten tasaus työnantajien kesken. Myös opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on tehtävä helpommaksi esimerkiksi lisäämällä opintorahaan lapsikorotus ja höllentämällä tulorajat opintotuesta.  Ennen kaikkea tarvitsemme lapsimyönteistä kulttuurimuutosta, taloudellisten ja henkisten voimavarojen suuntaamista lapsiin ja perheisiin. Perhepolitiikka on tunnustettava koko hyvinvoinnin peruskiveksi.

Mätäkuu takaisin

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuten vanha kansa tietää, heinäkuun 23 päivä alkaa mätäkuu, joka vuoteen 1995 löytyi merkittynä virallisista Helsingin yliopiston almanakoista. Mutta eipä löydy enää. Vielä seuraavana vuonna ihmiset haikailevat kadonneen mätäkuun perään, mutta sitten kansa tyytyi kohtaloonsa.

Mätäkuun kunniaksi ajattelin, että poliitikollekin yksi pakina aiheesta sallitaan, vaikka joidenkin mielestä tämän ammattikunnan ulostulot ovat mätäkuun juttuja ylipäätään. Varpaisjärven maalaismarkkinoiden puolenpäivän pakina oli tämän porinan ensiesitys.

Päätin selvittää, mitä mätäkuulle on tapahtunut. Kun tuohon katoamista edeltävään vuoteen 1995 osuu Suomen liittyminen EU:hun, niin kiivaimmat salaliittoteoreetikot ovat vakuuttuneita siitä, että EU on kieltänyt mätäkuun. EU komission ja parlamentin Suomen tiedotustoimistoissa ollaan asiasta kuitenkin hämmentyneen tietämättömiä, eivätkä nuoret kesäharjoittelijat edes tunnista koko ilmiötä: ”anteeksi, mätä- mikä?”. Hyvä on, viekää maatalouden 141, määrätkää sudet ja tervat, mutta mätäkuuta, ette meiltä vie! Ilmeisesti syyllinen ei kuitenkaan tässä asiassa ole EU, melkein kaikessa muussahan se on.

Kadonneen mätäkuun metsästys jatkuu netissä. Wikipediakin jorisee mätäkuun historiaa Mesopotamiasta, koirakuusta, Egyptistä, Siriuksen tähtikuviosta ja muinaisista roomalaisista lähtien, mutta ei paljasta, kuka meiltä vei mätäkuun.

Vaikka mätäkuun katoamiselle ei tunnu löytyvän syyllistä, niin voisiko mätäkuun palauttamisesta tehdä kansalaisaloitteen ja vaatia siinä asiasta kansanäänestystä? Asian ympärille syntyisi varmasti mittava kansanliike, ja aamu -TV:n ja A-studioiden lähetyksiin kutsuttaisiin asian tiimoilta puolesta ja vastaan puhujia. Asiantuntija-rooleissa olisi varpumiestä ja sammakko-meteorologia, ja jos linjasta vähän tingittäisiin, niin joku pääministerin nimittelemä kaiken maailman dosentti tai peräti etymologian professori saatettaisiin ääneen päästää.

Sieluni silmin näen kansanliikkeen syntymisen. Olisiko nimenä pro mätäkuu, mätäkuu takaisin-liike, tasa-arvoinen mätäkuu vaiko aito mätäkuu? Entä mätäkuu kaikille? Mätäkuu-mukit ja T-paidat sekä pinssit olisivat kuumaa keräilykamaa. ”Minäkin olen mätäkuu” kuulostaa tietysti T-paidassa himpun verran huonommalta kuin ”Je suis jours de chien”.

Kun vaadittavat 50 000 allekirjoitusta olisivat kasassa, niin kansalaisaloite luovutettaisiin eduskuntaan. Eduskunnassa on viime aikoina tehty löperöä lainsäädäntöä kansalaisaloitteiden pohjalta, jossa kansainväliset vertailut ja vaikutusten arvioinnit on sivuutettu. Olen varma, että tällä kertaa oikeusministeri Lindström ottaisi Mätäkuu kansalaisliikkeen vaatimukset tosissaan, ja varmistaisi arvovallallaan, että ainakin mätäkuun palauttamisen taloudelliset vaikutukset, vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja Ahvenanmaan asemaan tulee mahdollisessa lainvalmistelussa huomioida. Valtioneuvoston kanslia sitten tarkistaisi, tulisiko asiasta notifioida myös EU:n komissiota.

