Blogi

RSS

Historiallinen päätös vahtivuorollamme

Enemmistö suomalaisista on kääntynyt Nato-jäsenyyden kannalle. Eikä ihme, sillä Venäjä on toimillaan Ukrainassa osoittanut syvää piittaamattomuutta niin ihmisoikeuksista kuin kansainvälisestä oikeudesta ja sopimuksista. Maa on nostanut esille jopa uhkaamisen joukkotuhoaseilla ja vaatimukset suvereenien maiden etupiirijaosta.

Vaikka Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa, niin Venäjä on horjuttanut turvallisuuspoliittista ympäristöämme tavalla, joka vaatii siihen vastaamista.

Sotilaallinen liittoutuminen puolustusliitto Naton kanssa on tullut siis ajankohtaiseksi. Naton läheisestä kumppanimaasta jäseneksi siirtyminen ei vaadi Suomen kaltaiselta maalta suuria muutoksia siihen, miten turvallisuudestamme jo nyt itse huolehdimme. Sen sijaan se toisi suuren muutoksen siihen, miten muut osallistuisivat turvallisuudestamme huolehtimiseen. Kollektiivisen suojan ennaltaehkäisevä vaikutus on tärkein eli paljon puhutun viidennen artiklan voima on suurimmillaan silloin, kun se tekee itsensä tarpeettomaksi.

Edes Nato-ratkaisu ei poista oman vahvan kansallisen puolustuksen tarvetta – alueellisen koskemattomuuden turvaaminen on jatkossakin Suomen omalla vastuulla. Yleinen asevelvollisuus ja Euroopan korkein maanpuolustustahto antavat siihen hyvän pohjan.

Samoin jatkossakin tarvitsemme kahdenvälistä ja monenkeskistä yhteistyötä, niistä tärkeimpänä Ruotsi, jonka soisi hakevan Nato-jäsenyyttä yhtä aikaa. Tämä vahvistaisi koko pohjolan ja Itämeren alueen turvallisuutta.

Sotilaallisesti liittoutuneenakin Suomi jatkossa pyrkisi edistämään alueellista vakautta ja diplomatiaa ja pyrkisi ylläpitämään niin toimivia suhteita Venäjään kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista. Venäjä kun ei naapuristamme mihinkään häviä.

Tulevina päivinä puolustuspoliittisten ratkaisujen ja huoltovarmuuden varmistamisen ohella meidän suomalaisten henkinen kestävyys ja toisistamme välittäminen ovat nyt tärkeitä. Meitä tullaan haastamaan, mutta selviämme kyllä, kun tuemme toisiamme.

Tasavallan presidentti Niinistö ja Pääministeri Marin antoivat odotetun yhteislausunnon. Nato jäsenyyshakemusprosessin kansallinen käsittely on siis loppusilausta vaille. Suomen Nato-jäsenyyden hakemisen sinetöivä presidentin ja hallituksen ns. tp-utva kokous on kaavailtu ensi sunnuntaille. Kaatuneitten muistopäivänä onkin syytä olla kiitollisia edellisille sukupolville vapaasta ja itsenäisestä Suomesta, ja toisaalta huolehtia siitä omalla vahtivuorollamme.

Työnilo ei synny tyhjästä

Toukokuun ensimmäinen on meille perinteisesti kevään, opiskelun ja työn juhlaa. Tänä vuonna vietämme vappua harmillisesti keskellä yhä syvenevää hoitoalan työmarkkinataistelua ja lakonuhkaa kunta-alalla.

Julkisen alan työtaistelutilanteet eivät ole vain työmarkkinaosapuolten päänsärky, vaan ne kytkeytyvät mitä vahvimmin harjoitettuun julkisen talouden talouspolitiikkaan ja näiden alojen sääntelyyn lainsäädännön kautta. Valitettavasti niin hoito- kuin opetusalan hätähuudot ovat kaikuneet Marinin hallituksen kuuroille korville.

Ainoa vastaus on ollut yleensä entistä tiukempi lainsäädäntö ja kriteeristö, mutta ei resursseja niiden toteuttamiseen. Hoitoalalla pykäliin on kirjattu mm. hoitotakuu ja vanhustenhoidon henkilöstömitoitus, mutta toteutukseen ei ole varattu sen paremmin rahoitusta kuin henkilöstöresursseja. Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa pahentaa eläköitymisen lisäksi henkilöstön pätevyysvaatimusten nousun osuminen samoille vuosille.

Hoitoalankaan kuormitus ei tule yllätyksenä, sillä resurssipula on muhinut jo vuosia ja koronapandemia pahensi sitä entisestään. Viime syksynä uutisoitiin Tehyn kyselystä, jonka vastaajista lähes 90 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa.

