Ajankohtaista

RSS

Rahaliittoa pusketaan yhteisvastuisiin

Kirjoitettu kirjoittajana

EU komissio antoi itsenäisyyspäivänä ehdotuksensa rahaliiton syventämiseksi aimo harppauksin. Monet EMU:n kehittämiseen tähtäävistä avauksista ovat Suomen kannalta vähintään haasteellisia, osa jopa vahingollisia.

Komissiossa ajateltaneen EU:n perussopimusten muuttamisen olevan sen verran työlästä, että on helpompaa asettaa euroalue EU:n syventymiskehityksen tienraivaajaksi. Kahden nopeuden unioni jakaa kuitenkin jäsenmaan keskenään ja kasvattaa painetta euroalueen omaan budjettilinjaan EU-budjetin sisälle, mikä sisältyykin komission uusiin avauksiin. Brexitin myötä Suomen nettomaksuosuus uhkaa muutenkin nousta ilman, että muiden euromaiden rakenneuudistuksia tai pankkiunionin varautumisjärjestelyjä ruvetaan maksamaan yhteisestä kassasta.

Suomen hallituksen olisi topakasti torjuttava myös euroon halaavien maiden ns. lähentymisväline sekä vakautusväline, jolla taasen taantumaan joutuneita maita tuettaisiin investointilamassaan. Vakautusväline on juuri sellainen suhdannepuskuri, joka tähtää tulonsiirtounioniin jäsenmaiden välillä. Rahoitus olisi kaiken lisäksi tarkoitus kaivaa nykykehyksistä budjettisiirtoina sekä koheesiorahastosta. Tämä tarkoittaisi väistämättä lovea meille tärkeisiin maatalouden ja pohjoisen harvan asutuksen tuen osuuksiin.

Suomelle periaatteellisesti kaikkein hankalin esitys on kuitenkin komission paketin kärkihanke Eurooppalainen valuuttarahasto, EVR. Tämä korvaisi nykyisen velkajärjestelyyn erikoistuneen Euroopan vakausmekanismin, EVM:n, joka on jäsenmaiden keskinäinen ja vaatii päätöksissään yksimielisyyttä. Suomi on pääomitanut EVM:ää noin 1,4 mrd:lla eurolla ja sen jokainen tukipäätös tulee hyväksyttää eduskunnassa kuten Kreikan kriisin yhteydestä muistetaan.

Nyt komissio haluaa ”nopeuttaa kriisitilanteen päätöksentekoa” ja tuoda järjestelyn EU-lainsäädännön sisälle. Tällöin varautumismenettelyn käyttöä koskevissa äänestyksissä siirryttäisiin 85 prosentin vahvistettuun määräenemmistöön. Suomen kaltaisen maa vikinä ei paljon painaisi, kun valtion vastuut muiden päätöksellä kasvaisivat. Kaavailtu menettely rikkoo Suomen omaa budjetti suvereniteettia, ja saattaisi jopa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.

Budjetin ja EVR:n lisäksi kolmas Suomelle päänsärkyä aiheuttava avaus liittyy pankkiunionin loppuunsaattamisen aikatauluun ja tapaan. Valtioiden ja pankkien kohtalonyhteyden katkaisemiseen ja sijoittajavastuun lisäämiseen tähtäävä pankkiunioni voi kompastua yhteiseurooppalaiseen talletussuojaan. Moraalikato on ilmeinen, jos jäsenvaltiot eivät hoida omia riskipankkejaan ja tervehdytä pankkisektoriaan, vaan lykkäävät ongelmansa asiansa hoitaneiden pankkien, tai paremminkin niiden palvelumaksuja maksavien asiakkaiden, kontolle.

Etelä-Euroopan pankkien ongelmaluottojen määrät huitelevat 15-30 prosentin tietämillä, kun Suomessa jäädään prosenttiin lainakannasta. Vie vuosikymmeniä ennen kuin päästään riittäväksi katsottavaan riskittömyyteen, niin että talletussuojajärjestelmä voisi toimia tasapuolisesti. Komission mielestä valmista on kesään 2019 mennessä!

Komission esityksissä on lisäksi paljon institutionaalista sälää kuten yhteistä valtiovarainministeriä, euroryhmän asemaa ym., joihin huomio helposti kiinnittyy. Sen sijaan varsinainen agenda on vahva yhteisvastuun rakentaminen erilaisten mekanismien ja rahastojen kautta. Tämä on ongelmallista, sillä
paine tehdä tarvittavat uudistukset jäsenmaissa heikkenisi merkittävästi. Markkinaehtoisuudesta ei pidä siirtyä yhä kauemmaksi, vaan jokaisen jäsenmaa tulisi ensisijaisesti omin toimin kantaa vastuuta omasta taloudestaan.

EMU:a on kehitettävä harkiten ja vähitellen. Ensi alkuun riittäisi, että kaikki jäsenmaat noudattaisivat kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä ja alentaisivat hyvinä vuosina velkojen suhdetta kansantuotteeseensa, jotta kriisivuosina on käytettävissä kansallisesti kerättyjä varastoja. Opetus vertauskuvan seitsemästä lihavasta ja laihasta lehmästä olisi komissiollekin paikallaan.

Onnea Suomelle!

Kirjoitettu kirjoittajana

Tämä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi antaa monta aihetta kiitollisuuteen.

Kaksi vuotta sitten kävin rajavartiolaitoksen vieraana Ilomantsissa, ja sain muistoksi Suomen itäisimmän pisteen ja samalla manner-EU:n itäisimmän rajapaalun numero 577:n pienoismallin. Olimme päivän aikana tutustuneet rajavalvonnan tehokkuuteen, uusimpaan tekniikkaan ja automaattihälytysjärjestelmiin ja nähneet kuinka jokainen rajavyöhykkeen ylittänyt kettu ja hirvikin löytyivät tilastoista.

Kuitenkin paikalla ollut rajavartiolaitoksen edustaja totesi, että häntä puhuttelee rajalla uusimman tekniikan sijaan tuon rajapaalun numero 577, sillä virsikirjassa se on Runebergin virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana”.

Olen istunut tällä kaudella oman puolueeni edustajana niin ulko-, turvallisuus- kuin puolustuspoliittisten selontekojen seurantaryhmässä, ja pitänyt pienoismallia kirjoituspöydälläni, jotta sen sanoma ei unohdu.

Jokaisen sukupolven on vuorollaan vastattava sekä kansallisesta turvallisuudesta että hyvän yhteiskunnan rakentamisesta. Turvallisuuspolitiikassa meillä on Suomessa perinteisesti pyritty löytämään konsensus eli yhteinen linja, johon sitoudutaan jopa vaalikausien yli. Sen sijaan hyvän yhteiskunnan rakentamisessa poliittisilla puolueilla on jo huomattavasti enemmän eroavaisuuksia.

Arvoilla ja keskinäisellä osallisuudella ja luottamuksella on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Jokaisen tulisi saada kokea, että on arvokas ja tarpeellinen, ja että jokaisen panosta tarvitaan. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Veteraanisukupolvi opetti sen meille ”Kaveria ei jätetä”- hengellä. Se on sovellettavissa jokaisen sukupolven kohdalla.

Tämän päivän ”kaveri”, joka on vaarassa jäädä yhteisvastuun puutteen jalkoihin, voi olla syrjäytynyt työtön, yksinäinen, päihdeongelmainen, dementoitunut vanhus, vammainen tai huostaan otettu lapsi. Nämä ihmiset haastavat kilpailullisia ja yksilön vahvuutta korostavat arvot sekä viestittävät toisista huolehtimisen ja välittämisen tarpeesta.

Arvot, joita haluamme yhteiskunnassamme vaalia, eivät kuitenkaan siirry seuraavalle sukupolvelle huoneentauluista tai moraalisaarnoista, vaan ainoastaan siten, että me itse elämme arvomme todeksi ja kasvatamme lapsemme kunnioituksella niitä kunnioittamaan.

Juhlavuotta ei suotta vietetä teemalla ”yhdessä – tillsammans”, sillä vain yhdessä ja yhtenäisenä me pärjäämme kansakuntana, emme riitaisina, jakautuneena tai eripuraisina.

Essayah: Laittomaan oleskeluun ei pidä kannustaa – kasvattaa ihmiskaupan riskiä

Kirjoitettu kirjoittajana

– Laittomasti maassa oleskelevat ovat turvattomassa asemassa ja vaarassa ajautua ihmiskaupan uhreiksi. Laittomaan oleskeluun ei siksi pidä kannustaa, toteaa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah maahanmuuttopoliittisessa seminaarissa Jyväskylässä.

Essayah kommentoi Helsingin päätöstä tarjota terveyspalveluja laittomasti maassa oleskeleville. Hänen arvionsa mukaan päätöksen seurauksena yhä useampi laittomasti maassa oleskeleva suuntaa maakunnista pääkaupunkiseudulle parempien palvelujen vuoksi. Hän näkee päätöksessä myös turvallisuusriskejä.

– Suomessa kaikille kuuluu kiireellinen ja välitön sairaanhoito joka tapauksessa. Helsingillä on tietysti täysi oikeus tarjota erilaisia palveluita eri ihmisryhmille. On kuitenkin suuri riski, että tämän päätöksen seurauksena esimerkiksi ihmiskaupan tilanne pahenee Helsingissä. Laittomien maassa oleskelevien ja samalla pimeän työvoiman määrä kasvaa. Ihmiskauppaa käyvä voi luottaa, että julkiset palvelut pelaavat. Laillisesta työvoimasta taas tarvitsee maksaa kunnon palkan ja verojen lisäksi myös työterveyshuolto, Essayah toteaa.

Laittoman oleskelun torjumiseen Essayah tarjoaa tehokkaampaa viranomaistoimintaa.

– Kun oleskelun perusteet on huolellisesti tutkittu ja on todettu, että oleskelulle ei ole perustetta, silloin kannustava vapaaehtoisen paluun järjestelmä sekä tehokkaat palautukset ovat olennainen osa hallittua maahanmuuttopolitiikkaa, hän sanoo.

– Eri asia on, jos on tehty selvästi virheellinen kielteinen päätös oleskeluluvasta ja olennaisia asioita on jäänyt huomiotta. Ne pitää tietysti oikaista oikeusasteissa tai uudella lupaprosessilla. Valtaosa päätöksistä on edelleen oikeita. Suomen hallinto kuuluu maailman parhaimpiin ja siihen on voitava pääsääntöisesti luottaa, Essayah sanoo.

– On vaarallista, jos maahamme tietoisesti luodaan kaksoisstandardeja ja laittomaan maahanmuuttoon perustuvaa alakulttuuria. Näissä ihmiset ovat todella heikoilla. Tämä kehitys heikentää kasvavan rikollisuuden kautta kaikkien turvallisuutta. Laittomasti maassa oleskelua pitää tehokkaasti torjua, hän toteaa.

Maakuntauudistus on syytä irrottaa sote-uudistuksesta

Kirjoitettu kirjoittajana

–  Maakuntauudistus on syytä irrottaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta ja toteuttaa uudistus soten ehdoilla. Sote-alueiden lukumäärä on määritettävä palvelujen kautta asiantuntijanäkemyksiä kuunnellen, toteaa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah puoluevaltuuston kokouksessa. Puoluevaltuusto on koolla tänään Tampereella.

– Viime kauden lopulla hahmoteltu viiden sote-alueen malli olisi edelleen optimaalinen. Esille nousseet perustuslailliset ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa toteuttamalla vaalit ja ohjaamalla rahoitus suoraan viidelle alueelle.

– Viiden alueen mallissa integraation ja tietojärjestelmien yhteensopivuuden tuomat hyödyt olisivat ilmeiset. Hoitoketjut voitaisiin tehdä lähtökohtaisesti sujuviksi ja palvelujen painopistettä siirtää perustason ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kaupungit ja sairaanhoitopiirit voisivat edelleen tuottaa palveluita, mutta nämä palvelut koordinoitaisiin osaksi suurempaa hallinnollista kokonaisuutta.

Essayah’n mukaan mallin kaatuminen ei johtunut ylitsepääsemättömistä ongelmista, vaan vaalipaniikista. Eduskuntavaalituloksen myötä keskustalle ja kokoomukselle avautui mahdollisuus ajaa omat pitkäaikaiset tavoitteet yhteiskunnassa läpi sote-uudistuksen siivellä. Hänen mukaansa viiden alueen mallin menestymisen suurin este on se, että se karsisi hallintoa, mikä ei ole poliitikkojen mieleen.

– Omasta mielestäni hallinnon keventäminen on kyllä nimenomaan viiden sote-alueen mallin vahvuus verrattuna hallinnoltaan raskaaseen maakuntamalliin. Hallinnon keskittämisen vastapainona tarvittaisiin hajautettuja palveluita, eli juuri niitä meille kristillisdemokraateille tärkeiden lähipalvelujen vahvistamista. Valinnanvapautta lisättäisiin hallitusti palvelusetelien kautta, joihin ei sovellettaisi subjektiivista oikeutta, vaan sote-alueen omaa harkintaa, Essayah hahmottelee.

– Kaikki puolueet olivat ennen viime vaaleja valmiita toteuttamaan sote-uudistuksen, mutta maakuntauudistuksesta hallintohimmeleineen ei silloin puhuttu, hän muistuttaa.

–  Sote-uudistus on toteutettava ja sillä on kiire. Se kiire on ollut jo monta vuotta. Tahdomme toimia rakentavasti, emmekä tavoittele sote-uudistuksen kaatumista. Kuitenkin kyseessä on äärimmäisen tärkeä uudistus eikä ole samantekevää, millainen malli luodaan. Raskas hallinnollinen rakenne on vaikea purkaa jälkikäteen, sillä hallintorakenteissa sisällä olevat yleensä puolustavat asioiden säilymistä ennallaan. Uutta raskasta hallintoa ei kannata rakentaa.

Essayah’n mukaan maassamme on toteutettava sote-uudistus, joka täyttää seuraavat tavoitteet: 1) asiakaslähtöiset, sujuvat palveluketjut perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen integraation kautta ja painopisteen siirtyminen kevyempiin palveluihin, 2) kansalaisten yhdenvertaisuus palveluiden saatavuudessa sekä 3) kolmen miljardin euron säästöt kulujen kasvusta vuoteen 2029 mennessä.

Voivottelun sijaan lisäresursseja ja täydennyskoulutusta lastensuojelutyöhön

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n puheenjohtaja Sari Essayah vaatii pikaisia toimenpiteitä, joilla vastataan lastensuojelutyön hätätilanteeseen monilla alueilla.

– Voivottelusta on päästävä käytännön ratkaisuihin. Akuuttiin tilanteeseen auttaisi välitön taloudellinen lisäpanostus, joka on maan hallituksen ja kuntien päätäntävallassa. Lastensuojelutyön aliresursointi aiheuttaa useissa kunnissa kohtuuttomia tilanteita. Aivan liian moni lapsi ja nuori sekä heidän perheensä jää ilman tarvittavaa apua ja tukea, totesi Essayah KD:n ”Kestävää lähimmäisyyttä” –tilaisuudessa Nokialla perjantaina.

– Tehostetun ja räätälöidyn täydennyskoulutuksen avulla tulisi saada epäpäteville työntekijöille pätevyyksiä. Niissä kunnissa, joissa on vajetta sosiaalityöntekijöiden määrässä, on voitava nostaa palkkatasoa. Tekijöitä yleensä löytyy, mikäli työstä maksetaan työn vaativuutta vastaava korvaus.

– Kun työtaakka on liian suuri, työntekijät uupuvat ja vaihtuvat usein. Ala ei houkuttele ja joudutaan palkkaamaan epäpäteviä. Suosituksen mukaan yhdellä sosiaalityöntekijällä saisi olla vain 30 lasta vastuullaan, mutta todellisuudessa kyse on kaksinkertaisesta, jopa kolminkertaisesta määrästä.

KD:n ollessa hallituksessa edellisellä kaudella lainsäädäntöön tehtiin parannuksia, mm. viranomaisten välistä tiedonkulkua tehostettiin. Myös sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus toteutettiin ja lapsiperheille tuli oikeus saada kotipalvelua, perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Välittääkö hallitus vanhusten turvallisuudesta?

Kirjoitettu kirjoittajana

Vanhusjärjestöt nostivat viime viikolla esille aiheellisen huolen vanhusten kanssa kotihoidossa työskentelevien taustojen selvittämisestä. Kymmenet tuhannet ikäihmiset ovat säännöllisen kotihoidon piirissä, ja määrä kasvaa koko ajan. Lisääntyvässä määrin on tullut ilmi myös erilaisia väärinkäytöstilanteita vanhustyön parissa.

Vanhuksen omaisuuteen kohdistuvien rikosten ohella on julkisuuteen noussut vakavia terveyttä uhkaavia tapauksia. Useissa tilanteissa vanhuspalveluita tarvitseva henkilö ei välttämättä ole itse kykenevä havaitsemaan häneen kohdistuvaa uhkaa tai tekoa eikä hän pysty terveytensä puitteissa puolustamaan itse itseään. Vanhusjärjestöt toivovat, että kotipalvelussa työskentelevien työntekijöiden rikosrekisterit voitaisiin tarkastaa samaan tapaan kuin opetus- ja kasvatustyössä. Laki on edistänyt rikostaustan säännönmukaista tarkistamista. Toki siinäkin vielä kehittämistä olisi, sillä ehdolliset vankeustuomiot, joita jopa seksuaalirikoksista voidaan usein tuomita, poistuvat rekisteristä viiden vuoden kuluessa.

Nostin vanhustyötä tekevien taustojen selvittämisen esille heti eduskuntakauden alussa kesällä 2015. Tiedustelin silloiselta oikeusministeri Jari Lindströmiltä kirjallisessa kysymyksessä ”aikooko hallitus edistää vanhusten turvallisuutta mahdollistamalla rikosrekisteriotteen vaatimisen vanhustyötä tekevältä?”. Perustelin kysymystä vielä lähestyvän sote-ratkaisun näkymillä eli sillä, että vanhuspalveluita ulkoistetaan kunnissa lisääntyvässä määrin ja että palveluntarjoajien kenttä laajenee jatkuvasti.

Ministeriön vastaus oli monipolvisia selityksiä siitä, kuinka sääntelyn laajentaminen vanhusten hoitotyöhön edellyttäisi ”perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävien ja painavien perusoikeuksien rajoitusperusteiden uudelleen arviointia sekä vanhusten parissa tapahtuvan työn erityispiirteiden huomioon ottamista.” Kaiken jargonin siunatuksi lopuksi sieltä löytyi loppukaneettina: ”Oikeusministeriön käsityksen mukaan sääntelyn muuttamiseen ei kuitenkaan edellä todetun valossa ole tarvetta.”

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on ollut voimassa jo lähes 15 vuotta. Alussa sekin herätti närkästynyttä keskustelua siitä, etteikö koulutettuihin ihmisiin alalla luoteta. Sittemmin on ymmärretty, ettei kyse ole kenenkään ammattitaidon kyseenalaistamisesta, vaan turvallisuuden varmistamisesta. Oikeusrekisterikeskukselta tilataan vuosittain n. 60 000 lasten kanssa työskentelevien rikosrekisteritarkastusta, ja ne ovat opetusalalla ja urheiluseuroissa nykyään toiminnan rutiinia.
Viime kädessä kysymys on siis poliittisesta tahdosta. Haluaako hallitus oikeasti ottaa vastuuta haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten turvallisuudesta? Vanhustyössä esiintyvät väärinkäytökset on uskallettava ottaa esille, ja tehtävä kaikki mahdollinen niiden ehkäisemiseksi.

Läheispäivähömpän sijasta liput salkoon isänpäivänä

Kirjoitettu kirjoittajana

– Isän merkitystä ei pidä kaventaa tai tehdä isyydestä tabua läheispäivähömpällä. Isejä on voitava juhlia iloisesti siitäkin huolimatta, että meillä kaikilla ei ole lapsuudessa ollut isää kasvuamme tukemassa, sanoo Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah.

– Isänpäivä on tärkeä perinne, jolla osoitamme, että isyyttä arvostetaan yhteiskunnassamme. Isänpäivä on saatava äitienpäivän kanssa samalle viivalle myös liputuksessa. Ehdotan, että isänpäivä nostetaan äitienpäivän tavoin viralliseksi liputuspäiväksi, Essayah sanoo.

Essayah jättää aiheesta toimenpidealoitteen ensi viikon alussa, kun eduskunta palaa syyslomaltaan. Läheispäivähömpällä Essayah viittaa julkisuudessa käytyyn keskusteluun siitä, voiko esimerkiksi päiväkodeissa enää askarrella isänpäiväkortteja, jos osa lapsista elää ilman arjessa läsnä olevaa isää. Helsinkiläispäiväkoti oli isänpäivän sijaan valmistautunut viettämään ”läheisenpäivää”.

Tällä hetkellä jokavuotisia virallisia liputuspäiviä on kuusi. Lisäksi virallisia liputuspäiviä ovat vaalipäivät sekä päivä, jolloin tasavallan presidentti astuu virkaansa. Äitienpäivä on hyvin ansaitusti yksi jokavuotisista virallisista liputuspäivistä. Isänpäivä sen sijaan on yksi 13:sta ”vakiintuneesta liputuspäivästä”.

–          On tässä selvä symbolinen ero havaittavissa. Suomi on tasa-arvoinen yhteiskunta ja suomalaiset isät kantavat pääsääntöisesti suurta vastuuta lapsista, mihin heitä myös kannustetaan. Arvostus isien kasvatuspanosta kohtaan voitaisiin tuoda esille tasa-arvoisella tavalla toteuttaa liputus isän- ja äitienpäivänä, Essayah ehdottaa.

Suomessa sisäministeriö ohjeistaa liputuskäytännöistä. Viralliset liputuspäivät on määrätty Suomen lipulla liputtamisesta annetussa asetuksessa. Virallisina liputuspäivinä valtion virastot ja laitokset on velvoitettu liputtamaan. Virallinen liputuspäivä on myös vahva ohjeistus yrityksille ja taloyhtiöille, jotka lähes poikkeuksetta liputtavat virallisina liputuspäivinä.

Inhimillinen saattohoito on perusoikeus

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n puheenjohtaja Sari Essayah vaatii, että inhimillistä ja hyvää saattohoitoa tulee olla kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla asuinpaikasta tai sairaudesta riippumatta.
– Tällä hetkellä kuntien välillä on liian suuria eroja saattohoidon saatavuudessa ja laadussa, eikä yhdenvertaisuus näin ollen toteudu. Saattohoidon järjestämiseen ja kehittämiseen tulee kohdistaa enemmän resursseja.

– Saattohoito on tällä hetkellä kehittyneempää kuin koskaan. Sen saatavuutta on parannettu muun muassa lisäämällä hoitopaikkoja, perustamalla uusia saattohoitoyksiköitä, kehittämällä hoitoketjuja, panostamalla koulutukseen sekä lisäämällä henkilöstön osaamista ja tietoisuutta. Ohjeista ja suosituksista huolimatta osaavan saattohoidon saatavuus on Suomessa kuitenkin edelleen liian sattumanvaraista.

Resurssipulan lisäksi on myös osaamisvajetta, minkä vuoksi myös koulutukseen tulee panostaa. Kristillisdemokraatit esittää omassa vaihtoehtobudjetissa 20 miljoonan euron lisämäärärahaa saattohoidon tason parantamiseen koko maassa. Saattohoidon tulevaisuudesta keskusteltiin 1.11. Hyvää saattohoitoa, ei eutanasiaa –yleisötilaisuudessa Kuopiossa.

Elinvoimaa vai näivetystä seutukaupungeille?

Kirjoitettu kirjoittajana

Hallituksen toimintaa aluepolitiikan vinkkelistä seuratessa tulee mieleen sanonta: ”ettei vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee”. Valtiovarainministeriö nimittäin julkaisi äskettäin selvityshenkilö Antti Rantakokon esityksen, miten seutukaupungit pääsisivät paremmin osaksi talouskasvua. Maan hallituksen samanaikaiset toimet sen sijaan toimivat selvityksen suosituksia vastaan.

Seutukaupungit ovat maakuntiensa ns. kakkos- tai kolmoskaupunkeja ja niitä ympäröivän maaseudun palvelujen sijaintipaikkoja. Yleensä ne ovat yli 15 000 asukkaan kaupunkeja, jotka kuitenkin usein menettävät väestöään maakunnan keskuskaupungille tai kasvukolmiolle Helsinki-Turku-Tampere.

Seutukaupunki-selvityksen lääkkeet ovat varsin oikeita. Toimivat liikenneyhteydet, monipuolinen ammatillinen koulutustarjonta, ketterät TE- ja kasvupalvelut, ja erikseen mainittuna aluesairaalat, jotka nähdään seutukaupungeissa laajempana työpaikka- ja vetovoimakysymyksenä.

Kuitenkin vaikuttaa siltä, että hallitus ei joko omia selvityksiään lue tai ainakin toimii ohjeiden vastaisesti. Seutukaupunkien aluesairaalat ”nukutetaan” alas, käräjäoikeusverkostoa karsitaan kovalla kädellä ja ammatillisen koulutuksen leikkaukset uhkaavat juuri seutukaupunkien opetustarjontaa.

Toimivia ja tehokkaita aluesairaaloita ajetaan alas, kun päivystysehdolla niiden anestesiaa vaativat leikkaukset ja toimenpiteen keskitetään yliopistollisiin ja keskussairaaloihin. Pietarsaari, Rauma, Kemi, Forssa, Iisalmi, Kouvola ja Varkaus ovat esimerkkejä alueellaan tärkeistä sairaaloista.

Päivystysuudistuksen myötä väistämättä näiden sairaaloiden muitakin toimintaedellytyksiä heikennetään. Heijastusvaikutuksia on poliklinikkatoimintaan mm. korva-, nenä-, kurkkutauteihin, sisätauteihin, kirurgiaan ja gynekologiaan. Edessä on monien toimintojen hiipuminen ja ammattitaitoisen henkilökunnan hakeutuminen toisaalle. Asiakkaan matkat lähimpään päivystävään sairaalaan kasvavat, yhteispäivystyspisteet kuormittuvat, potilasturvallisuus kärsii ja matkakustannukset kasvavat.

Käräjäoikeusverkoston rankalla keskittämisellä hallitus puolestaan hakee 5-7 milj. säästöjä, mutta tässäkin tapauksessa etäisyyksien kasvaessa poliisien saattokuljetuksiin käytettävä aika ja resurssi hupenevat, asiakkaiden ja todistajien matkakulut kasvavat ja henkilöstön työmatkat pitenevät. Keskittämisen myötä myös muut seutukaupunkien oikeuspalvelut hiipuvat kanslioiden lopettamisen myötä. Vaarana tässäkin on, että kaikkien oikeuspalvelujen, asianajo- ja oikeusaputoimistot mukaan luettuna, saatavuus heikkenee.

Ammatillisen koulutuksen leikkausten myötä koulutusalojen tarve ja volyymitarkastelua tehdään eri alueiden nuorisoikäluokkia tarkastellen. Tällöin mitoituksessa unohdetaan se, että opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua mihin tahansa oppilaitokseen Suomessa. Esimerkiksi kotiseudullani Ylä-Savossa luonnonvara-ala ja mm. Hingunniemen hevosoppilaitos vetävät opiskelijoita ympäri Suomea, kokonaisuudessaan opiskelijoista noin 30% tulee 100:sta eri kunnasta. Pelkästään seutukaupunkien alueen omia, pienempiä ikäluokkia tarkasteltaessa synnytetään rahoituksen ja koulutustarjonnan supistumisen kierre. Pidä siinä sitten yllä kalliimpia koulutusaloja kuten vaikkapa ajoneuvo- ja logistiikkakoulutusta tai maa- ja metsätalouden ammatteihin tähtäävää luonnonvara-alaa.

Hallituksen näivetys-linjan on syytä loppua. Seutukaupunki-selvitys tiivistää terveisensä päättäjille; tarvitaan hyvää ja monipuolista seutukaupunkipolitiikkaa. Vastakkainasettelulla suurten kaupunkien ja maakuntakeskusten kanssa mitään ei saavuteta. Näihin terveisiin on helppo oppositiosta yhtyä.

Toistuvaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan puututtava nykyistä tehokkaammin

Kirjoitettu kirjoittajana

Sari Essayah kysyy tänään jättämässään kirjallisessa kysymyksessä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta toistuvaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan voidaan puuttua nykyistä tehokkaammin ja nopeammin.

Vuonna 2013 käräjäoikeus tuomitsi ilmaisjakelulehti Magneettimedian päätoimittajana toimineen Juha Kärkkäisen 90 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lisäksi lehteä julkaissut tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen Oy tuomittiin 45 000 euron yhteisösakkoon. Hovioikeus piti myöhemmin tuomion muuttumattomana eikä korkein oikeus antanut valituslupaa. Oikeuskäsittely ja tuomio eivät ole muuttaneet Magneettimedian antisemitististä linjaa. Magneettimedian oikeusprosessi kesti kokonaisuudessaan lähes kolme vuotta ja koko tämän ajan lehti jatkoi ilmestymistään pitkälle saman sisältöisenä sekä paperi että nettiversiona. Vuonna 2015 Kärkkäinen luovutti Magneettimedian uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen PLV:n aktiiveille.

– Juutalaisvastaisuuden jatkuva levittäminen, tuomiosta välittämättä, tuo esiin lainsäädännöllisen haasteen. Pitkä oikeusprosessi jokaisesta antisemiittisestä artikkelista ei voi olla tarkoituksenmukainen keino puuttua ongelmaan silloin, kun antisemitistinen toiminta on jatkuvaa. Ennaltaehkäisevä valvonta ei myöskään näytä toimivan, vaikka syytä jatkuvalle valvonnalle ja puuttumiselle on tässä tapauksessa perustellusti olemassa, Essayah toteaa kysymyksessään.

Antisemitistisiä kirjoituksia löytyy Magneettimedian nettisivuilta useita. Artikkeleissa muun muassa kyseenalaistetaan holokaustin, eli juutalaisen joukkotuhon tapahtuminen. Oikeuskäsittelyn jälkeen lehden päätoimittaja ja julkaisija vaihtuivat, mutta sisältö ja nimi pysyivät samana. Uusimpana Magneettimedian julkaisuna on koko maan laajuinen KauppaSuomi-lehti, jota julkaisee J. Kärkkäinen Oy. Lehti on tavarataloketju Kärkkäisen asiakaslehti ja sen kokonaispainos on satojatuhansia. Lehden huhtikuun numerossa oli artikkeli ”Kouluista tehtiin poliittisia aivopesukeskuksia – ketkä ovat syyllisiä”. Yksi syyllisistä oli artikkelin mukaan juutalainen Karmela Liebkind, ja muutkin juutalaiset pedagogit olivat pääosassa tässä kansainvälisessä salaliitossa, joka artikkelin mukaan tuhoaa Suomen koulujärjestelmän.

– Juutalaisvastaisuus eli antisemitismi nostaa päätään monella eri suunnalla, myös meillä Suomessa. Tyypillisimmillään antisemitismi on sanallisia tai fyysisiä hyökkäyksiä, uhkailua, häirintää, omaisuuden tuhoamista ja töhrimistä jne. Erilaiset salaliittoteoriat ja holokaustin kieltäminen ovat osa sitä, samoin nyky-Israelin ja natsi-Saksan rinnastaminen.

-Kiihottamisella kansanryhmää vastaan voi olla kohtalokkaita seurauksia. On erittäin tärkeää, että myös kasvava sukupolvi tulee syvällisesti tietoiseksi juutalaisten, romanien ja vammaisten kokemasta joukkotuhosta Euroopassa vain 70 vuotta sitten. Historian tuntemuksen vaaliminen on yksi tärkeimpiä välineitä antisemitismin vastaisessa työssä. Mikäli historian kyseenalaistaminen laajamittaisesti onnistuu, luomme valitettavasti pohjaa, jossa tämä historia voi toistua, Essayah toteaa.