Ajankohtaista

RSS

Kasvupalvelulaki on sekava – ”nettityökkärien” sijaan henkilökohtaisia lähipalveluja

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunta keskustelee tänään lähetekeskustelussa ns. kasvupalvelulakiesityksestä HE 35/2018. Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen kasvupalveluiden allianssimalli on sekava kokonaisuus, jota tulee korjata.

– Työllisyys- ja yrityspalvelut ovat koko kansantalouden pohja, joiden tulee taata asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu ja palvelut eri puolilla maata. Niiden järjestäminen ei saa jäädä sekavien yhteistyötoiveiden varaan, muistuttaa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.

Essayah`n mielestä hallituksen malli jättää käytännössä auki eri toimijoiden roolin kasvu- ja työllisyyspalveluiden toteuttajana. Tarkoitus on myöhemmin sopia maakunnan viranomaisten ja kuntien, yritysten sekä kolmannen sektorin toiminnan kokonaisuudesta. Säädöksiä ei ole sen paremmin nykyisiä TE-keskuksia vastaavista asiointipisteistä kuin määräajoista, miten nopeasti työttömän tulisi palveluihin päästä. Sen sijaan puhelin- ja internetpalveluihin ohjeistetaan.

– Itse pelkään, että heikommassa työmarkkina-asemassa olevat jäävät ”nettityökkäreissä” jalkoihin puhumattakaan niistä, jotka tarvitsisivat rinnalle myös sosiaalipalveluja. On myös jokseenkin nurinkurista, että työttömien palveluja ollaan viemässä enenevässä määrin etäpalveluiksi, kun kasvokkain tapahtuvaan asiointiin perustuva kokeilu tuottaa parasta tulosta.

Kansanedustaja Sari Essayah vaatii selkeätä rakennetta kasvupalveluihin.

– Työhallinnon ja sosiaalityön osaaminen on saatava saman katon alle. Hallituksen mallissa kokonaisvastuu työttömästä jää maakuntien toteutuksen varaan. Pitää olla yksi paikka, mistä työtön saa palvelut ja tuet.

Kristillisdemokraattien mielestä TE-toimiston tulee olla jatkossakin viranomaispäätöksineen julkinen toimija, jonne yhdistetään sosiaalityö työikäisten ja kykyisten asiakkaiden osalta. Työkyvyn arvioinnin, sosiaalityön palvelut sekä tulevaisuuden uudistetun kannustavan perusturvan tuet myöntäisi yksi TE-toimisto.

Kasvupalvelut kaipaavat selkeyttä

Kirjoitettu kirjoittajana

Maakuntauudistuksessa työllisyys- ja yrityspalvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle. Asia on jäänyt pahasti sote-keskustelun varjoon, vaikka kyseessä on koko kansantalouden kannalta aivan keskeisistä palveluista. Hallituksen sopima kasvupalveluiden allianssimalli on sekava kokonaisuus, jonka käsittely on eduskunnassa vasta alkamassa.
Käytännössä malli jättää auki maakuntien ja kuntien roolin kasvu- ja työllisyyspalveluiden järjestäjänä ja toteuttajana. Tarkoitus on myöhemmin sopia myös kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin roolit kokonaisuudessa. Säädöksiä ei ole sen paremmin nykyisiä TE-keskuksia vastaavista asiointipisteistä kuin määräajoista, miten nopeasti työttömän tulisi palveluihin päästä. Sen sijaan puhelin- ja internetpalveluihin ohjeistetaan.

Itse pelkään, että heikommassa työmarkkina-asemassa olevat jäävät ”nettityökkäreissä” jalkoihin puhumattakaan niistä, jotka tarvitsisivat rinnalle myös sosiaalipalveluja. On myös jokseenkin nurinkurista, että työttömien palveluja ollaan viemässä enenevässä määrin etäpalveluiksi, kun kasvokkain tapahtuvaan asiointiin perustuva kokeilu tuottaa parasta tulosta.
Pirkanmaalla on nimittäin toteutettu kokeilu, jossa jokaisella työttömällä on mahdollisuus saada oma ohjaaja henkilökohtaisena lähipalveluna. Kunnat ovat myös saaneet tehdä siinä itsenäisiä työllistämispäätöksiä. Jos asiakas ei ole päässyt työhön tai koulutukseen, hän pääsee sellaiseen työllistämistä edistävään palveluun, joka auttaa häntä eteenpäin. Pitkäaikaistyöttömien aktivointiasteet ovatkin tällä palveluiden tukimallilla nousseet joissakin kunnissa jopa yli 50 prosentin. Tuki ja palvelut näyttäisivät aktivoivan paremmin kuin hallituksen aktiivimallin keppilinja.