Vajaa rahoitus uhkaa myös koko sote-uudistusta. Sote-uudistuksen pitäisi lisätä palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta tavoite on uhattuna ilman riittävää rahoitusta. Palkkaharmonisaatio, tietojärjestelmäkustannukset, lisääntyvät hallintokulut sekä monet muut tarvittavat investoinnit nostavat sote-menojen kustannuksia vuosiksi eteenpäin.

On hallituksen vastuulla osoittaa hyvinvointialueille riittävä rahoitus hoitajien palkkaamiseen ja koronan aiheuttamien hoitojonojen purkamiseen. Hoitojonojen purkamista voi entisestään hidastaa hallituksen päätös leikata KELA-korvauksia tässä tilanteessa. Hoitovelka ja työtaakan alle väsyneet hoitajat tulevat meille pitkän päälle kalliiksi.

Vappuna maaseudulla monet aloittavat pelto- tai pihatöitä kasvun ihmeen äärellä. Paitsi että tänä vuonna maatalouden kylvötyöt ovat uhattuna, koska alan entuudestaan heikko kannattavuus sai vakavan iskun Venäjän hyökkäyssodan alettua.

Häiriöt energia- ja lannoitemarkkinoilla uhkaavat jäädä pitkäkestoisiksi ja vaikeasti ennakoitaviksi. On absurdia, että ruuan hinta nousee, mutta tuottajilla ei meinaa rahat riittää sen tuottamiseen. Hallituksen kriisipaketitkaan ei taida ehtiä ajoissa maatalouden ahdinkoa helpottamaan, ja osa tuesta valuu ”hömppäheinälle”, vaikka kaikki panokset tarvittaisiin ruuan tuotannon tukemiseen.

Tärkeintä viljelijöillekin on saada työstään riittävä tulo, eikä elää satunnaisten pelastuspakettien varassa. Siksi maatalouteen tarvitaan myös pitkäjänteisiä muutoksia. KD on tänä keväänä julkaisut oman kymmenien kohtien ohjelman maatilojen elinvoiman ja energiahuollon tukemiseksi myös pitkällä tähtäimellä.

Ihmisten hengen ja terveyden sekä ruuantuotannon turvaaminen ovat valtion tärkeimpiä tehtäviä ja osa kansallista turvallisuutta. Näilläkään aloilla työnilo ei synny tyhjästä.

Hoitoalan kriisi on ratkaistava

Talouden kestävyysvajeen lisäksi meitä uhkaa vakava hoitoalan resurssivaje. Hoitoalan hätähuudot ovat kaikuneet Marinin hallituksen kuuroille korville. Ainoa vastaus on ollut yleensä entistä tiukempi lainsäädäntö ja kriteeristö, mutta ei resursseja niiden toteuttamiseen. Alan kuormitus ei tule yllätyksenä, sillä kriisi ja resurssipula on muhinut jo vuosia ja koronapandemia pahensi sitä entisestään. Jo viime syksynä uutisoitiin Tehyn kyselystä, jonka vastaajista lähes 90 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa.

 

Kristillisdemokraatit ainoana oppositiopuolueena on pitänyt esillä alan rahoituksen riittävyyttä koko vaalikauden ajan. Viimeksi viime syksynä esitimme vaihtoehtobudjetissamme puolen miljardin euron panostusta hoitajien palkkaamiseen ja hoitojonojen purkamiseen, mutta hallitus ei tätä viestiä kuunnellut.

 

Nyt hallitus on pitänyt takataskussaan potilasturvallisuuslakia, joka iskisi kipeästi jo entuudestaan kovia kokeneelle hoitoalalle. Potilasturvallisuus on tietenkin varmistettava kaikissa olosuhteissa, ja sitä varten meillä on suojelutyön velvoite, jota on tiukasti noudatettava. Työmarkkinaosapuolten soisi löytävän sovitteluratkaisun. Tilanne on tulehtunut, eikä luottamuspääomaa osapuolten välillä ole yhtään liikaa. Sopua on siis rakennettava kaikin mahdollisin keinoin, ja niin toivoisi hallituksenkin toimivan.

 

Vajaa rahoitus uhkaa hoitoalan lisäksi myös koko sote-uudistusta. Sote-uudistuksen pitäisi lisätä palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta tavoite on uhattuna ilman riittävää rahoitusta. Kiire ja kasvavat kustannukset sopivat huonosti yhteen tavoitteen kanssa. Palkkaharmonisaatio, tietojärjestelmäkustannukset, lisääntyvät hallintokulut sekä monet uudet tarvittavat investoinnit nostavat sote-menojen kustannuksia vuosiksi eteenpäin. Sote-uudistuksen rahoitusmalli on jättänyt useat keskeiset kustannustekijät huomioimatta, ja väestökertoimen suuri painoarvo jopa rankaisee väestöään menettäviä hyvinvointialueita.

