Ajankohtaista

RSS

Essayah: Lapsilla on oikeus kulttuuristen juurien tuntemiseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah puhui tänään Joensuussa päiväkotien ja seurakuntien yhteistyöstä ja sen jatkuvuuden edellytyksistä uuden varhaiskasvatuslain aikana.

Tapauksen taustalla on Joensuun varhaiskasvatuksen ensin tekemä linjaus, että varhaiskasvatuksen ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosikymmenten mittainen yhteistyö loppuu tämän vuoden syksynä, lukuun ottamatta joensuulaisia vakaumuksellisia päiväkoteja. Yhteistyö olisi rajoittunut ainoastaan kevätretkiin, joihin ei kuitenkaan olisi saanut sisältyä mitään kristillistä sisältöä. Linjausta perusteltiin juuri voimaan tulleen uuden varhaiskasvatuslain valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman vaatimuksilla.

– Uusi varhaiskasvatussuunnitelma ei kuitenkaan edellytä yhteistyön lopettamista, vaan päinvastoin se antaa kunnille vapauden päättää, tehdäänkö evankelisluterilaisen kirkon kanssa yhteistyötä, Essayah painotti.
– Suunnitelmassa edellytetään vain, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta toimintaa. Siinä kuitenkin painotetaan myös nimenomaan kulttuurikasvatusta ja omien juurien tuntemista sekä erilaisten kulttuurien ymmärtämistä. Evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut ja on edelleen keskeinen merkitys suomalaisessa kulttuurissa ja sen rakentumisessa. On erittäin perusteltua, että seurakuntien koulutetut asiantuntijat kertoisivat suomalaiseen kulttuuriin kuuluvien juhlapyhiemme alkuperästä ja merkityksestä sekä keskeisestä kristillisestä opetuksesta ja siitä nousevista elämäntaidosta, edistäen näin nimenomaan varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita, Essayah jatkoi.

Kristillisdemokraattien nostettua asian esille, kaupunginhallitus perui päiväkodeille lähetetyn ohjeen. Asian käsittelyä jatkaa hyvinvointilautakunnan kasvatus- ja opetusjaos syksyllä ja siinä tullaan huomioimaan opetushallituksen tarkemmat ohjeet.
-Kirkon oma varhaiskasvatussuunnitelma noudattaa valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tärkeää on, että yhteistyö rakentuu päiväkodin tarpeita sekä vanhempien toiveita kunnioittaen ja noudattaen, Essayah korosti.

Budjetin lapsiperhe-hehkutuksella ei katetta

Kirjoitettu kirjoittajana

Ensi vuoden talousarvioon Kristillisdemokraatit linjasivat kesäkokouksessaan odottavansa hallitukselta panostuksia työllisyyteen, yrittäjyyden tukemiseen, lapsiperheiden ja eläkeläisten tilanteen helpottamiseen sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Mielestämme talouskasvusta huolimatta valtion talouden tasapainottamisen on syytä olla edelleen budjetin keskiössä.
Hallitus toimi monessa asiassa linjaustemme mukaan, mutta osa panostuksista on aiempien isojen leikkausten takia lähinnä paikkailua.

Budjetin suurin pettymys kohdistuu lapsiperheiden kohteluun. En tiedä miksi, mutta perheministeristä huolimatta asuntovelkaiset lapsiperheet ovat Sipilän hallituksen hampaissa koko ajan. Asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen, asumistuen muutos, kiinteistöveron nosto ja tuloverotuksen lapsivähennyksen poistuminen ovat tuntuvia heikennyksiä monille lapsiperheille.

Orpo lupasi budjetti-infossa, että ensi vuonna kenenkään verotus ei nouse. Hallitus ei kuitenkaan aio jatkaa verotuksen lapsivähennystä, joten pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden verotus kiristyy – siis ainoana väestöryhmänä! Verotuksen lapsivähennys luotiin viime hallituskaudella KD vaatimuksesta. Hallituksen 5 euroa kuussa yksinhuoltajille tarkoittaa nelilapsisessa perheessä 240 euroa vuodessa, kun siltä samalla viedään lapsivähennyksen muodossa 400 euroa. Tappiota siis heillekin, muille pelkkää veronkiristystä. Päivähoitomaksujen alennus on toki hyvä asia, mutta nämä plussat ja miinukset eivät välttämättä osu samaan perheeseen. Jollakin siis kompensoituu, usealla tiedossa pelkkiä veronkorotuksia.

