Ajankohtaista

RSS

Essayah: Hallitukselta tekoja eikä vain voivottelua veroparatiiseista

Kansainvälisen veronkierron rumat kasvot paljastuivat, kun panamalaisen Mossack Fonseca -yhtiön kautta tapahtuneen verovälttely ja omaisuuden piilottelu tuli julkisuuteen. Suomen hallituksen avainministerit ovat tuominneet veronkierron kovin sanankääntein, mutta hallituksen teot ovat tähän asti olleet päinvastaisia. Ylen ajankohtaisohjelmassa verohallituksen edustaja totesi, että heillä on vain 15 verotarkastajaa kansainvälisen veronkierron tutkimiseen.

– Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esitti syksyllä vaihtoehtobudjetissaan 10 miljoonan euron panostusta verohallintoon erityisesti verotarkastajien palkkaamiseksi. Hallituspuolueiden edustajat äänestivät kuitenkin tämän esityksen nurin, toteaa Sari Essayah.

Essayah toivoo hallitukselta sanojen ja paheksunnan sijaan tekoja veronkierron hillitsemiseksi.
– Hallituksen pitäisi kehysriihessä linjata, että verohallinnolle ja muille viranomaisille saadaan riittävät resurssit verovalvonnan suorittamiseen, sanoo Essayah.

Verotarkastukset parantavat rehellisen yritystoiminnan edellytyksiä ja sitä kautta työllisyyttä. Verovalvonta estää yhteiskunnallisten tukien väärinkäyttöä ja kansainvälistä veronkiertoa. Lisäpanostuksilla, toimintaa helpottavilla lainsäädäntömuutoksilla ja tarkastustoiminnan aktiivisella kehittämisellä saadaan moninkertainen tuotto lisääntyvien verotulojen muodossa.

Biokaasu kiertotaloutta parhaimmillaan

Luonnonvarojen säästäminen ja ilmastonmuutoksen torjunta on synnyttänyt tarpeen uudelleen käyttää ja säilyttää resurssit ja materiaalit taloudessa mahdollisimman pitkään. Tuote suunnitellaan jo lähtökohtaisesti niin, että raaka-aineita kuluu mahdollisimman vähän ja ne voidaan erotella ja käyttää uudelleen. Tämä on synnyttänyt jo lähes hypeksi muodostuneen ilmiön kiertotalous, vaikka matonkuteita leikkaava mummo on ollut sen ytimessä iät ajat.

Sitra on laskeskellut, että kiertotalous on Suomelle 1,5-2,5 miljardin euron mahdollisuus, sillä vahva teknologiaosaaminen, hyvä koulutustaso ja cleantech-taito entuudestaan antaa eväät pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Hyvä niin, mutta ennen maailman valloitusta olisi laitettava kotipesä kuntoon.

Maatalouden sivutuotteet kuten lanta ja kasvijätteet ovat erinomaisia kotimaisen uusiutuvan energian biokaasun lähteitä. Biokaasun tuotannon lisäämistä vaikeuttavat kuitenkin merkittävästi eräät säännökset. Ministeriö on viisaudessaan katsonut, että energiantuotantotukea voidaan myöntää maatilan energiantuotannossa tarvittavaan rakentamisinvestointiin vain siltä osin kuin tuotettu energia käytetään maatalouden omassa tuotantotoiminnassa.

Tämä on käytännössä johtanut siihen, ettei tukea heru biokaasulaitosten rakentamiseksi, jos sitä tuotettaisiin yli oman tarpeen myyntiin vaikkapa lähialueen kiinteistöjen lämmittämiseksi tai liikennepolttoaineeksi. Tukilogiikka ontuu, sillä ei kai kaikkea navetassa tuotettua maitoakaan tilalla itse kuluteta.

Prosessissa syntyvän mädätteen käyttö on myös tehty lähes mahdottomaksi, vaikka ravinnekierrossa se korvaisi hyvin usein ulkomailta tuotua keinolannoitetta. Biokaasun tuotantoinvestoinnin tuen ehdoksi tulisi asettaa hygienisointivaatimukset, joilla mädätteen ravinteiden hyödyntäminen olisi järkevämpää kuin kärrääminen jäteveden puhdistuslaitokselle.