Kolmannen sektorin rooli työllistämispalveluiden tarjoajana tulee myös selkeyttää. Yhdistys- tai säätiöpohjalta toimivat työttömien yhdistykset, työpajat ym. tekevät arvokasta työtä osa-työkykyisten ja pitkäaikaistyöttömien osallistamiseksi. Näyttää siltä, että näiden toimijoiden on oltava mukana markkinaehtoisesti tai muuten aiheutetaan tässä allianssimallissa kilpailuneutraliteettiongelmia.

Välityömarkkinoista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä vammaisten, pitkäaikaissairaiden tai osatyökykyisten ihmisten tarpeisiin räätälöityjä toimenpiteitä ja yritysmuotoja, joilla autetaan ihmisiä takaisin työelämään. Heikentyneestä työkyvystä huolimatta monilla on hyvät mahdollisuudet työntekoon pysyvästi räätälöityjen tehtävien, työtehtävien mukauttamisen ja työaikajärjestelyjen kautta. Välityömarkkinat ovat parhaimmillaan voimavara alueellisen elinkeinotoiminnan ja työllisyyspolitiikan kehittämisessä.
Tuoreen Yrittäjägallupin mukaan 63 prosenttia pk-yrityksistä työllistäisi enemmän, jos normeja olisi vähemmän. Alle kymmenen hengen mikroyrityksiä on Suomen yrityksistä yli 93 prosenttia. Näihin yrityksiin velvoitteet osuvat kaikkein kipeimmin. Yrittäjien palvelut tulisikin järjestää maakunnissa edullisina ja yhden luukun periaatteella yrityspalvelupisteessä, joka voi olla kuntien kanssa yhteinen. Halukkuus investointeihin ja kasvuun ei saa kaatua turhaan byrokratiaan ja luukulta toiselle juoksemiseen.
Elinvoimapalveluissa yhteistyö kuntien ja maakunnan välillä on avain koko alueen menestykseen. Tämä koskee erityisesti työvoima-, koulutus- ja osaamispalveluita sekä kaavoitus ja lupa-asioita, joissa alueen yritysten tarpeita on kuunneltava tarkasti. Koulutukseen, kotoutumiseen ja työllistämisvalmiuksiin liittyvissä kasvupalveluissa mm. vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat olla yksi palvelun tuottajista.

Työllisyys- ja elinkeinopalveluissa on oltava selkeä rakenne, mikä takaa asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun ja palvelut eri puolilla maatamme. Työllisyys- ja yrityspalvelut ovat koko kansantalouden pohja; niiden järjestäminen ei saa jäädä sekavien yhteistyötoiveiden varaan.

Ryhmäpuheenvuoro kehysselonteosta: Talouden suuret kysymykset jäivät hallitukselta ratkaisematta

Kirjoitettu kirjoittajana

Kansanedustaja  Sari Essayah (KD)
Ryhmäpuheenvuoro 17.4.2018
VNS Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019-2022

Arvoisa puhemies,

Suomen talouden näkymät näyttävät positiivisilta. Talouskasvu jatkuu ennusteiden mukaan tasaisena tulevien vuosien aikana. Tämä mahdollistaa hyvän työllisyyskehityksen ja antaa julkisen talouden rahahanojen vartijoille hieman pelivaraa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hallituksen kehysriihessä tekemiä päätöksiä osittain oikeansuuntaisina ja kannatettavina. Suuressa kuvassa hallituksen päätökset ovat kuitenkin näpertelyä ja vanhojen virheiden paikkaamista.

Talouden suuret kysymykset, kuten sote-uudistuksen vaikutusarviot, sotu-uudistuksen vireille pano ja työmarkkinoiden kokonaisremontti ovat yhä joko täysiä arvoituksia tai sitten ne jätettiin kylmästi seuraaville hallituksille.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kiittää hallitusta siitä, että se on vihdoin herännyt alhaisen syntyvyyden tuomaan uhkaan. Pienet hallituksen tekemät korjaukset lapsiperheiden elämään ovat tervetulleita. Olisimme toivoneet, että hallitus olisi ollut koko kauden hereillä. Sen sijaan hallitus on tällä kaudella tehnyt lukuisia lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavia sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä. Myös palvelut ovat heikentyneet mm. ryhmäkokojen kasvun kautta. Lapsivähennyksen poistaminen vaikutti siihen, että ainoana ryhmänä lapsiperheiden verotus kiristyi. Syntyvyys ei lähde nousuun sillä, että ensin leikataan ja heikennetään ihmisten uskoa tulevaisuuteen ja sitten vuosi ennen vaaleja hieman paikkaillaan.