Lapsiperheet ovat kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajien ja eläkejärjestelmän ylläpitäjien kasvattajia eli hyvä väestö- ja perhepolitiikka on koko hyvinvointi- ja talouspolitiikan kova ydin. Vain sitä harjoittamalla voimme rohkaista suomalaisia perustamaan perheitä. Odotan, että Orpo lunastaa verolupauksensa myös lapsiperheille ja tuo eduskunnalle esityksen lapsivähennyksen jatkamisesta.

Essayah rohkaisee Joensuun päättäjiä seurakuntayhteistyöhön varhaiskasvatuksessa

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah puhui tänään Joensuussa Joen Yö -tapahtumassa päiväkotien ja seurakuntien yhteistyöstä ja sen jatkuvuuden edellytyksistä uuden varhaiskasvatuslain aikana.

Joensuun varhaiskasvatus linjasi, että varhaiskasvatuksen ja evankelisluterilaisen kirkon vuosikymmenten mittainen yhteistyö loppuu tämän vuoden syksynä, lukuun ottamatta joensuulaisia vakaumuksellisia päiväkoteja. Yhteistyö rajoittuu ainoastaan kevätretkiin, joihin ei kuitenkaan saa sisältyä mitään kristillistä sisältöä. Linjausta on perusteltu juuri voimaan tulleen uuden varhaiskasvatuslain valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman vaatimuksilla.

– Uusi varhaiskasvatussuunnitelma ei kuitenkaan edellytä yhteistyön lopettamista, vaan päinvastoin se antaa kunnille vapauden päättää, tehdäänkö evankelisluterilaisen kirkon kanssa yhteistyötä, Essayah painottaa.

– Suunnitelmassa edellytetään vain, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta toimintaa. Siinä kuitenkin painotetaan myös nimenomaan kulttuurikasvatusta ja omien juurien tuntemista sekä erilaisten kulttuurien ymmärtämistä. Evankelisluterilaisella kirkolla on ollut ja on edelleen keskeinen merkitys suomalaisessa kulttuurissa ja sen rakentumisessa. On erittäin perusteltua, että seurakuntien koulutetut asiantuntijat kertoisivat suomalaiseen kulttuuriin kuuluvien juhlapyhiemme alkuperästä ja merkityksestä sekä keskeisestä kristillisestä opetuksesta ja siitä nousevista elämäntaidosta, edistäen näin nimenomaan varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita, Essayah jatkaa.

Tähän mennessä yhteistyö on toiminut hyvin niiden päiväkotien kanssa, jotka ovat olleet halukkaita yhteistyöhön. Halukkuutta yhteistyön jatkamiselle on ollut.

– Onkin erittäin valitettavaa, että yhteistyö aiotaan kokonaan lopettaa. Siitäkin huolimatta, että kirkon oma varhaiskasvatussuunnitelma noudattaa valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Vaikuttaakin siltä, että uuden varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet ovatkin kääntymässä näin itseään vastaan, Essayah toteaa.

– Rohkaisen Joensuun päättäjiä vielä harkitsemaan mahdollisuuksia yhteistyön jatkamiselle. Tärkeää on, että yhteistyö rakentuu päiväkodin tarpeita sekä vanhempien toiveita kunnioittaen ja noudattaen, Essayah korostaa.

Turvallisuusuhkien torjuntaa tehostettava

Kirjoitettu kirjoittajana

Viikonlopun Kristillisdemokraattien puoluekokouksen kahta puolta tapahtui järkyttäviä, ihmisten turvallisuuden tunnetta horjuttaneita iskuja meillä ja maailmalla. Barcelonan iskun toteutustapa toisti samaa kaavaa kuin muuallakin Euroopan terrori-iskuissa. Väkijoukkoon ajettaessa satunnaisten uhrien lukumäärä on mahdollisimman suuri, ja pelko ja kauhu sen mukainen. Auto on tarvittaessa kuolemaa kylvävä ase, jota ei voida kieltää ja käyttöä on hankala rajoittaakaan.