 

On hallituksen vastuulla osoittaa hyvinvointialueille riittävä rahoitus sekä normaaliin toimintaan että koronan aiheuttamien hoitojonojen purkamiseen. Hoitojonojen purkamista voi entisestään hidastaa hallituksen päätös leikata KELA-korvauksia tässä tilanteessa. Hoitovelka ja työtaakan alle väsyneet hoitajat tulevat meille pitkän päälle kalliiksi.

 

Paljon on laskettu sen varaan, että hyvinvointialueen strategiassa linjataan tärkeimmistä asioista, mutta todellisuudessa monet isot päätökset tehdään jo tänä keväänä ennen kuin strategiat ovat valmiita. Kun uudistusta toteutetaan kiireellä, kunnollisia kustannuslaskelmia ei ehditä tehdä eikä vertailla eri toteutusvaihtoehtoja. Nyt esimerkiksi tukitoimintoja siirretään kiireen vilkkaa julkisomisteisiin in-house-yhtiöihin, samalla jätetään yksityinen ja kolmas sektori ulos. Tämä toimintatapa ei ole välttämättä tuomassa säästöjä, sen sijaan se syö alueiden elinvoimaa.

 

Aluevaltuustojen päätösmahdollisuudet ovat rajallisia myös sen vuoksi, että sairaanhoitopiirit ovat tehneet viime vuosina isoja investointeja, jotka nyt velkoineen siirtyvät hyvinvointialueille. Menee vielä pitkään, ennen kuin hyvinvointialueilla voidaan aidosti tehdä strategisia valintoja.

 

Hoitoalan kriisi on ratkaistava

Vajaa rahoitus uhkaa hoitoalan lisäksi myös koko sote-uudistusta. Sote-uudistuksen pitäisi lisätä palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta tavoite on uhattuna ilman riittävää rahoitusta.

Talouden kestävyysvajeen lisäksi meitä uhkaa vakava hoitoalan resurssivaje. Hoitoalan hätähuudot ovat kaikuneet Marinin hallituksen kuuroille korville. Ainoa vastaus on ollut yleensä entistä tiukempi lainsäädäntö ja kriteeristö mutta ei resursseja niiden toteuttamiseen. Alan kuormitus ei tule yllätyksenä, sillä kriisi ja resurssipula ovat muhineet jo vuosia, ja koronapandemia pahensi sitä entisestään. Jo viime syksynä uutisoitiin Tehyn kyselystä, jonka vastaajista lähes 90 prosenttia oli harkinnut alan vaihtoa.

Kristillisdemokraatit ainoana oppositiopuolueena on pitänyt esillä alan rahoituksen riittävyyttä koko vaalikauden ajan. Viimeksi viime syksynä esitimme vaihtoehtobudjetissamme puolen miljardin euron panostusta hoitajien palkkaamiseen ja hoitojonojen purkamiseen, mutta hallitus ei tätä viestiä kuunnellut.

Nyt hallitus on pitänyt takataskussaan potilasturvallisuuslakia, joka iskisi kipeästi jo entuudestaan kovia kokeneelle hoitoalalle. Potilasturvallisuus on tietenkin varmistettava kaikissa olosuhteissa, ja sitä varten meillä on suojelutyön velvoite, jota on tiukasti noudatettava. Työmarkkinaosapuolten soisi löytävän sovitteluratkaisun. Tilanne on tulehtunut, eikä luottamuspääomaa osapuolten välillä ole yhtään liikaa. Sopua on siis rakennettava kaikin mahdollisin keinoin, ja niin toivoisi hallituksenkin toimivan.

Vajaa rahoitus uhkaa hoitoalan lisäksi myös koko sote-uudistusta. Sote-uudistuksen pitäisi lisätä palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta tavoite on uhattuna ilman riittävää rahoitusta. Kiire ja kasvavat kustannukset sopivat huonosti yhteen tavoitteen kanssa. Palkkaharmonisaatio, tietojärjestelmäkustannukset, lisääntyvät hallintokulut sekä monet uudet tarvittavat investoinnit nostavat sote-menojen kustannuksia vuosiksi eteenpäin. Sote-uudistuksen rahoitusmalli on jättänyt useat keskeiset kustannustekijät huomioimatta, ja väestökertoimen suuri painoarvo jopa rankaisee väestöään menettäviä hyvinvointialueita.

On hallituksen vastuulla osoittaa hyvinvointialueille riittävä rahoitus sekä normaaliin toimintaan että koronan aiheuttamien hoito­jonojen purkamiseen. Hoitojonojen purkamista voi entisestään hidastaa hallituksen päätös leikata Kela-korvauksia tässä tilanteessa. Hoitovelka ja työtaakan alle väsyneet hoitajat tulevat meille pitkän päälle kalliiksi.

