Ajankohtaista

RSS

Asumismenot nakertavat ostovoimaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomalaisten kotitalouksien suurimmat kuluerät liittyvät tavalla tai toisella asumiseen. Asumismenojen kokonaisuutta on joskus vaikea hahmottaa, sillä kotitalouksien kukkaroon vaikuttavia päätöksiä tekevät niin valtio, kunnat kuin yksityiset yrityksetkin. On kiinteistöveroa, energiaverotusta, vesi-, jätevesi- ja jätemaksuja, lainakuluja ja sähkön siirtomaksuja…yhteistä on, että kaikkia näitä on toistuvasti korotettu.  Yksittäiset päätökset tehdään hajallaan eri tahoilla, ja harva katsoo kokonaisuutta.

Asumismenojen jatkuvalla kasvulla on nimittäin yksittäisen ihmisen harmitusta kauaskantoisempi merkitys. Viime vuonna kotitalouden tuloista keskimäärin 26,8 prosenttia meni asumiseen. Vuonna 2018 asumismenojen osuus tuloista nousee jo ennusteen mukaan 28 prosenttiin. Tämä on eurooppalaisittain varsin korkea taso, ja syö kotitalouksien kulutuskysyntää, ja siten jarruttaa kansantalouden rattaiden pyörimistä. Esimerkiksi valtion budjetin tämän vuoden palkkaveron alennus valuu asumismenojen ansiotasoa suurempaan kasvuun.

Omakotitalossa asuvien lapsiperheiden ja eläkeläisten asumismenot kasvavat keskimäärin yli 2,5 % prosenttia vuodessa. Kotitalouksista heikoimmassa asemassa ovat omissa vanhoissa pientaloissa asuvat yksinelävät naiseläkeläiset, joilla asumismenot saattavat lähennellä jo puolta käytettävissä olevista tuloista. Tulokehityksen on ennakoitu olevan vaisua tulevina vuosina, joten asumismenojen suhteellinen kehitys kiihtyy entisestään.

Asumismenoissa on toki suuria alueellisia eroja. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla muuta maata selvästi korkeammalla. Tämä puolestaan on aiheuttanut sosiaaliturvaan asumistukimenojen Molokin kidan. Jo 15 prosenttia kotitalouksista nostaa asumistukea yhteensä yli 1,7 mrd:n euron verran. Asumistuen rakenne on siten vääristynyt, että tukieurot käytännössä valuvat suoraan vuokranantajalle, eikä itse tuettava siitä hyödy. Tuki on läpikulkuerä, ja osaltaan nostaa kasvukeskusten asumiskuluja. Ministeriön asettaman kannustinloukkuja pohtivan työryhmän luulisi nostavan asumistuen remontin uudistustensa kärkeen.

Haja-asutusalueella puolestaan kärsitään kiinteistöverotuksen verotusarvoista, joilla ei ole juuri enää yhtymäkohtaa kiinteistön jälleenmyyntiarvoon. Tällä on merkitystä, sillä SOTE-ratkaisun jälkeen kiinteistöveron merkitys kunnille kasvaa entisestään, ja korotuspaineet ovat kovat, kun jopa puolet kunnallisveron kertymästä ohjataan maakunnille. Kiinteistöverotus on nähtävä osana verovelvollisen kokonaisverorasitusta. Eritysesti pienituloisten ikäihmisten kohtuuttomille kiinteistöveroille tulee kehittää maksukyvyn huomioiva leikkuri, jos halutaan edistää ikääntyvien kotona-asumista.

Asumismenojen kasvun hillitseminen on koko kansantalouden kannalta merkittävää. Ei voi olla niin, niin jokainen taho tilkitsee menojaan asumisen kulujen kasvattamisen kautta; kokonaisuus on otettava tarkasteluun!

Ammatillista koulutusta ei saa murentaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunta käy vielä ennen kuntavaaleja tarpeellisen välikysymyskeskustelun ammatillisen koulutuksen tilanteesta. Ammatillinen koulutus on perinteisesti ollut laadukasta ja arvostettua Suomessa. Koulutuksen taso on kuitenkin vaarassa heikentyä ja osin on jo heikentynyt.

