Ajankohtaista

RSS

Työllisyydessä hölmöläisten peitonjatke -malli

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunnan syksyn on avannut huoli työllisyydestä, eikä suotta. Irtisanomis- ja yt-uutisia tippuu harva se päivä, ja myös kokonaisia tuotantolaitoksia ajetaan alas. Siksi hallituksen budjettiriihen suurin kiinnostus kohdistui juuri työllisyys- ja kilpailukykypäätöksiin, mutta valitettavasti ne tuottivat ison pettymyksen.

Hallitukselta puuttuu talouden ja työllisyyden edistämisen kokonaiskuva. Työllisyyden parantamiseen eivät yksin työllisyyspoliittiset toimet riitä, vaan on huolehdittava sekä yksityisen kulutuksen kautta tulevasta ostovoimasta että yritysten kilpailukyvystä. Ei siis hyödytä, että paperilla luodaan päätösperäisiä työpaikkoja, jos samalla työpaikkoja häviää muualta, kun verotusta kiristetään ja kilpailukykyä heikennetään. Hallituksen työllisyyspolitiika muistuttaa sitä kuuluisaa hölmöläisten peiton jatkamista.

Hallituksen ainoaksi merkittäväksi työllisyystoimeksi on jäämässä aktiivimallin palauttaminen pienin muutoksin sekä työvoimapalveluiden resurssointi. Muut päätökset ulkoistettiin jälleen työmarkkinajärjestöille. Työllisyystavoitetta nostettiin, mutta tavoitteen saavuttaminen jätettiin seuraavien hallitusten vastuulle.

Itse työllisyystavoitteen numeroistakin ehti eduskunnassa nousta äläkkä. Valtiovarainministeriö totesi laskelmissaan aivan oikein, että budjettiriihessä tehtiin päätöksiä, joiden työllisyysvaikutus on vain noin 14 – 16 000 työpaikkaa, ei suinkaan kerrottua yli 30 000. Pääministeri kuitenkin tulkitsi, että vielä tekemättömät ja jo ennen budjettiriihtä tehdyt päätökset lasketaan mukaan, kun ne lisäävät työpaikkoja. Samalla logiikalla hallituskauden alussa tehty viime kauden aktiivimallin purku olisi toki pitänyt huomioida työpaikkojen vähennyksenä. Näin nyt uutena lanseeratun aktiivimallin työllisyysvaikutus on ns. plusmiinus nolla, mutta kummasti silläkin vain saatiin 10 000 uutta työpaikkaa paperille kirjattua.

Samalla toteutettiin päätöksiä, joilla teollisuuden, kuljetussektorin ja kotitalouksien kustannuksia kasvatetaan. Erityisesti energian ja polttoaineiden hinnankorotukset ja päästökauppakompensaation lopettaminen ovat myrkkyä kilpailukyvylle. Teollisuuden sähköveron lasku ja väylämaksualennukset ovat toki tarpeellisia, mutta tuovat yrityksemme ilmasto- ja sijaintiolosuhteiden takia vasta samalle viivalle kilpailijoiden kanssa.

Hallitus päätti riihessä myös korottaa merkittävästi turpeen verotusta, vaikka hallitusohjelman tavoite oli täyttymässä etuajassa pelkällä päästökauppamekanismilla. Turpeen käytön nopea alasajo tulee käytännössä johtamaan siihen, että lämmöntuotannossa käytetään jatkossa entistä enemmän kivihiiltä, öljyä ja venäläistä haketta. Tämä on Suomen huoltovarmuuden osalta valtava riski, enkä ymmärrä tätä edes ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta. Ennen kotimainen vaihtoehto ohitti aina tuontipolttoaineet.

Tässäkin ratkaisussa hallitukselta puuttuu kokonaiskuva, sillä turpeen energiakäytön nopea alasajo vaikuttaa metsäteollisuuden raaka-ainevirtoihin. Puun poltto energiantuotannossa tulee lisääntymään, mikä on kansantalouden kannalta valtavaa tuhlausta. Arvokkaan runkopuun polttaminen sotkee vähitellen metsäteollisuuden puuhuollon ja on riski, että metsäteollisuuden investoinnit siirtyvät vähitellen pois maastamme toimintaympäristön muuttuessa.

Lisäksi turvetuotannon pikainen alasajo tarkoittaa erittäin kovaa iskua alan yrittäjille, liitännäistyöpaikoille ja maaseudun elinvoimalle. Turpeen energiakäytöstä pitäisi luopua hallitusti siirtymäajan myötä, kun korvaavia energiamuotoja on saatavilla.

Onneksi meitä maaseudun veronmaksajia kovasti ilahduttaa entistä kalliimpaa polttoainetta tankatessa, että saan sentään kustantaa veroeuroillani ilmaiset työsuhdepolkupyörät kasvukeskusten hyvän julkisen liikenteen rinnalle.  Aluepolitiikkaahan se on tämäkin!