Eduskunnassa kansanäänestystä esittäneet kansalaisaloitteet on yleensä ohjattu perustuslakivaliokuntaan, mutta Väyrysen euro-eroa vaatineessa kansalaisaloitteessa huomattiin, että on tarpeellista pyytää myös ns. substanssivaliokunnan näkemys. Todennäköisesti puhemiesneuvosto joutuisi kokoontumaan asian tiimoilta parikin kertaa, sillä asiantuntijavaliokunnaksi olisi tunkua.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta perustelisi rooliaan tässä asiassa iät ajat toteennäytetyillä terveydellisillä haittavaikutuksilla, joita mätäkuulla on ollut. Kansa on aina tiennyt, että mätäkuun aikana haavat tulehtuvat ja märkivät eikä sairaaloihin mielellään tulla silloin leikkauksiin. Myös elintarvikkeet pilaantuvat herkemmin ja ruokamyrkytykset sekä vatsataudit ovat yleisempiä. Valiokunnan puheenjohtaja varmaan kaivaa perustelujen tueksi isorokkorokotusten ohjeistuksen vuodelta 1825, jossa rokotukset määrättiin suoritettavaksi toukokuun puolivälin ja syyskuun lopun välisenä aikana, mätäkuuta lukuun ottamatta.

Maa- ja metsätalousvaliokunta puolustaisi asemaansa asiantuntijaelimenä kansainvälisellä vertailulla. Saksalainen kansanperinne kertoo pelottavasta viljalohikäärmeestä ja ruissudesta, jotka pyrkivät tuhoamaan viljaa pelloilta, ellei sitä vastaan varustauduttu. Tanskalaiset puolestaan pelottelivat lohikäärmeellä, joka tuolloin nielee koko maan. Mikael Agricolan ”Rucouskiria Bibliasta” mainitsee kalenterissa ”mätekw eli kyluökw”, jossa siis kylvökuu tarkoitti aikaa, jolloin rukiin syyskylvö tapahtuu. Mätäkuu oli kuukauden nimenä vielä 1600-luvulla. Sitten nuo ruotsalaiset, kaiken uuden hapatuksen alkuna jo silloin, toivat almanakkoihin Augustuksen eli skördemånatin, suomeksi elonkorjuukuu eli elokuu. Suomalaisessa kansanperinteessäkin tunnetaan paitsi piimää mätäkuussa lypsävät lehmät niin myös siikasten aiheuttamat pistot ja haavat rukiin ja ohran leikkaamisen yhteydessä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaisi, että asiantuntijuutta ei pidä lähteä perustelemaan jollain keskiajalta ulottuvilla argumenteilla, vaan on ymmärrettävä nykyaikaisen tiedonvälityksen vaatimukset. Vielä viime vuosituhannella mätäkuun jutulla tarkoitettiin luotettavuudeltaan kyseenalaista uutista, jolle annettiin kuitenkin tilaa, kun kesällä ei muutakaan uutisoimisen arvoista tapahdu tyyliin Ruokolahden leijona. Tiedonvälityksen kehitys internetin ja somen kautta on kuitenkin mahdollistanut mätäkuun juttujen leviämisen globaaliksi ilmiöksi kuten Donald Trump ehdolla USA:n presidentiksi. Ups, tuo viime mainittu ei olekaan mätäkuun juttu?

