Kansalaisaloitteen käsittelytapa eduskunnassa on suuri muutos normaaliin hallituksen kautta tehtävään lainsäädäntötyöhön ja osoittaa, että prosessi oli heikosti mietitty etukäteen. Jo ensimmäisen, turkistarhausta käsitelleen kansalaisaloitteen saavuttua eduskuntaan puhemiesneuvostossa oli erimielisyyttä käsittelyjärjestyksestä.
Yksi eduskuntaan saapuneista kansalaisaloitteista on sisältänyt pykälämuotoista tekstiä kaikkine lakiteknisine heikkouksineen, kun taas toiset ovat olleet toivomusaloitteen tyylisiä. Lainsäädäntöprosessia onkin luotu lennossa, ja muun muassa valiokunnan pykälävastalauseiden varassa on rakennettu lakitekstiä, joka yleensä etenee lakikirjaan ministeriön huolellisen valmistelun, yleis- ja yksityiskohtaisten perusteluiden ja vaikutusarvioiden kautta.
Avioliittolain muutos sukupuolineutraaliksi kansalaisaloitteen kautta on lisäksi luonut kummallisen tilanteen lainsäädännön sisäiseen harmonisointiin. Laki astuu voimaan 2017, mutta siihen liittyy suuri joukko lainmuutoksia, joiden määrästä ja vaikutusalasta ei tunnu olevan tietoa.
Lainsäädäntöjohtaja Antti Leinonen oikeusministeriöstä sanoi presidentin vahvistettua lain: ”Vielä on mahdotonta sanoa, mitä kaikkea joudutaan muuttamaan. Selvitystyö vasta alkaa.”
Vaikka tuleva hallitus velvoitettiin avioliittokäsitteen muutoksesta aiheutuvat lainmuutokset antamaan, on mahdollista, että tuleva eduskunta ne kumoaa, jos siellä on enemmistö sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavia edustajia. Kenelläkään ei ole käsitystä, mitä sitten tapahtuu. Lisäksi aivan hiljattain on laitettu vireille kansalaisaloite avioliittolain säilymisestä miehen ja naisen välisenä eli palaaminen nykytilanteeseen, jossa on parisuhdelaki samaa sukupuolta oleville ja avioliittolaki erikseen.
Mielestäni edellisen eduskunnan päätöksillä ei voida sitoa seuraavaa, vaan edustajilla on jatkossakin oltava omantunnon vapaus kuten alkuperäisenkin lainmuutoksen käsittelyssä. Kristillisdemokraatit olivat ainut eduskuntaryhmä, joka kokonaisuudessaan puolusti avioliittolain määrittelyn säilymistä miehen ja naisen välisenä.
Tähän asteisten kansalaisaloitteiden käsittely on jo osoittanut, että käsittelytapaa tulisi varmaan harkita, jotta normaalit vaikutukset muuhun lainsäädäntöön ja tarvittavat vaikutusarviot voidaan tehdä.
Entäpä jos turkistarhauksen kielto olisi saanut eduskunnan enemmistön kannatuksen ilman taloudellisia vaikutusarvioita muun muassa tulevaa hallitusta sitovista luopumiskorvauksista tarhaajille tai muutostarpeista perustuslain takaamaan elinkeinovapauteen? Kaikki olisivat sitä mieltä, että on tehty surkeasti valmisteltua lainsäädäntöä.
Oikeusministeriössä kannattaisi ainakin yksi työryhmä pistää pystyyn asiaa pohtimaan.
(Kirjoitus on julkaistu Karjalaisessa 1.4. ja Iisalmen Sanomissa)