Ajankohtaista

RSS

Essayah ja Aittakumpu eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän vetäjiksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän järjestäytyi kokouksessaan 5.9. Ryhmän puheenjohtajana jatkaa kansanedustaja Sari Essayah (kd) Lapinlahdelta ja uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk) Oulusta. Ryhmään on ilmoittautunut tällä kaudella jäseniä jo viidestä eri eduskuntaryhmästä. Ryhmä kokoontuu keskimäärin kerran kuukaudessa.

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä perustettiin viime kaudella. Ryhmä seuraa ja pyrkii vaikuttamaan uskonnon- ja omantunnonvapauskysymyksissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Ryhmän jäsenet vaikuttavat kansainvälisesti muun muassa lähettämällä vetoomuksia vainon kohteeksi joutuneiden puolesta. Ryhmän toimintaan osallistuvat säännöllisesti asiantuntijoina Suomen Ekumeenisen neuvoston sekä Marttyyrien Ääni ja Open Doors -järjestöjen edustajat.

Viime kaudella ryhmän tapaamisissa oli alustajina ja vieraina mm. Release Internationalin edustajat kertomassa Euroopan maiden parlamenteissa tehtävästä työstä vakaumuksen vuoksi vainottujen hyväksi sekä Vapaa-ajattelijat, Uskontojen uhrit ja lapsiasianvaltuutettu kertomassa lapsen oikeuksista uskonnollisissa kysymyksissä. Ryhmä tapasi Pohjois-Koreasta loikanneita kristittyjä ja vähemmistöihin kuuluvia afgaanipakolaisia. Ryhmän tapaamisissa oli Migrin edustajia alustamassa uskonnonvapaudesta turvapaikkaprosessissa sekä Opetushallituksen ja Kirkkohallituksen asiantuntijoita kertomassa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksesta.

Ryhmä järjesti eduskunnassa muutamia seminaareja eri yhteistyötahojen kanssa, kuten ”Uskonnonvapaus – missä menee rajat?” -seminaarin osana YK:n yhteisymmärrysviikkoa yhdessä Suomen vapaakristillisen neuvoston, Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry:n, Frikyrklig Samverkan FS rf:n, Suomen Ekumeenisen Neuvoston, USKOT-foorumin ja Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Suomen Lähetysseuran ja Fidan kanssa järjestettiin puolestaan ”Kansalaisjärjestöt, uskonto- ja kestäväkehitys” -seminaari, jossa julkaistiin saman niminen kirja. Yhteistyössä eduskunnan kirjaston kanssa pidettiin holokaustin muistopäivään liittynyt valokuvanäyttely.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä syytä luopua

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Sari Essayah´n mielestä ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä tulee luopua.

Jättämässään kirjallisessa kysymyksessä Essayah kysyy, miten hallitus varmistaa, että jokaisella opiskelijalla on perustuslain turvaama yhdistymisvapaus, ja että kaikki korkeakouluopiskelijat ovat yhdenvertaisessa asemassa keskenään.

– Kun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelut tulevaisuudessa laajenevat koskemaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoita, ei pakkojäsenyyttä voida kestävästi perustella opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisellä.

– Ylioppilaskuntien pakollinen jäsenyys asettaa yliopistojen opiskelijat eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin korkeakouluopiskelijoihin, sillä ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien jäsenyys on vapaaehtoista, Essayah muistuttaa.

Ylioppilaskunnat on lainsäädännössä katsottu julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi, mutta nykyisellään ne toimivat pitkältä yhdistysten tavoin.

– Ylioppilaskuntien kannanotot muihin kuin opiskelija-politiikkaan ja opiskelijoiden edunvalvontaan liittyviin kysymyksiin ovat ongelmallisia, sillä ylioppilaskuntien jäsenet kannattavat jäsenmaksullaan myös näitä ulostuloja. Voidaan katsoa, että pakollinen jäsenyys rikkoo todellisuudessa perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta, kysymyksessä todetaan.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä on keskusteltu jo vuosikymmeniä. Muun muassa Kristillisdemokraattien nuorisojärjestö on vaatinut pakkojäsenyyden lopettamista lainsäädäntömuutoksen kautta. Tähän näkemykseen yhtyi myös KD:n puoluekokous Oulussa 25.8.2019.

Ilmastotolkkua

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomalaiset arvostavat puhdasta ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. Samoin valtaosa hyväksyy ajatuksen siitä, että kestävällä tavalla käytettynä luonnon antimet ovat myös hyödynnettävissä. Vanha viljelyn ja varjelun periaate elää sisimmässämme.

Sen sijaan ympäristöön liittyvä ilmastokeskustelu jakaa kansaa ja siitä on tullut osa ns. identiteettipolitiikkaa. Ihmisten huoleen maapallon tilasta ei pidä suhtautua vähätellen tai välinpitämättömästi. Kuitenkaan ilmastonmuutoksesta ei saa tehdä keppihevosta, jonka varjolla toteutetaan värittynyttä ideologiaa.

Moni hieraisi silmiään lukiessaan eräiden tahojen suosituksesta asettaa Suomessa lapsiluvun vähentäminen ilmastopoliittiseksi tavoitteeksi. Väestönkasvu meillä ei ole ongelma, vaan sen puute. Suomi harmaantuu ja tarvitsisimme kipeästi hyvinvointiyhteiskuntaan työntekijöitä verojen ja eläkkeiden maksajiksi puhumattakaan siitä inhimillisestä ilosta, mitä lapset tuovat. Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on koulutettu ja innovatiivinen väestö eli me voimme olla kokoamme suurempia toimijoita maailman haasteisiin vastatessa.

Samoin joidenkin mielestä Suomessa ei saisi enää harjoittaa maataloutta tai kestävää metsäpolitiikkaa, joka on moninkertaistanut metsiemme kasvun ja kasvattanut hiilinieluja. Samaan aikaan metsäpalot raivoavat Amazonilla ja Siperiassa tuottaen valtaisat kertapäästöt.

Jos valtio alkaa määrätä lapsiluvun tai mitä kukin syö, ollaan matkalla kohti totalitääristä järjestelmää. Sen sijaan, järkevä tapa ohjata yhteiskunnan ja yksilön valintoja on esimerkiksi julkisten hankintojen ja kulutusta ohjaavan kannustavan veropolitiikan muodossa. Ruokavaliomuutoksiin kannustetaan vihannesten ja kasvisten alemmilla alv-kannoilla kotimaisuuden korostamista unohtamatta. Energiansäästöön puolestaan ohjataan vaikkapa lämpöpumppujen alemmalla arvonlisäverolla.

Elinkeinoelämä ympäri maailmaa on jo huomannut, että fossiilivapaa energiantuotanto ja muut ilmaston kannalta paremmat ratkaisut ovat myös tuottoisaa liiketoimintaa. Suomi ei ole tässä tuotannon muutoksessa pelkästään häviäjä vaan myös hyötyjä, sillä monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat ilmastoystävällisemmän teknologian edelläkävijöitä. Puhumattakaan metsäosaamisesta, jossa meillä on paljon annettavaa myös kehitysyhteistyön kautta kolmansiin maihin.

Suomen tärkein rooli ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisussa, on kehittää ja tarjota teknologisia innovaatioita ja toimintamalleja maailmalle. Ilman positiivista, ratkaisukeskeistä asennetta maailman ongelmiin, ajaudumme helposti passiivisuuteen ja fatalismiin. Tässä ajassa tarvitaan toivon näköaloja ja Lutherin asennetta: ”Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun”.