Eduskuntaryhmämme olisi toivonut, että hallitus olisi pistänyt enemmän paukkuja myös takuu- ja kansaneläkkeen varassa elävien toimeentulon parantamiseen. Hallituskaudella tehdyt kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset sekä palvelumaksujen ja lääkkeiden ja matkojen kela-omavastuuosuuksien korotukset ovat kiristäneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten taloudellista asemaa. Useampi kuin joka kymmenes yli 65-vuotias, pienituloinen ikääntynyt jättää menemättä lääkäriin rahan takia.

KD eduskuntaryhmä pitää hyvänä sitä, että hallitus pyrkii parantamaan työllisyyttä ja vähentämään työllisyyden esteitä. Tarvitsemme joustavia työmarkkinoita ja uusi yrityksiä, jotka uskaltavat investoida ja erityisesti palkata henkilöstöä. Keinot pitää kuitenkin olla sellaisia, etteivät ne heikennä nuorten ihmisten asemaa tai aiheuta turhaa epävarmuutta. Syntyvyyden kannalta on tärkeää huolehtia nuorten pääsystä niin koulutukseen kuin vaki-työsuhteisiin. Nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan lisäpanostuksia erilaisiin opintopolkuihin työelämään koulutusleikkausten sijaan. Ryhmämme olisi toivonut hallitukselta toimia myös paikallisen sopimisen edistämiseksi. Mihin tämä hallituksen alkukauden tavoite on jäänyt matkan varrella?

Viime aikoina olemme saaneet seurata, kuinka hallituspuolueet yksi toisensa jälkeen ovat tulleet kristillisdemokraattien kanssa samoille linjoille sosiaaliturvan uudistamisen suhteen. KD:n Kannustavan perusturvan malli on antanut hyvän pohjan muiden tulla mukaan syyperusteiseen eri etuuksia yhdistelevään yleistuki -uudistukseen. Jos hallituksessa olisitte uskoneet meitä jo 2015, niin tarpeettoman ja kalliin perustulokokeilun rahat olisi voitu suunnata toisin. Kehysriihessä hallitus päätti toteuttaa KD:n pitkäaikaisen tavoitteen vanhempainpäivärahan korottamisesta vähimmäispäivärahan tasolle. Kristillisdemokraattien mielestä vanhemmuutta ja lastenhoitoa tulee tukea siinä missä työtöntäkin.

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit pitävät hallituksen linjauksia osittain oikeansuuntaisina. Odotimme kuitenkin hallitukselta enemmän. Toivoimme kunnollista korjausliikettä lapsiperheiden ja vanhusväestön aseman parantamiseksi. Toivoimme myös uusia rakenteellisia uudistuksia. Saimme vaalibudjetille vaalikehyksen. Kehyspäätöksen, jossa jaetaan pientä hyvää sinne tänne, mutta eniten kustannusvaikutuksiltaan ja laskentamalleiltaan auki olevaan sote –pilotointiin. Seuraavaa hallitusta odottanee siis kallis huomenlahja.

 

Lapset ja nuoret sote-maku-landiassa

Kirjoitettu kirjoittajana

Maakunta- ja sote-uudistusta on tarkasteltu pitkälti terveydenhuollon näkökulmasta. Toki se sektori valtaosassa kustannusten suhteen onkin, ja esimerkiksi ikäihmisten kohdalla sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon yhteensovittaminen on keskeistä. Lapsille ja nuorille on kuitenkin ratkaisevaa, saadaanko sivistyspalveluiden ja soten yhteistyö toimivaksi.

Maakuntauudistuksessa lasten ja nuorten arjen palvelut jäävät kuntiin. Päiväkodit, koulut, kirjastot, liikuntapaikat ja puistot ovat lasten tärkeimpiä lähipalveluita. Lasten ja nuorten kannalta sote-integraatio ei siis riitä, jos halutaan sopivaa tukea oikeaan aikaan.

Tulevaisuudessa maakunnan vastuulla on koota toimivat palvelukokonaisuudet niin, että esimerkiksi neuvola, kotipalvelu, perhetyö, vanhemmuuden ja parisuhteen tuki, lastensuojelu sekä lasten- ja nuorisopsykiatria toimivat yhdessä lapsi- ja perhelähtöisesti.

Tuen pitää tulla mieluiten kotiin, kouluun ja varhaiskasvatukseen eli lapsen arkiympäristöön.