 

 

 

 

 

Tiilikkajärven kansallispuistoa tulee laajentaa

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Tiedote 11.9.2020

Julkaisuvapaa

 

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah:

Tiilikkajärven kansallispuistoa tulee laajentaa

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah on tänään jättänyt hallitukselle toimenpidealoitteen Tiilikkajärven kansallispuiston laajentamiseksi.

Koronapandemian aika on lisännyt kotimaan matkailun suosiota ja luonto- ja retkeilykohteiden sekä kansallispuistojen vierailijamääriä. Pohjois-Savossa Rautavaaran ja Kainuun Sotkamon alueella sijaitsevan Tiilikkajärven kansallispuiston käyttöaste on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2019. Käyttöasteen kasvu luo painetta kansallispuiston laajentamiseen ja kehittämiseen.

Kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 suojelemaan sen ainutlaatuista järvi-, joki-, suo- ja harjuluontoa. Kansallispuiston nykyinen pinta-ala on 34 neliökilometriä. Pohjois-Savon maakuntahallitus on jo tehnyt esityksen kansallispuiston laajentamisesta, joka tarkoittaisi sen laajentumista 99 neliökilometrin suuruiseksi Pohjois-Savon puolella. Samoin Rautavaaran kunta esittää laajentamista.

 

Lisätietoja:

Sari Essayah
kansanedustaja, puolueen pj (kd)

 

Ryhmäpuhe elpymiskokonaisuudesta: Emme hyväksy sitä, että hallitus sitoo Suomen yhteisvastuulliseen velkaan

Kirjoitettu kirjoittajana

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah (kd)
KD ryhmäpuheenvuoro pääministerin ilmoituksesta EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymiskokonaisuudesta 9.9.2020

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy Marinin hallituksen menettelyä sitoa Suomi vuosikymmeniksi yhteisvastuulliseen velkaan EU-budjetin ja jäsenmaiden finanssipoliittisten tulonsiirtojen rahoittamiseksi. KD ei myöskään kannata verotusoikeuden avaamista unionille.

Joudumme myös antamaan hallitukselle moitteita sen tavasta huolehtia eduskunnan, mutta ennen kaikkea kansalaisten, tiedonsaannista elpymiskokonaisuuden käsittelyssä. Heti kesäkuussa hallitus ylimitoitti asiakirjojen vaiteliaisuusvelvoitteen. Vastoin linjaustaan hallitus ei huolehtinut kansalaiskeskustelusta ennen sitoutumistaan pakettiin.

Eräs perustuslakiasiantuntija totesi, ettei hän ole aiemmin vastaavaan törmännyt, ja että ”on erittäin valitettavaa ja myös vahingollista, että ei ole huolehdittu mahdollisuudesta käydä avointa yhteiskunnallista keskustelua …erityisesti kun on kyse yhteiskuntaa pitkäaikaisesti muovaavista hankkeista”.

Kun nyt vihdoin heinäkuiset päätökset esitellään, tämä ilmoitusmenettely tarkoittaa muutaman tunnin lyhyttä keskustelua eduskunnassa. Kokonaisuuteen liittyvän omien varojen sopimuksen ratifioinnin hallitus on aikatauluttanut marras-joulukuun budjettikiireiden keskelle, jolloin häthätää ehdimme sen käsitellä ennen määräaikaa.

Joudumme arvioimaan, onko hallitus noudattanut Perustuslakivaliokunnan kantaa Suomen vastuiden tarkkarajaisuudesta ja siten budjettisuvereniteetin säilymisestä. Pitkälle tulevaisuuteen ulottuva velan takaisinmaksu ja tavat tarkentuvat vasta kun omien varojen kokonaisuus on tiedossa. Jos verotusoikeuden avaaminen EU:lle ei ole toimivallan siirto, niin mikä sitten on?

Arvoisa puhemies,

On tärkeää, että Euroopan talous elpyy ja sisämarkkinat toimivat. EU-tason koronatoimenpiteissä tulisi pitäytyä EU-budjetin uudelleen suuntaamisessa, valtiontukisääntöjen löyhentämisessä sekä vakaus- ja kasvusopimuksen tilapäisissä joustoissa. Euroopan keskuspankin rahapolitiikan löysentäminen auttaa samoin akuutin tilanteen hoidossa.

Näiden järkevien toimien sijaan Marinin hallitus tukee esitystä, jonka avulla siirretään Suomen kaltaisten nettomaksajien varoja maille, jotka eivät ole kyenneet sopeuttamaan talouttaan. Velanottomahdollisuuden avaaminen johtaa siihen, että kertaluonteiseksi todettua velanottoa halutaan jatkossakin. Suurenevan EU-budjetin kautta aiotaan kasvattaa unionin toimivaltaa ja budjettiohjausta suhteessa kansalliseen päätäntävaltaan. Samalla tarvitaan lisää EU-tason veroja ja maksuja velkojen maksamiseksi.