Osanoton ilmaisu terrorismin uhrien omaisille oli hädin tuskin lausuttu, kun Turun veriteko tapahtui. Olimme juuri puhuneet siitä, että tarvitsemme kansainväistä yhteistyötä, mutta myös oman lainsäädännön pikaisia muutoksia vakavien turvallisuusuhkien torjuntaan.

Poliisin toiminta Turussa oli todella ripeää, ja myös kansalaisten siviilirohkeus auttoi tekijän pidätyksessä. Poliisihallitus ja puolustusvoimat ovat yhdessä lähteneet kehittämään reservipoliisijärjestelmää, jossa sotilaspoliisikoulutetut voisivat toimia poliisin apuna mm. liikenteen ohjauksessa, alueen eristämisessä tai yleisötilaisuuksien turvaamisessa. Kriisin yhteydessä tarvetta on myös tiedotus- ja it-osaajille.

Lainsäädäntöhankkeista kiireellisintä olisi saada viime hallituskaudella KD:n johdolla aloitettu työ Puolustusvoimien ja Suojelupoliisin tiedusteluvaltuuksia koskevan lainsäädännön muuttamisesta eteenpäin. Se tulisi saattaa jo tällä hallituskaudella päätökseen perustuslain nopeutetussa menettelyssä.

Lakiluonnos ehdottaa Supolle ja Puolustusvoimille lupaa Suomen rajat ylittävän tietoliikenteen yksilöityyn seurantaan. Viranomaisille tulisi lupa siepata, tallentaa, lukea ja kuunnella kohdennetusti ja luvanvaraisesti maastamme ulkomaille suuntautuvaa nettiliikennettä. Luvan myöntäisi pääsääntöisesti Helsingin käräjä¬oikeus. Jälkeenpäin tiedustelun kohteena olleelle olisi pääsääntöisesti raportoitava tiedustelusta. Massatiedusteluun lakiuudistus ei anna mahdollisuutta.

Uudistus on saanut osakseen kritiikkiä, joka ei osu oikeaan. On väitetty, ettei laajemmilla valtuuksilla pystytä estämään iskuja, koska siinä ei ole onnistuttu kaikissa laajempienkaan valtuuksien maissa. Kritiikkiä kohdistuu myös siihen, että etenkin valtakunnan rajat ylittävä verkkotiedustelu uhkaisi kansalaisten yksityisyyden suojaa, ja tyrehdyttäisi aktiivisten ihmisten mahdollisuuden kansalaiskeskusteluun.

Laajemmilla tiedusteluvaltuuksilla on tosiasiassa estetty useita terrori-iskuja esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Mediahuomiota nämä epäonnistuneet suunnitelmat eivät toki saa samassa mittakaavassa kuin onnistuneet. Suomen viranomaisten toimivaltuudet tällaisten suunnitelmien tutkimiseen ovat myös puutteelliset. Maamme viranomaiset ovat riippuvaisia muiden maiden avusta tiedusteluissaan muiden maiden alueelle. Suomen verkkotiedustelun puutteet tulivat myös hyvin esille, kun paljastui, että vieraan valtion toimijat saivat verkkovakoilun avulla haltuunsa Suomen ulkoministeriön tietoja.

Terroristi-iskujen tavoitteena on luoda vastakkainasettelua eri yhteiskunnallisten ja uskonnollisten ryhmien välille. Vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestelmämme halutaan murtaa luomalla pelkoa. Pelkoa vastaan taisteleminen onkin merkittävä osa taistelussamme terrorismia vastaan, mutta myös konkreettisia keinoja, kuten laajempia tiedusteluvaltuuksia tarvitaan.

Supo varoitti hiljattain Suomeen syntyneestä ”islamistisesta alamaailmasta”, joka lisää terrori-iskujen vaaraa. On siksikin syytä pohtia, haluammeko antaa mahdollisuuksia ”alamaailmalle” ja pitää kiinni omasta yksityisyydensuojastamme, vai olisiko kuitenkin viisaampaa antaa Supolle ja Puolustusvoimille parhaat keinot taistelussa terrorismia ja muita turvallisuusuhkia vastaan. Loppujen lopuksi on vaarallisinta olla varautumatta uhkiin, olla ”onnellisen tietämätön” ja maksaa kovaa hintaa viranomaisten tiedonpuutteesta.