Kesäuutisointia parhaimmillaan muutaman vuoden takaa oli edellisen presidentin kissan kuolema, joka keskellä heinäkuuta nousi molempien iltapäivälehtien etusivulle ja taisipa olla toisen lehden myyntilööppinä. Vierailulla ollut ranskalainen tuttavani ihmetteli kirjaimellisesti kissan kokoista ”kuollut”-otsikointia ja arveli, mitä kamalaa Suomessa on tapahtunut. Kerroin, että Miska vai oliko se Rontti, presidentin kissa kumminkin on muuttanut autuaammille metsästysmaille. Kaveri meni ihan hiljaiseksi ja päivän pääuutista makusteltuaan tuumasi, että kyllä teillä on asiat Suomessa valtavan hyvin. Nykyään mediaa seuratessa tulee kyllä todella usein sellainen olo, että mätäkuun jutut jatkuvat ympärivuoden. Niinpä kun seuraavan kerran tavaat maitokauppareissulla myyntilööpistä: ”Hinkkiliivit hukassa paratiisisaarella” ja ”BB-Ellin sotkuisat suhdekuviot”, niin ehkä silloin vain pitäisi tyytyväisenä huokaista ja ajatella, että tasavallassamme on kaikki varsin hyvin.

Talousvaliokuntakaan ei luovuttaisi asiantuntijavaliokunnan asemaa helpolla. Eduskunnan työjärjestyksessä matkailuasiat kuuluvat sen rooteliin, vaikka pahat kielet kertovat, että asiantuntemusta ei matkustamisesta Arkadianmäeltä puutu mistään valiokunnasta ja kaikki reissaavat verorahoilla sen kun ehtivät; kuta kauemmas sitä parempi. Talousvaliokunta on tehnyt kansainvälisiä vertailuja ja huomannut, että mm. Skotlannissa Loch Nessin järvessä asustavasta vesipedosta on aina havaintoja parhaimman matkailukauden eli mätäkuun aikana. Eurooppalaiseen kansanperinteeseen onkin liittynyt tarinoita siitä, miten kesän kuumimpaan aikaan kerrottiin veteen syntyvä matoja ja ihmisiä varoitettiin uimasta suurten merikäärmeiden takia jotka saattoivat käydä kiinni ihmiseen.

Ajatelkaa, mitkä mahdollisuudet matkailussa Suomessa on tällä saralla.  Mätäkuu palauttaa vanhat uskomukset arvoonsa ja kymmenet tuhannet järvemme saavat oman nimikkolieronsa. Talousvaliokunnassa tehtäisiin laskelmia siitä, miten mm. Ylä-Savon matkailukin nousee uuteen kukoistukseen. Ehdotan, että tätä pikimmin käytettäisiin hyväksi myös Varpaisjärvellä ja Varpasen markkinoinnissa. Wikipedia toteaa tylsästi, että: ”Varpasen vesi on hyvin tummaa, koska sen vesi on laskeutunut soilta alas järveen. Järven pohja on myös mutainen.” . Entäpä jos juttu jatkuisi. ”Pohjamudissa epäillään elävän Largo di Varpan oma vesipeto Loch Varpa, joka on varmimmin tavattavissa mätäkuussa Lärvätsalon raittiustalon kokousten jälkeisinä aamuyön tunteina”

Olipa asiantuntijavaliokunta sitten mikä tahansa edellä kuvatuista tai joku muu, olen varsin vakuuttunut, että runsaan asiantuntijakuulemisen pohjalta valiokunnan mietintö puoltaa mätäkuun palauttamista ja kansanäänestyksen järjestämistä. Kansalaisaloite tulee saamaan eduskunnan yksituumaisen tuen suuressa salissa. Koko Eurooppa seuraa sitten henkeään pidätellen, miten Suomen kansanäänestyksessä mätäkuusta käy. ”Kyllä”- äänten vyöry nostaa pörssikursseja, kun kaikki edellä kuvatut hyödyt kansakunnalle ovat saavutettavissa ja heijastusvaikutuksia tulee myös aluetalouteen.

Joten ei muuta kuin nimiä keräämään kansalaisaloitteeseen mätäkuun palauttamisen puolesta. Varmasti jokaisessa puolueessa osataan antaa tarkempia ohjeita siitä, kuinka kansanäänestyksissä menetellään.

Oikein hyvää mätäkuuta kaikille!