Poliittinen katsaus KD:n puoluekokouksessa

Kirjoitettu kirjoittajana

Puolueen puheenjohtaja Sari Essayah (kd)
Poliittinen tilannekatsaus Kristillisdemokraattien puoluekokouksessa Oulussa 24.8.2019

Hyvät puoluekokousedustajat, hyvät kuulijat,

Viime kevään eduskuntavaalit muuttivat poliittista voimatasapainoa maassamme. Viime kauden hallituspuolueet kokivat lähes ennennäkemättömän vaalitappion. Yksi hallituspuolue tippui kokonaan eduskunnasta, pääministeripuolueen kannatus suli merkittävästi ja kolmannenkin hallituspuolueen kannatus laski sen verran, että sen pystyi syrjäyttämään kevään hallitusneuvotteluissa. Vaalituloksen seurauksena ja Keskustan avittamana syntyi kansanrintamahallitus, jonka alkutaivalta on leimannut sisäinen kinastelu siitä, mitä Säätytalolla tulikaan oikein sovittua.

Me Kristillisdemokraatit tavoittelimme vaaleissa vaalivoittoa ja suurempaa edustajamäärää. Vaikka onnistuimmekin lisäämään kokonaisäänimääräämme 15 000 äänellä, ei se riittänyt nostamaan uusia kristillisdemokraattisia kansanedustajia eduskuntaan. Kampanjaan ja odotuksiin nähden tulos maistui karvaalta. Kuitenkin viimeksi vuonna 2007 olemme saaneet eduskuntavaaleissa enemmän ääniä kuin nyt, joten kannatuksen kasvua ei pidä myöskään nonseleerata. EU-vaaleissa ylsimme haasteellisessa tilanteessa käytännössä samaan äänimäärään kuin viime EU-vaaleissa, vaikka silloin meillä oli sekä istuva meppi että ministeri ehdokaslistalla.

Pidän hyvin todennäköisenä, että hallituspohjan muotoutumiseen meidän eduskuntavaalituloksella ei kuitenkaan ollut suoraa merkitystä. Meille kristillisdemokraateille on hyvin vaikeaa osallistua sellaiseen hallitusyhteistyöhön, joka pohjautuu katteettomiin vaalilupauksiin ja hyvin hataralle pohjalle rakennettuun talouspolitiikkaan. On myös aihepiirejä, joissa arvomme ja näkemyksemme ovat kaukana vasemmistopuolueiden kannoista, kuten sukupuolen määrittäminen omalla ilmoituksella tai perhevapaajärjestelmän kiintiöittäminen.

Onko Rinteen hallitukselle vaihtoehtoja? Kolme oppositiopuoluetta pystyisivät muodostamaan hallituspuolue Keskustan kanssa tukevan 113 edustajan enemmistöhallituksen. Vaihtoehto on olemassa, ja tämä varmaankin muistetaan myös hallituksen palavereissa ja hallituspuolueiden puoluetoimistoilla.

Hyvät puoluekokousedustajat,

Talous ja talouskasvu eivät ole mikään itseisarvo. Huoli taloudesta on ennen kaikkea huolen kantamista yhteiskunnan heikommista. Ilman kestävää taloutta meillä ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Hyvinvointivaltio tarvitsee kestävälle pohjalle rakennettua taloutta ja korkeaa työllisyysastetta. Kristillisdemokraattisen talousajattelun keskiössä on sosiaalinen markkinatalous. Haluamme edistää sellaista politiikka, jolla kannustetaan ihmisiä työntekoon ja yrittäjyyteen. Samalla luodaan edellytykset sille, että voimme huolehtia kaikkein heikommassa asemassa olevista kansalaisista.

Pääministeri Rinteen hallitusohjelmaa ei ole rakennettu kestävälle pohjalle. Hallitus on päättänyt, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin ja jostain syntyy 60 000 uutta työpaikkaa. Tämän oletuksen varaan ollaan tekemässä merkittäviä pysyviä menolisäyksiä ja samalla hallitus ajattelee tasapainottavansa valtion talouden vuoteen 2023 mennessä.

Tämä kuulostaa toki hyvältä suunnitelmalta. Ongelma on se, että hallituksen toimet ovat ristiriidassa tavoitteen kanssa. Veronkiristykset, erityisesti energian ja liikenteen osalta, kotitalousvähennyksen rajaaminen ja entisten työllistämismallien purku ilman tietoa uusista tulevat heikentämään työllisyyskehitystä. Valtion tuottavan omaisuuden myynti ja merkittävien pysyvien lisämenojen lisääminen tulevat pahentamaan alijäämää.

Hallitus on sulkenut silmänsä ja korvansa myös yhä vahvistuvilta viesteiltä siitä, että kansainvälinen taloussuhdanne on kääntymässä laskuun. Lisäksi Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle on kasaantumassa merkittäviä haasteita, jotka vaikuttavat talouteemme. Ensinnäkin Brexit, jonka huono toteutuminen tuntuu välittömästi vientivetoisessa taloudessamme.

Lisäksi on koko joukko talous- ja rahaliitto EMU:n syventämiseen tähtääviä hankkeita, jotka pahimmillaan lisäävät yhteisvastuuta, tulonsiirtoja ja Suomen nettomaksuosuutta. Näitä ovat muun muassa  euroalueen oma budjetti, yhteinen talletussuoja pankeille ja Euroopan vakausmekanismin eli kriisirahasto EVM:n uudistaminen. Hankkeet ovat pitkin kevättä kaikessa hiljaisuudessa edenneet kansallisten ja EU-vaalien katveessa.  Ja kuten vähän etukäteen pelkäsimme Italian hallituskriisi ja kuralla olevat pankit saattavat nekin olla vielä Suomen päänsärkynä. La Legan Matteo Salvinin näkemys taloudenpidosta viittaa pahasti Kreikan tielle.

Viimeisempien ennusteiden mukaan myös kotimassa kasvu ensi vuodelle on jäämässä puolen prosentin tietämille, kauaksi haaveillusta kahdesta prosentista. Vaikeaksi ennakoitu työmarkkinasyksy ei tuskaa helpota. Joten herääminen todellisuuteen tulee olemaan karu.

Vaikka hallitus lisää merkittävästi julkisia menoja, on se kuitenkin jo ehtinyt perua useita keskeisiä vaalilupauksia. Eläkeläisille luvattu vappusatanen on muuttumassa muutamiksi kympeiksi, jotka toki nekin ovat tarpeellisia, mutta kaukana siitä mitä moni pieneläkeläinen vaaliuurnilla unelmoi. Vasemmistoliiton opiskelijoille lupaama opintotuen merkittävä 100 euron korotus muuttui 1,5 euron indeksikorotukseksi. Sen sijaan rahaa on löytynyt valtiosihteereiden ja erityisavustajien määrän ja palkkojen lisäyksiin sekä puoluetukeen enemmän kuin yliopistoille. Nopeat ratayhteydet Itä-Suomesta, Turusta ja Tampereelta Helsinkiin muuttuivat selvittelyksi ja suunnittelupapereiden pyörittelyksi.

Hallituksen suunnittelema 300 miljoonan euron lisäys perusväylänpitoon sen sijaan on tarpeellinen ja siitä tulee pitää kiinni. Koko maan asuttuna pitäminen vaatii toimivia ja kunnossa olevia liikenneyhteyksiä koko maassa.

Elinvoimainen maaseutu tarvitsee puolustajan, ja tässä asiassa Kristillisdemokraatit tulee profiloitumaan entistä enemmän tulevan vaalikauden aikana. Erityisen hankala tilanne on haja-asutusalueella asuvien ikäihmisten kohdalla; heillä työurat ovat olleet pienipalkkaisempia ja rikkonaisempia, tai eläkettä on kertynyt vain osasta työurasta kuten monella maanviljelijän puolisolla. Rakennusten arvo on romahtanut, kirkonkylälle ei ole vara muuttaa, ja auto olisi välttämätön liikkumisen kannalta.

Tässä tilanteessa asumisen, energia ja liikkumisen suunnitellut veronkiristykset osuvat kipeästi. Taipuuko Keskusta tosiaan Rinteen hallituksessa tälle haja-asutusalueiden kurittamiselle? Lisäksi EU-budjetin kautta ollaan leikkaamassa pahimmallaan jopa yli 400 miljoonaa euroa ennestäänkin kannattavuuskriisissä kamppailevan maatalouden osalta. Tätä ei tule hyväksyä! Suomen on EU-puheenjohtajamaana pystyttävä puolustamaan myös omia etuja.