Ammattikoulutus on nimittäin ollut suurin kärsijä säästöissä. Vuonna 2017 ammatillisen koulutuksen rahoitus on 310 miljoonaa euroa, eli 15 prosenttia pienempi kuin se oli vuonna 2013. Tämän hallituksen ammatilliseen koulutukseen kohdistetut mittavat 190 miljoonan euron säästöt on ajoitettu taitamattomasti jo tälle vuodelle, vaikka ammatillisia oppilaitoksia koskeva reformilainsäädäntö tulee voimaan vasta vuoden 2018 alusta.

Reformin tavoitteena oli turvata aloituspaikat eri puolilla Suomea. Rajut leikkaukset ovat kuitenkin nyt johtamassa aloituspaikkojen määrän laskuun lähes viidellä tuhannella tänä vuonna. Tämä puolestaan uhkaa koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Kiireellisesti toteutetut leikkaukset voivat johtaa harkitsemattomiin ja aluepoliittisesti vahingollisiin ratkaisuihin. Monessa oppilaitoksessa nuorten ja aikuisten koulutuksen väliset raja-aidat on kaadettu jo aiemmin. Samoin säästöt on jo pitkälti haettu järjestäjäverkosta, hallinnosta ja yhteisistä tukipalveluista. Jäljellä on enää mahdollisuus leikata opetuksen määrästä ja laadusta. Moni oppilaitos vähentääkin työntekijöitä ja luopuu toimipisteistään.

Joillakin nuorilla opintoihin hakeutuminen voi tyssätä pitkiin välimatkoihin tai asumisen kalleuteen opiskelupaikkakunnalla. Kun hallitus samalla leikkaa opintotuesta, on monen nuoren toimeentulo entistä haastavampaa. Lainapainotteisuuden lisääntyminen arveluttaa myös monia nykyisillä työllistymisnäkymillä.

Aluepoliittisen huolen lisäksi erityisesti poikien ja nuorten miesten syrjäytyminen huolettaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan selvityksen mukaan 79 000 25-54 –vuotiasta miestä on pudonnut kokonaan pois työelämästä tai koulutuksesta. Joukossa on pitkäaikaistyöttömiä, mutta vielä isompi osa on ns. kadonnut eli täysin rakenteiden ulkopuolella. Jos koulutuspaikkoja ei ole, näiden määrä uhkaa kasvaa entisestään.

Reformissa on määrä uudistaa koko ammatillinen koulutus: koulutuksen rahoitus, ohjaus, tutkintorakenne, koulutuksen toteuttamismuodot sekä järjestäjärakenne. Siinä on sisällä hyviä elementtejä, mutta ne uhkaavat vesittyä rahapulassa. Reformissa on laskettu todella paljon yrityksissä tapahtuvan koulutusvastuun varaan. On epäselvää, pystyvätkö yritykset tarjoamaan kaikille mielekästä oppimispaikkaa, miten opiskelun ja työnteon raja vedetään, kuinka opettajien valvonta työpaikolla toteutetaan ym. Vastuukysymykset ja ohjaaminen kuormittavat jo tällä hetkellä yritysten henkilöstöä.

Oppilaitosten arjessa leikkaukset näkyvät jo nyt eli koulutustarjonta supistuu ja lähiopetus vähenee, samoin opetushenkilökunta. YT-neuvottelut henkilöstön vähentämiseksi on käyty jo 102 ammatillisessa oppilaitoksessa ja 684 opettajaa on irtisanottu tähän mennessä. Lisäksi tulevat osa-aikaistamiset ja määräaikaisuuksien lopettaminen. Ammattitaitoisen lähiopetuksen vähentyminen uhkaa myös lisätä koulupudokkuutta ja opintojen keskeyttämistä, joka on jo ammatillisessa koulutuksessa yleisempää kuin muutoin.

Suomessa menestymisen mahdollisuudet riippuvat paljolti koulutuksesta. Meillä ei ole varaa päästää nuoriamme syrjäytymään työelämästä riittämättömän ammattikoulutuksen tähden. Hätäisten leikkausten sijasta tarvitaan kestäviä ja harkittuja toimintatapoja, hyviä rakenneuudistuksia ja säästöjen toteuttamista vain uudistusten sallimissa puitteissa.

Essayah valtiopäivien avajaiskeskustelussa: ”Sote uhkaa päätyä vaalihevosen heiniksi”

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n ryhnäpuheenvuoron käyttänyt Sari Essayah vaatii sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukselle parlamentaarista valmistelua. Essayah puhui tänään eduskunnassa valtiopäivien avauskeskustelussa.