Perhekeskuksissa tulee olla joustavasti saatavissa perheiden tarpeiden mukaista tukea neuvoloista ja perheneuvonnasta matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Perhekeskuksissa tulee yhdistyä maakunnan, kuntien, järjestöjen ja seurakuntien perheiden hyvinvointiin tähtäävää toimintaa.

Tärkeimpiä maakunnan linjauksia lasten ja nuorten palveluiden suhteen on se, ulotetanko asiakassetelit neuvolatoimintaan. Suomessa on neuvolatoiminnan ansiosta maailman terveimmät pikkulapset, ja neuvoloita tullaan edelleen opiskelemaan maailmalta Suomeen.

Raskaana olevista neuvolatoiminta kattaa 99,6 prosenttia ja alle kouluikäisten lasten perheistä lähes saman verran. Asiakassetelin myötä on vaarana, että yksityinen toimija ei ehkä otakaan puheeksi vaikeita asioita, esimerkiksi perheen alkoholinkäyttöä tai väkivaltaepäilyjä, sillä pelätään asiakkaan vaihtavan neuvolaa. Samoin yhteistyö ja tiedonkulku voi vaikeutua ja pirstaloitua, kun toimijoita on useita.

Suomen syntyvyysluvut on niin hälyttävällä tasolla, ettei lapsiperheiden tuessa ja palveluissa ole tinkimisen varaa. Maakuntastrategiaan tulisi kirjata lapsiystävällisyys mittareineen ja lapsivaikutusten arviointi kaikessa päätöksenteossa, jotta ne eivät talouspaineissa unohdu.

Maakunnissa tulisi ottaa käyttöön myös lapsibudjetointi, jolloin lapsi- ja perhepalveluiden kustannuksia tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Lapsiystävällinen toimintatapa tulisi kirjata myös kaikkiin hankintasopimuksiin.

Valtiovarainministeriö arvioi vuonna 2010, että hedelmällisyysluvun 0,5 kasvu vähentäisi kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä eli tuolloin kahdella miljardilla eurolla.

Trendi on kuitenkin päinvastainen. Väestörakenteen vinouma pahenee ja sen myötä kestävyysvaje. Taloudellisia panostuksia lapsiperheiden ja nuorten etuuksiin kannattaa katsoa myös tästä näkökulmasta.

Jos voimme lisätä erilaisin toimin nuorten aikuisten halua perheen perustamiseen ja perheiden luottamusta tulevaisuuteen, se panostus kannattaa myös taloudellisessa mielessä. Lapsiperheiden tukeminen on parasta kasvupolitiikkaa.

Terveiset kehysriiheen: Lapsiperheiden ja pieneläkeläisten tilannetta helpotettava

Kirjoitettu kirjoittajana

Hallitus kokoontuu alkavalla viikolla kehysriiheen hyvässä suhdannetilanteessa. Talouden kokonaiskuva mielessä pitäen olisi tärkeää kohdentaa kehyksissä olevaa liikkumavaraa lapsiperheköyhyyden torjumiseen ja pienimpien eläkkeiden, takuu- ja kansaneläkkeen, varassa elävien toimeentulon parantamiseen.

–       Hallituskaudella on tehty lukuisia lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavia sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä. Myös lapsilisän reaaliarvo on pienentynyt lähes kolmanneksella 2000-luvulla eikä ostovoimaa ole korjattu elinkustannusten nousun mukaisesti. Lapsivähennyksen poistaminen vaikutti siihen, että ainoana ryhmänä lapsiperheiden verotus kiristyi. Tilastokeskuksen mukaan yli 100 000 lasta asui pienituloisissa kotitalouksissa ja lapsiperheiden köyhyys on kääntynyt kasvuun. Tilanteen kohentamiseen tarvitaan useita täsmätoimia mm. lapsilisien ostovoiman korjaamista, oppimateriaalilisää opintotukeen ja kunnilla täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen käyttämistä vähävaraisten perheiden lasten harrastusten tukemiseen, vaatii KD:n puheenjohtaja Sari Essayah.

–       Samoin hallituskaudella tehdyt kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset sekä palvelumaksujen ja lääkkeiden ja matkojen kela-omavastuuosuuksien korotukset ovat kiristäneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten taloudellista asemaa. Useampi kuin joka kymmenes yli 65-vuotias, pienituloinen ikääntynyt jättää menemättä lääkäriin rahan takia. Eläkeläisköyhyyttä torjuakseen hallituksen tulisi nostaa pienimpiä takuu- ja kansaneläkkeitä 25 eurolla kuussa, jotta hallituskauden aikana tehdyt ostovoiman heikennykset tulisivat korjattua, Essayah toteaa.