Huomionarvoista on se, että hallitusohjelmassa mainitaan sana ”ilmastonmuutos” kokonaista 114 kertaa. Sana väestöpolitiikka taas saa ainoastaan neljä merkintää. Tämä tilanteessa, jossa syntyvyys on laskenut merkittävästi jo kymmenen vuotta ja on tällä hetkellä historiallisen alhaalla.

Kristillisdemokraatit edistävät vakaata väestöpolitiikka ja kannamme huolta sekä syntyvyydestä että vanhusten hoivasta. Perheitä tulee tukea kasvatustyössä kuunnellen perheiden toiveita ja tarpeita. Pakkokiintiöiden sijaan perhevapaat pitää tehdä joustavimmiksi ja perheiden valinnanvapautta korostaen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus vanhusasianvaltuutetun viran perustamisesta. Tästä kirjauksesta voimme kyllä antaa tunnustusta KD-Naisille, jotka varapuheenjohtaja Tiina Tuomelan johdolla lanseerasivat kansalaisaloitteen ja omalle kenttäväellemme, joka ahkeroi allekirjoitusten metsästämisessä. Vaikka vaadittu 50 000 nimeä jäi saavuttamatta, asia nousi kauttamme julkisuuteen, ja kun vanhustenhoidon heikko tilanne ja ongelmat nousivat keskusteluun, myös muut puolueet tulivat aloitteen taakse ja ottivat sen vaaliohjelmiinsa.

Hyvät puoluekokousedustajat,

Ilmastopolitiikka on ollut viime aikoina vahvasti esillä muuallakin kuin Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa. Se on aihe, joka jakaa kansaa. Kristillisdemokraatit haluavat suojella ympäristöä viljelyn ja varjelun periaatteiden mukaisesti. Luonnon monimuotoisuus ja puhdas elinympäristö niin ihmisille kuin eläimille ovat meille enemmän kuin tärkeitä.

Ilmaston muutoksesta ei pidä kuitenkaan tehdä keppihevosta, jonka varjolla toteutetaan ideologisesti väritettyjä hankkeita. Ei pidä myöskään paniikissa tehdä hätäisiä ja huonosti perusteltuja päätöksiä. Kokoomuksen ehdottama turpeen käytön verotuen poistaminen on yksi tällaisista ehdotuksista. Niin kauan kun poltamme ulkomailta tuotua kivihiiltä, ei ole mitään järkeä poistaa kotimaista energiaa energiapaletistamme.

On myös omituista joidenkin ideologisten tahojen asettaa lapsiluvun vähentäminen ilmastopoliittiseksi tavoitteeksi tilanteessa, jossa Suomi harmaantuu ja tarvitsisimme kipeästi hyvinvointiyhteiskuntaan työntekijöitä verojen ja eläkkeiden maksajiksi. Jos valtio alkaa määrätä lapsiluvun tai mitä kukin syö, ollaan matkalla kohti totalitääristä järjestelmää.

Sen sijaan Kristillisdemokraattien tapa on ohjata yhteiskunnan ja yksilön valintoja esimerkiksi julkisten hankintojen ja kulutusta ohjaavan veropolitiikan muodossa. Kannustimme vero-ohjelmassamme muun muassa terveellisempään ruokavalioon hedelmien, vihannesten ja kasvisten alemmilla alv-kannoilla ja energiansäästöön lämpöpumppujen alemmalla arvonlisäverolla.

Emme myöskään suhtaudu ihmisten huoleen vähätellen tai välinpitämättömästi. Ilmasto- ja ympäristö ovat esimerkkejä ongelmista, jotka vaativat ylisukupolvista ajattelua ja rajat ylittävää yhteistyötä. Meidät on kutsuttu kantamaan vastuuta ja ajattelemaan tulevaisuuteen – lastenlastemme sukupolviin.

Jatkuvasti lisääntyvään materiaalisen kuluttamisen varaan rakentuva ajatus hyvästä elämästä ja talouskasvusta pohjautuu ihmiskuvaan, joka ei ole kristillinen. Kristillisdemokraattisessa ajattelussa keskeisiä hyveitä ovat myös tyytyväisyys ja kohtuullisuus. Globaali talousjärjestelmä, samoin kuin elämäntapamme, sisältää kestämättömiä piirteitä ja on mahdollistanut ahneutta ja hyvin lyhytnäköisen elämäntavan.

On totta, että Suomi on kooltaan pieni maa ja päästömme ovat vain promilleluokkaa maailman kokonaispäästöistä, mutta pienikin voi joskus olla ketterä ja sitä kautta merkittävä kokoaan suurempi tekijä laajassa kuvassa. Päästöjen vähentämisessä tulisi keskittyminen olla ensisijaisesti asioissa, joilla on potentiaalista merkitystä globaalilla tasolla.

Tällä hetkellä metsäpalot raivoavat Amazonilla ja Siperiassa tuottaen valtaisat kertapäästöt, ja meillä Suomessa ei saisi enää harjoittaa kestävää metsäpolitiikkaa, joka on moninkertaistanut metsiemme kasvun 1950-luvulta lähtien ja kasvattanut hiilinieluja.

Elinkeinoelämä ympäri maailmaa on jo huomannut, että fossiilivapaa energiantuotanto ja muut ilmaston kannalta paremmat ratkaisut ovat myös tuottoisaa liiketoimintaa. Suomi ei ole tässä tuotannon muutoksessa pelkästään häviäjä vaan myös hyötyjä, sillä monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat ilmastoystävällisemmän teknologian edelläkävijöitä. Puhumattakaan metsäosaamisesta, jossa meillä on paljon annettavaa myös kehitysyhteistyön kautta kolmansiin maihin.

Suomen tärkein rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, samoin kuin muiden ympäristöongelmien ratkaisussa, on kehittää ja tarjota teknologisia innovaatioita ja yhteiskunnallisia toimintamalleja maailmalle.

Meillä on siis paljon annettavaa. Ilman positiivista, ratkaisukeskeistä asennetta maailman ongelmiin, ajaudumme helposti passiivisuuteen ja fatalismiin. Me tarvitsemme toivon näköaloja ja Lutherin asennetta: ”Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun”.

Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutoksen ohella maahanmuutto on keskeinen teema myös tulevalla vaalikaudella. Kristillisdemokraattien maahanmuuttolinja on ollut kestävällä pohjalla jo pitkään. Maahanmuuton pitää olla hallittua ja kontrolloitua. Suomeen ei saa muodostua meidän oikeusjärjestyksen vastaista rinnakkaisyhteiskuntaa, jossa esimerkiksi naisten ja tyttöjen tasa-arvo ja turvallisuus mitätöidään. Turvapaikan hakuprosessia pitää tehostaa ja kielteiset turvapaikkapäätökset panna täytäntöön.

EU-maiden yhteistyötä rajaturvallisuuden lisäämiseksi ja palautusten nopeuttamiseksi pitää tehostaa. Yhteisestä linjasta pitää tehdä päätöksiä ennen kuin ryhdytään mihinkään toimenpiteisiin. Vaikka Suomi on EU:n puheenjohtajamaa, ei meidän olisi tullut ryhtyä symbolisiin tekoihin, kuten hallitus sisäministeri Ohisalon johdolla nyt teki ottaessaan vastaan Italian hallituksen torjumalta pakolaisalukselta vastaan kahdeksan turvapaikanhakijaa. Tällä tavalla kannustetaan pakolaisia lähtemään vaaralliselle matkalle ja tuetaan ihmissalakuljettajien kyynistä liiketoimintaa.