Hallitus nipistää lapsiperheiltä

Kirjoitettu kirjoittajana

Valtiovarainministeriön pohjaesitys ensi vuoden budjetiksi pohjautuu aiemmin tehtyihin tai kehysriihessä sovittuihin päätöksiin. Hallituspuolueet aloittavat sitten tältä pohjalta poliittisen väännön ministeriöiden toiveista ja tarpeista. Hallitustaival on jo yli puolenvälin, joten jokainen puolue pyrkii löytämään myös jotain omaa äänestäjäkuntaa miellyttävää. Julkisuudessa on jo väläytetty solidaarisuusveron alarajan nostoa, mikä hyödyttäisi hyvätuloisia. Infra-rahoja ollaan panostamassa ruuhka-Suomeen, ja perhevapaauudistusta pusketaan eteenpäin enemmän työelämän kuin perheiden ehdoilla.

Jostain kumman syystä lapsiperheet näyttävät olevan Sipilän hallituksen hampaissa, ehkä osin tahattomasti. Monet yhtäaikaiset toimenpiteet vain sattuvat eniten osuvan asuntovelkaiseen lapsiperheeseen.

Kiinteistöveron alaraja nousee, ja on aivan selvää, että velkaiset kunnat tulevat käyttämän mahdollisuutta paikata tulopuoltaan. Kuntaliiton arvio keväällä oli, että reilusti yli puolet kunnista tulee korottamaan kiinteistöveroaan ensi vuonna.

Asumistukeen on tulossa leikkaus, jossa tukeen palautetaan neliövuokrakohtainen katto ja tuki sidotaan elinkustannusindeksiin. Muutos johtaa asumiskustannusten kasvuun erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Asumistukijärjestelmä toki kaipaa remonttia, mutta se olisi pitänyt kytkeä yhteen sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen kanssa. Nyt yhtä elementtiä muuttamalla moni tuen saaja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen eivätkä yhteiskunnan tukieurot kokonaisuudessaan laske.

Asuntolainan korkovähennys laskee edelleen, sillä koroista saa vähentää verotuksessa ensi vuonna enää 35 prosenttia, kun tänä vuonna määrä on vielä 45 prosenttia. Vaikka korkotaso on ollut viime vuodet matala, niin isojen asuntolainojen kanssa painiville ruuhkavuosien eläjille leikkaus tuntuu.

Vuosina 2015–2017 voimassa ollut verotuksen lapsivähennys poistuu. Verovähennys oli viime hallituksessa KD:n taistelema kompensaationa lapsilisäleikkaukselle, jotta se ei iskisi pieni- ja keskituloisiin perheisiin. Vähennys on ollut yhdelle huoltajalle 50 euroa lasta kohden. Yksinhuoltajilla vastaava summa on ollut 100 euroa. Vähennyksen on voinut saada enimmillään neljästä lapsesta, mutta se on porrastettu tulojen perusteella. Niinpä tarpeeksi pienillä tuloilla vähennys on ollut enimmillään jopa 400 euroa vuodessa.

Kristillisdemokraattien puoluehallitus lähettikin budjettiriiheen terveiset lapsivähennyksen jatkamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan laajentamiseksi. Tällä on merkitystä paitsi tulotasoon, niin myös kannustinloukkujen purkamisessa. Päivähoidon kynnyksellä olevan lapsen huoltajan efektiivinen veroaste nousee jopa 140%:iin, mikä tekee pienillä ansiotuloilla työnteosta täysin kannattamatonta.

Korkeat efektiiviset veroasteet johtuvat siitä, että lapsiperheen saamat tuet vähenevät, päivähoitomaksu ja verotus nousevat jyrkästi jo pienillä ansiotuloilla. Kun lapsivähennysjärjestelmä on kertaalleen luotu verotukseen, niin sitä ei tule poistaa, vaan sen avulla voidaan korjata pahimpia lapsiperheiden kohtaamia epäkohtia.