 

Terveydenedistämisen kannustinta parannettava

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien 60-vuotisjuhlavuoden maakuntakiertueen avaustilaisuudessa Joensuussa puhunut puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah vaatii terveydenedistämisen nostamista sote-uudistuksen keskiöön ja sen kannustimen parantamista.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun hillitseminen edellyttää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehokasta toteuttamista ihmisten arkiympäristöissä. Ilman terveydenedistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn ottamista tosissaan sote-uudistus ei tule onnistumaan, olipa malli mikä hyvänsä, Essayah summasi.

– Maakuntien rahoituslaissa on kaavailtu terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen yhden prosentin ns. hyte-kerrointa, joka on riittämätön luomaan todellista kannustinta laaja-alaisen ja poikkihallinnollisen asian järjestämistehtävän toteuttamiseen. Toteutuneen toiminnan ja tulosten perusteella on tarkoitus kannustaa maakuntaa laaja-alaisesti kansansairauksien ehkäisyyn, ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen ja tapaturmien vähentämiseen sekä syrjäytymisen ehkäisyyn, sosiaalisen hyvinvoinnin ja työllistymisen edistämiseen.

– Haasteena on, että sote-uudistuksessa vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säilyy kunnilla, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien järjestettäväksi. Maakunnissa pitäisi ratkaista, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toteutuu osana järjestämistehtävää, ja miten varmistetaan toimeenpanon johtaminen. Tässä muutoksessa on tärkeä varmistaa, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ehkäisevät palvelut muodostavat jatkossakin kansalaisen kannalta vaikuttavan kokonaisuuden ja että vastuu ja resurssit säilyvät.

– Erityisesti on nostettava esille ikäihmisten toimintakyvyn edistäminen. Esimerkiksi ikäihmisten arkiliikunnan tukemisella voidaan vaikuttaa mm. lihasvoiman ja tasapainon parantumiseen. Liikunta hidastaa toimintavajausten syntyä ja parantaa omatoimisuutta. Tällä puolestaan on suuri merkitys vanhustenhoidon kustannusten kasvun hillitsemisessä, muistutti Essayah.

Ratkeaako soten solmut?

Kirjoitettu kirjoittajana

Sote-uudistuksen puuttuva palanen eli perustuslakivaliokunnan noottien pohjalta uudistettu valinnanvapauslaki saapui vihdoin eduskuntaan.  Mikä sitten muuttui?

Merkittävin muutos on julkisen puolen yhtiöittämispakon poistuminen; sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nyt maakunnan liikelaitoksessa. Toisaalta tämä muutos voi taas olla ongelmallinen EU-valtiotukisäännösten kannalta, koska julkinen toimija ei voi mennä konkurssiin. Niinpä esitys taiteilee Suomen perustuslakivaliokunnan kannan ja EU:n kilpailuoikeuden linjausten välimaastossa. Tämä voi olla riski, jonka toteutuminen tiedetään aikaisintaan 2022. Silloin nimittäin toinen perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos eli vaiheittainen voimaantulon asiakasseteleiden ja hammashoidonkin osalta toteutuu.

Sote-keskuksissa on myös oltava tarjolla vähintään kahta erikoisalan palvelua maakunnan harkinnan mukaan. Lisäksi perustuslakivaliokunta linjasi, että julkiset hallintotehtävät kuuluvat viranomaisille eli lähtökohtaisesti maakunnan liikelaitokseen. Tämä puolestaan rajoittaa sote-keskusten sosiaalipalvelut neuvontaan ja ohjaukseen, ja maakunnan liikelaitoksen sosiaalityöntekijöiden vierailuihin.  Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoiteltu integraatio huolestutti jo ennen tätäkin, eikä asiantila tällä kohene.

Jo joulukuussa hallitus muutti esitystään siltä osin, että maakuntia ei lähtökohtaisesti velvoiteta tarjoamaan asiakasseteleitä erikoissairaanhoidossa. Tämä KD:nkin vastustama velvoite olisi pahimmillaan vaarantanut julkisten sairaaloiden päivystyksen. Asiakasseteliä on kuitenkin tarjottava, mikäli potilas ei pääse erikoissairaanhoidon hoitotakuun määräajassa maakunnan liikelaitoksen palveluihin. Sinällään järkevän kuuloinen linjaus on kuitenkin perustuslakivaliokunnassa vielä tiukassa syynissä, sillä se saattaa rikkoa taas maakunnan itsehallintoa.