Meidän linjamme on ollut korostaa apua kehitysyhteistyön kautta lähtömaihin ja pakolaisleireille sekä kiintiöpakolaisjärjestelmää, jonka kautta kohdennamme avun jo pakolaisstatuksen omaaville, kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Näihin heikommassa asemassa oleviin kuuluvat myös muslimimaiden vähemmistökristityt, jotka ovat lähes kaikissa näissä maissa vainon kohteena. Myös kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tilanne huolestuttaa. Maahanmuuttovirastossa suoritettavan uskonnon ja vakaumuksen aitouden arvioinnin tulisi kunnioittaa ihmisoikeuksia eikä lähettää kuolemanvaaraan lähtömaassaan tai Suomessa turvapaikkaprosessin aikana uskontoaan vaihtaneita ihmisiä.

Hyvät puoluekokousedustajat, hyvät kuulijat

Kuten kokouksen alkusanoissa viittasin, vietämme tänä vuonna tasavaltaisen hallitusmuotomme 100-vuotisjuhlaa. Samalla kuitenkin on väitetty, että puoluejärjestelmä ja puolueet, jotka toimivat kansan tahdon välitysmekanismina edustuksellisessa demokratiassa ovat kriisissä.

Tutkija Juhana Aunesluoma kirjoittaa aiheesta kuvaavasti: ”Keskinäinen luottamus on heikentynyt: kansa ei luota edustajiinsa, jotka puolestaan pelkäävät kannattajiensa reaktioita. Poliittisten puolueiden jäsenmäärät ovat viime vuosikymmeninä romahtaneet kaikkialla kehittyneissä demokratioissa. Puolueiden asema yhteiskunnallisten vaatimusten esittäjinä ja ideologisina innovaattoreina on heikentynyt. Jäljelle on jäänyt rooli hallitusvallan käyttäjänä. Etäisyyden kansalaisiin ja kansalaisyhteiskuntaan kasvaessa on puolueiden suhde valtioon ja vallankäytön vanhoihin rakenteisiin vastaavasti tiivistynyt. Kehitys ei ole ollut omiaan lisäämään puolueiden uskottavuutta vapaan kansalaistoiminnan tyyssijana ja todellisina yhteiskunnallisina muutosvoimina.”

Tässä tilanteessa on myös meillä KD:ssä haaste vastattavana. Olemmeko uskottava kansalaistoiminnan tyyssija ja yhteiskunnallinen muutosvoima – vai pitääkö jotakin muuttua? Ideologisena innovaattorina olemme ainakin halunneet olla, ja sitä varten on perustettu muun muassa puoluetta lähellä oleva Ajatushautomo Kompassi. Olemme sen puitteissa ja kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa järjestämässä laadukkaita seminaareja ja julkaisuja myös tulevana kautena.

Samoin kenttäväen osaamista kerääviin teemaryhmiin ja väkirikkaimman alueemme kannalta tärkeään Metropoliryhmään tulee jatkossakin panostaa. Yhteiskunnallisena muutosvoimana toiminen edellyttää yhteistyötä paitsi muihin puolueisiin niin myös hyvää linkittymistä kansalaisjärjestöihin ja edunvalvontaryhmiin. Meilläkin kansanedustajista jokainen on mukana jonkun valtakunnallisen järjestön hallituksessa tai puheenjohtajistossa luomassa yhteyksiä ja kontakteja.

Politiikassa puolestaan keskeistä on ideologia, sen viestiminen ja sitä edustavat toimijat. Näiden kaikkien osa-alueiden kohdalla on parannettavaa. On kriittisesti arvioitava mitä asioita korostamme, jotta saisimme suuremman tuen kansalaisilta politiikallemme. Viestinnän kehittämistä on edelleen jatkettava, koulutustoimintaan panostettava uudelleen perustettavan KD Akatemian kautta ja uusia aktiivisia toimijoita rekrytoitava mukaan.

Vaalitutkimukset kertovat, että keskeisiä ihmisten huolenaiheita ovat taloudellinen epävarmuus, ilmastonmuutos, sisäinen turvallisuus sekä maahanmuuttoon liittyvät ongelmat. Monet näistä kysymyksistä ovat globaaleja ja vaikeasti hahmotettavissa, samoin niihin liittyvät johtajuuskysymykset. Nämä kysymykset kuitenkin myös jakavat ihmisiä. Jos yhteiskunnan koheesio, se tunne, että elämme suunnilleen samassa maassa ja samassa ”kertomuksessa”, heikkenee oleellisesti, emme pysty enää ratkaisemaan yhtään mitään ongelmia. Toisaalta on sanottu, että poliittinen kenttä ei jakaudu enää ensisijaisesti asioiden vaan identiteettien rakennusaineiden, kuten uskonnon, elämäntavan, etnisyyden, kansallisuuden, yhteiskuntaluokan ja sukupuolen mukaan. Tällöin mielikuvien luominen poliittisesta ryhmästä esimerkiksi ainoana maaseudun, suomalaisuuden, yrittäjyyden tai muun sellaisen identiteetin puolustajana nousee poliittisia ohjelmia tärkeämmäksi.

Oman puolueemme, silloisen Kristillisen Liiton, perustajat linjasivat jo yli 60 vuotta sitten identiteettimme: edustamme ”kristillis-isänmaallista suuntausta maassamme”. Siltä pohjalta työtä on tehty kaikki nämä vuodet. Siksi on ollut hivenen hämmentävää seurata mediaa, joka on yrittänyt niputtaa meitä yhteen milloin minkäkin puolueen kanssa. Viime aikoina meitä on yritetty sulauttaa yhteen varsin nuoren puolueen perussuomalaisten kanssa, toisaalta samaa yritystä oli vuosikymmenten aikana silloisen Keskustapuolueen suhteen. Olemme toki yhteistyökykyinen puolue joka suuntaan, mutta myös ainut kristillisdemokraattisen ideologian edustaja suomalaisessa puoluekentässä. Pidämme kiinni omista kristillisdemokraattisista arvoista, jotka pohjaavat kristilliseen ihmiskuvaan, jokaisen elämän arvoon ja lähimmäisyyteen.

Toimiva demokratia edellyttää myös perusvapauksien, kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapauden, olemassaoloa. Tämä on helppoa nähdä maissa, joissa nyt kuplii kuten Venäjällä ja Turkissa tai Kiinan alaisuudessa Hong Kongissa. Toisaalta niin meillä kuin muualla länsimaissa on taas havaittavissa mielipiteiden vahvaa polarisoitumista. Yleisesti ottaen keskusteluympäristö tuntuu sietävän huonosti erilaisia massasta poikkeavia näkökulmia, jotka liittyvät esimerkiksi kristilliseen vakaumukseen.

Meillä on nyt omankin väen keskuudessa hämmentävä kokemus. Joku tekee tutkintapyynnön, kun kirkkovaltuutettu Päivi Räsänen käy kirkkojärjestystä toteuttaen keskustelua oman kirkkokuntansa opillisista linjauksista ja siitä nousevasta toiminnasta sekä julkaisee Raamatun jakeita sisältävän kuvan.  Vielä käsittämättömämmäksi asian tekee se, että poliisi nyt aloittaa tästä opillisesta linjakeskustelusta esitutkinnan rikosnimikkeellä ”kiihottaminen kansanryhmää kohtaan”.

Ei tule poliisilta työt loppumaan, jos jokainen, joka on pahoittanut mielensä kirkkojen ja seurakuntien syntikäsityksistä käytävissä keskusteluissa, päättää tehdä tutkintapyynnön ja niissä edetään esitutkintaan. Puhumattakaan kun päästään kirkkojen välisiin tai peräti uskontojen välisiin keskusteluihin. Uskonnollisessa keskustelussa ja kielenkäytössä on voitava puhua ja argumentoida teologisella sanastolla.

Joku kirjoitti Facebookissa, että ”nyt ovat uskovien vainot lähellä”. Pikemminkin lähempänä on itsesensuuri, jossa opillisissa keskusteluissa kukaan ei kohta uskalla sanoa mitään tai niitä ei enää uskalleta edes käydä. Kuitenkin avoin ja erilaisia näkökulmia sietävä keskustelukulttuuri on paras perusta rakentavalle yhteiskunnalle. KD puolustaa jatkossakin yhteiskuntamme perusvapauksia; niin sanan-, uskonnon-, kuin mielipiteen osalta.