Vasta-aloitteet ongelmista pienimpiä

Kirjoitettu kirjoittajana

Oikeusministeri Jari Lindström otti kantaa kansalaisaloitejärjestelmään, ja totesi sen muuten toimivaksi, mutta ns. vasta-aloitteet ongelmalliseksi. Hänen mukaansa tästä seuraa aloitteiden ja vasta-aloitteiden kierre. Eduskunta on hyväksynyt lainsäädännön muuttamisen vasta yhden kansalaisaloitteen osalta eli avioliittolain muuttamisen sukupuolineutraaliksi. Niinpä ministerin kritiikin täytyy koskea Aito avioliitto -kansalaisaloitetta, joka jätettiin eduskuntaan juuri ennen istuntotaukoa ja käsittelyn tulisi alkaa heti syksyllä.

Kansalaisaloitejärjestelmässä on puutteita, mutta vasta-aloite on niistä pienimpiä. Mielestäni jokaisen aloitteen tulee saada sisällöstä riippumatta prosessina sama kohtelu. Sen sijaan prosessissa on hiomisen varaa.

Jo ensimmäisen turkistarhausta käsitelleen kansalaisaloitteen saavuttua eduskuntaan puhemiesneuvostossa oli erimielisyyttä käsittelyjärjestyksestä. Kansanäänestystä euroerosta ajanut kansalaisaloite sai puolestaan poikkeuksellisesti kahden valiokunnan käsittelyn – perustuslaki- ja ns. substanssivaliokunnan – tätä tultaneen jatkossa vaatimaan myös muissa kansanäänestystä ajavissa kansalaisaloitteissa. Eduskuntaan saapuneista kansalaisaloitteista on löytynyt yksityiskohtaista pykälämuotoista tekstiä kaikkine lakiteknisine heikkouksineen, kun taas monet ovat olleet toivomusaloitteen tyylisiä. Lainsäädäntöprosessia onkin luotu lennossa, ja mm. valiokunnan pykälävastalauseiden varassa rakennettiin lakitekstiä, joka yleensä etenee lakikirjaan ministeriön huolellisen valmistelun, yleis- ja yksityiskohtaisten perusteluiden ja vaikutusarvioiden kautta. Sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla muuttui samassa yhteydessä vaikutusarvioitta adoptiolaki, ja nykyinen hallitus on jatkanut lakimuutoksia, joita tullee erilaisine viittauksineen toistasataa.

,Entäpä jos turkistarhauksen kielto olisi saanut eduskunnan enemmistön kannatuksen ilman taloudellisia vaikutusarvioita mm. tulevaa hallitusta sitovista luopumiskorvauksista tarhaajille tai muutostarpeista perustuslain takaamaan elinkeinovapauteen – kaikki olisivat sitä mieltä, että on tehty surkeasti valmisteltua lainsäädäntöä.

Ministerin haastattelun yhteydessä haettiin myös ymmärrystä Perussuomalaisten nuorten hallitusohjelman vastaiselle EU -kansanäänestyshankkeelle. Väitteen mukaan kysymys on samasta tilanteesta kuin viime kauden sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä, jota ei Kristillisdemokraattienkin hyväksymässä hallitusohjelmassa mainittu. Rinnastus menee metsään, sillä avioliitto/parisuhdelakeihin liittyvät äänestykset ovat aina ns. omantunnonkysymyksiä, joissa ei ole ryhmäkuri käytössä. Sen sijaan nykyisessä hallitusohjelmassa on kokonainen luku omistettu hallituksen EU-linjaukselle, joka perustuu ”aktiiviseen jäsenyyteen”. Jos PS:n aloite eduskuntaan päätyy, niin aikovatko saman puolueen edustajat äänestää sen hallitusvastuuseen vedoten kumoon?

Tähän asteisten kansalaisaloitteiden käsittely on jo osoittanut, että käsittelytapaa tulisi varmaan harkita, jotta normaalit vaikutukset muuhun lainsäädäntöön ja tarvittavat vaikutusarviot voidaan tehdä. Tähän oikeusministeriössä voitaisiin aikaa uhrata pikemmin kuin vasta-aloitteiden torppaamiseen.