– Maakuntauudistukseksi muuttuneen sote-uudistuksen viimeistely tulee hipomaan eduskuntakauden rajoja. Sote-uudistus on vietävä läpi sellaisena, ettei heti seuraavan eduskuntavaalikampanjan aikana millään puolueella ole tarvetta repiä jo tehtyjä päätöksiä vaalihevosen heiniksi, hän sanoi.

Essayahin mukaan parlamentaarinen työskentely olisi tarpeen sote-uudistuksessa myös siksi, että esityksiä voitaisiin vielä kehittää enemmän uudistuksen alkuperäistä tarkoitusta palveleviksi.

Essayah nosti esille myös kasvavan epävarmuuden Euroopan unionissa sekä Brexitin vaikutukset Suomen maksuosuuksiin.
– Mikäli Iso-Britannian nettomaksuosuus jyvitetään jäljelle jääville jäsenvaltioille, Suomen vuosittainen nettomaksu kasvaa yli sadalla miljoonalla eurolla. Mikäli kauppasuhteet kärsivät, kasvaa lasku. Brexitin hintalappu Suomelle on minimoitava, hän totesi.

– Euroopassa ovat voimistuneet äänet, jotka näkevät brittien lähdössä mahdollisuuden ottaa askelia, ellei jopa harppauksia kohti liittovaltiota monin tavoin. Olemme tienhaarassa, jossa valinnan luulisi olevan helppo: itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyö vai syvenevä yhteisvastuu ja kasvavat ongelmat. KD sanoo yhteisvastuun kasvattamiselle ”ei”, mutta yhteistyölle ”kyllä”, Essayah linjasi.

***

Valtiopäivien avauskeskustelu – Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2017 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä. 8.2.2017 Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoro
Sari Essayah

Arvoisa puhemies,
Eduskunta saa alkaneella istuntokaudella eteensä laajoja lakipaketteja ja suuria periaatteellisia kysymyksiä. Haasteellisimpana sote- ja maakuntauudistus, joiden linjauksiin nyt viimeistään on saatava oppositio mukaan. Liikenneväylätkin ovat kaikkien omaisuutta. Yhteistä näkemystä kaivataan myös puolustusselonteossa, etenkin armeijan materiaalihankintojen rahoituksesta. Samoin tiedustelulaki muutoksineen perustuslakiin edellyttää konsensusta. Kaikissa näissä on kyse yli vaalikausien ulottuvista linjauksista. Näissä hankkeissa ei pidä langeta vaalinaluspolitikointiin, vaan juhlavuoden teema ”yhdessä” on elettävä todeksi.

Sen sijaan KD tulee tekemään kaikkensa, jotta hallituksen kaavailema tuhoisa alkoholilain uudistus ei toteudu. Meillä ei ole kansakuntana varaa lain vahingollisiin vaikutuksiin kansanterveyteen, talouteen sekä viranomaistoimintaan – puhumattakaan niistä tragedioista, joita lapset, puolisot ja muut läheiset kohtaavat. Puolustamme arvokasta vanhuutta ja laadukasta saattohoitoa, sen sijaan vastustamme kansalaisaloitetta eutanasiasta. Tuemme edelleen eduskunnan käsittelyssä olevaa, avioliiton naisen ja miehen välisenä säilyttävää, kansalaisaloitetta.

Eduskunta käy alkaneeseen istuntokauteen huolestuttavissa ja epätietoisissa tunnelmissa. Olisi ollut kohtuullista äänestäjiä kohtaan, että hallitus kävisi kehysriihen normaalissa aikataulussa, ja talouslinjauksista päästäisiin keskustelemaan jo maaliskuussa. On siis vain arvailtava, jatkuuko sama linja, jossa leikkausten kohteiksi ovat joutuneet lapsiperheet, sairaat, pitkäaikaistyöttömät ja vanhukset. Aikataulun lykkääminen kertoo huolestuttavan viestin hallituksen sisäisistä kiistoista ja horjuvasta päätöksentekokyvystä.