Perustuslakivaliokunnan edellyttämien muutosten lisäksi valinnanvapauden taustalla olevaa rahoitusmallia eli asiakkaasta sote-keskukselle maksettavaa ns. kapitaatiokorvausta on matkan varrella pyritty parantamaan. Edelleen pelkona on, että malli kannustaa houkuttelemaan asiakkaaksi terveempää väestönosaa. Seurauksena voi olla sekä terveen väestönosan ylihoitamista että enemmän palveluja tarvitsevien alihoitamista. Myös vaikutusarvioissa mainitaan kermankuorinnan sekä ns. pyöröovi-ilmiön riskit. Yksityinen toimija voi säästää kustannuksia siirtämällä potilaan hyvin nopeasti eteenpäin maakunnan liikelaitoksen hoidettavaksi. Niillä alueilla ja niissä väestöryhmissä, joissa valinnanvapaus optimaalisesti toteutuu, asiakkaan asema ja oikeudet vahvistuvat.

Kristillisdemokraatit ovat suhtautuneet sote-uudistukseen rakentavalla tavalla. Viime kaudella ajamamme malli pienillä parannuksilla ei hallitukselle kelvannut, vaan mukaan tulivat maakuntahallinto ja useampaan kertaan viilattu valinnanvapausmalli. Näihin molempiin pitäisi valiokuntakäsittelyssä saada edelleen parannuksia, jotta uudistusta voi viedä eteenpäin. Kaikkien puolueiden jakamat alkuperäiset tavoitteet – yhdenvertaisuus, integraatio ja kustannusten hillintä –  eivät muuten toteudu.

Sari Essayah, kansanedustaja, pj. KD
[email protected]

 

Seuraavaksi sosiaaliturvan uudistus

Kirjoitettu kirjoittajana

Sote- ja maakuntauudistusta koskevat lait ovat eduskunnassa kesken käsittelyn; eikä uudistuksen kivikkoisella polulla näytä juuri helpommalta tuoreimman valinnanvapaus-osion valmistuttua. Niinpä poliittisen keskustelun keskiöön puolueet ovat viime viikkoina nostaneet niin työttömyys- kuin sosiaaliturvan uudistamisen.

Tästä ns. sotu-uudistuksesta uumoillaan vaalien jälkeisen tulevan hallituksen suurinta reformihanketta. Vaikeuskerroin ei ole ainakaan sote-soppaa vähäisempi. Miten yhdistää työtulot, sosiaaliturva ja verotus? Nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmia ovat edellä mainitun haasteen lisäksi erilaiset byrokratialoukut ja aikaviipeet.

Kristillisdemokraatit ovat vuodesta 2015 esittäneet kannustavan perusturvan –mallia, joka perustuu Iso-Britannian Universal Credit järjestelmään. Mallin perusidea on yhdistää erityyppiset perusturvaetuudet yhdeksi, jossa huomioidaan mm. perhetilanne ja asumisjärjestelyt. Tuki on harkinnanvarainen ja vähenee ilman kynnyksiä tulojen kasvaessa. Mallin käyttöönotto edellyttää reaaliaikaista tulorekisteriä, joka otetaan Suomessa käyttöön ensi vuonna.

Asiakkaan näkökulmasta mallin suurimpia hyötyjä on ns. yhden luukun periaate. Kymmenien eri tukilomakkeiden ja selvitysten viidakosta päästään yhteen hakemukseen, jota päivitetään vain tarvittaessa olosuhteiden tai perhetilanteen muuttuessa. Työmarkkinoille hakeutumista ei hankaloittaisi paperisota eikä aikaviipeet. Nythän työtön saattaa joutua viikoiksi tilanteeseen, jossa rahaa ei tule mistään. Harmillisesta takaisinperinnästäkin vältytään suurelta osin, kun tuet ja palkat sovitetaan yhteen jo maksettaessa.

Kannustavan perusturvan ”kannustavuus” tulee siitä, että lyhytaikaisen ja osa-aikaisenkin työn vastaanottaminen olisi kannattavaa. Nykyisessä järjestelmässähän on kannattavaa työllistyä pääosin työttömyyttä edeltäneelle palkkatasolle. Nykyään moni joutuu myös ”kikkailemaa” työsuhteiden kanssa, etteivät esimerkiksi keikkatyöt lisää tuloja yli sosiaaliturvaetuuksille määritellyn 300 euron suojaosuuden. Euronkin ylitys voi johtaa absurdiin tilanteeseen, jossa etuuksien pienentyminen, verotus ja työmatkakulut syövät työtulojen kasvun. Olisi siis kannattavampaa olla ottamatta vastaan työtä kuin työllistyä. Tämä on järjestelmän paha valuvika!