Hyvät ystävät,

Meillä on täällä Oulussa hieno mahdollisuus käydä kaksi päivää keskustelua puolueen politiikasta, organisaation kehittämisestä ja henkilövalinnoista. Tämä evästys on tärkeää niin eduskuntaryhmälle kuin tulevalle puheenjohtajistolle. Toivon meille kaikille antoisaa ja aktiivista puoluekokousta!

Yksi risti kaksi – kenelle pennit miljoonaksi?

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomen rahapelimonopoli, jota valtionyhtiö Veikkaus pyörittää, on joutunut myrskyn silmään. Rahapelaamisen yksinoikeutta ei tällä kertaa uhkaa EU, jota takavuosina pidettiin palveluiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden nimissä erilaisten kansallisten monopolien innokkaimpana alas ajajana.

”Se ei ole mitä tahansa bisnestä!” jyrisi nykyinen brexit-pääneuvottelija Michel Barnier toimiessaan sisämarkkina- ja palvelukomissaarina vuosina 2009–2014.

Tuolloin komissio linjasi, että monopolilla on oikeutuksensa, jos jäsenvaltio katsoo sen olevan tehokkain tapa rahapelaamiseen liittyvien riskien ja haittojen torjunnassa.

Tärkeintä on, että valittu järjestelmä estää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ja toimii rahapeliongelmien ehkäisyssä ja peliongelmaisten auttamisessa.

Se, että valtion rahapelimonopoli tuottaa siinä sivussa yhteiskunnalle yleishyödylliseen toimintaan varoja, ei koskaan ole ollut sen oikeutuksen perusta EU-kontekstissa.

Kesän kohu nousi Veikkauksen kehnosta mainonnasta, jonka voisi jopa tulkita vähätelleen peliongelmaisten ahdinkoa.
Taustalla on kuitenkin epäonnista mainoskampanjaa isompi haaste. Ulkomainen laiton nettipelaaminen lisääntyy koko ajan. Veikkaus taistelee markkinaosuuksistaan yhä voimakkaammalla mainonnallaan ja lisäämällä peliautomaatteja.
Saman aikaan peliongelmaisten määrä kasvaa, ja vieläpä erityisesti pienituloisten ja monien elämänhallinnan ongelmien kanssa kamppailevien joukossa.

Tässä tilanteessa on monenlaisella motiivilla huutelijoita, joiden mukaan rahapelimonopoli on tiensä päässä.
Peliriippuvaisten ahdinko ei oikeasti liikuta sen paremmin ulkomaisia peliyhtiöitä kuin omista voitoistaan kiinnostuneita ammattipelaajia puhumattakaan rahanpesumahdollisuuksia tähyävistä rikollisista.

Rahapelimarkkinoiden vapauttaminen tarkoittaisi voittojen yksityistämistä ulkomaisille peliyhtiöille ja kasvavien haittojen jäämistä veronmaksajien kontolle.

Ruotsin mallin mukaista lisenssijärjestelmää on myös esitetty ratkaisuksi. Siinä yhtiöt maksavat peliveroa tai vastaavaa maksua oikeudestaan toimia maan markkinoilla. Selvää on, että lisääntynyt tarjonta kasvattaa aggressiivista mainontaa, pelaamista ja siten haittoja. Markkinoille tuodaan myös pelejä, jotka ovat yhä koukuttavampia ja houkuttelevat pelaamaan enemmän. Samalla valvonnan resursseja on kasvatettava, jotta lisenssin noudattamisen ehtoja voidaan valvoa.

Rahapelaamisen riskit ja haitat eivät siis katoa järjestelmää muuttamalla vaan entistä vastuullisemmalla toiminnalla. Pakollinen tunnistautuminen ja rajat pelattuihin summiin ja kellon aikoihin ovat hyvä alku peliongelmien paremmassa ehkäisyssä.
Ulkomaisten peliyhtiöiden laittoman markkinoinnin hillitsemiseksi ei ole tehty tarpeeksi, vaikka Euroopassa on maita, jotka blokkaavat luvattomien nettiyhtiöiden toiminnan.

Peliautomaattien määrää ja sijoittelua on myös harkittava uudelleen; tarvittaessa ne on siirrettävä kaupoista ja huoltoasemilta erillisiin, valvottuihin pelitiloihin.

Suuri osa peliongelmaisia auttavaan Peluuriin yhteyttä ottavista on juuri ”yksikätisten rosvojen” uhreja.
Peliongelmaisten auttaminen ja peliaddiktion ehkäisy tarvitsevat myös enemmän resursseja ja tutkimustietoa. Jo nyt tiedetään koko joukko tekijöitä, muun muassa värit, valot, voittojen rytmitys, jotka lisäävät pelaamista ja pelien koukuttavuutta. Vastuullinen toimija ei tarjoa niitä.

Juuri tällaisiin rajanvetoihin tarvitaan toimintansa uudelleen aloittavaa Veikkauksen eettistä neuvostoa, jonka toiminnassa itsellänikin oli vuosia sitten mahdollisuus olla mukana.
Vastuullisuus tarkoittaa tälläkin toimialalla ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien suojelua ja haittojen rajaamista.

Essayah hakee jatkokautta puheenjohtajana

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah aikoo hakea jatkokautta Kristillisdemokraattien puheenjohtajana tulevana viikonloppuna pidettävässä puoluekokouksessa Oulussa.

– Heinäkuussa saamani alkuvaiheen rintasyöpädiagnoosi pysäytti monella tavalla; myös pohtimaan omaa jatkoani puolueen puheenjohtajana. Olen tänään saanut hyviä uutisia siitä, että leikkaus onnistui eikä syöpä ole levinnyt.  Myös leikkauksesta toipuminen on edennyt hyvin. Jatkohoitoja arvioidaan myöhemmin ja ne alkavat syksyllä. Palaan eduskuntatyöhön suunnitellusti istuntokauden alussa syyskuussa.

– Olen tyytyväinen, että puolueen varapuheenjohtajiksi on pyrkimässä iso joukko hyviä ehdokkaita. Monet ovat kokeneet, että nyt tarvitaan entistäkin vahvempi puheenjohtajisto. Uskon, että saamme Oulussa osaavia ja puolueorganisaatiossa kokeneita ihmisiä puheenjohtajistoon.

– Olen sairaslomani aikana saanut tuhannet rohkaisevat ja kannustavat viestit, myös aivan tuntemattomilta ihmisiltä, ja tiedän suuren joukon ihmisiä rukoilleen puolestani; lämmin kiitos kaikesta tuesta.

Mätäkuun juttuja

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuten vanha kansa tietää heinäkuun 23. päivä alkaa mätäkuu, joka vuoteen 1995 löytyi merkittynä virallisista Helsingin yliopiston almanakoista. Vaan eipä löydy enää. Vielä seuraavana vuonna ihmiset haikailevat kadonneen mätäkuun perään, mutta sitten katajainen kansa tyytyi kohtaloonsa.

Wikipediakin jorisee mätäkuun historiaa Mesopotamiasta, koirakuusta, Egyptistä, Siriuksen tähtikuviosta ja muinaisista roomalaisista lähtien, mutta ei paljasta, kuka meiltä vei mätäkuun. Vaikka mätäkuun katoamiselle ei tunnu löytyvän syyllistä -paitsi ehkä EU, jota on syytä epäillä useimmissa asioissa – niin voisiko mätäkuun palauttamisesta tehdä kansalaisaloitteen, jossa vaadittaisiin asiasta kansanäänestystä.

Sieluni silmin näen kansanliikkeen syntymisen. Olisiko nimenä pro mätäkuu, mätäkuu takaisin -liike, tasa-arvoinen mätäkuu vaiko aito mätäkuu? Entä mätäkuu kaikille? Mätäkuu-mukit ja T-paidat sekä pinssit olisivat kuumaa keräilykamaa. ”Minäkin olen mätäkuu” kuulostaa tietysti T-paidassa himpun verran huonommalta kuin ”Je suis jours de chien”

Aamu -TV:n ja A-studioiden lähetyksiin kutsuttaisiin asian tiimoilta puolesta ja vastaan puhujia. Asiantuntija-rooleissa olisi varpumiestä ja sammakkometeorologia, ja jos linjasta vähän tingittäisiin, niin joku etymologian professori saatettaisiin ääneen päästää.