Biokaasun käyttöä voitaisiin edistää myös säätösähkön tuotannossa eriyttämällä tuotanto- ja kulutustarkoituksiin mitoitettujen liittymien hinnoittelua ja poistamalla omakäyttösähkön valmisteveron osuus.

Samoin liikennebiokaasun tuotannon edistäminen olisi mahdollista verotusta muuttamalla. Vuonna 2013 liikennebiokaasulle asetettiin käyttövoimavero. Sen poistaminen tai alentaminen auttaisi biokaasun tuotannon laajentamista, koska se tekisi liikennebiokaasun käytön autojen käyttövoimana nykyistä edullisemmaksi. Autoverossa ja ajoneuvoverossa tulisi hiilidioksidipäästöihin perustuvassa verotuksessa huomioida koko elinkaaripäästöjen taso. Tuotantotavasta riippuen biokaasu on joko lähes ilmastoneutraalia tai jopa vähentää ilmastokaasujen määrää.

Jätin edellä mainituista asioista laki- ja toimenpidealoitteet eduskunnan käsiteltäväksi. Maatalous on nyt niin syvässä ahdingossa, että pienetkin kädenojennukset vaikkapa energiatalouden puolelta olisivat enemmän kuin tarpeen.

Kirjoitus Töllöttimessä 31.3.2016

Perustulokokeilussa paljon epävarmuuksia

Perustulokokeilun eri malleja selvittänyt työryhmä suosittaa kokeiluun ns. osittaisen perustulon mallia, jossa 550 euron päälle rakentuvat syyperusteiset etuudet. Eläkeläiset on tarkoitus jättää kokeilun ulkopuolelle.

Esitetyn osittaisen perustulon mallin suurin heikkous liittyy verotukseen ja siihen, ettei se pura riittävästi byrokratiaa ja kannustinloukkuja. Mallissa on laskennallisesti käytetty tasaveroprosenttia. Esimerkkinä käytetyllä 550 euron perustulolla tasaveroprosentti olisi 43 prosenttia, koska koko Suomen mittakaavassa malli maksaisi 19,3 miljardia euroa ja tarvittavat rahat tulisi kerätä keski- ja suurituloisilta takaisin. Joka tapauksessa perustulon piiriin tulisi lisää ihmisiä, kotona asuvia nuoria, pääomatuloilla eläviä jne. ja tämä johtaa nettoveroasteen kasvuun, jonka huolen myös työryhmän jäsenet ilmaisivat. Malli vaatii siltä osin harkintaa, sillä se hyydyttää palkansaajien ostovoimaa entisestään. Onneksi työryhmä tyrmää ns. puhtaan perustulon liian kalliina ja vain tuloloukkuja siirtävänä eikä se ole tulossa kokeiluun.

Työryhmän ansioksi on luettava erittäin hyvä ja perusteellinen tutkimusaineisto, jossa myös KD:n kannustavan perusturvan mallia on analysoitu. Raportissa on jopa korostettu KD:n mallin mukaisesti perusturvaetuuksien yhtenäistämistä ja vähenemäprosenttien asteittaisuutta.

KD:n kannustavan perusturvan mallia ei kuitenkaan voitu ottaa kokeilun pohjaksi, koska – kuten Kelan Olli Kangas totesi – meiltä puuttuu Suomesta reaaliaikainen tulorekisteri. KD:n malli pohjautuu Iso-Britannian Universal Credit -järjestelmään ja sen sekä negatiivisen tuloveron kokeileminen olisi edellyttänyt tulorekisterin olemassaoloa. Kristillisdemokraattien malli näyttää jääneen ulkopuolelle vain, koska kansallista tulorekisteriä ei ole saatu kehitetyksi riittävän aikaisin eikä tarvittavaa lainsäädäntöä sen tueksi. Urheilukielellä voisi kai todeta, että selvisimme semifinaaleihin.