Uskonnonvapausuutisointia kohulla ja ilman

Kirjoitettu kirjoittajana

Kesä on siitä metkaa aikaa mediassa, että uutisköyhyyden takia, milloin mikäkin asia voi nousta ”kohu-uutiseksi”. Toisaalta kun vähintään puoli-Suomea lomailee, niin isotkin asiat voivat mennä kesätoimituksissa vähäisellä huomiolla ja kevyellä käsittelyllä.

Tämän kesän ”Räsäs-kohu” saatiin siitä, että Päivi ja Niilo Räsänen julkaisivat avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevän hengellisen kirjan herätysliikkeensä kesäjuhlilla. Kirja on, kuten kirjoittaja omassa tiedotteessaan toteaa ”hengellinen ja kirkkopoliittinen, ei puoluepoliittinen kannanotto”. Kirjassa puhutaan synnistä, armosta, uskosta ja toivosta – hengellisten kirjojen peruskauraa siis – ja siinä on siteerattu lauseita, joita parituhatta vuotta on voitu lukea Raamatun lehdiltä. Suomessa kaikki kristilliset kirkot ovat tällä hetkellä määritelleet avioliiton miehen ja naisen väliseksi, ja Räsästen kirja jatkaa tällä linjalla. Mikä siitä sitten teki kohu-uutisen?

Ehkä se, että sana ”synti” mainittiin uutisoinnissa ja samassa unohdettiin poliitikollakin olevan uskonnonvapaus ja oikeus toimia myös muissa rooleissa. On itse asiassa aika kummallista, jos Niilo Räsänen luterilaisen kirkon pappina ja Päivi hengellisten tilaisuuksien maallikkopuhujana eivät voisi ottaa osaa kirkkokuntansa keskusteluun avioliitosta.

Puoluetoimistomme postilootaan mahtuu kesäajasta huolimatta foliohattuja, mutta väännetään nyt rautalangasta niidenkin lähettäjille: Kristillisdemokraattinen puolue ei ota puolueena kantaa syntikysymyksiin, vaan jätämme ne kirkkojen asiaksi. Puolueen linjaukset pohjautuvat puolueen arvoihin ja se on perustamisestaan vuodesta 1958 kannattanut avioliittolakia miehen ja naisen välisenä. Puolue kunnioittaa myös jäsentensä uskonnonvapautta eikä millään tavalla rajoita heidän osallistumistaan omien kirkkojensa opilliseen keskusteluun.

Sen sijaan ilman kohua, joka olisi todellakin syytä nostaa, on jäänyt Venäjän uskonnonvapaus tilanteen radikaali muuttuminen. ”Terrorisminvastaisten” lakien varjolla naapurimaassa ollaan heikentämässä yksityisyydensuojan ja kansalaisjärjestöjen toiminnan lisäksi uskonnollisten yhteisöjen elintila. Vastaisuudessa mm. yksityiskodeissa ei voi kokoontua uskonnolliseen toimintaan (iso osa noin 7 000 protestanttisesta seurakunnasta kokoontuu kodeissa), jokaisella kansalaisella on velvollisuus ilmiantaa tällainen uskonnollinen toiminta, lähetystyö on sallittua enää hallituksen erillisellä luvalla ja esimerkiksi ilman lupaa tapahtuva evankelioiva keskustelu vierustoverin kanssa voidaan tulkita rangaistavaksi lähetystyöksi. Tästä, jos mistä olisi syytä nostaa kohu, mutta pöyristyttävästä lakipaketista on uutisoitu lähinnä teleoperaattoreiden viestintätietojen säilytysvelvoite.

Brexitin jälkeen

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunnan keskustelussa Brexitistä otsikoihin nousi ulkoministeri Timo Soinin matkailu, vaikka monessa puheenvuorossa oli erinomaista pohdintaa EU:n tulevaisuudesta ja niistä asioista, joiden on muututtava, mikäli EU aikoo pysyä eurooppalaisen yhteistyön rakenteena.

Unionissa on toistuvasti vastattu jokaiseen kriisiin: enemmän EU:ta, enemmän yhteisvastuuta ja enemmän komission valtaa. Monista kansalaisista tuntuu, ettei EU-politiikan suuntaan voi vaikuttaa, vaan valta on keskittynyt harvoille ja avoimuus puuttuu. « Enemmän EU :ta » on liian usein merkinnyt sitä, että yhteisesti sovittuja asioita ei toimeenpanna ja tunnolliset saavat kontolleen muiden ongelmat. Juuri tähän on mitta täyttynyt ja juuri tässä tarvitaan käännettä.