Kun vaadittavat 50 00 allekirjoitusta olisivat kasassa, niin kansalaisaloite luovutettaisiin eduskuntaan. Eduskunnassa kansanäänestystä esittäneet kansalaisaloitteet on yleensä ohjattu perustuslakivaliokuntaan, mutta Väyrysen euro-eroa vaatineessa kansalaisaloitteessa huomattiin, että on tarpeellista pyytää myös ns. substanssivaliokunnan näkemys. Todennäköisesti puhemiesneuvosto joutuisi kokoontumaan asian tiimoilta parikin kertaa, sillä asiantuntijavaliokunnaksi olisi tunkua.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta perustelisi rooliaan tässä asiassa iät ajat toteennäytetyillä terveydellisillä haittavaikutuksilla, joita mätäkuulla on ollut. Kansa on aina tiennyt, että mätäkuun aikana haavat tulehtuvat ja märkivät eikä sairaaloihin mielellään tulla silloin leikkauksiin.

Maa- ja metsätalousvaliokunta puolustaisi asemaansa asiantuntijaelimenä, koska kansanperinteessäkin tunnetaan paitsi piimää mätäkuussa lypsävät lehmät niin myös siikasten aiheuttamat pistot ja haavat rukiin ja ohran leikkaamisen yhteydessä.

Talousvaliokuntakaan ei luovuttaisi asiantuntijavaliokunnan asemaa helpolla. Eduskunnan työjärjestyksessä matkailuasiat kuuluvat sen rooteliin, vaikka pahat kielet kertovat, että asiantuntemusta ei matkustamisesta Arkadianmäeltä puutu mistään valiokunnasta. Talousvaliokunta tekisi kansainvälisiä vertailuja mm. Skotlannissa Loch Nessin järvessä asustavasta vesipedosta, josta on aina havaintoja parhaimman matkailukauden eli mätäkuun aikana. Ajatelkaa, mitkä mahdollisuudet matkailussa Suomessa on tällä saralla. Kymmenet tuhannet järvemme saavat oman nimikkolieronsa!

Olipa asiantuntijavaliokunta sitten mikä tahansa edellä kuvatuista tai joku muu, olen varsin vakuuttunut, että runsaan asiantuntijakuulemisen pohjalta valiokunnan mietintö puoltaa mätäkuun palauttamista ja kansanäänestyksen järjestämistä. Oikeusministeri varmistaisi, että mätäkuun palauttamisen vaikutukset kielelliseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja Ahvenanmaan asemaan tulee mahdollisessa lainvalmistelussa huomioida. Valtioneuvoston kanslia vielä tarkistaisi, tulisiko asiasta notifioida myös EU:n komissiota.

Kansalaisaloite saa eduskunnan yksituumaisen tuen suuressa salissa. Koko Eurooppa seuraa sitten henkeään pidätellen, miten Suomen kansanäänestyksessä mätäkuusta käy. ”Kyllä”- äänten vyöry nostaa pörssikursseja, kun kaikki edellä kuvatut hyödyt kansakunnalle ovat saavutettavissa ja heijastusvaikutuksia tulee myös aluetalouteen.

Joten ei muuta kuin nimiä keräämään kansalaisaloitteeseen mätäkuun palauttamisen puolesta. Hyvää mätäkuuta kaikille!

Avioerokurssille?

Kirjoitettu kirjoittajana

Aprillipäivän tienoilla uutisoitu pakollinen avioerokurssi tanskalaisille taisi monella median seuraajalla mennä päivän vedätysjuttujen laariin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut aprillipila, vaan huhtikuun ensimmäisestä päivästä lähtien avioeroa hakevien alaikäisten lasten vanhemmat ovat joutuneet osallistumaan netissä pakolliselle erokurssille. Tanskan uusi avioerolaki pitää sisällään alaikäisten lasten vanhemmille velvoittavan kolmen kuukauden harkinta-ajan, jonka aikana verkkokurssi ”Yhteistyö avioeron jälkeen” tulee suorittaa tai muutoin avioliitto jää voimaan.

Vapaamielisille juuteille lapsiperheiden avioerot eivät ole enää ilmoitusasia, vaan vanhemmat halutaan miettimään, miltä avioero näyttää lasten näkökulmasta. Samalla on toki tarkoitus antaa eväitä kommunikointiin perheessä eroprosessin aikana ja sen jälkeen, sekä lievittää erovanhempien mahdollisia ristiriitoja vaikkapa lastenkasvatuksessa. Itse nettikurssin suorittamiseen aikaa ei juuri tuntia enempää tuhraannu, mutta sovelluksen kautta on mahdollisuus saada apua asiantuntijoilta ja vertaistukea muilta vanhemmilta.

Suinpäin lakia ei muutettu, vaan sitä edelsi Kööpenhaminan yliopiston tutkijoiden huolellinen kolmen vuoden seurantajakso avioerokurssista noin 2600 vapaaehtoisen vanhemman kontrolliryhmälle. Tutkijoiden mukaan tulokset olivat ”järisyttäviä”. Kurssin suorittaneiden vanhempien ahdistus- ja masennusoireet ja jopa sairauspoissaolot vähenivät verrattuna kurssia käymättömään verrokkiryhmään. Siitä ei kerrottu, peruuntuiko avioero joidenkin kohdalla kokonaan. Ainut kritiikki uutta lakia kohtaan on ollut huomio siitä, että jo yli puolet tanskalaisista lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, eikä tuore laki kosketa näiden lasten vanhempia.

Miksi yhteiskunta sitten kiinnostui avioeroista? Tanskassa vuonna 2018 avioliitoista 46,5 prosenttia päätyi eroon, ja alaikäisten vanhemmat pystyivät aiemmin saamaan eron vaikka viikossa. Aika moni asia jää nihkeissä tunnelmissa sopimatta, ja lapsista tulee pahimmillaan välikappaleita ex-puolisolle kostettaessa. Oikeusteitse selvitellään tuhansia huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa riita-asiaa vuosittain, näin muuten myös Suomessa. Lapset kärsivät vanhempien riitaisissa eroissa; psykologien ja oppilashuollon tukipalveluita tarvitaan entistä enemmän. Vanhempien stressi ja ahdistus näkyy työstä poissaoloina. Sanalla sanoen avioerot tulevat yhteiskunnalle kalliiksi ja huonosti hoidetut avioerot sitäkin kalliimmiksi. Jos avioliitto onkin kahden kauppa, niin lapsiperheen avioero koskettaa kokolailla laajaa ihmispiiriä.

Tanskan mallia tulisi mielestäni Suomessakin harkita. Avioerot koskettavat meilläkin noin 30 000 lasta vuosittain. Aikuisen tulisi olla joka käänteessä pienten puolella, ja pyrkiä avioliittoneuvonnan ja ulkopuolisen tahon kautta ensisijaisesti etsimään apua ja välttämään avioero. Jos se ei ole mahdollista, niin lapsen tilanne tulisi erotilanteessa nykyistä paremmin huomioida vaikka sitten velvoittavalla erokurssilla..

Eurobudjetista uusi rahareikä?

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle on kasaantumassa merkittävä määrä talous- ja rahaliitto EMU:n syventämiseen tähtääviä hankkeita. Euroalueen oma budjetti, yhteinen talletussuoja pankeille ja Euroopan vakausmekanismin eli kriisirahasto EVM:n uudistaminen ovat pitkin kevättä kaikessa hiljaisuudessa edenneet kansallisten ja EU-vaalien katveessa.