Kristillisdemokraattien kannustavan perustulon malli tekisi työn vastaanottamisesta aina kannattavaa. Nythän tuloloukkuja jää edelleen osittaisen perustulon mallilla. Erityisesti vuokralla asuvien yksinhuoltajien tilanne tai työttömien tilanne ei juuri nykyisestä kohene.

KD jatkaa kuitenkin oman kannustavan perustulon mallin kehittämistä edelleen, sillä tulorekisteri tulee viimeistään 2019, jolloin työllisyyden ja kannustavuuden kannalta paras malli voitaisiin toteuttaa.

Essayah: Liikennebiokaasun päästöttömyys huomioon auto- ja ajoneuvoverossa

Kristillisdemokraattien kaksi lakialoitetta liikennebiokaasun edistämiseksi ovat tänään lähetekeskustelussa eduskunnan täysistunnossa. Liikennebiokaasu ei elinkaaritarkastelussa tuota hiilidioksidipäästöjä, mutta tätä ei ole otettu huomioon autoverossa eikä ajoneuvoverossa, jotka määräytyvät hiilidioksidipäästöjen määrän ja ajoneuvon painon mukaan.

– Maakaasua ja kotimaista liikennebiokaasua käyttövoimanaan käyttäviä ajoneuvoja verotetaan aivan kuin ne käyttäisivät 100% fossiilista maakaasua. Kuitenkin monet kaasuautolla ajavat käyttävät käyttövoimana lähes yksinomaan kotimaista liikennebiokaasua. Maakaasun ja liikennebiokaasun osuudet kaasuautojen käyttövoimana ovat olleet vuonna 2014 noin 50% ja 50%, toteaa lakialoitteiden ensimmäinen allekirjoittaja Sari Essayah.

Hänen mukaansa on monia syitä suosia käyttövoimana liikennebiokaasua: se kilpailee ympäristöystävällisyydessä ja elinkaaren hiilidioksidipäästöissä tuulivoimasähköllä ladattujen sähköautojen kanssa, ja biokaasu on jopa tietyillä tavoilla tuotettuna sähköä käyttövoimana huomattavasti ilmastoystävällisempää. Biokaasun tuotannossa yhdistyy energian tuotanto, ympäristöystävällinen jätehuolto ja ravinteiden kierrätys. Se on kotimaista, parantaa huoltovarmuutta ja kauppatasetta ja tuo työllisyyttä maaseudulle.

– Sarjavalmisteisten kaasuautojen saatavuus on parantunut merkittävästi. Suomessa kaasuautojen määrä on jäänyt kuitenkin alhaiseksi, alle 2000 autoon, kun Ruotsissa on jo noin 50.000 kaasuautoa. Osaltaan kyse on siitä, että liikennebiokaasun tuotantoa ja tankkauspaikkoja ei vielä ole syntynyt Suomessa riittävän kattavasti.

Liikennebiokaasun tuotannon lisäämistä Suomessa hidastaa se, että ajoneuvoverossa ja autoverossa biokaasun elinkaaripäästöjen alhaisuutta ei oteta huomioon. Liikennebiokaasun osuus kaasuautojen käyttövoimana on Suomessa noin 50%. Lakialoitteiden mukaan biokaasun ympäristöystävällisyys pitää ottaa sekä autoverolaissa että ajoneuvoverolaissa huomioon siten, että verotaulukossa kaasuautojen verot kasvavat alimman sovellettavan veron määrästä vain 50% siitä määrästä, joka kohdistuu muihin ajoneuvoihin.

– Näin tehtäessä kaasuautojen hankintahinta ja vuosittainen ajoneuvovero alenisivat, ja ne tulisivat edullisimmiksi paitsi ajaa, myös hankkia. Kysynnän kasvu johtaisi liikennebiokaasun tuotannon kasvuun ja näin Suomen liikenteen päästöt alkaisivat tehokkaasti vähetä, toteaa Sari Essayah.