Hallitus on aloittanut jo istuntotauon aikana keskustelun liikenneväylien ylläpidosta. KD eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että kehittämistä selvittämään ryhtyy nyt parlamentaarinen työryhmä. Olemme avoimia uusille alueellisen tasapuolisuuden varmistaville ratkaisuille. Ulkomaiset teidenkäyttäjät, erityisesti raskas liikenne, pitää myös saada maksamaan väylien ylläpidosta. Kannatamme lisäksi autoveron hallittua, portaittaista poistoa.

Todellista parlamentaarista valmistelua kaipaisi kipeästi myös maakuntauudistukseksi muuttunut sote-uudistus, jonka viimeistely tulee hipomaan eduskuntakauden rajoja. On äärimmäisen tärkeää, että sote-uudistus saadaan viimein vietyä läpi sellaisena, ettei heti seuraavan eduskuntavaalikampanjan aikana millään puolueella ole tarvetta repiä jo tehtyjä päätöksiä vaalihevosen heiniksi. Parlamentaarisessa työskentelyssä esitykset myös todennäköisesti kehittyisivät enemmän uudistuksen tarkoitusta palveleviksi.

Huolta kevääseen tuo myös epävarmuus Euroopan unionissa. Talousongelmat sekä turvapaikanhakijoiden paine kasvattavat ääriryhmiä niin Italiassa, Ranskassa kuin monessa muussakin jäsenmaassa. Ranskan ja Saksan vaalien jälkeen Kreikan rahoitusjärjestelyt saattavat jälleen olla ajankohtaisia.

Talousongelmien lisäksi ratkaistavana on myös Brexit-neuvottelut, joiden hintalappu Suomelle on minimoitava. Mikäli Iso-Britannian nettomaksuosuus jyvitetään jäljelle jääville jäsenvaltioille, Suomen vuosittainen nettomaksu kasvaa yli sadalla miljoonalla eurolla. Mikäli kauppasuhteet kärsivät, kasvaa lasku. Euroopassa ovat voimistuneet äänet, jotka näkevät brittien lähdössä mahdollisuuden ottaa askelia, ellei jopa harppauksia kohti liittovaltiota monin tavoin. Olemme tienhaarassa, jossa valinnan luulisi olevan helppo: itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyö vai syvenevä yhteisvastuu ja kasvavat ongelmat. KD sanoo yhteisvastuun kasvattamiselle ”ei”, mutta yhteistyölle ”kyllä”.

Kaiken tämän keskellä käydään kuntavaalit. Lähipalveluiden laatu, ihmisarvoinen hoito ja tuki korostuvat etenkin lasten, vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien hoidossa. Päätöksenteossa tarvitaan hallituksen linjaa inhimillisempää otetta, sillä arvokas arki kuuluu jokaiselle.

 

 

Sari Essayah`lla vain yksi lahjatoive: Että lähtisit ehdokkaaksi (KD-lehti 19.1.)

Kirjoitettu kirjoittajana

Sari Essayah kieltää potevansa minkäänlaista ikäkriisiä.
– En ole oikeastaan koskaan kokenut mitään kriisejä. Olen ajatellut, että aika aikaansa kutakin, hän itse nauraa.
Hän listaa elämänsä taitekohdiksi urheilu-uran lopettamisen, työelämään siirtymisen ja politiikkaan lähtemisen.
– Näissä isoissa murroksissa ajankäyttö on rajusti muuttunut. Oma elämänasenteeni on kuitenkin ollut sellainen, että niin kuuluu ollakin. Ei elämä muutenkaan pysy staattisena.

Hän ei lähesty muutoksia kriisin kautta.
– Ennemmin ajattelen, että nyt on taas uusi vaihe, ja asiat asettuvat sen mukaan.

Hänellä on vain yksi ainoa lahjatoive syntymäpäivälleen.
– Mitään en niin toivo kuin että puolueen jäsenistöstä mahdollisimman moni tulisi ehdokkaaksi.
– Kevyesti pystyisimme saamaan vaalivoiton sillä, että jokainen ehdokas saisi rekrytoitua mukaan toisen ehdokkaan.

Lue koko artikkeli

Tavoitteeksi oikeudenmukainen elintarvikeketju

Kirjoitettu kirjoittajana

Viime päivinä on käyty kiivasta keskustelua siitä, kuka lopulta maksaa kauppaketjun halpuuttamistempaukset. Kauppa väittää nipistävänsä alen katteistaan, mutta samanaikaisesti sisäänostajat painostavat maakunnissa vihannesviljelijöitä hinnanalennuksiin.