Yhteisvastuun ja yhteisen budjettirahoituksen lisäämisen innokkaimpia puolestapuhujia on Ranskan presidentti Macron, joka yltiöfederalistisia pyrkimyksiä mm. yhteisestä valtiovarainministeristä ja -ministeriöstä on muiden maiden toimesta hillitty. Yhtä kaikki esitykset mm. euroalueen budjetista tarkoittavat kahden nopeuden Eurooppaa ja EMU:n asettamista EU:n syventymiskehityksen tienraivaajaksi. Melko selvää on myös se, että nettomaksajamaana Suomella on uusia rahareikiä edessään.

EU-budjetin sisälle ollaan rakentamassa omaa euromaiden budjettia, jonka aiottu kokoluokka 17 miljardia seitsemälle vuodelle jäi vielä toistaiseksi auki. Ranskan ajama budjetin ulkopuolinen rahoitusväline, jota budjettiraamit eivät olisi rajoittaneet, saatiin ainakin toistaiseksi estettyä.

Budjetista on tarkoitus tukea euromaiden kilpailukyvyn ja rakenneuudistusten edistämistä, mm. nuorisotyöttömyyden vähentämistä. Jo tarkoitus on periaatteellisesti ongelmallinen. Miksi muiden maiden pitäisi maksaa rakenteelliset uudistukset, jotka kuuluvat poliittisine linjauksineen jäsenmaiden vastuulle? Ja toisaalta, jos hallitus ja politiikka jäsenmaassa vaihtuu, peritäänkö rahat pois vai tuleeko komissiosta jäsenmaan politiikan päällepäsmäri.

On myös varsin selvää, että euroon kuulumattomat maat eivät halua sen rahoittamiseen osallistua. Se, miten varat kerätään, on muutoinkin auki. Puhumattakaan siitä, miten eurobudjetin varoja jaetaan jäsenmaiden kesken. Ainut asia mikä vaikuttaa varmalta on se, että eurobudjetti kasvattaa EU:n kokonaisbudjettia ja siten Suomen nettomaksuosuutta.

Euroopan vakausmekanismista ja sen muutoksista on myös tulossa suuri päänsärky. Tarkoitus on, että rahaston päätöksiä voitaisiin tehdä pahoissa pankkien kriisitapauksissa määräenemmistöllä, kun ne nyt vaativat jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tämä on erittäin ongelmallista Suomenkin kansallisen budjettisuvereniteetin kannalta, sillä päätöksiä taloudellisten vastuiden kasvattamisesta voitaisiin tehdä vastoin tahtoamme. Suomen on puheenjohtajamaana uskallettava sanoa myös ”ei”, silloin kun kansallinen etu sitä vaatii.

Rinteen hallitusohjelma rakentuu epärealistisille odotuksille talouden ja työllisyyden kehityksestä

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoron Rinteen hallituksen ohjelmasta pitänyt puolueen puheenjohtaja Sari Essayah totesi, että pääministeri Rinteen hallitusohjelma rakentuu kestävän talouspohjan sijaan epärealistisille odotuksille talouden ja työllisyyden kehityksestä.

KD:n mielestä julkisten menojen huonosti kohdennetut pysyvät lisäykset, mittava omaisuuden myynti ja velkaantuminen vaarantavat julkisen talouden tasapainon, ja siten mahdollisuuden pitää huolta heikoimmassa asemassa olevien perusturvasta ja palveluista. KD esittää omaa epäluottamuslausetta Rinteen hallitukselle.

– Valtiontalous on hyvin riippuvainen vientiteollisuudestamme, joka taas on tuotantorakenteeltaan tunnetun suhdanneherkkä. Siksi on niin vaarallista, että etukäteen sitoudutaan suuriin menonlisäyksiin, joiden toivotaan hoituvan ylioptimistisen kasvun ja työllisyyden myötä. Maailmalta puhaltavat tuulet näyttävät, onko hallitus ja sen ohjelma vielä sortuva korttitalo, Essayah totesi.

– Hallitusohjelman veropolitiikka rankaisee myös kohtuuttoman paljon työssäkäyviä keskituloisia, eikä edistä koko Suomen pitämistä asuttuna. Suunnitellut veronkiristykset tulevat rokottamaan muun muassa autoa työmatkoilla tarvitsevia haja-asutusseutujen ihmisiä. Paljon puhuttu syntyvyyshaaste ja lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentaminen näkyvät hallitusohjelmassa myös valitettavan vähän.

Kannamme huolta erityisesti lapsiperheiden tulevaisuudesta. Pidämme sinällään hyvänä lapsilisän nostamista monilapsisten perheiden kohdalla sekä yksinhuoltajalisänkorotusta, mutta nämä lisäykset kohdistuvat melko pieneen ryhmään. Entä ne monet muut 1-3 lapsen perheet, joita määrällisesti on kuitenkin eniten. Nyt tarvitaan yhteiskunnan läpileikkaavaa lapsiystävällistä politiikkaa, Essayah peräänkuulutti.

KD löytää hallitusohjelmasta toki myös kannatettavia asioita, kuten pienituloisille suunnatut veronkevennykset, hoitajamitoituksen ja kirjaukset koti- ja omaishoidon kehittämisestä sekä sotu-uudistussuunnitelmat.

Lue koko puhe:

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 11.6.2019

Valtioneuvoston tiedonanto: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019, Osallistava ja osaava Suomi –sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta

Arvoisa puhemies,

Viimeiset pari vuotta olemme eläneet nousukauden aikaa. Talous on kehittynyt positiiviseen suuntaan ja työllisyysluvut ovat parantuneet. Tästä ei kuitenkaan valitettavasti ole asiantuntijoiden mukaan muodostumassa uutta normaalia. Talouskasvu ei näytä viimeisimpien ennusteiden mukaan yltävän kahteen prosenttiin, eikä työllisyyden kasvu ole niin ripeää kuin mitä toivotaan.

Hallitusohjelman oletuksena kuitenkin on viime vuotisen suunnan jatkuvan pitkin vaalikautta. Ohjelma on kokoelma tavoitteita ja toiveita, mutta monesta niistä puuttuvat uskottavat ratkaisut ja hintalappu. Hallitusneuvotteluiden ilmiöpohjainen työskentelytapa näköjään johti siihen, että pilvilinnoja rakentui urakalla. Valitettavasti myös kolmen miljardin tulevaisuusinvestointeihin on kirjattu suuri joukko ihan normaaleja menoja; syömävelkaa on turha naamioida investoinneiksi, vaikka se paperilla paremmalta näyttääkin.

Rinteen hallituksen ehdottomasti tärkein ja valitettavasti samalla heikoin lenkki on siis kuva talouden tilanteesta.  Valtiontalous on hyvin riippuvainen vientiteollisuudestamme, joka taas on tuotantorakenteeltaan tunnetun suhdanneherkkä. Työttömyyden kautta huoltosuhteen entistäkin suurempi heikentyminen vaikuttaa ikääntyvään Suomeen enemmän kuin moneen muuhun maahan. Siksi on niin vaarallista, että etukäteen sitoudutaan suuriin menonlisäyksiin, joiden toivotaan hoituvan ylioptimistisen kasvun ja työllisyyden myötä. Maailmalta puhaltavat tuulet näyttävät, onko hallitus ja sen ohjelma vielä sortuva korttitalo.

Julkisen talouden pitkäjänteistä kehittämistä ei tulisi nyt laiminlyödä, sillä kestävyysvajeen korjaaminen, kuten myös suomalaisten ikärakenne ja suhdannemuutokset, vaativat pitkäntähtäimen kestäviä ratkaisuja. Suunnitelmat valtion omistusten myymisestä osin pysyvien menojen kattamiseksi on lyhyt katseista. KD:n mielestä hallitusohjelman veropolitiikka rankaisee myös kohtuuttoman paljon työssäkäyviä keskituloisia, eikä ohjelma myöskään edistä koko Suomen pitämistä asuttuna. Suunnitellut veronkiristykset tulevat rokottamaan muun muassa autoa työmatkoilla tarvitsevia haja-asutusseutujen ihmisiä. Entä onko uusien ilmasto- ja kiinteistöverojen maksumiehinä se joukko, joka on jäänyt jumiin vanhojen lämmitysratkaisujen kanssa vaikeasti kaupaksi meneviin taloihin?  Valitettavan paljon siinä joukossa on ikäihmisiä, joiden ”vappu-viisikymppinen” on nopeasti huvennut kasvaneisiin kiinteistökuluihin.