Paljon on laskettu sen varaan, että hyvinvointi­alueen strategiassa linjataan tärkeimmistä asioista, mutta todellisuudessa monet isot päätökset tehdään jo tänä keväänä ennen kuin strategiat ovat valmiita. Kun uudistusta toteutetaan kiireellä, kunnollisia kustannuslaskelmia ei ehditä tehdä eikä vertailla eri toteutusvaihtoehtoja. Nyt esimerkiksi tukitoimintoja siirretään kiireesti julkisomisteisiin in house -yhtiöihin, samalla jätetään yksityinen ja kolmas sektori ulos. Tämä toimintatapa ei ole välttämättä tuomassa säästöjä, sen sijaan se syö alueiden elinvoimaa.

Aluevaltuustojen päätösmahdollisuudet ovat rajallisia myös sen vuoksi, että sairaanhoitopiirit ovat tehneet viime vuosina isoja investointeja, jotka nyt velkoineen siirtyvät hyvinvointialueille. Menee vielä pitkään, ennen kuin hyvinvointialueilla voidaan aidosti tehdä strategisia valintoja.

Kolumni on julkaistu alkuperäisesti Maaseudun Tulevaisuudessa.

Yhtenäisyydellä rakennetaan turvallisuutta

Eduskunta saa hallitukselta käsiteltäväkseen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon niin sanotun jatko-osan Suomen asemasta rajusti muuttuneessa toimintaympäristössä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan pistää pohtimaan niin huoltovarmuutta, energiapolitiikkaa, hybridi- ja kyberuhkiakin, mutta eduskuntakäsittelyn kova ydin on suhtautumisessa Nato-jäsenyyteen. Vaikka selonteon täydennys ei ottaisi suoraan kantaa sotilaalliseen liittoutumiseen, se tarjoaa mahdollisuuden perata eri skenaarioiden riskit huolella.

Eduskuntaprosessi on herättänyt myös kritiikkiä, ja joidenkin mielestä ulkopolitiikkaa johtavat tasavallan presidentti ja hallitus voisivat hakea pikaisesti Nato-jäsenyyttä sen kummemmin kansanedustuslaitosta häiritsemättä. Mielipidemittaukset antavat kuulemma riittävän tuen asiassa etenemisessä, ja äänestää ehtii valmiista sopimuksestakin.

Eduskuntakäsittelyllä ja puolueiden kannanmuodostuksella on kuitenkin suuri itseisarvo, sillä suhtautuipa liittoutumiseen kumminpäin tahansa, historiallinen päätös tullaan tulevina vuosina läpivalaisten arvioimaan. Semminkin kun mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ei näyttäisi tulevan kansanäänestystä, korostuu parlamentaarisen käsittelyn ja puolueiden sekä niiden kautta käytävän kansalaiskeskustelun rooli. Kuten presidentti viisaasti totesi myös niiden, jotka jäävät näkemyksineen vähemmistöön, on voitava kokea, että heitä on oikeasti kuultu.

On tärkeää, että myös meillä KD:ssä turvallisuuspolitiikasta on voitu puhua webinaareissa, piirikokouksissa ja puolue-elimissä, sekä selvittää jäsenkyselyllä kentän nykynäkemyksiä. Näin olemme voineet mahdollisimman yhtenäisenä muodostaa kantaamme.

Kaikki me haluamme päätöksiä, joilla suomalaisten turvallisuus maksimoidaan. Ne on kuitenkin muodostettava tavalla, jotka eivät revi yhteiskuntaa ja horjuta päätösten hyväksyttävyyttä. Usein matka päätökseen on yhtä tärkeä kuin päätöskin. Railoihin olisi aivan liian helppo iskeä ulkoapäin.

Alkuperäisen kolumnin pääset lukemaan KD -lehdestä.

Turvallisuus keskiöön

Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt meitä kaikkia. Sota ei ole jossain kaukana, vaan jälleen täällä meidän Euroopassamme. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nyt kansallisen keskustelun keskiössä; ja niin pitää ollakin. Moni asia on Suomen turvallisuuden kannalta muuttunut. Yksi asia ei ole kuitenkaan vanhentunut: oman uskottavan puolustuskyvyn ylläpito. Hävittäjähankintojen aikaiset soraäänet ovat nopeasti hiljenneet.

Suomi on myös entisestään syventänyt kansainvälistä yhteistyötä Naton, EU:n ja kahden- sekä monenvälisen toiminnan puitteissa. Riittääkö se muuttuneessa turvallisuusympäristössä? Tästä pitää nyt puhua, avoimesti ja faktapohjalta; ei riidellen, vaan kansallista yhtenäisyyttä rakentaen.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko saa seuraavien viikkojen aikana jatko-osan, joka antaa hyvän pohjan sekä eduskunnassa että puolueissa käytävälle keskustelulle. Kaikkien on syytä varmistaa, että linjaukset ovat Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta ajantasaisia. Tätä on arvioitava meilläkin KD:ssä; webinaarit, puoluehallitus ja -valtuusto, tarvittaessa ylimääräinen puoluekokous, saavat puolueväen näkemykset selville.