Kauppaketjut syyttelevät toisiaan harhaanjohtavasta markkinoinnista, jossa poukkoilevat lähtöhinnat ja alennusprosentit ovat saaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastonkin varpailleen.

Kuluttajaparkakin alkaa olla päästä pyörällä ruokakaupassa riehuvasta hintasodasta.

Usealla suomalaiselle tuottajahintojen karu totuus taisi valjeta vasta siinä vaiheessa, kun viljelijät möivät tempauksessaan ruokaa toreilla tuottajahinnalla. Ällistyksen lisäksi moni ymmärsi, miten heikossa asemassa pienet maatalousyrittäjät ovat arvonmuodostusketjussa.

Kampanja oli hyvä osoitus siitä, että kuluttajien on saatava nykyistä paremmin tietoa, mistä elintarvikkeiden hinta koostuu. Läpinäkyvyyttä tarvitaan alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan osuuden ilmoittamiseen.

Tuottajahinnat ovat viime vuosina laskeneet toki muistakin syistä, muun muassa EU:n maitokiintiöiden purun ja maailmanmarkkinoiden kehityksen takia. Silti ei voi vähätellä, etteikö esimerkiksi kaupan omien tuotemerkkien eli niin sanottujen private label -tuotteiden yleistyminen ole osaltaan johtanut hankintahintojen laskuun.

Suuret toimijat pystyvät polkemaan tuottajahintoja alas isojen hankintaerien avulla. Tämä johtaa paitsi tuottajahintojen laskuun myös kuluttajille tarjottavien tuotemerkkien vähentymiseen.

Suomen päivittäistavarakauppaa dominoi kaksi suurta toimijaa, joten kehitys johtaa väkisin epäterveeseen kilpailutilanteeseen. Jos tuotanto myytäisiin useammalle toimijalle, pysyisivät tuottajahinnat paremmin kannattavalla tasolla.

Kuluttajalle kaupan omat merkit markkinoidaan edullisemmalla hinnalla, kuitenkin laadun ja valinnanvaran kustannuksella.

Elintarvikealan terveen kilpailun sekä kuluttajasuojan vuoksi on varmistettava, että tiedot tuotteiden alkutuottajasta ja valmistajasta tulevat selkeästi esille.

Tärkeässä asemassa tuottajahintojen kehityksessä ovat tuottajaosuuskunnat, joiden asemaa tulisi kehittää ja vahvistaa sekä myös lisätä suoramyyntimahdollisuuksia esimerkiksi verkkokaupan kautta.

On koko elintarvikeketjun etu, että kaikille sen toimijoille turvataan oikeudenmukainen osuus lopputuotteen arvosta.

Suomalaisten kuluttajien ostopotentiaalin lisäksi alan vientimahdollisuudet ovat erinomaiset.

Tuotekehitykseen ja tuotemerkkien markkinointiin tarvitaan panostuksia. Myös suomalaisten osaamista myynnin ja markkinoinnin saralla pitää parantaa yhteistyössä yritysten ja oppilaitosten välillä. Suomalainen ruokateollisuus pitää samalla saada näyttävästi esiin valtion vienninedistämistoimissa.

Olisiko MTK:lla tässä mahdollisuus tyrkkiä myös pienempiä tuottajia vienninedistämisen alkuun tuella ja neuvonnalla? Lisääntynyt vienti lisää ruoan kysyntää ja nostaa tuottajahintoja, joten voi sitä edunvalvontaa tehdä myös tuota kautta.

Taloudellisten mahdollisuuksien lisäksi elintarviketuotannossa on kyse aina maamme huoltovarmuudesta. Ilmastonmuutos, talouskriisit ja aseelliset konfliktit voivat hyvinkin nopeasti vähentää merkittävästi ruokatuotantoa maailmanlaajuisesti.

Emme voi tuudittautua sen varaan, että saamme hankittua elintarvikkeita ja energiaa ulkomailta kaikissa tilanteissa. Omaatuntoaan voi toki rauhoitella ostamalla reilun kaupan tuotteita maapallon toiselta puolelta tuotettuna, mutta mitäpä jos varmistaisi oman ja suomalaisen tuottajan huomisen, ja poimisi koriinsa kotimaisia elintarvikkeita.