Essayah: Perustulokokeilussa paljon epävarmuuksia

Perustulokokeilun eri malleja selvittänyt työryhmä suosittaa kokeiluun ns. osittaisen perustulon mallia, jossa 550 euron päälle rakentuu syyperusteiset etuudet. Eläkeläiset on tarkoitus jättää kokeilun ulkopuolelle.

– Huolta herättää kokeilun suuntaaminen kaikille yli 18-vuotiaille paitsi eläkeläisille. Perustulokokeilumallissa ollaan päätymässä tasaveroprosenttiin, jolla malli verotettaisiin sen maksajilta eli keskituloisilta ja siitä ylöspäin ansaitsevilta. Työryhmän omienkin laskelmien mukaan tämä saattaa johtaa korkeaan veroprosenttiin. Esimerkkinä käytetyllä 550 euron perustulolla tasaveroprosentti olisi jopa 43 prosenttia. Olen erittäin huolestunut nettoveroasteen mahdollisesta jyrkästä kasvusta, malli vaatii siltä osin harkintaa, muutoin hyydytämme palkansaajien ostovoiman täysin, moitti Essayah

– Kristillisdemokraattien kannustavan perustulon malli olisi tehnyt työn vastaanottamisesta aina kannattavaa. Nythän tuloloukkuja jää edelleen osittaisen perustulon mallilla. Erityisesti yksinhuoltajien tilanne ei juuri nykyisestä kohene.  Mallia ei kuitenkaan voida ottaa kokeilun pohjaksi, koska – kuten Kelan Olli Kangas totesi – meiltä puuttuu reaaliaikainen tulorekisteri. KD:n malli pohjautuu Iso-Britannian Universal Credit järjestelmään ja sen sekä negatiivisen tuloveron kokeileminen olisi edellyttänyt reaaliaikaisen tulorekisterin olemassaoloa, totesi Essayah

– KD jatkaa kuitenkin oman kannustavan perustulon mallin kehittämistä edelleen, sillä tulorekisterin toteutuminen voi tulevaisuudessa kuitenkin realisoitua, jolloin työllisyyden ja kannustavuuden kannalta parasta mallia voitaisiin toteuttaa, summaa Essayah.

KD:n perusturvamalli täällä.

Virvon varvon, terrorin ja rasismin torjun…

Belgian terroriteot ja Suomessa keskusteluun noussut lapsiin kohdistuva rasismi eivät ole niin kaukana toisistaan kuin äkkipäätä luulisi. Molemmat ilmiöt purkautuvat samasta syvyyden lähteestä, jossa kanssaihmisellä ei ole yhtäläistä ihmisarvoa, vihan kohteena hän kelpaa oman aatteen polttovoimaksi ja silloin hänen kohtelullaan ja kohtalollaan ei ole väliä.

Rasisminvastainen viikko sai lähtölaukauksen, joka osoitti sen viettämisen enemmän kuin tarpeelliseksi. Palmusunnuntaina isoäiti Tampereelta päästeli sielunsa kyllyydestä sellaista tekstiä, että tolkun ihmiselläkin pahaa teki. Pienille virpojatytöille pitäisi jakaa kondomeja ja puoluetoverin säestämänä vielä pekonipaketteja. Viime mainitun kommentin ”asiallisuudesta” sen lausuja piti tiukasti kiinni, edellinen sentään pyysi purkaustaan kohun säikyttämänä anteeksi.

Maanantain aamu-tv:ssä vauvana Suomeen adoptoitu Valtteri-poika ihmettelee kun bussit ajavat pysäkillä pysähtymättä hänen ohitseen.  Tummaihoisena hän saa kuulla ”neekeri”-kommentteja. Naapurin aikuiset valittavat omalla pihalla leikkimisestä.