Lapsiperheet ovat tulevaisuuden veronmaksajien jaa eläkejärjestelmien ylläpitäjien kasvattajia, joten heidän tukeminen olisi todellinen investointi tulevaisuuteen.

Viisaasti jaettava

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunta lähti kesätauolle sekavissa ja hämmentyneissä tunnelmissa. Hallitus melkein kaatui perussuomalaisten jakaantumiseen, hallituksen sorvaama sote-malli tyrmättiin perustuslakivaliokunnassa ja maakuntauudistus vähintään lykkääntyy. Näiden jäljiltä politiikan syksystä ei ole tulossa helppo.

Alkanut talouskasvu on saanut monet tahot puhumaan ns. ”jakovarasta”, vaikka Valtiovarainministeriö siitä varoittaakin. Velkaa on edelleen, ja pitkäaikaistyöttömien ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma ei ota laantuakseen. Syksyn liittokierros voi työmarkkinoille olla erittäin haastava.

Huonolla politiikalla alkavan talouskasvun hedelmät on äkkiä syöty. Alkoholilain läpi runnominen asiantuntijoiden varoituksia kuulematta johtaa päihdehaittojen ja kulujen hurjaan kasvuun ja pahinta kaikista, inhimillisiin tragedioihin. Kehnosti toteutettu sote-uudistus voi johtaa säästöuran sijaan lisäkuluihin. Jos vielä työllisyyspolitiikkaa hoidetaan vain markkinaehtoisesti moni pitkäaikaistyötön, mielenterveyskuntoutuja ja osatyökykyinen ei pääse talouskasvun hedelmistä edes haukkaamaan.

Hallituksen tulisikin antaa budjetti, jossa lisämäärärahoja kohdennettaisiin viisaasti heikommassa asemassa olevien auttamiseen ja samalla kansantalouden kasvun vauhdittamiseen. Takuueläkkeen korottaminen menee suoraan kulutukseen, siksi tiukilla moni ikäihminen toimeentulonsa kanssa sinnittelee. Samoin lisämäärärahat työttömyyden hoitoon erityisesti palkkatukia ja aloittaville yrittäjille myönnettäviä starttirahoja lisäämällä tulevat verotuloina takaisin.

Hallituksessa istuu perheministeri, mutta lapsiperheiden tilanne on hallitukselta jäänyt lapsipuolen asemaan. Päivähoitoon, iltapäivätoimintaan ja koulutukseen tehdyt leikkaukset kirpaisevat, mutta ennen kaikkea ne luovat ilmapiiriä, joka on kaikkea muuta kuin lapsiystävällinen. Lapset ovat monen nuoren parin suunnitelmissa, mutta taloudellinen epävarmuus lykkää lapsen hankintaa. Toisaalta THL raportoi, että on menossa kulttuurinen muutos, jossa ” kaiken pitää olla valmiina ja kaikki pitää olla koettu ennen kuin perheellistytään”.

Viime aikojen synkät raportit syntyvyyden laskusta on otettava huomioon päätöksenteossa. Tilastokeskus kertoi, että mikäli alkuvuoden trendi jatkuu myös lopun vuotta, painuu vastasyntyneiden määrä ensimmäistä kertaa alle 50 000:n sitten vuoden 1868 nälkävuoden. Suomen väkiluku oli tuolloin alle kaksi miljoonaa.

Lapsiystävällinen yhteiskunta on paras lääke syntyvyyden lisäämiseen. Kristillisdemokraateilla on pitkään ollut esillä oma taaperobonus-malli, joka takaa perheiden valinnanvapauden kotihoidontuen tapaan ja kohtelee eri hoitomuotoja tasaveroisesti. Ensi alkuun hallitus voisi budjettiriihessä jatkaa verotuksen lapsivähennystä, joka muutoin poistuu vuoden 2017 lopulla sekä korjata pikaisesti kilpailukykysopimuksen myötä syntyneen valuvian osittaisen hoitorahan osalta.

Budjetti vaatii aina perusviisautta; ei kannata säästää siten, että aiheutuu lisäkuluja, mutta kannattaa ”tuhlata” siihen, mikä jatkossa tuottaa.