Vastoin valittua oikeusperustaa elpymisrahaston jakokriteerit painottavat koronakriisin sijaan enemmän talousvaikeuksissa olevien maiden finanssipoliittisen elvytyksen tarvetta. Ylivelkaantuneita maita lisävelka ei nosta jaloilleen. Päinvastoin markkinakuri jäsenvaltioiden talouden tervehdyttämiseksi heikentyy edelleen. Tässä kylvetään jo seuraavan kriisin siemenet jakamalla Bulgarian kaltaisille maille parissa vuodessa löysää rahaa yli 15 prosenttia BKT:stä. Ekonomistien mukaan elpymisrahaston tärkein taloussignaali on, että jäsenmaat sitoutuvat toistensa talouden pelastamiseen, eli no-bail-out -säännöllä pyyhitään pöytää.

Samalla kun Suomen jäsenmaksut kasvavat tulevalla rahoituskaudella, joutuvat suomalaiset veronmaksajat maksamaan vähintään yli 6 miljardia euroa EU:n elpymispakettiin. Näistä rahoista Suomeen tulee ehkä noin 3 miljardia euroa. Vertailun vuoksi naapurimaamme Viro saa elpymispaketin myötä yhteensä 8,3 miljardia. Varoja, joita Viro aikoo käyttää oman kilpailukykynsä vahvistamiseen ja investointien houkutteluun myös Suomesta, maa saa meiltäkin. Tätä kokonaisuutta hallituspuolueet siis pitävät hyvänä sopimuksena, ja iloitsevat maatalouden muutaman sadan miljoonan euron tason säilymisestä.

Arvoisa puhemies,

KD:n eduskuntaryhmä ei hyväksy EU:n liittovaltiokehitystä. Koronan ja talouskriisin varjolla on vastuutonta lähteä mukaan esityksiin, jotka muuttavat unionin perusluonnetta siitä, mihin kansan antamalla mandaatilla on EU-jäsenyydessä aikoinaan sitouduttu.

 

 

Synkkä syksy tulossa?

Kirjoitettu kirjoittajana

Koronan varjossa syyskauttaan aloittava eduskunta saa isoja asioita pöydälleen; EU:n elpymisrahastoesitys ja tulevan vuoden budjetti niistä päällimmäisenä. Yhteisvelkaan vuosikymmeniksi sitovaa ja EU:n omia sääntöjä rikkovaa elpymisvälinettä ei voi kannattaa, ja kotimaankin budjetissa ”huldahuoleton” meno hirvittää. Tuiki tarpeelliset työllisyyspanostukset uupuvat edelleen, mutta rahoja kylvetään sinne tänne hallituksen ideologisiin lempihankkeisiin.

Sen sijaan leikkuri näyttäisi osuvan kylmällä tavalla sote-järjestökenttään, liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisotyöhön, joilta ollaan viemässä lähes kolmannes rahoista, ellei budjettiriihessä asiaa paikata. Veikkauksen tuottojen alenemisen korvaaminen järjestökentälle nyt ja tulevaisuudessa on yksi syksyn isoista ratkaisuista. Yhteiskunnan kannalta keskeisiä järjestöjen tuottamia tukipalveluita mm. vammaisille, pitkäaikaissairaille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille sekä nuorille ei saa ajaa alas.

Työllisyystoimien puuttumisen lisäksi edes työttömien määrän kasvuun ei olla varauduttu. Syksyn suhteen ollaan vielä aivan alussa, ja lomautusten lopullinen kohtalo ratkeaa tulevien viikkojen aikana. Viime päivien uutisten valossa näyttää tosi pahalta; tuhansien työpaikkojen kohdalla yt-neuvottelut päällä ja Kaipolan paperitehtaalla lappu luukulle.

Seurasin demareiden puoluekokousta sillä silmällä, että perinteinen työn puolue toisi avauksia työllisyyden ja talouskasvun parantamiseen. Kuulimme kuitenkin vain toistona epärealistisen, palkansaajia kosiskelevan vision kuuden tunnin työpäivästä entisellä palkkatasolla. Marin totesi käyvänsä asiasta jatkoneuvotteluja ammattijärjestöjen kanssa, mutta kaipa ne palkat maksetaan edelleen työnantajien ja yritysten toimesta. Toteutuessaan esitys tarkoittaisi kustannusten kasvua ja rajua kilpailukyvyn heikennystä työnantajille tilanteessa, jossa yritysten selviäminen on vaakalaudalla muutenkin.

Julkisen puolen ammateissa mm. vuorotyössä hoiva-alalla esitys edellyttäisi kymmeniä tuhansia uusia työntekijöitä, vaikka työvoimapula rokottaa alaa jo nyt. Marinin visio tarkoittaisi tosiasiassa hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden purkamista, mikä ei voi olla kenenkään etu, sen paremmin palkansaajien kuin työnantajienkaan.