Mikä näitä aikuisia ihmisiä riepoo, kun oma rasistinen viha pitää purkaa lapsiin? Rasismin syyksi on sanottu erilaisuuden pelkoa ja tietämättömyyttä. Lapsiasiainvaltuutettu muistutti, että lapsi ei osaa suhteuttaa tilannetta kokonaisuuteen, saati pohtia aikuisen käytöksen taustoja. Lapsi ottaa loukkauksen omaa itseään koskevana ja tulkitsee muiden aikuisten puuttumattomuuden samanmielisyydeksi.

Aikuisten rasismi vaikuttaa myös tilannetta ulkopuolelta seuraaviin lapsiin, ja horjuttaa heidän luottamustaan hakea turvaa aikuisesta.

Viime syksynä kaikki eduskuntapuolueet allekirjoittivat rasismin vastaisen peruskirjan. Poliittisilla toimijoilla ja vastuunkantajilla on vielä muita kansalaisia suurempi vastuu osoittaa, missä menee hyväksytyn ja ei-toivotun keskustelun raja.

Monet sanovat, ettei maahanmuutosta voi enää keskustella, tulematta leimatuksi rasistiksi. Väitän, ettei se pidä paikkaansa. Esimerkiksi terrorismin tuomitseminen ei ole rasismia, raukkamaiset teot eivät kaipaa minkäänlaista ymmärrystä. On myös eri asia pohtia sitä, miten turvallisuusuhkiin tulee vastata tai autetaanko turvapaikanhakijoita paremmin sisäisin siirroin vai kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta, kuin halventaa toisen ihmisen yhtäläinen ihmisarvo ja tölviä puolustuskyvyttömiä lapsia.

Rasismia kohdattaessa meillä jokaisella on vastuu puuttua tilanteeseen. Lapsen kohdalla se on aikuisen suoranainen velvollisuus. Rasismissa, jos missä, pitää paikkansa vanha viisaus: maailman ongelma ei ole pahan paljous, vaan hyvän hiljaisuus. Eihän vaieta – eihän.

Essayah Imatralla: Ei lapsilisiä verolle

Essayah Imatralla: Ei lapsilisiä verolle

Kaakkois-Suomen KD:n koulutuspäivässä Imatralla vieraillut Kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja Sari Essayah torjuu ajatuksen lapsilisien verotuksesta.

– Lapsilisien verotus on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan nousemassa esille hallituksen kehysriihessä. Verotuksen lisäksi pöydälle ollaan tuomassa ehdotus lapsilisän porrastuksen poistamisesta. Lapsilisien verottaminen ja sisarkorotusten poistaminen iskisi todella kovaa erityisesti monilapsisiin perheisiin. Lapsiköyhyyskin keskittyy yksinhuoltajaperheisiin ja monilapsisiin perheisiin. Lapsilisien verottaminen tarkoittaisi käytännössä lapsiperheiden verotuksen kiristämistä suhteessa lapsettomiin, Essayah kiteytti.

– Lapsiperheiden ostovoima on vähentynyt voimakkaasti. Työnteon kannustavuus karisee korkeisiin päivähoito- tai iltapäivähoitomaksuihin sekä jyrkkään progressiiviseen verotukseen. Siksi on ollut pettymys, että suuri osa hallituksen säästötoimistakin iskee erityisesti lapsiperheisiin. Hallitus on päättänyt lakkauttaa kokonaan lapsilisien indeksikorotukset, päivähoitomaksuihin on suunnitteilla rajut korotukset ja iltapäiväkerhojen maksut on tuplattu. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden leikkaaminen kohdistuu niin ikään erityisesti lapsiperheisiin, samoin kuin esimerkiksi ajoneuvoveron korotukset. Kuitenkin nyt tarvitsisimme voimakasta panostamista lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Hyvä perhepolitiikka on koko hyvinvoinnin peruskivi, linjasi Essayah.

Vammaisille ja vanhuksille norminpurussa sudenkuoppia

Hallitus aikoo karsia kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita muun muassa byrokratiaa keventämällä ja hallintoa joustavoittamalla. Nämä tavoitteet ovat itsessään kannatettavia, mutta pettymys oli melkoinen kun valtiovarainministeriön reformipaperi kuntien kustannusten karsimiseksi sisälsikin 60 miljoonan euron leikkaukset vammaisten ja vanhusten palveluihin.