Hämäräomistukset julki

Kirjoitettu kirjoittajana

Hallituksen esitys EU:n arvopaperimarkkina-asetuksen toimenpanosta on kuumentanut eduskuntakeskustelun ja repii jo hallituspuolueiden rivejä. Keskustelussa on noussut huoli osakeomistuksen avoimuuden hylkäämisestä ja mahdollisuudesta veronkiertoon, kun suomalaisiin osakkeisiin on mahdollisuus   sijoittaa ulkomaisten arvopaperikeskusten hallintarekisterien kautta. Sen sijaan hallintarekisteriä ei olla rakentamassa Suomeen, mikä virheellinen väite keskusteluissa koko ajan pyörii.

EU:n arvopaperimarkkina-asetus käsiteltiin viime kaudella Euroopan parlamentissa ja sain sinne avustajani hyvällä työllä osaltani neuvotelluksi Suomen hallituksen, jossa myös KD silloin oli mukana, linjan mukaisen kirjauksen, joka tarjoaa mahdollisuuden Suomelle jatkaa pelkkien suorien tilien käyttöä. Hallintarekisteröinti on yleisin muoto monessa Euroopan maassa, mutta suomalaisyritysten osakkeiden hallintarekisteröinti ei ole ollut tähän asti sallittua suomalaisille.

Asian ytimessä ei niinkään ole osakesäilytysten muoto – hallintarekisteri vai suora tiliomistus – vaan avoimuus ja tiedon saanti. Suomessa julkinen tiedonsaanti suomalaisten osake-omistuksista on hoitunut Patentti- ja Rekisterihallituksen tietokoneelta. Ulkomaisia hallintarekistereitä ei ole tähänkään asti voitu Suomesta säännellä eikä nykyjärjestelmä ole pystynyt estämään omistusten piilottamista, jos niin on halunnut toimia. Vaikka hallitus esittää nyt lausumissa, että veronkierron mahdollisuuteen aiotaan puuttua 50 prosentin ennakonpidätyksellä, esitys ei tuo velvoitetta julkisuuteen.

KD:n esitys, josta eduskunta äänestää, on vaatia sijoittajille tai niiden käyttämille säilyttäjille velvollisuutta ilmoittaa omistuksensa julkiseen omistusrekisteriin. Tämän vuoden alusta EU:n automaattinen tietojenvaihto on parantanut verottajan tiedonsaantia. KD:n esitys takaisi kuitenkin myös yleisöjulkisuuden, joka on tärkeää mm. erilaisten omistussidonnaisuuksien selvittämiseksi. Jostain käsittämättömästä syystä hallitus nimittäin mahdollistaa samassa yhteydessä listaamattomien osakkeiden hallintarekisteröinnin ulkomaille. Tätä EU-asetus ei vaadi. Sote-uudistuksen ollessa ovella erilaiset yrityskytkökset olisi siis helpompi piilottaa kuin pörssiyrityksellä; sattumaa vai ei?

Puoliväliriihestä laihoin tuloksin

Kirjoitettu kirjoittajana

Kannanotto 26.4.2017

KD:n puheenjohtaja Sari Essayah piti puoliväliriihen tuloksia varsin laihoina erityisesti talouden ja työllisyyden haasteisiin nähden.

  • Puoliväliriihi päättyi varsin laihoin tuloksi. Talouden ja työllisyyden kovan ytimen hoito jäi sulle-mulle-salkkujaon jalkoihin, summasi Essayah.
  • Kaivattuja toimenpiteitä joukossa toki oli, kuten turvallisuuteen panostaminen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäisen kahden vuoden aikana asiaan ei paneuduttu riittävästi. Esimerkiksi poliisien määrä oli hallituksen tähän mennessä tehtyjen päätösten pohjalta laskemassa alle seitsemän tuhannen. Kaksi vuotta sitten poliisien määrä oli 7 250. Poliisimäärän väheneminen on kestämätöntä, kun ottaa huomioon haasteet nykyisessä turvallisuusympäristössä.
  • Kuitenkin joukossa oli huonosti valmisteltuja esityksiä kuten asumistukimuutos, joka tulisi uudistaa perusturvan kokonaisuudistuksen yhteydessä; nyt tilanne vie ihmisiä toimeentuloluukulle. Samoin apteekkien määrän lisääminen ja ruotsin kielen vapaaehtoisuuden lisääminen muutamalle tuhannelle lapselle ovat molemmat kyseenalaisia linjauksia. Sen sijaan ne viestivät hallituksen sisäisistä vaikeuksista löytää yhteistä säveltä oikeasti tärkeille ja kaivatuille avauksille kansalaisten hyvinvointiin ja talouteen liittyen.