Strateginen omavaraisuus on EU:ssa laiminlyöty. Pyristely irti venäläisestä energiasta, lannoitteista ja mineraaleista on alkanut vasta pakon edessä, jotta emme rahoittaisi välillisesti sotaa. Vaikka Suomen omavaraisuus on eurooppalaisittain korkeahko, maataloutemme on hyvin riippuvainen ulkopuolisista tuotantopanoksista, jotka kallistuvat nyt hurjaa vauhtia.

Hallituksen piittaamattomuus maatalouden pitkäaikaisesta kriisiytymisestä ja turpeen huoltovarmuudesta ovat olleet vakavia virheitä. Ensi kesänä on saatava kaikki mahdolliset pellot viljelyyn ja sato maksimoitua, jotta sodan kerrannaisvaikutuksina syntyvää globaalia ruokakriisiä ja nälänhätää voidaan torjua.

Sotilaallisen turvan ja huoltovarmuuden varmistamisen ohella henkinen kestävyys ja toisistamme välittäminen ovat nyt tärkeitä. Ukraina-keräyksiin osallistumalla, pakolaisia auttamalla ja rukouksin muistamalla voimme jokainen olla mukana tukemassa Ukrainan kansaa.

 

Kirjoitus on julkaistu KD-lehdessä kolumnina 18.3.2022.

Maatalouden ahdinko syvenee – Piittaamattomuus maatalouden kriisiytymiseen on vakava virhe

Energian hinnannousun aiheuttama paine kansalaisten kukkarolle ja kiukkuiset ihmiset bensapumpuilla ovat aivan syystä saaneet mediassa palstatilaa. Sen sijaan samasta ongelmasta kärsivä maatalous ja sen tuotantokustannusten raju nousu on jäänyt lähes uutisoimatta.

Suomalainen ruokaketju on pahasti rikki, muualla energian kallistuminen valuu lannoitteiden ja ruuan hinnan kohoamisen kautta myös tuottajalle, mutta meillä vain kauppa ja teollisuus ottavat osansa ja tuottajalle jää kasvaneet energiakulut ja paikallaan polkevat hinnat.

Kun taustalla on vielä heikko satovuosi, niin jopa arviolta 2000 tilaa on tällä hetkellä maksuvalmiuskriisissä, kun tulojen ja menojen epäsuhta kärjistyy. Kyseessä on noin 15 prosenttia tiloista eikä muillakaan ole helppoa. Jos nämä tilat lopettavat tai edes vähentävät lannoitteita ja säästääkseen peltopinta-alaa kohti tulevia kustannuksia, se tarkoittaa väistämättä tuontiruuan lisääntymistä ja omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta tinkimistä.

Kuinka tämä tilanne on mahdollista, että samanaikaisesti kuluttaja haluaa ostaa kotimaista ruokaa ja olisi kyselyjen mukaan valmis maksamaan siitä enemmänkin, jos se menee tuottajalle. Kauppa haluaa myydä kotimaista, elintarviketeollisuus valmistaa kotimaista ja maanviljelijä tuottaa kotimaista – kenen tahtotilan puuttumiseen tämä kaatuu?

Kaikki ovat tunnistaneet ruokaketjun ongelmat, selvityksiä on tehty toisensa perään, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Kaupan ja teollisuuden asema sopimuksissa on liian vahva, ja kilpailu ei toimi. Tämä hätä ei myöskään näy hallituksen toimissa mitenkään esimerkiksi eduskunnan käsittelyssä olevassa lisäbudjetissa.

Maatalouden kustannuskriisin, samoin kuin ilmasto- ja ympäristötoimien taustalla on sekä EU:n että kotimaisen maatalouspolitiikan ohjausvaikutus. EU:n laajuinen kilpailu maataloustuotteiden markkinoilla on johtanut tuotannon tehostamiseen ja tilakokojen kasvuun sekä painanut tuottajahintoja alas. Kilpailu on hyvä asia, mutta kun on kyse elintärkeistä tuotteista, joita kaikki tarvitsemme, hinta ei voi olla ainoa ohjaava tekijä. Ruoan kallistuminen osuu ennen kaikkea köyhimpiin ihmisiin. Ruoantuotannosta ja maatalouspolitiikasta ei voi keskustella sitomatta kysymyksiä myös sosiaalipolitiikkaan.