KD:n puoluesihteeri Asmo Maanselän tästä mallista kirjoittama kirjanen ”Kannustava perusturva” on saanut alan professoreilta arvostavia näkemyksiä ja kiinnostanut myös muiden puolueiden poliitikkoja. Jopa siinä määrin, että eräskin puolue yritti omia mallia vanhan hääkaavan mukaan; ”jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä”.

Tuoreessa raportissaan myös OECD ryhtyi suosittamaan vastaavaa mallia Suomelle. OECD:n laskelmien mukaan sosiaaliturvamallin muutos nostaisi jopa 90 000 ihmistä köyhyydestä. Sen sijaan hallituksen meneillään olevan kokeilun mukainen perustulo, jota mm. Vihreät ovat voimakkaasti ajaneet, ei toimi. Perinteinen perustulo itse asiassa vain siirtää kannustinloukkuja tuloasteikolla eteenpäin, on erittäin kallis ja syö mallin korkeamman verotuksen kautta maksavan keskiluokan ostovoimaa. KD vastusti hallituksen perustulokokeilua, koska meidän mielestä sekin 20 miljoonaa olisi voitu säästää toteuttamiskelpoisen mallin kokeiluun.

On selvä, että minkään maan uudistusta ei voi suoraan siirtää toiseen, mutta kannustava perusturva on varteenotettava malli reformin pohjaksi. Sosiaaliturvan uudistaminen kaipaa kaverikseen myös panostusta työttömien palveluihin, kun työttömyystuesta tulee osa yhdistettyä perusturvaa. Parjatun aktiivimallinkin suurin ongelma on, että työvoimapalveluita ja työmahdollisuuksia, joihin osallistumalla työtön voisi osittaa aktiivisuutensa, on varsin epätasaisesti eri puolilla Suomea. Tarvitaan enemmän yksilökohtaisia työllistymistä edistäviä palveluja, jotta työttömiä saataisiin ohjattua ja autettua avoimiin työpaikkoihin. Kannustava perusturva ei passivoi, vaan auttaa ihmisiä työelämään.

Minne vie Saksan tie?

Kirjoitettu kirjoittajana

Saksan vaaleja, kivuliaita hallitusneuvotteluja ja lopulta demareiden jäsenäänestystä seurattiin tarkoin joka puolella EU:ta. Kyse on Unionin suurimman talouden ja nettomaksajamaan hallitusohjelmasta, jonka linjaukset luovat askelmerkkejä koko Unionin tulevaisuudelle Brexitin jälkeisessä tilanteessa.

Kristillisdemokraattien Angela Merkel joutui taipumaan monessa, ja sosialidemokraatit saivat läpi hallitusohjelman EU-osioon merkittäviä EU:n syvenevää integraatiota ajavia linjauksia. Saksassa ollaan nyt valmiita lisäämään rahoitusta EU:n budjettiin seuraavalla rahoituskaudella ja budjetin solidaarisuutta korostetaan. Hallitussopimuksessa pyritään myös EU-komission aiemmin esittämään erilliseen euroalueen budjettilinjaan, josta muokattaisiin myöhemmin euroalueen oma budjetti. Euroopan vakausmekanismista EVM:stä halutaan Euroopan Valuuttarahasto. Lisäksi jäsenmaiden budjetteja kontrolloitaisiin ja koordinoitaisiin yhä enemmän.

Sanalla sanoen Sdp:n Martin Schulzin tavoitteena oleva Euroopan Yhdysvallat heijastuu monen linjauksen takana. Nämä ajatukset resonoivat täysin Ranskan presidentti Emmanuel Macronin suunnitelmien kanssa. Nähtävissä onkin vanhan Saksa-Ranska-akselin vahvistuminen uudelleen.

Saksan EU-linjan muutos on monella tavalla Suomelle haastavaa. Suomi on perinteisesti pystynyt nojaamaan Saksan nihkeyteen yhteisvastuun ja EU-budjetin kasvattamisessa. Nettomaksajamaiden intresseissä on ollut kansallisesta hallituspohjasta riippumatta tukea markkinatalouden perusperiaatteita, sijoittajavastuuta, markkinakuria ja oman vastuun merkitystä.