Tuottavuuskasvua ei saada ilman työelämän uudistuksia, ja tuottavuuskasvu puolestaan on ehdoton edellytys palkkojen parantumiseen tai siihen, että työaikaa voitaisiin vaihtoehtoisesti lyhentää. Koko Marinin hallituksessa on se henki, että työelämäuudistuksia ei haluta, mutta sen hedelmät jaettaisiin kernaasti jo etukäteen.

Julkisen puolen menonlisäyksien kautta kansalaisten verotaakkaa ja valtion velkaantumista kasvatetaan, ja samalla asumisen ja liikkumisen kuluja kiristetään ja palkansaajien sosiaaliturvamaksuja nostetaan. Vaikea nähdä, miten tämä olisi yksityispuolen ostovoimaa ja siten kulutuskysyntää parantavaa elvytystä. Veronkevennykset olisivat kotimaan elvytyksessäkin tarpeen, mutta hallitus suuntaa ne EU:n elpymispaketin kautta – Italiaan!

Marinin työaikavisio purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa

Kirjoitettu kirjoittajana
Marinin työaikavisio purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa pitämässään katsauksessa Sari Essayah ihmetteli pääministeri Sanna Marinin (sd.) linjapuheen esitystä kuuden tunnin työpäivästä ilman palkkojen leikkaamista.

– Pääministeri Marinilta odotettiin avauksia työllisyydestä ja talouskasvun parantamisesta, sen sijaan saimme jälleen epärealistisen, palkansaajia kosiskelevan vision kuuden tunnin työpäivästä entisellä palkkatasolla. Marin totesi käyvänsä asiasta jatkoneuvotteluja ammattijärjestöjen kanssa, mutta käsittääkseni palkat maksetaan edelleen työnantajien ja yritysten toimesta.

Essayah’n mukaan toteutuessaan esitys tarkoittaisi kustannusten kasvua ja rajua kilpailukyvyn heikennystä työnantajille tilanteessa, jossa yritysten selviäminen on vaakalaudalla muutenkin. Julkisen puolen ammateissa mm. vuorotyössä hoiva-alalla esitys tarkoittaisi kymmenien tuhansien uusien työntekijöiden tarvetta, vaikka työvoimapula rokottaa alaa jo nyt.

– Marinin visio tarkoittaisi tosiasiassa hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden purkamista, mikä ei voi olla kenenkään etu, sen paremmin palkansaajien kuin työnantajienkaan.

– KD on peräänkuuluttanut jo keväällä työelämän uudistuksia tuottavuuden kasvun lisäämiseksi ja paikallisen sopimisen edistämiseksi. Tuottavuuskasvu on ehdoton edellytys palkkojen parantumiseen tai siihen, että työaikaa voitaisiin vaihtoehtoisesti lyhentää. Koko Marinin hallituksessa on se henki, että työelämäuudistuksia ei haluta, mutta sen hedelmät jaettaisiin jo etukäteen, Essayah totesi.

– Hallituksen talouspoliittinen linja on hyvinvoinnin turvaamisen näkökulmasta suorastaan vaarallinen. Julkisen puolen menonlisäyksien kautta kansalaisten verotaakkaa ja valtion velkaantumista kasvatetaan, ja samalla asumisen ja liikkumisen kuluja kiristetään ja palkansaajien sosiaaliturvamaksuja nostetaan. Vaikea nähdä, miten tämä olisi yksityispuolen ostovoimaa ja siten kulutuskysyntää parantavaa elvytystä. Veronkevennykset olisivat kotimaan elvytyksessäkin tarpeen, mutta Marinin hallitus suuntaa ne EU:n elpymispaketin kautta Italiaan, Essayah arvosteli.

Hallituksen ”huldahuoleton”-meno jatkuu

Kirjoitettu kirjoittajana

Valtiovarainministeri Matti Vanhasen esittelemä ehdotus ensi vuoden talousarvioksi jatkaa hallituksen huoletonta rahakäyttöä. Tuiki tarpeelliset työllisyyspanostukset puuttuvat, mutta sen sijaan rahoja kylvetään sinne tänne omiin ideologisiin lempihankkeisiin.

Yleensä valtiovarainministeriön budjettipohja on tiukka, ja sitten budjettiriihessä ministeriöt tappelevat siihen lisämiljoonansa. Nyt kuitenkin valtiovarainministeri Vanhanen totesi heti alkuun, että kaikki täysin eri olosuhteissa laaditun hallitusohjelman menot toteutetaan sovitusti eikä niistä olla karsimassa.

Lisäksi koko budjetin tulopuolen veropohjaoletus perustuu siihen, että koronaepidemia talttuu ja veronmaksuun lykkäystä hakeneet yritykset suoriutuvat maksuistaan hallituksen vaatimien korkojen kera.

Työllisyystoimien puuttumisen lisäksi edes työttömien määrän kasvuun ei olla varauduttu. Syksyn suhteen ollaan vielä aivan alussa, ja lomautusten lopullinen kohtalo ratkeaa tulevien viikkojen aikana.