Federalistien haave EU:n kehittämisestä liittovaltioksi vain syventää ongelmia ja vieraannuttaa kansalaisia eurooppalaisesta yhteistyöstä, jota niin monessa asiassa kuitenkin tarvitsemme. Monet eurooppalaisen yhteistyön positiiviset asiat tuntuvat niin itsestäänselvyyksiltä ettemme anna niille arvoa eikä EU rauhan projektina enää riitä perusteluksi monelle. Voi vain kysyä, mitä on tapahtunut eurooppalaisen projektin perustaneelle näylle ja sen arvoille? Robert Schumanin sanoin ”kansojen yhteisö, joka on syvästi juurtunut kristillisiin perusarvoihin”. Kuka kaappasi sen ja kuka salli sen kaapattavan?

Kristillisdemokraattien linja on, että Euroopan Unioni suunta tulee palauttaa itsenäisten valtioiden yhteistyöelimeksi niin, että päätöksenteko pidetään mahdollisimman lähellä kansalaista. EU on pistettävä laihdutuskuurille, jossa turhaa byrokratiaa ja turhaa sääntelyä karsitaan sekä meppien ja virkamiesten määrää vähennetään Brexitin suhteessa. Merkittävän nettomaksajan poistuttua unionista on vaarana, että Suomenkin jäsenmaksuosuus nousee huomattavasti. Toivoa sopii, että hallitus löytää tästä yhtenäisen linjan ja puolustaa raivokkaasti kulujen karsintaa eikä jyvitystä jäljellejäävien kesken.

Pitäisikö Suomessa sitten järjestää kansanäänestys EU:sta? Mielestäni sille voi löytyä asiallinen peruste, mikäli Brexitin myötä EU:n kehittyminen liittovaltioksi kiihtyy. Esimerkiksi ns. viiden puheenjohtajan raportti hahmottelee euromaista liittovaltiokehityksen kärkeä eli omaa budjettia ja valtiovarainministeriä, verotusoikeutta ja verotuksen yhtenäistämistä sekä pysyviä tulonsiirtomekanismeja. Tämä kaikki vaatii perussopimusten muutosta. Jos tätä ei torjuta, niin Suomessa on kysyttävä kansan mielipidettä, tahdommeko olla mukana vai emme, koska silloin EU:n luonne oleellisesti muuttuu siitä, mihin aikoinaan liityimme.

Sen sijaan vireillä oleva perussuomalaisten kansanäänestysaloite hämmentää. Jos aloite päätyy eduskuntaan, niin aikooko saman puolueen edustajat äänestää sen kumoon hallitusvastuuseen vedoten? Ja nouseeko kansanäänestys kumminkin jälleen esille vaaliteemaksi? Äänestettäisiinkö siinä tapauksessa jälkikäteen vuodesta 2008 voimassa olleesta Lissabonin sopimuksesta vai mistä? Iso-Britanniahan äänesti neuvottelemistaan muutoksista liittymissopimukseen ja siitä, ovatko ne riittäviä jäsenyyden jatkumiselle. Kansanäänestystä saatetaan Suomessakin oikeasti vielä tarvita, mutta se ei ole julkisuusshow tai vaalitäky, vaan tulisi pitää sille kuuluvassa arvossa.

Britannian eroamisella EU:sta on myös merkittävät turvallisuuspoliittiset vaikutukset koko Eurooppaan, sillä maa on EU:n merkittävin sotilasmahti, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Nato-maa ja ydinasevaltio. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määritellään Suomen kärkitavoitteeksi 2020 -luvulle ulottuen Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä. Tältä osin selonteon linjaus koki kovan kolauksen alle viikossa. KD varoitti tästä ja toivoi, että hallituksella olisi suunnitelma Brexitin varalle. Britannian eron myötä EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo heikkenee ja pohdinnat muista  kuten kahden välisistä puolustusyhteistyönmuodoista ovat entistä ajankohtaisimpia.