Leikkurin alle ovat joutumassa mm. vammaisten liikkumista tukevat palvelut, henkilökohtainen apu sekä asumista tukevat palvelut. Säästöt on tarkoitus toteuttaa mm. asettamalla vammaisten tarvitsemille palveluille 75 vuoden yläikäraja. Ei – kukaan ei uskottele, että 75 vuoden iässä vamma häviäisi – mutta rajaamisella erityispalveluista kunnat noudattaisivat ikäpyykin jälkeen vain sosiaalihuollon yleisiä velvoitteita. Ikävä kyllä vaikeimmin vammaisten henkilöiden vammasta johtuviin erityisiin palvelutarpeisiin ei silloin pystytä vastaamaan.

Lisäksi suuri osa erityispalveluita saavista ihmisistä on ollut syntymästään saakka vaikeasti vammaisia tai vammautunut nuorella iällä. Harvalle on päässyt työeläkettä kertymään, ja elämä on sinnittelyä sairaudesta tai vammasta johtuvien lääke- ja terveydenhuoltokustannuksien kattamiseksi pienellä takuueläkkeellä. Tällaisilta ihmisiltä henkilökohtaista apua tai asumisen tukipalveluita leikkaamalla ei paljoa säästetä, vaan luodaan vain lisää toimeentulotukiasiakkaita.

Kristillisdemokraatit olivat kaukaa viisaita, kun vaalien jälkeen hallitustunnustelija Sipilän kysymykseen sitoutumisesta kuntien normien purkuun muistutimme: ”Osa kuntien velvoitteista takaa heikoimmassa asemassa olevien elintärkeitä oikeuksia ja palveluja. Kuntien velvoitteiden karsiminen ja normien purku ei saa tarkoittaa kenenkään heitteille jättämistä.”

Valtion ja kuntien vaikea taloudellinen tilanne ei ole kenellekään epäselvää. Kuitenkin normin purkaminen laista tarkoittaa siihen suunnatun valtionosuuden poistamista. Tällöin jää kuntien omaan harkintaan, paljonko ne pystyvät rahoittamaan palvelun saatavuutta ja sen tasoa.  Tästä seuraa, että köyhissä kunnissa on väistämättä heikommat palvelut. Ei kai alun perin norminpurkutalkoilla tavoiteltu ihmisten ja alueiden eriarvoistumista?

Säästöjä tarvitaan, mutta ne on haettava keinoilla, jotka eivät kosketa ihmisarvoisen elämän turvaavia vammaispalveluja, kuten henkilökohtaista apua tai asumisen palvelua. Myös yli 75-vuotiailla vaikeavammaisilla tulee olla oikeus ikääntyä arvokkaasti!

Hyvää Naistenpäivää!

Nainen heitti kolikon toivomuslähteeseen ja toivoi: ei ruoanlaittoa, ei siivoamista, ei lasten kiukuttelua, ei vastuuta mistään… meni hetki ja nainen muuttui; mieheksi!

Vitsi taitaa olla vanhentunut monessa mielessä. Suomalaisen tasa-arvokeskustelun ytimessä ei hetkeen ole ollut villakoirien jahtaaminen ja muu kotitöiden jakaminen, vaan enemminkin koulutukseen, työ-markkinoihin ja palkkakehitykseen liittyvät vinoumat. Samoin tasa-arvo-käsite ei ole enää pelkästään naisille tärkeä vaan yhtälailla miehille. Tämän osoitti taannoin käyty räväkkä some- ja julkinen keskustelu miehistä oman elämänsä marginaalissa.

Moni nuori suomalaisnainen pitää itsestäänselvyytenä, että hänellä tulee elämässään olla samat vapaudet ja velvollisuudet kuin miehillä. Silti koulutusalojen valinnoissa Suomessa ammattien, alojen ja työjaon osalta sukupuolten mukainen eriytyminen eli segregaatio on yleisempää kuin muualla Euroopassa. Tytöt valitsevat edelleen ”naisten töitä” ja niinpä työelämän ammatit ovat meillä jakautuneet neljänneksi voimakkaimmin Euroopassa.