Me kristillisdemokraatit kannamme huolta erityisesti lapsiperheiden tulevaisuudesta. Paljon puhuttu syntyvyyshaaste ja lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentaminen näkyvät hallitusohjelmassa kuitenkin valitettavan vähän. Pidämme sinällään hyvänä lapsilisän nostamista monilapsisten perheiden kohdalla sekä yksinhuoltajalisänkorotusta, mutta nämä lisäykset kohdistuvat melko pieneen ryhmään. Entä ne monet muut 1-3 lapsen perheet, joita määrällisesti on kuitenkin eniten. Nyt tarvitaan yhteiskunnan läpileikkaavaa lapsiystävällistä politiikkaa!

Vastaavasti hallituksen ehdottama translainmuutos, jossa sukupuolen vaihtaminen eriytetään lääketieteellisestä arviosta ja hoidoista henkilön omaan ilmoitukseen ja kokemukseen perustuvaksi, ei myöskään tue lapsen etua. Isyyden ja äitiyden käsitteet halutaan murentaa; lapsen synnyttävä äiti voi olla juridinen mies tai vastaavasti juridinen nainen voi olla lapsen biologinen isä. KD katsoo, ettei pienen vähemmistön subjektiivinen kokemus omasta sukupuolesta ole peruste muuttaa äitiyteen ja isyyteen liittyvää lainsäädäntöä.

Hallitus on pidentämässä oppivelvollisuutta toisen asteen koulutukseen. Tavoite vähentää väliinputoajia on tietysti erittäin kannatettava ja välttämätön. Meillä on liian paljon nuoria, jotka jäävät jo peruskoulun jälkeen ulkopuolelle, mistä me kristillisdemokraatit kannamme isoa huolta. Valitettavasti tämän ratkaisun myötä rahaa ohjautuu eniten niille, joiden opinnot sujuvat jo nyt hyvin. Tarkoituksenmukaisempaa olisi ollut kohdistaa näinkin merkittävästä resurssoinnista suoraan tukitoimiin, erityisopetukseen, kuten myös perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Jo nyt monella toisen asteen opiskelijalla on puutteelliset valmiudet opiskeluun peruskoulusta valmistuttua.

On pakko myöntää, että on myös ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka niin monet vaalilupaukset ovat reilu kuukauden sisällä vaaleista unohtuneet. Mitä sanoo opiskelija, jonka opintorahaa Taloussanomien mukaan vasemmisto lupasi nostaa välittömästi 101 €/kk, mutta nyt lisäys onkin vain leipäpussin hinnan verran, noin 1,5 €/kk ; uupumaan jää vain vajaa satanen! Toinen satanen, joka on hallitusneuvotteluissa kutistunut, on tietysti se demareiden kuuluisa ”vappusatanen”,  joka on nopeasti pienentynyt viiteen kymppiin ja saajien määräkin murto-osaan alkuperäisestä.

Politiikka on mielikuvia, joiden kangastuksiin valitettavan moni uskoo. Rinteen hallitus nostaa työttömyysturvaa 20 euroa ja väittää sillä korjanneensa eriarvoisuuden. Se on verottomana 16 euroa, eli puoli euroa per päivä. Myllypuron leipäjonossa voi olla eri näkemys siitä, korjataanko tällä riittävästi eriarvoisuutta. Sentään vuoden 2011 hallitus, jossa KD oli mukana, korjasi perusturvaa 100 eurolla.

KD löytää hallitusohjelmasta toki myös kannatettavia asioita, kuten pienituloisille suunnatut veronkevennykset. Näyttäisi myös siltä, että Kristillisdemokraattien sotu-malliin on perehdytty, ja uudistusta viedään niillä askelmerkeillä parlamentaarisesti eteenpäin. Vastaavasti vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen, jota moni kd-aktiivikin on ollut kansalaisaloitteella edistämässä, saa meiltä täyden tuen. Hoitajamitoitus ja kirjaukset koti- ja omaishoidon kehittämisestä ovat myös asioita, joiden toteutumista seurataan. Vanhusten huolta ei tule nyt unohtaa, vaan vaalien alla pidettyjen korulauseiden tulee muuttua käytännön teoiksi.

Hienoa on myös huomata, että hallitus haluaa panostaa turvallisuuteen. Poliisien määrän lisäämisen ohella uskottavan puolustuksen turvaaminen jatkossakin edustaa suomalaisten tahtoa. Siksi on hyvä, että Suomen historian vasemmistolaisin hallitus tulee puolustushankinnoista toteuttamaan tarvittavat uudistukset ja näkee, että se on panostamisen arvoista.

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä. Työpaikat, joita hallituskin haluaa lisätä, eivät synny tyhjästä. Muun muassa järkevästi kohdennetuilla yritystuilla mahdollistetaan Suomen kannalta keskeisten alojen ja työpaikkojen pysyminen täällä. Vastaavasti järkevällä verotuksella tuetaan yritystoiminnan syntyä ja kasvua.

Hallituksen kunnianhimoinen hiilineutraaliustavoite voi kääntyä itseään vastaan, jos laiminlyömme omaa puhdasta teollisuuttamme, ja samalla tulemme ulkoistaneeksi päästömme enemmän saastuttaviin maihin. Esimerkiksi Ruotsissa uudistukselle on annettu 10 vuotta enemmän aikaa. Lisäksi epävarmuus vallitsee päästökauppakompensaation jatkosta.  Meidän tulee kehittää omaa tutkimusta ja tuotekehitystä. Teknologisten ratkaisujen avulla voimme parhaalla mahdollisella tavalla olla vastaamassa ilmastonmuutokseen.

Suomi tarvitsee myös omavaraisuutta. Kotimaisen maatalouden jatko tulee turvata, sillä leipä ei kasva kaupan hyllyllä. Kotimainen tuotanto ja lähiruoka ovat myös ekoteko ilmastolle. Maatalouden ratkaisut ovat EU-puheenjohtajuuskaudellamme kohtalon kysymyksiä, ja sillä vakavuudella ne on hoidettava. Täytyy vain toivoa, että EU-rahoituskehystä kasattaessa hallitusohjelman epäselvät kirjaukset EU:n uusille omille varoille eivät tarkoita päänavausta EU:n verotusoikeudelle. Vai miten lause: omien varojen keräämiseen ”sopii laaja-alainen kansainvälinen verotus paremmin kuin …kansallinen” pitäisi tulkita?

Nyt tarvitaan kestäviä ja tulevaisuutta rakentavia ratkaisuja. Tuore jääkiekon MM-kulta osoittaa hyvin, että nöyrällä asenteella ja hyvällä yhteistyöllä vaativissakin paikoissa pärjätään.

Menestykseen ei ole oikotietä. Tulevaisuutta on rakennettava vastuullisesti, eli pelkkien toiveiden ja epätodennäköisten odotusarvojen varaan.

Arvoisa puhemies, edellä olevan perusteella esitän seuraavaa epäluottamuslausetta:

Pääministeri Rinteen hallitusohjelma ei rakennu kestävälle talouspohjalle, vaan se pohjautuu epärealistisille odotuksille talouden ja työllisyyden kehityksestä. Julkisten menojen huonosti kohdennetut pysyvät lisäykset, mittava omaisuuden myynti ja velkaantuminen vaarantavat julkisen talouden tasapainon, ja siten mahdollisuuden pitää huolta heikoimmassa asemassa olevien perusturvasta ja palveluista. Hallitusohjelma ei myöskään paranna suomalaisen teollisuuden ja yrittämisen toimintaedellytyksiä eikä lisää Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Tällä perusteella eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta