Eilen julkaistiin uutinen siitä, että pienten vaalipiirien äänestysprosentit ovat matalampia ja kansa tahtoo jäädä vaalipäivänä kotiin ennemmin kuin rynnistäisi vaaliuurnille. Arvostamani valtio-oppinut Sami Borg tulkitsee syynä olevan nykyisen vaalijärjestelmämme, joka heikentää kansalaisten uskoa vaikutusmahdollisuuksiinsa. ”Kansalaiset etääntyvät puolueista, poliitikoista ja politiikasta yleensä”, kiteytti Borg.

Niinpä…tuntuu hullunkuriselta, että samanaikaisesti suurten puolueiden suulla voivotellaan äänestysprosentteja ja mietitään jos jonkinmoista markkinameininkiä, että saataisiin kansalaiset innostumaan kulloinkin meneillään olevista vaaleista. Kuitenkaan kansa ei kaipaa sirkushuveja, vaan ainoastaan oikeudenmukaisen vaalijärjestelmän, joka todella takaisi jokaisen äänen yhtäläisen painoarvon. Pienten vaalipiirien piilevät äänikynnykset huitelevat toisella kymmenellä ja tilanne vain pahenee väen pakkautuessa etelään.

Istuin yli puolivuotta uutta vaalilakia valmistelleessa työryhmässä ja kuulimme kymmeniä asiantuntijoita. Lopputuloksena on esitys, joka toteutuessaan takaisi sekä alueellisen edustuksen että myös suhteellisuuden toteutumisen. Koko uudistus uhkaa kuitenkin kaatua erimielisiin hallituspuolueisiin. Demarit eivät myöskään tue tämän kaltaista uudistusta. Ei kyllä yllätä, koska kaikki suuret puolueet ovat uudistuksessa menettäjiä. Näinköhän taas vesitetään jälleen kerran vaalilain uudistus,

Viime viikolla suuntasin yli 800 muun ulkomaalaisen kutsuvieraan tavoin kohti Washingtonia osallistuakseni kansalliselle rukousaamiaiselle. Monipäiväinen kokoontuminen on lajissaan ainutlaatuinen perinne. Kolmekymmentä luvun laman syövereissä liikemiesten parissa syntynyt rukousryhmäliike levisi nopeasti ympäri maan ja saavutti pian liittovaltion korkeimmat poliittiset johtajat. Siitä lähtien senaatin ja edustajainhuoneen yhteinen aamurukousryhmä on isännöinyt tapahtumaa, johon maan presidentit ovat aina osallistuneet.

Kyseessä ei ole vain kaunis traditio, vaan ihmisten avointa kohtaamista sovinnon hengessä, rehellisiä puheenvuoroja ja tietysti rukousta. Tämän vuoden odotetuin puhe kuultiin presidentti Obamalta, joka korosti erityisesti lähimmäisen rakkauden voimaa yhteisöjä, yhteiskuntia ja koko maailmaa muuttavana tekijänä.

Henkilökohtaisesti vaikutuin eniten ex-pääministeri Tony Blairin jakamasta sanomasta. Avoimesti hän kertoi 10-vuotiaana kokemastaan ensikosketuksesta uskon maailmaan polvistuessaan yhdessä opettajansa kanssa rukoilemaan sydänkohtauksen saaneen isänsä puolesta. Hädissään pieni poika epäili opettajalle, ettei Jumala ehkä kuulekaan rukousta hänen julkiateistisen isänsä puolesta. Armon sanat porautuivat syvälle nuoreen sydämeen. Jumala rakastaa ilman ehtoja, vaatimatta vastarakkautta. Tämä sanoma kantaa yhä: ansioton rakkaus – pysyvä lupaus – liitto, joka ei murru.

Kun on ollut viikon ilmapiirissä, jossa uskosta ja Jumalasta juttelee siinä kuin päivän säästä, niin paluu arkeen oli sitäkin karumpi. Meillä vaaditaan valtiopäivien lyhyet jumalanpalveluksetkin pois, kun samaan aikaan maailman vaikutusvaltaisimmat johtajat kokoontuvat päiviksi Jumalan kasvojen eteen – surullista.