Monien EU-maiden sosiaaliturva-, työttömyys- ja eläkejärjestelmät kaipaavat kipeästi uudistuksia. Mikäs sen kätevämpää, kun vaikeat ja ennen kaikkea kalliit rakenteelliset ratkaisut voitaisiin edes osin vyöryttää muiden maksatettavaksi. Tähän saakka erilaiset sosiaaliturvaan ja koulutukseen liittyvät politiikka-alueet on selkeästi perussopimusten mukaisesti haluttu pitää jäsenmaiden kompetenssissa. Nyt Saksan tukemat komission uudet avaukset lähtevät ”erityistarpeiden kuten kilpailukyvyn, nuorisotyöttömyyden ja pankkiunionin varautumisjärjestelyiden” tukemisesta yhteisestä budjetista. On selvää, että tällaisten erityistarpeiden huomioiminen on syvästi kytköksissä jäsenmaiden poliittisiin linjauksiin kuten koulutukseen ja työmarkkinoihin.

Suomen hallitukselta tarvitaan nyt selkeitä kannanottoja. Vääntö vuoden 2020 jälkeen noudatettavasta rahoituskehyskaudesta on kova, kun Ison-Britannian vuotuinen 7 mrd:n euron nettomaksuosuus EU:n budjettiin poistuu. Suomen saanto EU-budjetista on perinteisesti ollut hyvä osasta maatalous- ja aluekehitysrahoista. Näistä komissio olisi kuitenkin valmis eniten leikkaamaan. Suomelle tämä tarkoittaa väistämättä nettomaksuosuuden kasvamista, vaikka kansallinen maksuosuus onnistuttaisiinkin pitämään nykyisessä noin prosentin tasossa BKT:sta.

Näillä linjauksilla on väistämättä aluepoliittinen ulottuvuuskin. Itä- ja Pohjois-Suomen etu on ollut pohjoisen harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien painoarvo koheesiopolitiikassa ja toisaalta elinkeinorakenteesta johtuen myös maatalousrahoilla on ollut merkityksensä. On surullista, jos rahoituskehysmuutosten suurin maksaja on maataloustuotanto ja Itä- ja Pohjois-Suomi.

Suomen on tiukasti vaadittava EU:lle laihdutuskuuria, jossa byrokratiaa ja turhaa sääntelyä karsitaan sekä virkamiesten määrää vähennetään Brexitin suhteessa. Samalla on pidettävä mielessä, että EU-budjettia huomattavasti suuremmat ”kuprut” syntyvät erilaisten yhteisvastuullisten rahastojen kautta, joissa määräenemmistöpäätösten lisääminen poistaisi pienten jäsenmaiden viimeisimmänkin mahdollisuuden; veto-oikeuden. Pienten jäsenmaiden näkökulmasta tällainen muutaman suuren jäsenmaan valta-asema uhkaa unionin jäsenmaiden kohtuullisen tasavertaisuuden toteutumista. Edessä on tärkein neuvotteluvuosi sitten EU-liittymissopimuksen.

Maakuntavaalien ehdokaslistoja lyhennettävä

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n puheenjohtaja Sari Essayah esittää, että maakuntavaalien ehdokaslistoja lyhennettäisiin niin, että ehdokkaita saisi olla yhtä listaa kohti enintään niin paljon, kuin on maakuntavaltuustopaikkoja. Eduskunnan käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan jokainen puolue saisi asettaa ehdokkaita puolitoista kertaa niin paljon, kuin maakuntavaltuustoon valitaan jäseniä. Periaate on sama kuin kuntavaaleissa.

– Maakuntavaalien äänestysprosentti uhkaa jäädä jopa EU-vaaleja pienemmäksi tuoreen Kunnallisalan Kehittämissäätiön KAKS tutkimuksen perusteella. Maakuntavaaleissa on täysin uudet vaalipiirit, ja äänestäjille uusi ja vaikeasti hahmottuva päätöksenteon kokonaisuus. Valtava ehdokasmäärä ei ainakaan lisää äänestysinnokkuutta, Essayah arvioi tänään Porissa.

– Yksinkertaiset listat ovat myös ehdokkaiden kannalta järkevämmät. Kaikki halukkaat varmasti mahtuvat mukaan, ja suuri joukko valitsematta jääneitä ehdokkaita pienenee edes hiukan.

Essayah ei kuitenkaan lämpene RKP:n ja Vihreiden esittämälle ajatukselle rajata kansanedustajien vaalikelpoisuutta maakuntavaaleissa.

– Niin kauan kuin vaalipiirijako- ja d´Hontin vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita, ehdokasasettelussa ei kannata antaa tasoitusta. Tulevaisuudessa kun mahdolliset maakuntavaalit ja kuntavaalit järjestetään yhtä aikaa, pohdinta lienee puolueissa näiden vaalien ehdokasasettelun kesken helpompaa.