Sen sijaan kaikki hallituksen hellimät ”tulevaisuusinvestoinnit”, joista suurin osa on normaalia julkisen sektorin menonlisäystä, ollaan toteuttamassa. Kun niihin ei voida käyttää aiotusti valtion omaisuuden myyntiä, aiotaan EU:n elpymis- ja palautumisvälineen rahat ohjata muunmuassa alle 25-vuotiaiden ilmaisen ehkäisyn kokeiluun.

Kun Suomi käyttää rahojaan näin budjetin paikkailuun, on vaikea kritisoida Espanjaa perustulokokeilusta tai Italiaa arvonlisäveron alennuksesta. Nettomaksajamaana maksamme sitten nämä eri maiden budjettien kokeilut monin verroin takaisin.

Julkisen puolen menonlisäykset kasvattavat velkaantumista, samalla asumisen ja liikkumisen kulut kasvavat ja palkansaajien ostovoimaa nakertavat sosiaaliturvamaksut nousevat. Budjetin vasemmistolainen painotus näkyy juuri siinä, että yksityiskulutusta lisäävän veroelvytyksen sijaan palkansaajien verotus on kiristymässä. Veroelvytystä tarvottaisiin kipeästi kotimaassa, mutta sen sijaan hallitus tekee sen EU-elpymisrahaston kautta välillisesti Italiassa.

Budjettiesitys pitää sisällään myös malliesimerkin lobbauksen tehosta. Vihreiden vaatimuksesta esitetään työsuhdepolkupyörille 750 euron vuotuista verotukea.

Tämä uusi aukko veropohjaan tehdään keskellä talouskriisiä, kun menosäännön jo pitäisi suitsia ylimääräistä kulutusta. Kyseessä on myös aluepoliittinen tuki, koska vähemmän on Tampere-linjan pohjoispuolella mahdollisuuksia talvifillarointiin ja maaseudun pitkiin työmatkoihin pyörällä hupenisi toinen työpäivä.

Pyöräteollisuus on jo ilmoittanut, että laadukkaan sähköpyörän pari vuotiseen leasing-sopimukseen ehdotettu tuki on aivan mitätön, tuplat pitäisi saada. Tällä esityksellä verovaroin hankitaan Etelä-Suomeen hulppeat sähköpyörät kaikille jo muutenkin pyöräileville ja pyörien hinnat nousevat sitten jokaiselle.

Kiitostakin hallitukselle voi antaa jo tässä vaiheessa sähköveron laskusta, jotta yritykset pääsisivät edes sen suhteen samalle viivalle kuin kilpailijamaissa, samoin laiva- ja rahtiliikenteen väylämaksujen puolittamisella vauhditetaan vientiä. Inha tosiasia kuitenkin on, että teollisuuden tilauskannat riippuvat koko maailmantalouden kehityksestä, ei vain omista toimista.

Kuten Vanhanen totesi, Suomella ei ole varaa samanlaisiin menetyksiin kuin keväällä, vaan koronan torjunta on talouspolitiikan ydintä. Siksi koronatoimissa ideologiset syyt eivät saisi enää estää yksityissektorin kapasiteetin käyttöönottoa, johon kevään lisäbudjetissa tehtiin jopa varaus.

Testauskapasiteetin pullonkaulojen purkaminen, kasvomaskien kustantaminen vähävaraisille ja liikennevalomallin mukainen karanteeni ulkomailta palaaville ovat pieni hinta siitä, että yhteiskunnan laajempi sulku tällä kertaa vältettäisiin.

EU-sovusta lihava riita

Kirjoitettu kirjoittajana

EU-maiden johtajien sopima historiallisen suuri 750 miljardin elpymispaketti ja ensimmäistä kertaa osin yhteisvelalla rahoitettu EU-budjetti ovat nyt ns. jälkipelin kohteena. Kuka sai ja kuka hävisi, oltiinko litran mittana ja vietiinkö Suomea kuin kuoriämpäriä Brysselin yössä?

Tosiasia on, että Suomi onnistui pitämään nykyisen tason maatalousrahoissa ja torjumaan niihin esitetyn 400 miljoonan euron leikkauksen sekä säilyttämään Itä- ja Pohjois-Suomen harvanasutuksen tuen ja saamaan siihen 100 miljoonaa euroa. Sekä elpymisrahastossa että monivuotisessa rahoituskehyksessä Suomi on kuitenkin miljardien nettomaksaja; elpymisrahastossa 3,4 mrd. euroa ja budjetissa 5,9 mrd. euroa miinuksella.

Marinin hallituksen neuvottelutaktiikkaa ei voi pitää erityisen onnistuneena, kun jo lähtiessä kerrottiin, että sovun saaminen on keskeisintä ja olemme ”avoimen rakentavia”. Suomi liepeili miljardien jäsenmaksualennukset saanutta niukkaa maanelikkoa, mutta ei itse niitä tohtinut vaatia. Lisäksi hallitus käytti neuvottelupääomaa oikeusvaltioperiaatteen korostamiseen, vaikka tiedossa oli, että muotoilusta tulee lopulta sellainen, jonka kaikki voivat hyväksyä.