Aikalisä paikallaan väyläyhtiö-hankkeessa

Kirjoitettu kirjoittajana

Liikenneministeriö on ministeri Bernerin johdolla ajamassa kaikki liikenneväylät uuteen infrayhtiöön. Jatkossa teiden ylläpito ei enää tapahtuisi verovaroista, vaan käyttäjiltä perittävillä väylämaksuilla. Liikenneverkko yhtiö ei kuitenkaan laskuttaisi autoilijoita suoraan, vaan yhtiö möisi yksityisille yhtiöille teiden rahastusoikeuksia.

Tällaisia palveluntarjoajia voisivat ministeri Bernerin visioissa olla mm. vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokaupat. Malli olisi verrattavissa kännykkämaailmaan, jossa operaattorit perivät verkonkäytöstä omien hinnoittelupakettien perusteella. Esimerkiksi Kuopio-Joensuu-tien palveluntarjoajat maksaisivat tienkäyttöoikeudesta tukkuhinnan infrayhtiölle, ja edelleen autoilija maksaisi alustan eli kyseisen tieväylän käytöstä. Autoilijan liikkeiden seuraamiseen ja ajettujen kilometrien laskuttamiseen tarvittaisiin seurantalaite. Hinnoittelu voisi olla myös aikaperusteinen tai pakettihinnoittelu vakuutuslaskun tai autokaupan yhteydessä.

Näissä uudistuksissa piilevät hankkeen mahdollisuudet ja uhat yhtä lailla. Maksut kohdistuisivat toki väylien kunnossapitoon, mutta markkinaperusteisesti kannattamattomat väylät olisi myös hoidettava. Maksaja olisi arvatenkin paljon kilometrejä ajava haja-asutusalueiden asukas, jolla ei ole julkista kulkuneuvoa vaihtoehtonaan. Toinen ongelma liittyy seurantalaitteisiin, jotka ovat arveluttavia yksityisyyden suojan kannalta.

On selvää, että yksityiset yhtiöt haluavat tuottoa maksamalleen tukkuhinnalle, joten väylämaksut ja niihin mahdollisesti linkitetyt palvelut autoilijoille hinnoiteltaisiin sen mukaan. Koko uudistusta seuratessa herää kysymys, miksi nykyisiä polttonesteiden verotuottoja ei voisi vain ohjata selkeämmin väylien rakentamiseen ja ylläpitoon? Siinä toteutuu jo käyttäjä maksaa periaate. Vastaus lienee hallituksen ajatus ”laittaa tase töihin” eli tehdä julkisesta väyläverkostosta bisnesalusta.

Liikenneverkkoyhtiötä puuhataan kovalla kiireellä; päätökset pitäisi tehdä jo huhtikuun kehysriihessä ja valmista tulisi olla vuoden 2018 alussa. Uudistus on mittaluokaltaan ja seurauksiltaan sen verran suuri, että se olisi syytä valmistella parlamentaarisesti ja perusteellisesti maksumallit testaten; aikalisän paikka siis.

Kovia säästöpaketteja jouluksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Joulun alla eduskunnassa oli lukuisia äänestyksiä, joissa on ollut kysymys koulutuksen ja opiskelijoiden tulevaisuudesta. Ammatilliseen koulutukseen kohdistetut mittavat 190 miljoonan euron säästöt on ajoitettu taitamattomasti jo ensi vuodelle, vaikka ammatillisia oppilaitoksia koskeva reformilainsäädäntö tulee voimaan vasta vuoden 2018 alusta.

Reformissa on määrä uudistaa koko ammatillinen koulutus: koulutuksen rahoitus, ohjaus, tutkintorakenne, koulutuksen toteuttamismuodot sekä järjestäjärakenne. Samalla nykyiset lait yhdistetään uudeksi lainsäädännöksi. Säästöjä on mahdotonta tehdä hallitusti ja strategisesti kestävällä tavalla, kun kaikki reformin linjaukset eivät ole vielä tiedossa. Pahimmillaan tämä tarkoittaa ammatillisille oppilaitoksille kahta peräkkäistä rajua rakenneuudistusta, jotka toteutetaan vain vuoden sisällä toisistaan.