Nykyisessä geopoliittisesti erittäin epävarmassa tilanteessa piittaamattomuus maatalouden kriisiytymiseen on vakava virhe. Vaikka Suomen omavaraisuus on eurooppalaisittain korkeahko, on maataloutemme hyvin riippuvainen Suomen ulkopuolisista tuotantopanoksista, kuten polttoaineista, lannoitteista ja teknologiasta. Lisäksi viljan varmuusvarastoja on viimeisen kymmenen vuoden aikana ajettu alas.

Koronapandemian alkaessa julkinen valta ryhtyi nopeisiin ja voimakkaisiin toimenpiteisiin ja tällä oli kansalaisten laaja tuki. Akuutin ruokakriisin negatiiviset vaikutukset yhteiskuntaan ovat potentiaalisesti vielä vakavampia kuin koronapandemian. Nyt voi olla viimeinen aika varautua.

Pohjois-Savoonkin hyvinvointia ja kevyttä hallintoa

Kristillisdemokraattien tavoitteena on hyvinvoiva Pohjois-Savo, jota kohti pyrimme panostamalla ennaltaehkäisyyn ja terveyden ylläpitoon, nopeaan palveluihin pääsyyn, henkilöstön hyvinvointiin ja tiedolla johtamiseen.

Hyvinvointialueet saavat uusien tehtäviensä hoitamiseen rahoituksen valtiolta, joka puolestaan vähentää ne kuntataloudesta. Pohjois-Savossakin tämä merkitsee merkittävää muutosta kuntien tehtäviin ja resursseihin sekä investointinäkymiin.

Resursseja ei saa hukata kasvavan hallinnon rattaisiin, eikä uusia veroja pidä luoda kasvattamaan kansalaisten verotaakkaa. Uudet aluevaltuustoryhmät eivät tarvitse massiivista tukea poliittiseen toimintaan ryhmärahojen muodossa. Hyvinvointialueelle ei pidä myöskään perustaa turhia virkoja, jotka sitten täytettäisiin poliittisina nimityksinä.

Hallintoon käytettyjä verovaroja pitää käyttää vastuullisesti, ja fokus tulee olla palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisessa. Byrokratian sijaan on panostettava hoito- ja sosiaalialan henkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin. Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää hoitajia ja ankaran työn tehneestä henkilökunnasta on pidettävä huolta. Yksin mitoituksilla ja kriteereillä tämä ei tapahdu — siihen tarvitaan taloudellisia resursseja, parempaa johtamista ja uudelleen organisointia.

On muistettava, ettei julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto selviä ilman järkevää ja tasapainoista kumppanuutta yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Pohjois-Savossa on mahdollistettava myös yhteisötalous ja osuustoiminta hyvinvointipalvelujen tehokkaiksi ja oikeudenmukaisiksi tuottajiksi.

Kristillisdemokraatit esittävät koko Pohjois-Savon hyvinvointialueen hankintastrategiaa, jolla luodaan mahdollisuuksia mm. paikallisille ruuan tuottajille ja yrityksille osallistua tarjouskilpailuihin, ja tuetaan alueen työllisyyttä ja elinvoimaa. Samassa yhteydessä on huolehdittava hoitokotien lääkkeiden annosjakelun kilpailutus reiluksi ja hankinnat omaan maakuntaan.

Pohjois-Savossa kuntien toimivilta keskuskeittiöiltä tulisi olla mahdollista jatkossakin ostaa ruokahuoltoa. Toiminnallisesti ja kriisikestävyyden näkökulmasta on parempi, että maakunnassa olisi useampi kuin yksi ruoka- ja puhtaustukipalveluita tuottava taho.

Rahoitus on sote-alueille yleiskatteellista, mutta ensihoidon ja pelastustoimen resurssit on turvattava. Pohjois-Savon pelastuslaitokselle tarvitaan joka tapauksessa 57 uutta pelastajaa, jotta varallaolojärjestelmästä voidaan työtuomioistuimen linjauksen mukaisesti luopua. Paloasemien kohdalla ratkaisevaa on vasteajat hälytystehtäviin, lisäksi huomioidaan sopimuspalokunnat tehtävissä, joissa ei edellytetä viranomaistoimivaltuuksien käyttöä.

Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus siirtyvät kunnista hyvinvointialueille, jolloin palveluiden turvaaminen edellyttää vahvaa yhteisyötä hyvinvointialueen ja työpajatoiminnan välillä. Kun työvoimapalvelut samanaikaisesti siirtyvät kuntiin, on yhteistyö myös niiden kanssa välttämättömyys.

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on lisäksi huolehdittava Kuopion yliopistollisen sairaalan lääketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tulevaisuudesta. Rahoituksellisesti summa on noin pari prosenttia hyvinvointialueen sote-menoista.

Pienistäkin kunnista edustus aluehallintoon

Lähes joka alueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, mutta hallituksen sote-malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kunnista jää ilman edustajaa aluevaltuustoissa. Olemme Pohjois-Savossa halunneet taklata tätä haastetta niin, että KD:n listalla on jokaisesta kunnasta ehdokas, pienistä vähemmän ja suurista enemmän. Pienessä kunnassa kannattaakin keskittää äänet KD:n ehdokkaalle, sillä hänen läpimenonsa on meidän listallamme todennäköisempää kuin niillä puolueilla, joiden kärkiehdokkaat tulevat suurista kaupungeista.

Hyvinvointialueilla on huomioitava koko alueen tarpeet. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä, jossa linjaukset tehtäisiin yhdestä kunnasta tulevien valtuutettujen voimin. KD:n aluevaltuustoryhmässä kuullaan kaikkia puolueen toimijoita eri puolelta Pohjois-Savoa.

Lapsiystävällinen Pohjois-Savo

Kristillisdemokraatit haluavat edistää lapsen oikeuksien toteutumista ja tukea perheitä niiden kasvatusvastuussa lisäämällä mm. matalan kynnyksen kodinhoitopalveluita. Haluamme jatkaa perhekeskustoimintaa, jossa julkisen, yksityisen ja yhdistysten yhteistyönä tarjotaan mm. kohtaamispaikkoja, osallistavaa toimintaa sekä ohjausta terveys- ja sosiaalipalveluihin.  Hyvinvointialueella tulee ottaa käyttöön lapsibudjetointi ja sen toteutumisen seuranta.

Oikeus hoivaan ja erityispalveluihin – kyse on arvoista

Aluevaalit ovat mitä suurimmassa määrin myös arvovaalit. Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Palveluasumisen asiakkaita ei saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa, myös täällä Pohjois-Savossa.

Kristillisdemokraatit ovat huolissaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen suunnittelemasta nopeasta irtautumisesta Vaalijalan mm. kehitysvammaisille ja autisminkirjoon kuuluville asiakkaille tarjoamista palveluista. Vaalijalan osaaminen, tutkimus, kuntoutus ja hoito ovat vuosikymmenien aikana rakentuneet ja oman vammaispalvelujen osaamiskeskuksen rakentaminen kaikkein haavoittuvammassa asemassa oleville vie aikansa. Palveluiden siirto on tehtävä asiakas- ja henkilöturvallisuuden takaamiseksi yhteistyössä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Omaishoitajille parempi tuki

Omaishoitajien asemaa tulee parantaa ja nykyiset kirjavat käytännöt kuntien välillä yhtenäistää. Kun omaishoidontuen myöntämisperusteet ja palkkiot yhdenmukaistetaan hyvinvointialueen sisällä, se tulee tehdä meilläkin Pohjois-Savon kuntien parhaiden käytänteiden mukaan.

Kristillisdemokraatit on myös ajanut eduskunnassa pienempien omaishoidon palkkioiden verovapautta ja parempia tukipalveluita. KD on tehnyt ja saanut tukea ympäri Suomea valtuustoaloitteille, joissa sopimusomaishoitajille esitetään ilmaista pääsyä kunnan uimahalleihin ja kuntosaleihin. Mielestämme myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella voidaan kuntien kanssa neuvotella sopimusomaishoitajille oikeudet maksuttomiin liikuntapalveluihin.

Matalankynnyksen mielenterveyspalveluita tarvitaan

Pohjois-Savossa mielenterveyden avohoitokäyntejä oli suhteellisesti enemmän kuin missään muualla Suomessa, myös lasten ja nuorten tilanne on muuta maata heikompi. Hyvinvointialueella on jatkettava yhteistyötä eri toimijoiden kanssa mm.  Mieliteko-ohjelman puitteissa, jonka tavoite on lisätä mielen hyvinvointia sekä vähentää päihteiden käyttöä ja kääntää näin maamme sairaimman maakunnan suunta kohti terveempää tulevaisuutta.

Suunta osoittaa vahvasti, että meidän tulee panostaa huomattavasti enemmän perusterveydenhuollon matalankynnyksen, varhaisen tuen periaatteella toteutettaviin lähipalveluihin kaiken ikäisten osalta. Näin voidaan monissa tilanteissa kokonaan välttää raskaiden erikoistason palvelujen tarve.

Nuorten osaltaan panostuksia ja resursseja tulee kohdistaa myös koulupsykologi- ja kuraattoripalveluihin. Palvelut on myös säilytettävä fyysisesti koululla, vaikka ne hallinnollisesti siirtyvät hyvinvointialueille.

Kristillisdemokraatit haluavat lisätä ennaltaehkäisevän perheneuvonnan voimavaroja ja neuvolapsykologeja neuvoloihin sekä tukea perhetyötä tekeviä järjestöjä ja seurakuntia. Osana sosiaalipalveluja on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa.