Kaiken kaikkiaan millään puolueella ei ollut Brexitistä ilkkuvaa tai kostomentaliteettia; se ei auta sen enempää brittejä kuin EU:ta. On kaikkien etu, että yhteistyösuhteet Iso-Britannian kanssa säilyvät mahdollisimman tiiviinä ja rakentavina, vaikka korvaavissa sopimuksissa päätöksen seuraukset realisoituvatkin ja niiden sorvaamisessa voi mennä tovi jos toinenkin.

Federalistien liittovaltiointo ajoi Brexitiin

Kirjoitettu kirjoittajana

Iso-Britanian kansanäänestystä ja lopputulokseen johtaneita syitä on arvioitu monelta kannalta. Olisiko EU:ssa syytä katsoa peiliin ja pohtia, onko harjoitetulla politiikalla osansa Brexitissä? Itse olen sitä mieltä, että  Iso-Britannian EU-eron taustalla on unionissa, etenkin erilaisten kriisien yhteydessä, harjoitettu federalistinen politiikka. Talous- ja maahanmuuttokriisien yhteydessä sama kuvio on toistunut. Liittovaltiota ajavien vastaus jokaiseen kriisiin on aina enemmän EU:ta, enemmän yhteisvastuuta ja komission valtaa, ilman että näitä yhteisvastuun elementtejä on kunnolla määritelty. Kansalaisille jää se kuva, että enemmän EU:ta tarkoittaa aina sitä, että asiansa hoitavat maat ottavat vastuulleen muiden ongelmat. Talousasioiden lisäksi tämä on nähtävissä pakolaiskriisin hoidossa.

Euroopan unionin kehittäminen liittovaltioksi ei ole sen paremmin euro- kuin pakolaiskriisin ratkaisu, vaan päinvastoin syventää ongelmia ja vieraannuttaa kansalaisia eurooppalaisesta yhteistyöstä, jota niin monessa asiassa kuitenkin tarvitsemme. Jos EU aikoo pysyä hengissä, niin suunnan on muututtuva.

Britannian erolla EU:sta on laajoja taloudellisia ja ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Kristillisdemokraatit ihmettelivät jo tiistaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa, miten hallituksen selonteossa hädin tuskin mainittiin asiaa ja penäsivät hallitukselta suunnitelmaa myös mahdollisen Britannian EU-eron varalle. Maanantaina on suuren valiokunnan seuraava kokous, jossa evästämme pääministerin tiistain ja keskiviikon EU-kokoukseen, mielenkiintoa ei tuosta kokouksesta tule puuttumaan.

Vara ei venettä kaada

Kirjoitettu kirjoittajana

Juuri ennen istuntotaukoa eduskunta sai käsiteltäväkseen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Siinä on lueteltu 15 painopistettä, joissa kaikissa korostuu Suomen halu edistää vakautta niin lähialueilla kuin myös kansainvälisen yhteistyön kautta mm. EU:n ja YK:n jäsenenä sekä Naton rauhankumppanina. Perusdoktriini aktiivisesta ulkopolitiikasta, uskottavasta omasta puolustuksesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä on ennallaan.

Turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä on kuitenkin tapahtunut selkeä muutos. Aiemmin julkaistu Nato-selvitys ja selonteko kuvaavat molemmat Itämeren kiristynyttä tilannetta ja Venäjän roolia siinä sekä toimien ja vastatoimien negatiivista kierrettä, jonka vaikutuksesta sotilaallinen toiminta lähialueellamme on lisääntynyt. Sotilaallisten uhkien torjumiseksi Suomi harjoittaa ennakoivaa ja aktiivista vakauspolitiikkaa. Keskusteluyhteyksien ylläpitäminen Venäjän kanssa edistää tätä, eikä ole ristiriidassa EU:n yhteisten Venäjä-linjausten kanssa.

Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi yhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa on tärkeää. Maidemme turvallisuuspoliittisten ratkaisujen linkittyminen toisiinsa on esillä, vaikka viime kädessä jokainen maa tekee ratkaisunsa itse. Suomen kahdenvälinen ja monenkeskinen puolustusyhteistyö on käytännöllistä, ja parantaa Suomen valmiuksia toimia myös kriiseissä. Nato-kirjauksessakaan ei ole järisyttävän uutta: Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.