Kiireellisesti toteutetut leikkaukset voivat johtaa harkitsemattomiin ja aluepoliittisesti vahingollisiin ratkaisuihin. Monessa oppilaitoksessa nuorten ja aikuisten koulutuksen väliset raja-aidat on kaadettu jo aiemmin. Samoin säästöt on jo pitkälti haettu järjestäjäverkosta, hallinnosta ja yhteisistä tukipalveluista. Jäljellä on enää mahdollisuus leikata opetuksen määrästä ja laadusta. Moni oppilaitos vähentääkin työntekijöitä ja luopuu toimipisteistään. Tämä puolestaan uhkaa koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Jo nyt Itä- ja Pohjois-Suomessa on nuorilla pisimmät matkat toisen asteen lähimpään koulutuspaikkaa. Joillakin nuorilla opintoihin hakeutuminen voi tyssätä pitkiin välimatkoihin tai asumisen kalleuteen opiskelupaikkakunnalla. Kun hallitus samalla leikkaa opintotuesta, on monen nuoren toimeentulo entistä haastavampaa. Lainapainotteisuuden lisääntyminen arveluttaa myös monia nykyisillä työllistymisnäkymillä.

Kristillisdemokraatit nostivat opintotukiäänestyksissä esille erityisesti opiskelevat perheet, koska he ovat opiskelijoista köyhimpiä. Heidän odotetaan nostavan täysimääräisesti opintovelkaa, eikä toimeentulotukea myönnetä helposti. Vaikka kaikki opintovelka nostettaisiin, tulotaso jää todella pieneksi. Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on tehtävä mahdolliseksi lisäämällä opintorahaan huoltajakorotus. Erityisesti tämä on perusteltua nyt, kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Siirrossa kaikki muut hyötyvät paitsi juuri opiskelevat perheet, joten huoltajakorotus olisi erityisen ajankohtainen juuri nyt.

Kristillisdemokraatit vaativat yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa hallituksen esittämien koulutus- ja opintososiaalisten säästöjen perumista vuodelta 2017. Samalla ohjeistimme hallitusta toteuttamaan hätäisten budjettileikkausten sijasta kestäviä ja harkittuja, toimintatapoja kehittäviä rakenneuudistuksia ja toteuttamaan säästöjä vain näiden uudistusten sallimissa puitteissa.

Eduskuntaan perustettiin uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä, Essayah puheenjohtajaksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskuntaan on perustettu uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä. Sen tarkoituksena on Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artiklan mukaisesti edistää mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista. Ryhmän toiminnan painopiste on työskennellä uskonsa vuoksi vainottujen puolesta kansainvälisesti, mutta myös omantunnon- ja uskonnonvapauden vaalimiseksi kotimaassa.

Ryhmän perustavassa kokouksessa 30.11. sen puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Sari Essayah (kd) ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Harry Wallin (sd). Mukaan ryhmän toimintaan on tässä vaiheessa ilmoittautunut toistakymmentä kansanedustajaa.

Ympäri maailmaa jännitteet uskontojen ja elämänkatsomusten välillä ovat kasvaneet. Monet tutkimukset ja raportit osoittavat, että mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattu tai laiminlyöty. Muun muassa yli 250 miljoonaa kristittyä kärsii eriasteista vainoa yli 60 eri maassa. Vainottujen ihmisoikeudet ovat rajoitettuja tai lähes kokonaan poljettuja.

Ryhmä seuraa kansainvälistä tilannetta ja esimerkiksi vetoomuskirjeiden kautta pyrkii auttamaan uskonnollisen ja omantunnonvapauteen liittyvän vainon kohteeksi joutuneita. Lisäksi ryhmä järjestää seminaareja, tekee kannanottoja ja vetoomuksia sekä luo yhteistyösuhteita ja verkostoa uskonnon- ja omantunnonvapautta edistävien kansalaisjärjestöjen ja verkostojen kanssa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Vetoomus Thaimaalle pakistanilaiskristittyjen turvapaikanhakijoiden puolesta

Thaimaassa on tällä hetkellä n 11.500 pakistanilaista kristittyä turvapaikanhakijaa, joista suuri osa on paennut kotimaastaan jumalanpilkkasyytösten tai muun vainon vuoksi. Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä on lähettänyt tänään 7.12. päivätyn vetoomuksen Thaimaan YK-edustustoon, sillä Thaimaa ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven pakolaissopimusta eikä sen vuonna 1967 hyväksyttyä lisäosaa, eikä maassa ole virallista turvapaikanhakijoita koskevaa toimintamallia.