Neuvotteluiden suurin asia on kuitenkin EU-budjetin rahoituksen muuttuminen. Nyt ensimmäistä kertaa unionin budjettia rahoitetaan yhteisvelalla, jota käytetään paitsi toimintamenoihin eri politiikkasektoreilla niin myös tulonsiirtoihin jäsenmaille.

Moni on äimistellyt, miten tämä on mahdollista, kun perussopimusten piti estää budjetin rahoittaminen velalla ja no-bail-out-säännöksen yhteisvelka ylipäätään. Neuvoston oikeuspalvelu joutuikin varmaan venyttämään luovuuden uudelle tasolle perustellessaan, ettei kyseessä ole suora budjetin lainoittaminen, kun rahat kiertävät elpymisvälineen kautta. Ensin lainamiljardit jaetaan parin seuraavan vuoden aikana avustuksena taloutensa heikosti hoitaneille Etelä-Euroopan maille. Sitten pääsemme seuraavan 40 vuoden ajan maksamaan velkaa takaisin kasvaneina jäsenmaksuina ja uusina EU-veroina. EU:n näkökulmasta monivuotinen rahoituskehys siis muuttaa velatkin saataviksi!

Tosin verotusoikeudenkin piti kuulua vain jäsenvaltioille, mutta sen naamioiminen ympäristö- tai ilmastomaksuiksi takaa läpimenon. Suomalainen verokarhu saisi ottaa oppia; miksi maksamme tylsiä tulo- ja pääomaveroja, kun voisimme iloisesti maksaa hankkimisen ja omistamisen taakasta vapauttavia maksuja!

EU-ratkaisun puolustajat ovat halunneet alleviivata päätöksen kertaluonteisuutta. Portti on kuitenkin nyt avattu yhteiselle lainanotolle. Valittu oikeusperusta on sellainen, johon voidaan jatkossakin vedota uuden talouskriisin koetellessa – ennemmin tai myöhemmin.

Hämmentävintä tässä kaikessa on, kuinka helposti korona-kriisin vanavedessä runnottiin läpi yhteinen velka, EU-budjetin paisuttaminen ja EU-verot, jotka kaikki ovat tähän mennessä olleet kauhistus lystin maksaville nettomaksajamaille. Komission nerokas suunnitelma niitata EU-budjetti ja elpymisrahasto samaan pakettiin mahdollisti nuivienkin jäsenmaiden taivuttelun perussopimuksia luovasti tulkitseva esityksen taakse.

On toki tärkeää, että Euroopan talous kykenee elpymään ja sisämarkkinat toimivat. Suomen kaltaiselle viennistä riippuvaiselle maalle se on sanomattakin selvää.

Kriisin varjolla on kuitenkin vastuutonta lähteä mukaan esityksiin, jotka muuttavat unionin perusluonnetta siitä, mihin olemme aikoinaan EU-jäsenyydessä sitoutuneet. Velka-, tulonsiirto – ja verounioni ei vastaa huutoomme toimivista sisämarkkinoista ja turvallisuudesta. Toistuvat ”luovat ratkaisut” perussopimusten rajamailla uhkaavat koko eurooppalaista yhteistyötä ja nakertavat unionin uskottavuutta – jos siitä vielä jotain oli jäljellä.

Elpymisrahasto vie velkaunioniin

Kirjoitettu kirjoittajana

Perjantaina julkistettu EU:n muokattu versio 750 miljardin elpymisrahastosta ja monivuotisista rahoituskehyksistä on kaukana Marinin hallituksen neuvottelutavoitteista. Esitys ei tuo Suomen toivomaa pienennystä elpymisrahaston kokoon ja jättää suorien tukien kahdenkolmasosan suhteen lainamuotoisiin avustuksiin nähden ennalleen. Lisäksi perustuslakivaliokunnankin kritisoimat periaatteelliset budjettisuvereniteetin ongelmat säilyvät.

Yhteinen velka, EU-budjetin paisuttaminen ja EU-verot ovat tähän mennessä olleet kauhistus lystin maksaville nettomaksajamaille. Nyt kuitenkin komission suunnitelma niitata EU-budjetti ja elpymisrahasto neuvotteluissa samaan pakettiin mahdollistaa nuivien jäsenmaiden taivuttelun perussopimuksia luovasti rikkovan esityksen taakse.

Kompromissiesityksessä monivuotista rahoituskehystä eli EU-budjettia on viilattu lähemmäksi nettomaksajamaiden noin prosentin BKT-tavoitetta. Leikkaus on kuitenkin lähinnä kosmeettinen, sillä samojen budjettimomenttien kautta on tarkoitus kanavoida yhteisellä velalla rakennettavan elpymisrahaston tukea. Lisäksi satojen miljoonien jäsenmaksualennukset säilyvät mailla, jotka ovat niitä älynneet vaatia.