Parhaat keinot hillitä kustannuspaineita sote-alueella

Kaiken kaikkiaan kustannuspaineita sote-alueella hillitään parhaiten panostamalla lähipalveluihin, nopeaan hoitoon ja palveluihin pääsyyn, sujuviin hoitoketjuihin ja ennaltaehkäisyyn. Hoitorästit, olivat ne sitten tekemättä jääneitä syöpäseulontoja, huoltamattomia hampaita tai jonoa mielenterveyspalveluissa, tulevat pidemmän päälle paljon kalliimmaksi kuin hoidon tarjoaminen ajoissa.

Hallituksen sote-ratkaisu jättää ennaltaehkäisevän terveyttä edistävän toiminnan enimmäkseen kuntien vastuulle, minkä vuoksi sote-alueen ja kunnan yhteistyön tiivistäminen on äärimmäisen tärkeää. Lisäksi on huolehdittava, että kunnilla on kannusteita hoitaa ennaltaehkäiseviä palveluita myös jatkossa.

Nyt on aika vaikuttaa – muista äänestää!

Kun jokaisen meidän kotikuntamme keskeinen palvelu sosiaali- ja terveystoimi siirtyy hyvinvointialueille, on luontevaa pyrkiä vaikuttamaan paitsi oman kunnan, niin myös koko alueen ratkaisuihin ja lähipalveluiden säilymiseen ja laatuun.

Juuri nyt on aika lähteä vaikuttamaan äänestämällä, sillä ensimmäisellä kierroksella aluevaltuustot tekevät strategiset ratkaisut, luovat lautakuntarakenteen ja kirjoittavat hallintosääntönsä. Myöhemmin päätökset ja valinnat ovat hienosäätöä.

Näissä vaaleissa on kysymys siitä, että Pohjois-Savon hyvinvointialue saa parhaat mahdolliset päättäjät aluevaltuustoonsa. Valitse siis päättäjä, jolla on arvot, asenne ja asiantuntemusta – valitse kristillisdemokraatti!

Pienistäkin kunnista edustus aluehallintoon

Lähes jokaisella hyvinvointialueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, mutta hallituksen sote-malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kuntien asukkaista jää ilman omasta kunnasta tulevaa edustajaa aluevaltuustoissa. Olemme Pohjois-Savossa halunneet taklata tätä haastetta niin, että Kristillisdemokraattien listalla on jokaisesta kunnasta ehdokas, pienistä vähemmän ja suurista enemmän. Pienessä kunnassa kannattaakin keskittää äänet KD:n ehdokkaalle, sillä hänen läpimenonsa on meidän listallamme todennäköisempää kuin niillä puolueilla, joiden kärkiehdokkaat tulevat suurista kaupungeista.

Hyvinvointialueilla on huomioitava koko alueen tarpeet. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä, jossa linjaukset tehtäisiin yhdestä kunnasta tulevien valtuutettujen voimin. KD:n aluevaltuustoryhmässä kuullaan kaikkia puolueen toimijoita eri puolelta Pohjois-Savoa.

Pohjois-Savossakin arvovaalit tulossa

Aluevaalit ovat mitä suurimmassa määrin myös arvovaalit. Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Palveluasumisen asiakkaita ei saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa, myös täällä Pohjois-Savossa

Toinen asia, josta olemme huolissamme, on Pohjois-Savon hyvinvointialueen suunnittelema nopea irtautuminen Vaalijalan mm. kehitysvammaisille ja autisminkirjoon kuuluville asiakkaille tarjoamista palveluista. Vaalijalan osaaminen, tutkimus, kuntoutus ja hoito ovat vuosikymmenien aikana rakentuneet ja oman vammaispalvelujen osaamiskeskuksen rakentaminen kaikkein haavoittuvammassa asemassa oleville vie aikansa. Palveluiden siirto on meidän mielestämme tehtävä asiakas- ja henkilöturvallisuuden takaamiseksi yhteistyössä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Samoin omaishoitajien asemaa tulee parantaa ja nykyiset kirjavat käytännöt kuntien välillä yhtenäistää. Kun omaishoidontuen myöntämisperusteet ja palkkiot yhdenmukaistetaan hyvinvointialueen sisällä, se tulee tehdä meilläkin Pohjois-Savon kuntien parhaiden käytänteiden mukaan eikä tiputtamalla tasoja.

Kristillisdemokraatit on myös ajanut eduskunnassa pienempien omaishoidon palkkioiden verovapautta ja parempia tukipalveluita. KD on tehnyt ja saanut tukea ympäri Suomea valtuustoaloitteille, joissa sopimusomaishoitajille esitetään ilmaista pääsyä kunnan uimahalleihin ja kuntosaleihin. Mielestämme myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella voidaan kuntien kanssa neuvotella sopimusomaishoitajille oikeudet maksuttomiin liikuntapalveluihin.