Kirjeessä Thaimaan YK-suurlähettiläälle pyydetään myötätuntoa uskontonsa vuoksi vainottuja pakistanilaisia kohtaan ja vedotaan Geneven pakolaissopimuksen allekirjoittamiseksi, koska sen myötä näiden vainottujen asema Thaimaassa muuttuisi laittomista maahanmuuttajista turvapaikanhakijoiksi, joita ei voisi esim. samalla tavoin pidättää ja syyttää laittomasta maassaolosta.

 

Essayah: Sote-uudistukseen saatava valtakunnallinen palvelulupaus

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puoluevaltuustossa puhunut puolueen puheenjohtaja Sari Essayah vaati sote-uudistukseen valtakunnallista palvelulupausta. Kuntavaaleissa puolue haluaa tarjota inhimillisemmän otteen päätöksentekoon niin vanhustenhoitoon, lasten ja nuorten palveluihin kuin kuntien elinvoimasta huolehtimiseen.

– Yhdymme niihin asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan hallituksen sote-malli ei vähennä hyvinvointieroja. On riskinä, että uudistuksesta seuraa maakuntien välistä eriytymistä, mutta myös maakunnan sisäistä eri väestöryhmien välistä eriytymistä. Hyvinvointierot vain kasvavat. Hallituksen kaavailema rahoitusmalli sisältää vielä rahoitusleikkurin, josta voi pahimmillaan tulla myös palveluleikkuri. Vaihtoehtona maakuntien on pakko korottaa asiakasmaksuja, joka kuulostaa karulta sekin, totesi Essayah Kangasalla.

– Tämä on päinvastaista sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden kanssa ja olen kyllä aidosti huolissani tästä. Koska valtakunnallinen palvelulupaus puuttuu, maakunnat väistämättä eriytyvät. KD:n mukaan valtakunnallinen palvelulupaus on luovuttamaton edellytys koko sote-uudistukselle. Poliittisten päättäjien järjestämisvastuulla on se, että verovaroin tuetut palvelut ovat kaikkien saatavilla ja saavutettavissa. Uudistuksen tarkoituksenahan on saada kaikille kansalaisille yhdenvertaiset, laadukkaat ja saumattomat palvelut, luoda edellytykset palvelujärjestelmän uudistumiselle ja julkisen talouden kestävyysvajeen vähentämiselle, muistutti Essayah.

Essayah`n mukaan KD:n ehdokasrekrytointi on paremmassa vauhdissa kuin viime kuntavaaleissa, meillä on hyvä mahdollisuus parhaimpaan kuntavaalikannatukseen ikinä. Kuntavaaleissa puolue haluaa tarjota inhimillisemmän otteen niin vanhustenhoitoon, lasten ja nuorten palveluihin kuin kuntien elinvoimasta huolehtimiseen.

Sari Essayah ehdolle kuntavaaleihin Lapinlahdella

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puoluejohtaja kansanedustaja Sari Essayah ilmoitti Kangasalla olevansa käytettävissä kuntavaaliehdokkaaksi kotikunnassaan Lapinlahdella, Pohjois-Savossa.

– Tulevalla valtuustokaudella tehdään merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta. Sote- ja maakuntauudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitäisi pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten, joten jos joskus, niin nyt kotikuntansa tulevaisuudesta kiinnostuneiden kannattaa lähteä ehdolle, perusteli Essayah ehdokkuuttaan.

– Ehdokkuuteeni vaikutti myös kuntalain uudistus, joka vie valtuustopaikkoja kunnista ja keskittää päätöksentekoa suurimmille kuntapuolueille. Kuntien valtuustojen kokojen pienentyminen ja maakuntauudistus tulevat yhdessä ennen näkemättömällä tavalla siirtämään valtaa ja keskittämään sitä. Tämä on vaarassa romuttaa suomalaisen kansanvaltaisen lähidemokratian pitkän perinteen, summasi Essayah.

Essayah kannustaa kaikkia kristillisdemokraattisesti ajattelevia mukaan puolueen ehdokkaaksi omassa kotikunnassaan. Ehdokashakemuksen voi tehdä helposti netissä