 

 

 

Taaperobonus vahvistaisi perheiden vapautta valita lapselle paras hoitomuoto

Kirjoitettu kirjoittajana

– Yhteiskunnan on tuettava eri hoitomuotoja tasaveroisemmin, sanoi Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.

Essayah kertoi Kristillisdemokraattien ehdotuksista perhevapaiden ja lasten hoidon tukien kehittämisestä tänään eduskunnassa järjestetyssä mediatilaisuudessa. Ehdotusten tavoitteena on puolustaa perheiden vapautta valita lapselle paras hoitomuoto. Valinnanvapauden vahvistamiseksi KD ehdottaa 350 euron kuukausittaista taaperobonusta, jota maksettaisiin jokaisesta päivähoitoikäisestä lapsesta, joka ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Tuessa yhdistyisivät eri lapsen hoidon tuet. Perhe voisi käyttää tukea joustavasti hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon.

– Tällä hetkellä kunnalliseen päivähoitoon panostetaan valtavasti verovaroja, minkä seurauksena se on perheille usein ainoa mahdollisuus lastenhoidon järjestämiseen, hän totesi.

Essayah’n mukaan taaperobonuksesta hyötyisivät erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevat ja pätkätöitä tekevät sekä itse lapsen hoidon järjestävät ja monilapsiset perheet. Taaperobonus helpottaisi pätkä- ja keikkatöiden vastaanottamista sekä osa-aikaisen työn tekemistä.

– Koska työelämä vaatii perheiltä yhä enemmän joustamista, lastenhoidon ratkaisujen pitää myös tuoda joustoa perheiden arkeen.

Kiintiömalleille pyyhkeitä

Sari Essayah kritisoi erilaisia kiintiömalleja, kuten 6+6+6-mallia kovin sanoin.

– Työelämän muutos tarkoittaa erilaisia työpäiviä ja vaihtelevaa hoitotarvetta. Kiintiömallit sopivat tähän yhtälöön erittäin heikosti. Kiintiömallit edellyttävät, että lapsen kulloinenkin hoitaja määritellään eri ajankohtina ja hoitotarpeen ymmärretään koskevan vain virka-aikaa. Nämä ajatukset ovat arkielämälle vieraita, hän sanoi.

– Huolenpito lapsista on vanhempien velvollisuus ympäri vuorokauden. Vaikka kotihoidon tuki maksettaisiin äidille, ei se yleensä tarkoita sitä, etteikö isä hoitaisi lasta myös. Huoleen ja hoivaan tarvitaan molempia vanhempia ja usein myös muuta hoitoapua, kuten isovanhempia tai vanhempien sisaruksia.

Essayah myös ihmettelee, että kukaan ei tunnu olevan ole kiinnostunut kiintiömallien kustannuksista. Esimerkiksi 6+6+6-mallin on arvioitu maksavan yli 300 miljoonaa euroa vuositasolla.

– Sen lisäksi, että ne ovat kalliita, ne ovat myös kankeita, koska ne johtavat väistämättä vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn. Emme kannata niitä. Uskomme, että perheet itse osaavat päättää, kuka hoitaa lasta. Jos nainen tahtoo hoitaa lasta, emme lähde häntä holhoamaan.

KD:n laskelmien mukaan taaperobonukset kustannusvaikutukset voisivat lopulta olla jopa myönteiset, vaikka tavoitteena ei ensisijaisesti olekaan hakea säästöjä, vaan vaihtoehtoja perheille.

KD:n lapsimyönteisen perhepolitiikan neljä teesiä

Sari Essayah esitteli myös neljä teesiä, joiden pohjalta KD tahtoo muuttaa suomalaista perhepolitiikkaa lapsimyönteisemmäksi. Teesit ovat: 1) Perhepoliittiset ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta. 2) Lastenhoidosta päättää perhe. 3) Perheiden etuuksissa on lisättävä joustoja ja vähennettävä sääntelyä. 4) Perheitä koskevien päätösten on kannustettava nykyistä suurempaan lapsilukuun.

Muista äänestää!

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuntavaaleissa on kyse meille kaikille tärkeistä hyvinvointipalveluista ja kuntien elinvoimasta. Uudet valtuustot tulevat tekemään merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta. Kuntien tehtävät osin karsiutuvat ja vero- ja valtionosuuspolitiikka menee uusiksi. Sote- ja maakuntauudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitää myös pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten. Lähipalveluiden laatu ja ihmisarvoinen hoito ja tuki korostuvat etenkin lasten, vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien hoidossa.  Arvokas arki kun kuuluu meille jokaiselle.

Hyvinvointi tuotetaan tehokkaimmin ihmisten luontaisissa lähiverkostoissa, ennen muuta perheessä, sillä mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. On tärkeää, että päätökset lasten hoidosta tehdään perheissä, lapsen ja perheen etua ajatellen. Siksi yhteiskunnan on tuettava eri hoitomuotoja tasaveroisesti. Pienten lasten kotihoidon tukeminen kuntalisillä ja yksityisenhoidon lisillä on myös taloudellisesti järkevää. Lapsilla on oltava riittävän pienet ryhmäkoot kouluissa ja päiväkodeissa, jotta lasten turvallisuus, hyvä kasvu ja oppiminen sekä opettajien ja hoitajien jaksaminen varmistetaan.

Omaishoitajien aseman kohentaminen, yhdenvertainen oikeus tukeen ja tukipalveluihin asuinkunnasta riippumatta tulee saattaa kuntoon. Vanhustenhoito on saatava sellaiselle tasolle, ettei vanhenemista tarvitse pelätä. Se tarkoittaa riittävästi hoitajia ja aitoa välittämistä niin laitoksissa kuin kotihoidossakin. Kunnissa on huolehdittava riittävän ja ammattitaitoisen hoitajamitoituksen toteutumisesta myös henkilökunnan jaksamisen tähden.

Tarvitsemme inhimillisemmän otteen myös talouteen. Kunnat elävät jatkuvassa leikkausten ja karsimisen noidankehässä. Elinvoimainen kunta tarvitsee uutta ja kasvavaa yritystoimintaa. Kuntien tehtävä on luoda hyvät edellytykset yrittäjyydelle. Kevennetään byrokratiaa, nopeutetaan lupaprosesseja, suositaan julkisissa hankinnoissa lähiruokaa ja mahdollistetaan palveluseteleillä pk-yritysten mukanaolo.

Kotikunnan halutaan myös olevan huolenpitoon ja välittämiseen perustuva asukkaittensa yhteisö, eikä pelkkä palveluautomaatti. Siksi kunnan yhteistyö erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden kuten kansalaisjärjestöjen, urheiluseurojen, kylätoimikuntien, lähiökerhojen ja seurakuntien kanssa on tärkeää ja tuo yhteisöllisyyden kokemisen kuntalaisten ulottuville.

Hyvä kotikunta antaa mahdollisuuden elää turvallisesti ja täysipainoisesti elämän eri vaiheissa. Valtuustoihin tarvitaan siis ihmisiä, jotka ymmärtävät sydämellä kotikuntansa vastuullisen kehittämisen.  Käytännössä se tarkoittaa ihmisarvon kunnioituksen pohjalta lähtevää kuntapolitiikkaa, jossa tavoitteiden ja talouden tasapainon lisäksi on uskallettava laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja aina jälkikäteen pitää myös kriittisesti arvioida tehtyjä päätöksiä.

Oman kotikunnan kehittämiseen voit vaikuttaa äänestämällä.  Lähes jokaisesta Suomen kunnasta löytyy edustava joukko eri-ikäisiä, erilaisista taustoista, ammateista ja elämänkokemuksista tulevia kristillisdemokraatteja, jotka ovat valmiita työskentelemään kotikuntasi parhaaksi. Kuntavaaleissa valitset arkielämäsi tärkeimmän päättäjän – Valitse inhimillisempi ote!