Selonteko kuvaa hyvin sitä kuinka tämän päivän maailmassa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden raja madaltuu. Radikalisoituminen, terrorismi, tietoverkkorikollisuus, maahanmuuton kysymykset, hybridiuhat, kaikki koskettavat niin sisäistä turvallisuutta kuin ulkosuhteita. Hybridisodan keinoja voidaan käyttää myös sisäpolitiikan välineenä ja sellaisia valtioita vastaan, joiden kanssa ei olla varsinaisesti sodassa. Tämän päivän maailmassa sotia harvoin julistetaan, niihin vain ajaudutaan.

Sen sijaan Britannian mahdollinen ero EU:sta ja arktinen yhteistyö on selonteossa sivutettu varsin keveästi. Mahdollisella Brexitillä on myös laajat ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutuksensa, ja EU:ssa ollaan keskusteluihin nostamassa yhteisen turvallisuuspolitiikan tiivistäminen. Samoin ensi vuodeksi osuva Arktisen neuvoston puheenjohtajuus mahdollistaa liennytyksen kätilönä toimimisen, jos huippukokous saadaan aikaiseksi. Suomi voi halutessaan edelleenkin olla rauhanvälityksen suurvalta, siinä meillä on annettavaa globaalissakin mittakaavassa.

Vara ei venettä kaada, sopii ohjeeksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi kirjaimellisesti jokaiselle viikonlopun vesilläliikkujalle.

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Sari Essayah
[email protected]

sari121

 

Keskusta hoipertelee alkoholipolitiikassa

Kirjoitettu kirjoittajana

Keskustan eduskuntaryhmän kanta ratkaisi sen, että jatkossa vähittäiskaupoissa myydään nelosolutta, vahvoja lonkeroita ja limuviinoja. Samalla Alkojen myyntiaikaa jatketaan iltayhdeksään ja ulkomainen nettikauppakin oltaneen täysin vapauttamassa.

Keskustan hoipertelu alkoholipolitiikassa on ollut surullista katsottavaa. Tämä on se sama puolue, joka vielä ennen eduskuntavaaleja listasi ohjelmissaan keskioluen myynnin siirtämisen Alkoihin. Vielä helmikuussa puolue piti alkoholilain kokonaisuudistuksen tärkeimpänä tavoitteena kulutuksen siirtämisen kotisohvilta ravintoloiden valvotumpaan käyttöön. Tällä linjauksella oli tarkoitus myös tukea matkailu- ja ravintolaelinkeinoa ja lisätä alan työllisyyttä.

Ikävä kyllä takki kääntyi ja puolue ottaa nyt kontolleen yhden raskaimmista kansanterveydellisistä virheistä. Alkoholilakiuudistus olisi ilman näitä viimeaikaisia muutoksia ollut varsin maltillinen, jonka ei arvioitu nostavan, joskaan ei myöskään laskevan kulutusta.

Nyt tilanne muuttuu dramaattisesti: THL:n tutkijoiden ennusteen mukaan pelkkä nelosoluen tuonti kauppoihin lisää 1500 sairaalakäyntiä ja 165 alkoholikuolemaa. Lääkäriliitto on muistuttanut, että maassa harjoitettu alkoholipolitiikka on yksi eniten sosiaali- ja terveyskuluihin vaikuttava asia. Saatavuuden helpottamien lisää väistämättä terveyshaittoja ja alkoholikuolemien kasvua ja sitä kautta valtion nettomenot vain kasvavat.

Kaikkein kalliimman laskun maksavat kuitenkin ne tuhannet lapset ja nuoret, jotka joutuvat kärsimään lisääntyvästä vanhempien alkoholinkäytöstä, turvattomuudesta ja perheväkivallasta. Hyvinvointiyhteiskunnan kantokyky ja suomalaisten terveys jäivät toissijaiseksi, kun hallitus halusi tukea alkoholibisnestä; surullista tosiaankin.