Tämä puolestaan heijastuu alojen palkkakehityksen kautta eläkeköyhyyteen saakka. Naisilla on keskimäärin noin 700 euroa pienempi eläke kuin miehillä. Toki perhevapaatkin vaikuttavat eläkekertymään. Suurin osa pienimmän takuueläkkeen saajista on naisia, joille ei entisessä järjestelmässä mm. maatalon emäntinä tai kotona lapsia hoitaneina puolisoina kertynyt työeläketurvaa laisinkaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö lanseerasikin yhteishakuja varten nuorille suunnatun ”Valitse ala päällä, älä alapäällä” – kampanjan. Myös matematiikan ja luonnontieteiden opiskeluun tyttöjä pitää edelleen kannustaa poikia enemmän, vaikka osaamistasossa ei ole eroja. Viesti kumminkin on selvä: tasa-arvoisemmat työmarkkinat ovat myös omista valinnoistamme kiinni.

Sote- ja itsehallinto-härdellin keskellä ei ehkä muisteta sitäkään, että suomalaissa kunnissa tuotetaan ”tasa-arvopalveluja”. Kuntien hyvinvointipalvelut ovat kumminkin niitä, jotka helpottavat työn ja perheen yhteensovittamisessa sekä tukevat niin naisten kuin miesten osallistumista taloudelliseen ja poliittiseen päätöksentekoon.  Näistä palveluista tärkeimpiä ovat mm. laadukkaat lastenhoitopalvelut, yhtäläiset koulutusmahdollisuudet ja vanhusten ja muiden sosiaaliset tukipalvelut. Näistä ei olisi vara tinkiä, tulipa uudesta hallinto- ja rahoitusmallista sitten millainen himmeli tahansa.

Tänä vuonna kansainvälisen naistenpäivän teemana on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä. Jälleen yksi niistä ylevistä tavoitteista, jonka kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat yhdessä hyväksyneet, mutta jonka edistämiseen osassa maista ei ole pienintäkään kiinnostusta. Tasa-arvo ei edisty kulttuurista ja uskonnosta kumpuavien valtarakenteiden takia monissakaan maissa, jos se jää vain naisten asiaksi. Tasa-arvo on nähtävä ihmisoikeuskysymyksenä, joka edellyttää kaikkien osallistumista. Siksi naistenpäivä on myös miesten päivä!

 

Hallituksen pelastettava ahdinkoon joutuneet maatalousyrittäjät

Kansanedustajat Sari Essayah ja Peter Östman vaativat, että hallitus ryhtyy erityistoimiin, joilla pelastetaan maatalousyrittäjien edellytykset jatkaa toimintaansa siltä osin kun se johtuu tukien maksatusten kohtuuttomasta viivästymisestä.

Maa- ja metsätalousministeriön tulee antaa Maaseutuvirastolle riittävä tuki ja samalla vaatia, että tukien maksatus saadaan toimimaan uusissa tukijärjestelmissä. Tarpeen vaatiessa valtion tulee taata maatalousyrittäjien hätälainat, jotteivät yrittäjät ajaudu konkurssiin odottaessaan heille kuuluvia tukia.

Suomalainen maanviljely ja kotimainen ruokatuotanto on ajautunut viime vuosina todellisiin vaikeuksiin. Tuottajahintojen lasku, Venäjän pakotteet, tukimaksatusten lykkääminen sekä haastavat sääolosuhteet ovat viime vuosina ajaneet monet maatalousyrittäjät tiukoille. Ilman hallituksen päättäväisiä ja pikaisia toimia suomalainen maanviljely tulee näkemään konkurssiaallon ja suomalaisen ruokatuotannon alasajon. Tällä kehityksellä olisi tuhoisa vaikutus Suomen huoltovarmuuteen.