Jäsenmaksualennusten säilymisen lisäksi niukaksi nelikoksi itsensä asemoineet Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska vaativat lukuisia muutoksia komission esitykseen. Suomi puuttuu tästä joukosta, sillä olemme neuvotteluissa ”avoimen rakentavia” kuten Marinin hallitus linjasi. Suomelle mm. maataloussaanto on elintärkeä, ja ainakaan tämä esitys ei vielä ole kompensoimassa aiempia momenttileikkauksia. Jos hallituksen taktiikka on luottaa neuvotteluiden viimeisten tuntien iltalypsyyn ns. kirjekuorirahoista, on se melkoista riskin ottamista.

Kokonaispaketissa monivuotista rahoituskehystä suuremmat ongelmat ovat edelleen elpymisrahaston puolella. Velanottomahdollisuuden avaaminen johtaa varsin todennäköisesti siihen, että nyt kertaluonteiseksi todettua velanottoa halutaan lisätä. Samalla velan kasvun myötä tulee luontevaksi lisätä EU-tason veroja velkojen maksamiseksi. Muovi-, digi- ja erilaisia ilmastoveroja jo kaavaillaan, ja Euroopan parlamenttiin perustettiin juuri oma verotukseen keskittyvä alivaliokunta. Rakenteita siis pystytetään, vaikka EU:lla ei ole verotusoikeutta, vaan se on ainakin tähän saakka ollut jäsenmaiden käsissä.

Elpymisrahaston jakokriteerit pienellä viilauksellakin painottavat koronakriisin sijaan enemmän finanssipoliittisen elvytyksen tarvetta maissa, jotka eivät siihen kehnon taloutensa takia itse pysty. Valitettavasti markkinakuri jäsenvaltioiden talouden tervehdyttämiseksi heikentyy edelleen, kun Italian ja Espanjan veronalennukset ja perustulomallit rahoitetaan muilla mailla.

Marinin hallituksella tulisi olla rohkeutta vaatia EU-budjetin ja kriisitoimien pitämistä erillään, ja jälkimmäisen rajaamista siihen halukkaille – niin maksajille kuin saajille. Viime kädessä kyse on siitä, haluammeko tehdä itsenäistä budjettipolitiikkaa vai olla komission vasalleja.

Hei, me muutetaan historia!

Kirjoitettu kirjoittajana

Koronakriisin hellittämisen on voinut päätellä paitsi THL:n tilastoista, myös uutisotsikoista. Kuolemanvaaran väistyessä keskiössä ovat Eskimo-puikot, Uncle Ben´sit, sukupuolittuneet ammattinimikkeet ja onnettomasti siteeratut kirjallisuusviitteet seitsemänkymmenen vuoden takaa.

Joidenkin mielestä loukkaamattomuuden ajan hengen nimissä kaikista sukupuolittuneista sanoista kuten tyttö, poika, mies, nainen, äiti ja isä tulisi luopua ja puhua vain henkilöistä ja vanhemmista.

Vihapuhekäräjiä viritellään Raamattu-siteerauksista ja Mannerheimin patsasta vaaditaan syrjään ”tiedostavimman” nuorison taholta.

Lieneekö sitten ollut enemmän vai vähemmän tiedostavaa nuorisoa, joka katsoi asiakseen väkivallan ja kivien heittelyn suomalaista poliisia kohti purkaakseen kiukkua amerikkalaisen poliisin väärinkäytöksistä. Siinä taisi myös mennä sivullisten omaisuutta paloiksi samassa rytäkässä.

Joissakin maissa patsaita on kaadettu ja elokuviin ja kirjoihin laitettu varoitustekstejä sisällön sopimattomuudesta tämän päivän normeihin.

Eipä ihme, että monella on tullut mieleen orwellilainen dystopia-yhteiskunta, jossa ”jokainen kirja on kirjoitettu uudestaan, jokainen taulu maalattu uudestaan, jokainen patsas, katu ja rakennus nimetty uudestaan, jokainen ajankohta muutettu toiseksi. Historia on pysähtynyt”

Ihmiskunnan historia on täynnä käsittämättömiä raakuuksia ja julmuuksia, orjuutta ja hyväksikäyttöä, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Häviävätkö ne, jos alamme sensuroimaan tämän päivän normistolla tapahtunutta? Eikö juuri historian säilyttäminen ja tunteminen ole paras tapa edes yrittää estää sitä toistamasta itseään?

Onko nykyihminen niin sivistymätön, että hän ei ilman varoitustekstejä ymmärrä Tuulen viemää -elokuvan kertovan Yhdysvaltojen sisällissodasta ja sen ajan orjuudesta juurikin menneen ajan ihmisten mielenmaisemaa kuvaten?

Ikinä ei ainakaan omaan päähäni pälkähtänyt Pieni talo preerialla- tai Tarzan-kirjoja lapsena lukiessa, että kirjojen ”villit” olisivat oma näkemykseni alkuperäiskansoista.

Lapsikin ymmärtää, että historiallisten teosten tenho on juuri siinä, että ne kuvaavat menneen maailman maailmankuvaa.
Entäs patsaat sitten? Osoittaako aikoinaan pystytetty patsas tämän ajan näkemystä vai kertooko se, että tällainenkin ihminen on joskus ollut keskeinen henkilö historian kulussa? Entä saako merkkihenkilöistä olla erilaisia näkemyksiä vai onko vain yksi oikea totuus?

Kun tähän päälle lisätään se, että some-pöyristykset voivat viedä maineen lisäksi työpaikan ja puolison, ei pian ole mielipiteiden kirjoa, vaan itsesensuurin maailma.

Tällä en puolusta minkäänlaista solvaamista, kunnianloukkauksia tai valehtelua – niitä varten meillä on rikoslaissa pykälänsä. Myrskyn silmään voi kuitenkin joutua melkein millä vain aiheella terveyssiteiden ostamatta jättämisestä lähtien, ja sitä pitää miehen sitten pyytää anteeksi muiltakin kuin omalta vaimoltaan.

Historiassa ja nykypäivässä on paljon sellaista, jonka joku voi aina kokea häiritsevänä, loukkaavana ja vääryytenä.
Olen saanut kasvatuksen, jossa suvaitsevaisuus tarkoittaa erilaisten näkemysten, mielipiteiden ja maailmankatsomusten olemassa olon hyväksymistä vaikkakaan ei tarvetta niiden jakamiseen.

Tänä päivänä monelle itseään liberaalina pitävälle ihmiselle tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa hyväksyä oman ”suvaitsevaisuuden” ulkopuolelle meneviä näkemyksiä. Some- ja vihapuhejahdeissa syyllistytään usein juuri siihen, mistä toista syytetään – halveksuntaan ja maalittamiseen.

Tähän aikaan kai sopisi ohjeeksi Eino Leinon Hymyilevän apollon sana: ”Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi” – toimii näin sadankin vuoden päästä.

Ideologia pois koronan vastaisesta taistelusta

Kirjoitettu kirjoittajana

Kokoomus ja Kristillisdemokraatit jättivät tänään yhteisen vastalauseen hallituksen esitykseen arvonlisäverotuksen väliaikaisesta muuttamisesta.

Hallitus esittää arvonlisäverolakia muutettavaksi väliaikaisesti siten, että covid-19-tartunnan estämisessä, testaamisessa ja hoitamisessa käytettävien tavaroiden kotimaiset myynnit ja muista jäsenvaltioista tapahtuvat yhteisöhankinnat voidaan vapauttaa arvonlisäverosta. Muutos ei koske yksityisiä tuottajia paitsi kokonaisulkoistusten osalta.

– Hallitus esittää verotuskäytännölle ennalta tuntematonta rajanvetoa julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden välillä. Koronaepidemian torjuminen edellyttäisi kuitenkin kaikkien käytettävissä olevien resurssien tehokasta käyttöönottoa. Esimerkiksi merkittävä osa testauksista tehdään yksityisen toimesta ja hoitajat tarvitsevat suojavarusteita riippumatta työnantajasta, Elina Lepomäki (kok.) toteaa.

Hallituksen esityksen rajanveto perustuu tulkintaan, jonka mukaan Euroopan Komission päätös rajoittaa mahdollisuutta ulottaa verottomuus yksityiseen terveyspalveluiden tuottajaan. Vastaavaa tulkintaa ei kuitenkaan ole tehty kaikissa muissa jäsenmaissa. Moni EU:n jäsenvaltio on säätänyt 0 % verokannan tai alennetun verokannan kotimaisesti suojavarusteille ja muille koronan vastaisen toiminnan tarvikkeille.

– Ainakin Hollanti, Italia, Itävalta, Viro ja Irlanti ovat sallineet 0% verokannan joko maskeille tai suojavälineille. Nämä maat eivät tee jaottelua yksityisen ja julkisen palveluntarjoajan välillä. Suomi näyttää tulkitsevan Komission päätöstä ideologinen viitta harteillaan, Lepomäki sanoo.

Väliaikaisen verolainsäädännön tekeminen perustuen täysin uuteen rajanvetoon johtaa vääjäämättä lukuisiin rajanvetotilanteisiin ja jälkiverotusriskiin yritysten näkökulmasta. Se tarkoittaa myös Verohallinnon näkökulmasta raskasta hallintoa verovalvonnassa.

– Hallituksen esitys aiheuttaa päänvaivaa useassa kunnassa osaulkoistusten ja yhteisyritysten osalta. Esimerkiksi merkittävä osa kehitysvammaisten asumispalveluista ja vanhushoivasta tuotetaan tavalla, jossa rajanveto yksityiseen ja julkiseen hankintavastuuseen mm. suojavarusteiden ja tarvikkeiden osalta on hankalaa tai mahdotonta, Sari Essayah (kd.) toteaa.